keskiviikkona, heinäkuuta 17, 2013

Lappeenrannasta Korkeaan

Lappeenrannassa emme viitsineet jäädä odottamaan klo 9 asti, kun satamakonttori aukeaisi, joten yöpymismaksu jäi maksamatta. Septin kävimme tyhjentämässä aamulla vähän ennen seitsemää lähtiessämme. Sen jälkeen minä painuin taas nukkumaan. Hetken päästä hypähdin pystyyn, kun kuului kaksi tömähdystä. Vene oli osunut Kaukaan tehtaan edustalla keskellä väylää olevaan uppotukkiin. Ilmeisesti ei kuitenkaan aiheutunut vaurioita, se nähdään sitten syksyllä, kun vene on maissa. Meninpä siis takaisin sänkyyn. Jossakin välissä Ari nosti purjeet ja eteni purjein puolitoista tuntia, kunnes käännyimme ja tuuli olisi ollut vastainen. Laiskuus iski, emme luovineet, vaan jatkoimme konevoimin.


Roiskuu se vesi välillä Saimaallakin
Vastainen tuuli yltyi ja Saimaan oloissa harvinaisesti vettä roiskui pitkin kantta ja välillä istuinkaukaloonkin asti. Tuulta oli 7-11 m/s ja välillä puuskissa oli 13 m/s. Vaikka vettä roiskui, miin aallokko oli sen verran pientä, ettei veneen kulussa ollut mitään ongelmaa eikä vauhti tippunut samalla tavalla kuin esimerkiksi Virossa Väinämerellä 5 m/s vastatuulessa. Pursiseuramme laiturissa Korkiassa olimme klo 14 ja matkaa tuli 42 mailia lokiin. Todellisuudessa lienee vähän vähemmän, koska paikoin oli selvästi vastavirtaa, mikä lisäsi lokin mittaamaa matkaa.

Illan aikana tuuli puhalsi edelleen yli 10 m/s ja oli vaahtopäitä. Laiturikin keikkui jonkin verran. Illalla tietenkin saunoimme ja testasimme uutta paljua. Illan päätteeksi istuimme grillikatoksella yhdessä parin muun venekunnan kanssa ja grillasimme kesän ensimmäiset makkarat. Yöllä tuuli jatkui ja satoikin ravakasti, mutta uni maittoi hyvin.

Keskiviikon 17.7. vietimme Korkiassa. Ari kävi poimimassa vähän kanttarelleja, minä kirjoittelin tätä blogia ja illalla tietysti taas saunomme ja grillaamme. Iltaan mennessä tuuli laantui. Lämpötilaltaan hellekesä tuntui muuttuneen syksyksi, ei tarennut enää shortseissa eikä aurinko paistanut. Lomareissukin on nyt lopuillaan, enää on edessä lyhyt matka kotilaituriin Ristiinaan.

maanantaina, heinäkuuta 15, 2013

Helsingistä Saimaalle


Aamu Katajanokalla
Lauantainaamuna 13.7. paistoi aurinko ja oli muutenkin kaunis heikkotuulinen aamu. Aamupäivällä kävimme vielä ostoksilla niin torilla kuin kaupoissakin. Ruokaa varustimme niin, että selviämme sillä 5-6 päivää kotisatamaan asti. Kaupungilla hikoiltuamme kävimme vielä suihkussa ja söimme satamamaksuun kuuluvat croissantit. Sitten olimme valmiit lähtemään klo 11.55. Hevossalmen sillan avaus on puolen tunnin välein, joten meillä oli hyvää aikaa klo 12.30 avaukseen.

Kalastajaveneen kalanostojono - Ari oli ekana

Matkalla Hevosalmen sillalle ihalimme Espanjan lipun alla pujehtivaa isoa Swania



Hevossalmen sillasta oli muitakin menijöitä

Villingit kapeikot ohitettuamme nostimme purjeet. Tuulta ei ollut kuin 3 m/s etelästä, mutta kun ei ollut aallokkoa ja tuullen suunta oli sopiva, niin etenimme 4-5 solmua. Tämä oli sitä todella leppoisaa kesäpurjehdusta. Ennen Sunin salmea tuuli hiipui niin, että klo 16.20 täytyi vaihtaa koneajoksi.

