Bullandöstä Turun saaristoon

Lauantaina 8.7. oli taas lämmin aamu (15 astetta) ja aurinko paistoi. Liikkeelle lähdimme jo klo 5! Lähdön jälkeen minä taas tapani mukaan jatkoin unia. Etelätuulta oli mukavasti 3-6 m/s, ja nopeasti lähdön jälkeen Ari nosti purjeet ja ne olivatkin sitten ylhäällä koko päivän. Alkuun etenimme 4-5 solmua, ja koko päivän matkan tekoa edisti mukava yli puolen solmun myötävirta. Ennen puoltapäivää aloitimme Ahvenanmeren ylityksen. Tuolloin tuulta oli vähän enemmän, 5-7 m/s ja etenimme 5 – 6,5 solmua. Lämpötila oli 20 asteen tuntumassa. Aurinko paistoi, eikä aallokko ollut suurta, joten ylitys oli todella nautinnollista leppoisaa purjehdusta. Pitkästä aikaa tuuli ei ollut puuskaista. Jo ennen juhannusta oli alkanut puuskaiset länsituulet ja niitä oli jatkunut ihan viime päiviin asti. Nyt oli sellaista leppoista kesätuulta, mitä muistimme mukaan männävuosina on ollut paljon nykyistä useammin. 

Suomeen saavutaan - Ruotsin kohteliaisuuslippu alas

Suomen aikaa klo 18 ohitimme Maarianhaminan eteläpuolitse ja jatkoimme vielä Degerbyhyn, jossa olimme klo 19.45. Päivän matkaksi tuli lokin mukaan myötävirrasta johtuen vain 65 mailia, vaikka todellinen matka GPS:n mukaan oli 72 mailia.

Degerby illalla

Sunnuntaina starttasimme puoli kahdeksan jälkeen, kun Ari oli käynyt ensin lenkillä. Yöllä oli vähän satanut ja aamu oli pilvinen, mutta pian selkeni ja aurinko paistoi. Tuulta ei ollut lainkaan. Tyynessä säässä päätimme käyttää ns. oikoväylää Degerbyn pohjoispuolelta Sottungan eteläpuolelle. Väylä on virallisesti 1,8 metrin syvyinen ja meillä veneen syväys on 2,0 metriä, minkä vuoksi emme usein käytä tuota väylää. Nyt veden korkeus oli + 12 cm, joten uskaltauduimme tuolle väylälle. Tarkasti plotterin kanssa suunnistaen etenimme ja alimmillaan kaiku näytti, ettei vettä olisi kuin 20 cm kölin alla. Jos kaiku tuli pohjasta tai pohjakivistä, niin tarkalla oli, mutta jos se otti kaiun jostakin pohjakasvillisuuksista, niin sitten ei ole niin väliä. Totesimme kuitenkin, ettemme mene tuolle väylälle, ellei vedenkorkeus ole vielä enemmän plussalla. Syvempi väylä Föglön pohjoispuolitse on noin 3 mailia pidempi, mutta kun tuolla oikoväylällä aina matalissa paikoissa hiljennettiin vauhtia, niin ehkei tuo oikoväylä loppujen lopuksi kovin paljoa nopeampi ole. Nyt oli kuitenkin hyvä tyyni keli taas testata tuo väylä.

Kihdin tyyneydessä Ruotsin laivan aalto

Kihdillä oli täyspläkä. Kihdin itäpäässä vähän ennen Korppoota tuuli virisi ja nostimme purjeet, mutta se oli lyhytaikainen ilo. Tuuli hiipui melkein saman tien ja loppumatka ajettiin koneella tänne Houtskäriin. Perillä olimme vähän jälkeen klo 15 ja päivämatkaksi tuli 42 mailia.

Heti satamamaksun maksamisen jälkeen teimme ja söimme lounaan. Juuri kun olimme lopettelemassa lounasta, katsoin saamastamme esitteestä, mihin asti kaupat ovat näin sunnuntaina auki. Toinen oli mennyt kiinni jo klo 14 ja toinen sulkeutuu klo 16. Nyt tuli kiire: oli vajaa 10 minuuttia aikaa kiiruhtaa mäelle, mutta ehdimme. Ei meillä mitään ihan välttämätöntä tarvetta olisi ollut, mutta pari ostosta oli mielessä. Hupaisaa: tämä oli ensimmäinen kauppakäynti Suomessa muutamaan viikkoon ja niin oli totuttu Ruotsin tavoille, ettei muistettu punnita ostamiamme perunoita – Ruotsissa näet kassa punnitsee vihannekset ja hedelmät.

Vierasvenesataman vieressä on venemuseo

Joskus tämä Houtskärin laituri on ollut niin täynnä, että joitakin veneitä mennyt lahdelle ankkuriin, mutta tällä kertaa tilaa on nyt vielä illallakin. Ylipäätään liekö syynä viileä kesä, vai mikä, mutta veneitä tuntuu olevan liikkeellä tavallista vähemmän. Alkukesästä oli mm. hollantilaisia tavallista enemmän, mutta nyt on tavallista heinäkuuta hiljaisempaa. Viileistä säistä ja kovista tuulista johtuen sinilevää ei ole näkynyt. Veden lämpötila on viime päivinä ollut 14-15 astetta eli ei kovin lämmintä.

Västervikistä Bullandöhön

Keskiviikkona 5.7. oli Västervikistä lähtö jo klo 5.20. Minäkin nousin ylös, kun kävimme polttoainetankkauksen kautta. Sen jälkeen menin takaisin nukkumaan. Alku oli koneajoa heikkoon vastatuuleen, sitten jossakin vaiheessa tuuli kääntyi myötäiseksi ja nostimme purjeet ylös. Tuuli oli edellisiin päiviin verrattuna heikompaa eikä enää puuskaista. Aurinko paistoi. Sitten tuuli taas hiipui ja matkan teko vaihtui koneajoksi. Auringonpaiste oli vaihtunut pilvisyyteen ja netin sadetutkasta näimme, että sade on lähestymässä. Se saattaa mennä eteläpuolelta ohitse tai sitten tulee kohdalle. Pohdimme, menemmekö Arkösundiin vai jatkammeko eteenpäin. Päätimme jatkaa eteenpäin. Taas tuuli virisi ja pohdimme purjeiden nostoa, mutta emme nostaneet. Vähän ajan päästä olimme todella tyytyväisiä, ettemme olleet ehtineet nostaa purjeita, sillä sade tuli päälle ja samalla tuuli nousi aivan hetkessä yli 16 m/s. Siinäpä olisi ollut temppuilemista, jos olisi ollut täydet purjeet ylhäällä. Sade oli todella kovaa ja tuuli kallisteli venettä ilman purjeitakin, vesiryöppyjä lensi päällemme aaltojen sortuessa veneen kylkeen. Tätä kesti noin puolitoista tuntia. Vähän ennen Oxelösundia sade taukosi, tuuli heikkeni ja aurinkokin paistoi. Ennen sadetta oli ollut polttavan kuuma auringonpaiste mutta sateessa lämpötila putosi 13 asteeseen. Oxelösundissa olimme noin klo 17 ja takana oli 67 mailia. Lämpötila oli taas noussut 20 asteeseen. Vielä illalla tuli muutama sadekuuro, mutta ei enää samanlaista kaatosadetta.

Oxelösund - Arin aamulenkkimaisemia

Yksi monista Ruotsin rannikon museoiduista tykistön patteristoista

Oxelösundin marinassa veneilijöiden varastokojuja

Oxelösundin marinassa oli oma paikkansa ylösnostetun veneen pohjan pesulle

Tuo keltapunainen möhkäle on kummallisen näköinen laiva

Torstaiaamu oli kylmä, vain 8 astetta Arin lähtiessä lenkille. Puoli yhdeksän maissa olimme liikkeellä. Aurinko paistoi ja vähitellen päivä lämpeni. Tuulen suhteen päivä oli vaihteleva. Alku oli pohjoisen puoleista tuulta 2-5 m/s ja meille vastaista. Sitten tuuli kääntyi luoteeseen ja nostimme purjeet. Voimakkuus vaihteli 2-8 m/s. Välillä tuuli hiipui ja ajoimme hetken koneella, kunnes virisi merituuli lounaasta ja pääsimme jälleen purjehtimaan. Matkan aikana seurasimme kotkan liitelyä ja väylä mutkitteli saarten välissä, joten saimme ihailla läheltä erilaisia maisemia. 