Kohteemme oli tuttu suojaisa Byön lahukka (Bockhamn). Pohdimme jäädä ankkuriin kellumaan, mutta laiturissa olevat alkoivat tehdä tilaa ja niin mekin mahduimme laituriin (ja vielä yksi vene meidän jälkeen). Klo 18.30 olivat köydet kiinni laiturissa. Olimme toinen vene rannasta lukien ja siitä huolimatta vettä oli 2,6 metriä. Torilta ostettu aamulla savustettu lohi ja uudet perunat maistuivat makoisilta ja oli mukava istuskella ulkona näin upeassa paikassa.
Iltauinti Byön lahukassa
Byön lahukan aamu

Sunnuntaiaamu valkeni täysin tyynenä ja aurinko paistoi. Ari lähti liikkeelle klo 5.40. Noin kahdeksan tienoilla tuuli oli virinnyt niin, että saatiin purjeet ylös. Matka eteni aluksi 4-5 solmua ja Kaunissaaren jälkeen jo 6 solmua. Oli niin lämmintä, että piti taas etsiä auringonsuojaksi pitkähihaista ohutta valkoista paitaa. Klo 14 tienoilla tuuli heikkeni ja nopeus tippui alle 2 solmun. Silloin laskimme purjeet ja ajoimme lopun matkaa koneella Santioon (eli Suomen ja Venäjän rajalle). Perillä olimme klo 16.30 ja matkaa tuli 54 mailia.
Taas ihmettelimme, miten Suvisussukin voi kulkea melkein 4 solmua,
vaikka tuulta ei ole juuri lainkaan - vaan eipä ole aallokkoa.

Laiturissa oli jo yksi purjevene, jossa oli tuttu Ristiinan pursiseuran pariskunta, Pertti ja Suvi, mutta vene oli uusi, s/y Humma. He olivat tuomassa venettä Saksasta, mistä tämä heille uusi vene oli ostettu. Illan mittaan vaihdoimme kuulumisia ja kävimme tutustumassa heidän veneeseensä ja kovin vaikuttivat tyytyväisiltä valintaansa. Jossakin välissä kävivät myös Suomen passintarkastajat ja samalla täytettiin tullikaavake. Näin oltiin valmiit seuraavan aamun matkaan kohti kanavaa.
RiPS:n kaksi venettä Santiossa

Yöllä heräsimme kovaan sateeseen, vaikka ei ennusteen mukaan sadetta pitänytkään olla. Ari kävi ottamassa sprayhoodin (=kuomun) alta istuintyynyt pois ja jatkoimme unia. Kun aamulla heräsimme, tuuli oli kääntynyt luoteeseen ja oli 6-8 m/s. Rajalle saa mennä vasta klo 8 Venäjän aikaa eli klo 7 Suomen aika. Me irrottauduimme klo 6.20 Santion laiturista ja olimme vähän etuajassa jo rajallakin. Heti rajalla Venäjän rajavartiosto kutsui VHF:llä meitä ja kysyivät veneen nimen ja kuinka monta henkilöä veneessä on. Tiedot saatuaan he toivottivat hyvää matkaa. Purjeet saimme ylös heti Santiosta lähdettyämme ja etenimme mukavaa 6-7 solmua yhtä matkaa s/y Humman kanssa. Klo 8.40 kulkusuuntamme muuttui ja tuuli heikkeni, kuten oli ennustettukin. Edessä oli pitkä päivä, joten emme jääneet lillumaan purjehtien, vaan starttasimme koneen. Ensin ajoimme koneella isopurje ylhäällä, mutta sitten laskimme senkin. Tässä vaiheessa minä otin ainakin tunnin aamupäiväunet.

Klo 11.20 ajoimme sisään Vysotskin aallonmurtajasta, matkaa oli tullut 32 mailia. Kanavalle mennessä ruoka- ja kahvitauot täytyy miettiä, sillä kanavassa ei ole montaa paikkaa, missä ehtisi sulkujen välissä keitellä mitään. Niinpä nyt, kuten muulloinkin, laitoimme ruuan ja söimme ennen kanavaa. Alasululla Juustilassa olimme klo 14. Venäjän tullitarkastus oli hyvin nopea, mutta meidän piti odottaa ylhäältä tulevaa Kristiina Brahea ja pääsimme sulkuun vasta klo 15.
Kohta Juustilan sulkuun - sulkua tyhjennetään jo.