Kotkan liitelyä

Saaristomaisemaa

Vihreä lateraaliviitta ja sen koristus

Eiköhän tuon vedenalaisen kiven jokainen huomaa

Landsortin jälkeen Nynäshamnia lähestyessämme merituuli voimistui ja oli jo 8 m/s, kunnes se ykskaks heikkeni ollen alle 2 m/s ja laskimme purjeet. Juuri kun olimme saaneet purjeet alas, alkoikin pohjoistuuli, joka hetkessä voimistui 8 m/s. Siis täysmyötäinen vaihtui hetkessä täysvastaiseksi. Nynäshamnissa olimme noin klo 15.30 ja päivän matkaksi tuli 36 mailia.

Poijuun kiinnitys voi olla poijuhaalla tai tiukalla "solmulla",
kumpikohan on helpompi aamulla irrottaa...

Melkein heti, kun olimme kiinnittyneet, kuului koputus veneen keulasta ja siellä olivat Kalmarissa vieressämme olleet s/y Casa Mattan väki. Näin sitä matkaveneilijät monesti kohtaavat muutaman päivän välein. Kuulumiset vaihdettuamme lähdimme kauppareissulle. Maissa oli lämmintä, reilusti yli 20 astetta.

Paikkamme ravintoloiden edessä

Olimme kiinnittyneet ihan ravintoloiden eteen. Illalla rannassa soi musiikki. Siellä oli eri esiintyjiä. Onneksi ei soinut kamalan kovalla, mutta kuitenkin sen verran kovaa, että veneen sisälle kuului mainiosti. Klo 22 musa loppui, mutta vielä jonkin aikaa kuului rannasta ihmisten ääniä. Yleensä Nynäshamnin vierassatama vaimenee illan tullen, mutta tällä kertaa äänet jatkuivat tavallista pidempään. Olisi ehkä sittenkin pitänyt mennä vähän kauemmaksi rantaravintoloista, vaikka kyllä se uni tuli pienestä melusta huolimatta.

Nynäshamnista lähtö

Aamulla liikkeellä me ja risteilyalus

Perjantaiaamuna minäkin heräsin viiden jälkeen lähtöä varten, mutta menin sitten taas nukkumaan. Yöllä oli vähän satanut ja aamu oli pilvinen, mutta aika lämmin, 14 astetta. Oli täysin tyyntä, joten koneella edettiin. Ari näki aamutuimaan useamman hylkeen ja minäkin näin myöhemmin yhden uiskentelevan aika lähellä venettä. 

Arin näkemät hylkeet luodolla ja minunkin näkemä yksi uimassa

Kohteenamme oli Bullandö, koska olimme kuulleet, että sinne on tehty uusi sauna, josta on hyvät näkymät. Juuri Bullandötä lähestyessämme alkoi merituuli ja hetken pohdimme, pitäisikö hyödyntää sopivaa tuulta ja jatkaa matkaa, mutta päädyimme kuitenkin rantautumaan Bullandöhön, jossa olimme juuri ennen puoltapäivää ja matkaa tuli 38 mailia.

Rantaravintola oli ihan veneen edessä ja kävimme siellä lounaalla. Otimme ahventa, mutta nämä eivät olleet alkuunkaan Västervikin ravintolan veroisia. Paneerattuna hävisi ahvenen hieno maku ja hintakin oli Västervikiä kovempi.

Ilma oli kaunis ja lämmin. Kävelylenkin jälkeen lähdimme testaamaan uutta saunaa ja hienot näkymäthän sieltä oli. Sauna oli iso ja yksi seinä oli pelkkää ikkunaa. Sauna oli naisten ja miesten suihkujen välissä, siis yhteissauna ja siellä kehotettiin olemaan pyyheliina ympärillä. Löylynheittosysteemi oli järjestetty niin, että lauteiden luona katosta roikkuvasta narusta vedettiin, jolloin kiukaan päällä olevasta suuttimesta tuli kiukaalle vettä. Löylytkin olivat ihan hyvät.

Näkymä saunan terassilta

Bullandö on pääasiassa kotisatama, jossa on jonkin verran vieraspaikkoja. Ensimmäisen kerran Bullandöhön tullessamme ihmettelimme, miten paljon mastoja voikaan olla yhdessä satamassa. Sen jälkeen olemme nähneet muutaman vielä suuremman sataman, mutta iso se on. Bullandö on todella suojaisa satama ja melkein väylän varrella eli hyvä yöpymissatama.

Vierasveneet ja rantaravintola

Mastoviidakkoa

Veneet vedessä ja venepukit maissa rivissä

Vielä yksi yksittäinen havainto: Tänä kesänä Ruotsissa ollessamme olemme kiinnittäneet huomiota siihen, miten paljon ihmisillä on isoja purjeveneitä ja niissä keulapotkureita. Monesti tuntuu, että he eivät käytä lainkaan ruoria, vaan veneen kääntely tehdään pelkästään keulapotkurien avulla ihan helpoissakin paikoissa. 

Kalmarista pieni loikka pohjoiseen

Vietettyämme Kalmarin sateissa ja tuulissa kolme päivää pääsimme sunnuntaina 2.7. jatkamaan matkaa pohjoiseen päin. Tuttuun tapaan Ari lähti liikkeelle jo klo 5.40, jolloin aamun lämpötila oli vain 10 astetta eli ei mitään kovin kesäistä lämpötilaa noinkin etelässä. 

Kalmar ja Öölannin silta taakse jäi

Tuuli oli hyvin heikkoa, joten koneella ajellen meni muutama ensimmäinen tunti. Sitten yhdeksän tienoilla myötäinen eli lounaistuuli voimistui sen verran, että nostimme purjeet. Meno oli leppoisaa ja nautimme Itämerelle poikkeavan pitkästä ja loivasta mainingista ja upeasta aurinkoisesta säästä. 

Dämmanin majakka Kalmarsundissa

Puolen päivän tienoilla tuuli heikkeni niin, että ajoimme hetken (ehkä 20 minuuttia) koneella, kunnes tuuli voimistui uudelleen ja tuli nyt lännen puolelta. Siitä tuuli sitten voimistuikin ennustettua kovemmaksi ja oli hyvin puuskaista. Lounas oli ehditty syödä, mutta päiväkahvit siirrettiin tuonnemmaksi. Klintemålan sisäänajoa lähestyessämme aioimme laittaa koneen käyntiin ja laskea purjeet, mutta koneeseenpa ei tullutkaan virtaa. Minä ruorissa ja Ari tutkimaan vikaa. Vikaa ei varsinaisesti löytynyt, mutta johtoja heiluttelemalla ja liitoksia painelemalla virta löytyi. Tämä oli jo toinen kerta tänä kesänä, eikä ole käsitystä, missä vika olisi. Klintemålaan saavuimme vähän ennen klo 17:ta ja päivän matkaksi tuli 59 mailia. Päiväkahvit joimme vasta laiturissa ja sen jälkeen teimme kävelylenkin. Meidän lisäksemme laiturissa oli useita saksalaisia, yksi englantilainen ja pari ruotsalaista.

Klintemålan satamakuvia

Seuraavana aamuna tuuli oli edelleen hyvin puuskaista. Tuuli saattoi olla ensin 2 m/s ja sitten yks kaks puuskassa olikin 12 m/s. Ari kävi aamulenkillä ja sen jälkeen oli tarkoituksemme lähteä, mutta tuuli oli hieman sivusta ja olisimme voineet painua naapuriveneen poijuliinan päälle, joka oli ihan veden pinnassa. Meillä ei ollut tarkoitus tehdä mitään pitkää päivämatkaa, joten päätimme vähän aikaa odotella, jospa naapurivene lähtisi ensin. Pikkuhiljaa se tekikin lähtöä ja me lähdimme sitten heti perään puoli yhdentoista jälkeen.

Pienen koneella ajon jälkeen purjehdimme pelkällä keulapurjeella ja tuulta oli niin paljon, että siitä riitti avata vain vähän kulmaa. Suuntamme oli pääasiassa pohjoiseen ja tuuli tuli lännen puolelta. Puuskaisuus oli melkoista tuulen vaihdellessa 6 m/s – 15 m/s. Välillä aallot löivät veneen laitaan niin, että saimme vesiryöppyjä päällemmekin. Ei ollut siis mitään kivaa purjehdusta.  Näissä keleissä Västervik oli ihan hyvä kohde ja vähän klo 14 j

älkeen olimmekin kaupungin vierassatamassa. Päivän matkaksi tuli 21 mailia.