Tässä välissä oli alasatamaan tullut kolme muutakin venettä ja sulkuun kiinnityimme s/y Humman kanssa vierekkäin (sulussa on vain kolme liikkuvaa pollaria eli kiinnittymispistettä) ja näin jatkoimme Humman kanssa vierekkäin, vaikka yksi moottorivene jäi joukosta pysähdyttyään Juustilan yläpuolen tankkauspisteeelle. Alun odotuksen jälkeen seuraavat sulut menivät sujuvasti.
Näin montaa venettä ei ole ollut yhtä aikaa meidän kanssa sulussa vuosikausiin.
Pällissä on Venäjän passintarkastus ja se kesti jonkin aikaa (arviolta ainakin puoli tuntia). Odotimme passeja sulussa kiinni ollen. Meillä ja s/y Hummassa toinen virkailija halusi tehdä ”alustarkastuksen”, meille hän vain kurkkasi kulkuaukosta sisään ja Hummassa hän kävi sen verran sisällä, että kurkkasi keulakajuuttaan. Liekö hän ollut kiinnostunut näkemään veneen sisältä, vai aikansa kuluksiko kävi. Klo 18.30 pääsimme Pällistä eteenpäin.

Klo 19 olimme Suomen rajalla Nuijamaalla. Passintarkastus tapahtui vikkelästi, kun toinen mies piti veneen kiinnitysköydestä kiinni ja toinen katsoi passit ja otti alusilmoitus-lomakkeen. Santiossa täytetyn tullikaavakkeen saimme pitää muistona, kun tulli ei ollut paikalle. s/y Humma jäi yöksi Nuijamaalle, mutta me päätimme jatkaa Lappeenrantaan.

Seuraavassa sulussa meitä oli jäljellä kolme venettä ja jokaiselle oma kiinnityspisteensä. Ennen Mustolaa tuli noin puolen tunnin odotus, jotta matkustaja-alus Carelian pääsi ensin sulkuun. Carelian ja meidän aikataulut ovat sellaiset, että tämä odotus tulee yleensä aina ennen Saimaata, paitsi viime vuonna ehdimme Carelian alta pois. Viimeiset sulut menivät taas sujuvasti. Lappeenrannassa olimme klo 22.50 ja taivalta oli tullut 75 mailia. Suihkuun emme päässeet, sillä satamakonttori on auki vain klo 9-20.
Lappeenrantaa lähestyessä aurinko ehti jo laskea.

perjantaina, heinäkuuta 12, 2013

Lähteelästä Helsinkiin

Perjantaina 12.7. Arin lähtiessä liikkeelle klo 5.30 lämpötila oli vain 10 astetta. Tuulta ei ollut ja koneella ajaen olimme Helsingin edustalla jo kello yhdeksän jälkeen. Minä ehdin juuri herätä ja syödä aamupalan. Kävimme ennen Katajanokan vierassatamaan menoa tankkaamassa Pohjoisrannan meriasemalla ja siellä kohtasimme tutun veneen s/y Roxannen ja tietysti Sepon ja Lean. He ovat myös Saimaalta (Joroisista), mutta ovat aiempina vuosina seilanneet paljon maailman meriä. Pikaiset kuulumiset vaihdettuamme siirryimme Katajanokan vierassatamaan, jossa olimme jo 9.45 ja matkaa oli takana 24 mailia.

Katajanokan satamamaksu on meidän kokoiselta veneeltä poijukiinnityksessä 35 euroa, mikä on ehdottomasti kesän kallein. Toisaalta hinta laskee, kun ottaa huomioon, mitä siihen sisältyy. Meillä oli kaksi koneellista pyykkiä ja pesu- ja kuivauskoneiden käyttö on ilmaista (esim. Maarianhaminassa maksoi 6 euroa/pesu, siitä voi jo laskea 12 euron säästön). Iltalehden saa ilmaiseksi ja kahdelle hengelle kahvit croissantin kanssa. Lisäksi on lyhyt matka kauppatorille ja keskustaan.

Pyykkien pesun lomassa vaihdoimme moottorin öljyt. Niin se vaan taaskin oli tullut 100 tuntia koneajoa täyteen, vaikka alkukesästä tunnuimme pääsevämme tosi hyvin purjein. Haimme lounaaksi torilta kuuman muikkuannoksen veneelle ja syötyämme minä lähdin käymään kotona hakemassa kesän aikaan tulleet lehdet. Ari kävi sillä aikaa kaupassa ja pesi vähän veneen kantta. Olin takaisin veneellä noin klo 17. Vielä ehdimme tiskata ja käydä saunassakin ennen kuin työkaverimme Ulla saapui veneelle nauttimaan kanssamme kauniista kesäillasta.
Ilta viilenee - Katajanokalla

torstaina, heinäkuuta 11, 2013

Haapsalusta Lohusalun kautta Suomeen

Keskiviikkoaamu 10.7. oli pilvinen ja etelätuulta 6-7 m/s. Oli hyvä keli lähteä Haapsalusta eteenpäin. Liikkeellä olimme jälleen aamuvarhain eli klo 5.45. Päästyämme Haapsalusta ulos kulkusuuntamme kääntyi pohjoiseen ja nostimme purjeet. Suuntamme jatkui pohjoisen jälkeen koilliseen ja ison osan matkaa ajoimme ”virsikirjalla” eli isopurje ja keulapurje puomin kanssa eri puolille jalustettuna. Vauhtimme vaihteli 3s ja 6 s välillä. Aurinkokin tuli näkyville ja kaiken kaikkiaan oli hyvä purjehduspäivä. Kannatti odottaa sopivaa lähtöhetkeä!
Matalat hiekkarannat vaihtuivat matkalla korkeaan rantatörmään