Västervikiä lähestytään

Aurinko paistoi ja maissa oli reilu 20 astetta lämmintä eli ihan mukavaa kesäsäätä. Rantaan saavuttuamme menimme rantaravintolaan syömään. Valitsimme ahvenfileet ja ne olivat todella hyviä. Varmaankin oli tämän kesän paras ruoka!

Täällä kaupungin keskustan lähellä olevassa vierassatamassa olemme aiemmin olleet vain kaksi kertaa ja edellisestä kerrasta jo reilusti toistakymmentä vuotta. Useamman kerran olemme illalla myöhään tullessamme jääneet Västervikin sisäänajon suulla olevaan pursiseuran satamaan ja lähteneet siitä taas aamulla eteenpäin. Nyt oli jännä palautella mieleen, mitä Västervikistä muistimme, kun kävelimme lounaan jälkeen kaupungilla. Osa oli tuttua, mutta osaa kaupungista ei kyllä muistettu yhtään.

Västervikin satamassa poijuja, kylkikiinnitystä ja aisoja. Vielä oli tilaa.

Tiistaina oli edelleen puuskaista tuulta ja aamulla satoikin, joten oli helppo päätös pysyä edelleen Västervikissä. Kun aamun sade hellitti, lähdimme kävelemään venetarvikeliikkeeseen, jonne matkaa oli noin 5 kilometriä yhteen suuntaan. Muutama pisara satoi alkumatkasta, mutta muutama sata metriä ennen perille pääsyä alkoi kovempi sade. Hetken pidimme sadetta yhden katoksen alla ja sateen hieman heikentyessä juoksimme viimeiset sadat metrit liikkeeseen. Pääasiallisin syy oli etsiä vesimittaria, mutta kun sade vaan voimistui, niin vietimme aikaa kierrellen ja katsellen, olisiko jotakin muutakin ostettavaa. Tämä venetarvikeliike oli erittäin monipuolisesti varusteltu. Nynäshamnin, Kalmarin ja Karlskronan Watski-liikkeet ovat olleet aika heikkoja esityksiä: näissä kaupoissa hyllyssä oleva valikoima on mennyt surkeaksi - tavaraa kyllä saa, mutta se pitää tilata. Tässä liikkeessä oli hyvin kaikenlaista veneilyyn liittyvää tarviketta. Löytyi se vesimittari ja lisäksi ostimme kaksi satamaopasta, joissa on sekä luonnonsatamia että kaupallisia satamia Tukholman pohjoispuolelta aina Etelä-Ruotsiin ja Tanskan Bornholmille saakka. Jokin kesä voisi taas pyöriä vaikka Tukholman saaristossa ja koluta oppaasta löytyviä uusia kohteita, lähinnä luonnonsatamia.

Paluumatka alkaa

Tiistaina 27.6. sääennusteita tutkittuamme aloitimme paluumatkan eli emme siis jatkaneet enää Karlskronasta pidemmälle. Päivän matkana oli vain 14 mailin siirtymä niemen toiselle puolelle Sandhamniin, jonne halusimme mennä, koska emme ole siellä aiemmin käyneet. Tuulta oli vielä 6-10 m/s ja oli kylmä, vaikka aurinko paistoikin. Karlskronasta itään päin lähtiessä on kaksi vaihtoehtoista reittiä, joko Utlänganin saaren pohjois- tai eteläpuolitse. Me kuljemme pohjoispuolitse, sillä mahdumme väylällä olevan 18 metrin sillan alitse. Väylällä on pari kohtaa, joissa on syytä pysyä väylällä, sillä väylän vieressä on vettä alle 2 metriä. Saapuessamme Sandhamniin klo 11 tienoilla siellä oli vain kaksi vierasvenettä, mutta iltaan mennessä veneitä tuli koko ajan lisää. Kiinnittyminen tapahtui kylkikiinnityksenä ja illalla oli veneitä jo rinnakkainkin.

Sandhamnissa veneet kylkikiinnityksessä

Pysyypä pystyssä -
seisoo vain kahdella kölillään, ei mitään tuentaa.

Sandhamn on myös kalasatama. Ainakin yksi kalastusalus saapui mereltä ja satamassa oli muutama kalastusalus, joten ilmeisesti vielä toimintaakin on. Sandhamnissa on vapaasti lainattavia polkupyöriä, mutta tuulta oli sen verran, ettemme viitsineet lähteä pyöräilemään. Sen sijaan kävimme kävellen reilun kilometrin päässä niemen toisella puolella olevassa vierassatamassa Torhamnissa, jossa olemme joskus pitäneet tuulta. Tällä kertaa lounaistuulella sinne sisäänajo näytti aika huimalta, kun aallokko oli aikamoista, vaikka sen edustalla ei kovin pitkää avointa selkää olekaan. Torhamnissa on ainakin kauppa, pari kahvilaa, pizzeria ja kirkko. Sandhamnissa ei ole juuri muuta kuin normaalit vierassatamapalvelut (vessat, suihkut, pyykkikone) ja ravintola, jossa kävimme syömässä. Ruoka oli hyvää.

Tuosta loiston vierestä pienestä raosta on sisääntulo Torhamniin

Sääennusteiden perusteella torstaista alkaen oli tulossa kovaa tuulta ja sadetta useammaksi päiväksi, joten sen vuoksi oli mietittävä, mikä on seuraava hyvä satama. Kalmariin päädyttiin, sillä siellä on kaupat lähellä ja muutenkin se on hyvä paikka olla useampikin päivä.

Aamu Sandhamnissa

Sandhamnin vierassatamassa on myös rantamökkejä
ja matkailuautoille paikkoja

Sandhamn taakse jää

Kun Ari keskiviikkona starttasi koneen klo 5, niin oli täysin tyyntä ja aamun lämpötila oli vain 6 astetta. Veden lämpötila oli alimmillaan 10,2 astetta, vaikka muuten se on vaihdellut 14-18 asteen välillä. Jossakin vaiheessa aamupäivän aikana tuuli virisi kaakon puolelta sen verran, että pääsimme purjehtimaan. 

Lähdön jälkeen tyynellä merellä

Matkalla oli välillä sumuakin

Kalmarissa olimme jo vähän jälkeen klo 12 ja päivämatkaksi tuli 40 mailia (jälleen oli myötävirtaa eli oikeasti matka oli vähän enemmän). Ennusteiden mukaan tulossa oleva kova tuuli on pohjoisen puolelta, joten sen mukaan valitsimme paikan satamassa eli keula mahdollisimman hyvin kohti pohjoista ja altaan pohjoislaidalle rakennuksen suojaan. Vieressä oli suomalainen vene, jonka väen kanssa oli mukava rupatella.

Hyvä suojainen paikka löytyi Kalmarin satamassa

Satamaan tultuamme sää oli lämmennyt niin, että hyvin tarkeni istua ulkona sortseissa ja lyhythihaisessa. Aurinko oli niin polttavan tuntuista, että lopulta piti jo mennä sisälle suojaan. Sisällä veneessäkin lämpötila oli 26 astetta.

Torstaiaamu oli vielä poutaa, mutta sitten alkoi sade ja sitä kestikin lähes taukoamatta puolitoista vuorokautta. Tuuli kääntyi sinne pohjoisen puolelle ja sitä oli vieressä olevan Öölannin sillan mittauspisteen mukaan 14-15 m/s ja puuskissa 19-20 m/s. Huolimatta sateisesta säästä ei kuitenkaan ollut kovin kylmää, 16-17 astetta. Perjantaina satoi käytännössä koko ajan, välillä kovempaa, välillä heikommin. Ari kävi lenkillä ja välillä pistäydyttiin vieressä olevassa kaupassa, mutta muuten päivä meni veneessä lähinnä lukien. Tuulta oli edelleen lähes edellisen päivän tapaan. Jokin yksittäinen vene lähti tai tuli, mutta pääosin veneet pysyivät satamassa.

Sateista ja harmaata

Ensimmäisen kerran näemme Itämerellä islantilaisen veneen

Illalla suihkussa käydessämme ei ollut sen enempää naisten kuin miestenkään suihkutiloissa ketään muita. Suihkutilojen välissä on sauna, johon on kulku molemmista suihkutiloista. Saimme siis saunoa pitkästä aikaa yhdessä kaikessa rauhassa. Saunasta sai ihan ok-löylyt. Joskus joissakin ruotsalaisissa saunoissa on ollut kielto heittää vettä kiukaalle, kun siellä on ollut pelkät vastukset ilman kiviä. Täällä on tehty vast’ikään myös satama-altaan toiselle puolelle suihkutilat (ei ole saunaa) ja keittiötilat ovat valmistumassa.