Lohusaloon rantauduimme klo 15.20 ja matkaa oli takana 45 mailia. Poijupaikat olivat kaikki täynnä ja me olimme ensimmäinen vene, joka kiinnittyi kylkikiinnitykseen. Ystävällinen satamakapteeni viittoili sopivaan paikkaan ja oli ottamassa vastaan. Suihkutilat olivat erittäin siistit ja saunakin kuului satamamaksuun. Kävimme syömässä rantaravintolassa ja ruoka oli hyvää.

Iltapäivän ja illan mittaan tuli lisää veneitä ja yksi saksalaisvene tuli viereemme. Olimme olleet kyseisen veneen kanssa yhtä aikaa jo Ventspilsissä ja Haapsalussa. Olemme melko varmasti nähneet samaisen veneen myös aiempina kesinä. Venetyyppi ja veneen nimi ovat sellaiset, että ne ovat jääneet mieleen. Päivän päätteeksi kaikkiaan kymmenkunta venettä oli kyljittäin toisten veneiden kanssa. Suomessa harvoin veneet kiinnittyvät toisten veneiden viereen, mikä kävi ilmi parin veneen saapuessa. Niissä vähän ihmeteltiin, miten se oikein tapahtuu, mutta sopuisasti kaikki sujui.
Kylki kyljessä
Kyllä sitä pääsee pienelläkin - Belaruksen lipun alla purjehtiva

Meidän ja takanamme sisimpänä olevan veneen aikomus oli lähteä aamulla aikaisin, noin klo 7. Tästä kerroimme illalla vieressä oleville, jotta he osasivat varautua aamun herätykseen. Luvassa oli jälleen pohjoisen puoleista tuulta eli meille vastatuulta, mutta nyt sopivamman kelin odotus ei tuntunut auttavan, sillä samanlaista keliä oli luvassa seuraavillekin päiville. Tuulen voimakkuudeksi ennustettiin 5-6 m/s, joten ajattelimme luovia Suomeen.

Torstaiaamuna tuuli oli kyllä pohjois-koillisesta, mutta voimakkuus suurempi kuin ennustettu (8 m/s) ja aallokkoa oli Lohusalun edustalla sen verran, ettei se oikein houkutellut lähtemään. Ennusteen mukaan tuulen piti heiketä päivän aikana ja niin me, kuten se toinenkin vene, jäimme odottelemaan parempaa keliä.

Vuokrasimme polkupyörät ja kävimme katsomassa noin 3-4 kilometrin päässä olevaa kylää, Laulasmaata. Siellä ei kyllä ollut juuri mitään muuta kuin taloja, koulu ja kauppa sekä kylpylähotelli. Veneelle palattuamme tuuli oli jo vähän heikentynyt, mutta päätimme vielä odotella aallokon laskemista. Kävimme jälleen syömässä rantaravintolassa ja nytkin olimme tyytyväisiä ruoka-annoksiimme. Syömästä tultuamme vieressämme ollut saksalaisvene lähti kohti Tallinnaa ja mekin aloimme tehdä lähtöä kohti Suomea.

Klo 13.45 irrotimme köydet ja suuntasimme keulan kohti Porkkalanniemeä. Aallokko oli jo pienentynyt ja ihan alkua lukuun ottamatta ei pärskynyt vettä eikä vene tökkinyt vasta-aaltoihin. Koneajolla etenimme koko matkan. Niin ne suunnitelmat muuttuvat, ei enää viitsittykään alkaa luovia, kuten edellisenä päivänä olimme ajatelleet. Merellä laivareittiä ylittäessämme piti vahtia paria laivaa, mutta muuten ei tapahtunut mitään. Lueskelimme ja nautimme kauniista auringonpaisteesta. Klo 20.10 saavuimme Lähteelään ja matkaa tuli 39 mailia.