Aiemmin olen kertoillut ilmaisista pesukoneista ja Maarianhaminan 8 euron pesu+kuivaus-hinnasta. Täällä Kalmarissa pesukone on 10 kruunua eli reilun euron ja kuivaus samoin 10 kruunua eli ei kovinkaan kallista, joten taas pestiin pyykit. Vaatetta meillä on kyllä mukana niin paljon, että selviäisimme monta viikkoa ilman pyykkien pesua, mutta kun on tällaisia satamapäiviä ja edulliset koneet, niin ainahan on mukava saada pyykit hoidettua.

Tänään lauantaina 1. heinäkuuta olemme vielä täällä Kalmarissa. Tuuli on edelleen pohjoisen puolelta eli olisi meille vastaista ja ihan riittävän kovaa, vaikka ennusteiden mukaan tänään piti jo helpottaa. Reilu 10 m/s vastatuuli ja puuskat päälle sekä 1-1,5 solmun vastavirta ei olisi mitään mukavaa, joten odotamme huomiseen. (Viimeiset havainnot kertovat nyt puolen päivän jälkeen 15 m/s tuulta ja puuskat 19 m/s eli eipä tuo ole mihinkään hellittänyt.) Tänään aamu oli poutainen, välillä on satanut, mutta illaksi pitäisi poutaantua ja huomenna pitäisi auringonkin paistaa. Tämän päivän lämpötila on 15 asteen tuntumassa, mutta huomenna pitäisi olla jo 20 astetta.

Kun Kalmasrista lähdemme, niin tuonne on suunta.
Nyt ei näytä houkuttelevalta.

Sadetutkaa ja tuuliennusteita seuraillessamme olemme olleet tyytyväisiä, ettemme lähteneet Karlskronasta enää Saksan, Tanskan tai Puolan suuntaan. Siellä on näinä päivinä satanut ja ukkostanut todella kovaa. Samoin tuulet ovat olleet Ruotsin eteläpuolella vielä näitä meidän kokemiamme kovempia. Matka jatkuu siis pikku hiljaa pohjoiseen ja Suomea kohti ilmeisesti Ahvenanmaan kautta.

Jatkammeko vielä länteen vai mitä teemme?

Uskomattoman hyvillä purjehdustuulilla olemme päässeet tänne Karlskronaan asti. Yleensä etelään päin tullessa on lounaistuulia ja siis meille vastaisia, mutta nyt oli monta päivää lännen puoleisia tuulia ja pääsimme mukavasti etenemään purjehtien.  Karlskronaan saapuessamme torstaina 22.6. aikomuksemme oli vielä jatkaa eteenpäin länttä kohti, mutta säätietoja tutkiessamme totesimme sään olevan muuttumassa kylmemmäksi ja sateisemmaksi. Lisäksi oli tulossa kovia tuulia. Nyt oli edessä pohdintaa, mitä teemme: jatkammeko Hanön lahden länsipuolelle ja edelleen Tanskaan tai Saksaan, suuntaammeko Bornholmille tai Puolaan. Missään ei kuitenkaan tuntunut olevan tiedossa lämpimämpää ja tästä eteenpäin tuulet olisivat meille vastaisia. Pohdimme sitäkin, että astuisimme Karlskronassa laivaan ja tekisimme muutaman päivän reissun Puolaan Gdyniaan, mutta lopulta luovuimme ajatuksesta. Niinpä nyt olemme olleet täällä Karlskronassa useamman päivän. Vierassatama on suojainen, kaupunki muutaman sadan metrin päässä ja vierassataman huoltorakennus on hyvin uusi, joten mikäpä täällä on ollessa. Saunakin on ja sen saa laittaa itse päälle silloin, kun haluaa. Pyykkikoneita kuivaajineen on kolme kappaletta ja niiden käyttö on ilmaista, mikä on aika harvinaista - mm. Maarianhaminassa yksi pyykki ja kuivaus maksoi 8 euroa.

Karlskronassa oli markkinat torstaina tänne tullessamme.

Taustalla Ruotsin tärkein laivastotukikohta

Amiralitetskyrkan, rakennettu 1685, Ruotsin suurimpia puukirkkoja

Rosenbom, vaivaisukko.
Eräs mansikanmyyjämies kertoi meille, että suomalaiset ovat sen tehneet.

Juhannuksena Ruotsi on aikalailla ”kiinni”: muut kuin ruokakaupat eivät olleet lainkaan auki juhannusaattona eivätkä juhannuspäivänä ja ruokakauppakin meni aattona jo iltapäivällä kiinni. Ravintoloista vain muutama oli auki, mutta merimuseo on ollut auki joka päivä.

Juhannusaatto meni pyykkiä pestessä, kaupassa käydessä ja yhdessä harvasta auki olleessa ravintolassa lounasta syöden. Illan vietimme veneellä. Juhannussalon pystytys olisi ollut jo puolilta päivin noin kolmen kilometrin päässä Wämöparkenissa, mutta pyykin takia emme sinne ehtineet. Kokkojahan Ruotsissa ei polteta, vaan koristellaan juhannussalko, joka nostetaan pystyyn, ja sitten lauletaan ja tanssitaan sen ympärillä. Yleensä se tapahtuu iltapäivästä, mutta tällä kertaa siis jo puolen päivän aikaan. Kävimme jonakin toisena päivänä lenkillä Wämöparkenissa, jonka esitellään olevan yhdistetty kulttuuri-, luonnon- ja huvipuisto ja jossa on mm. pienimuotoinen eläinpuisto. Siellä on myös kahvitupa ja lapsille mm. opastettu ”eksymispolku”.

Lapsia opastetaan "eksymispolulla",
 miten on hyvä toimia, jos joutuu eksyksiin.

Juhannuspäivänä kävimme merimuseossa, jossa olemme aiemmin käyneet jo kaksi kertaa. Olimme siellä kolme tuntia, mutta kuitenkin osa jäi katsomatta, joten palasimme sinne vielä tänään maanantaina. Museo on ilmainen.

Merimuseossa on esillä mm. useita laivojen keulakuvia (kaljuunakuvia)

Sunnuntaina hyppäsimme aamulla Kööpenhaminaan menevään junaan – joskaan emme matkanneet perille asti, vaan jäimme pois Mörrumissa. Mörrum-joki on aina ollut kuuluisa kalastusjoki. Olimme käyneet siellä vuonna 1995 ja silloin joessa oli hyppinyt valtavasti kaloja. Nyt olimme uteliaat näkemään, oliko tuo kalamäärä silloin sattumaa vai onko joki aina tuollainen. Nyt totesimme, ettei kaloja näy. Ainoastaan yhden ison (8-10 kiloisen) kalan näimme uiskentelevan. Mukava oli joen rantaa kävellä ja katsella. Päivän piti olla poutainen, mutta niinpä vaan yksi kova sadekuuro tuli ja osittain kasteli meidät. Junamatka kesti noin tunnin suuntaansa, mutta lähes koko päivän tähän retkeemme saimme kulutettua.

Mörrum-joella

Ari tutkimassa näkyykö kaloja

Riippusilta ei enää ihan parhaimmillaan, mutta hyvin pääsi yli.

Vierassatama ei ole mitenkään täynnä, mutta koko ajan näiden päivien aikana vierasveneiden määrä on lisääntynyt ja on hyvin kansainvälistä joukkoa: ruotsalaisia, saksalaisia, hollantilaisia, tanskalaisia, puolalaisia, ainakin yksi sveitsiläinen, usalainen, belgialainen ja meidän lisäksemme on tällä hetkellä kaksi muutakin suomalaista venettä.

Vierassatamaa

Säät ovat olleet vaihtelevia. Juhannusaattona tarkeni syödä ulkona lyhythihaisessa, mutta sen jälkeen on yleensä tarvinnut pitkähihaista ja välillä takkiakin. Yhtenä iltana ja yönä satoi kovastikin, muuten on välillä paistanut aurinko ja välillä tullut sadekuuroja. Tänään on tuullut kovaa, täällä satamassakin puuskissa 15 m/s ja ulkona merellä aika paljon enemmän.

Olemme nyt nauttineet paikallaan olosta, lueskelleet ja käyneet lenkkeilemässä. Huomenna on tarkoitus taas lähteä liikkeelle ja suunta on Ruotsin rannikkoa pitkin pikkuhiljaa takaisin pohjoista kohti.

Karlskronaa läheiseltä mäeltä nähtynä