Istuinkaukalossa iltapalaa syödessämme katselimme ympäröivää maisemaa ja totesimme, miten kaunis Suomen saaristo on. Virossa ja Latviassa oli mukava käydä ja nähdä uusia paikkoja, mutta kyllä maisemallisesti Suomen (ja osaa Ruotsin) saaristoa ei ihan heti mikään voita.
Tätä me ihailimme iltapalaa syödessämme

tiistaina, heinäkuuta 09, 2013

Pärnusta Kuivastun kautta Haapsaluun

Sääennuste lupasi lauantaipäivän aikana tuulen kääntyvän pohjoiseen ja voimistuvan. Siksi lähdimme liikkeelle jo klo 4.50 ehtiäksemme perille ennen sitä. Alkumatkan ajoimme 3-4 m/s vastatuuleen (lounaistuuleen) koneella. Kulkusuuntamme käännyttyä pääsimme mukavasti purjehtimaan 6-7 m/s tuulessa, kunnes tuuli nopeasti heikkeni (2 m/s) ja kääntyi luvatun mukaisesti luoteeseen eli meille vastaiseksi ja voimistui. Niinpä purjeet alas ja kone käyntiin. Onneksi matkaa ei ollut jäljellä kuin pari mailia. Klo 13.45 saavuimme Muhun saarella olevaan Kuivastun satamaan ja vaikka iltapäivä oli vasta aluillaan, niin takana aamun aikaisen lähdön ansiosta 55 mailia.

Pohdimme, mitä tuo pilven "sarvi" tuo tullessaan -
ei tullut muuta kuin isoja sadepisaroita ja tuulen heikkeneminen.

Satamakapteeni oli ystävällinen ja kohtelias: kädestä pitäen tervehti ja kehotti istumaan sohvalle, kun hoidimme maksua ja puhui hyvää suomea. Kuivastunkin satama on uusittu: on suojainen, on rakennettu iso aallonmurtaja, on tosi siistit suihkut, saunakin on, mutta maksaisi sen saman, minkä satamamaksu eli 20 euroa. Pesukonekin oli ja aioimme pestä kaksi pyykkiä, mutta tyydyimme yhteen, koska ei ollut erillistä kuivausrumpua. Pesukone oli sellaista mallia, jolla piti saada myös kuivattua. Satamakapteeni ei oikein osannut sitä käyttää, me omasta mielestämme keksimme ja netistä käyttöohjeita lukien löysimme oikeat valinnat, mutta tunnissa pyykki ei vielä kuivunut juuri lainkaan. Niinpä luovuimme toisen pyykin pesusta ja ripustimme ensimmäisen pyykkimme ulos naruille kuivumaan ja kyllähän ne kuivuivat lämpimässä auringonpaisteessa.
Kuivastun suojainen satama-allas

Pohdimme lauantai-iltana, olemmeko seuraavan päivän Kuivastussa, kun luvassa on edelleen sitä luoteistuulta eli meille vastatuulta. Sunnuntaiaamun ennuste oli kuitenkin sellainen, että päivän aikana tuulen ennustettiin ehkä kääntyvän länteen mutta ainakin heikkenevän. Niinpä odottelimme, kunnes aamun 8 m/s tuuli oli laskenut noin 5 m/s ja lähdimme liikkeelle klo 10.25. Aurinko paistoi, mutta muuten matka ei ollut mitenkään mukava. Päätimme ajaa koneella, mutta ehkä sittenkin olisi pitänyt alkaa luovia. Vaikka tuuli pysyi 5-7 m/s, niin meren mataluuden takia aallokko oli aika ikävää. Aallokko oli niin lyhyttä, että vene ei mahtunut aaltojen väliin ja niinpä kulku oli välillä melkoista nyökkimistä ja vettä lensi kannelle. Vettä ei suinkaan tullut mitenkään roiskien, vaan välillä vesi vyöryi kantta pitkin istuinkaukaloon asti. Jonkun tällaisen jälkeen piti ihan tarkistaa, onko kaikki vielä kannella tallella. Kulkusuuntamme hieman muututtua, kulku muuttui myös mukavammaksi. Klo 16.15 olimme Haapsalussa ja takana oli 34 mailia.

Haapsalussa on ihan vierekkäin kolme eri satamaa. Näistä ensimmäisessä laiturissa on kuuleman mukaan satamamaksu 30 euroa. Olimme saaneet Kuivastussa vinkin muilta veneilijöiltä, että kannattaa mennä toiseen satamaan (= tulosuunnassa toiseen laituriin). Tässä Grand Holm Marinan laiturissa ei ole ainakaan vielä satamamaksua kuulemma sen vuoksi, etteivät he ole saaneet jotakin lisenssiä, mutta sähköstä ja suihkun käytöstä he veloittavat yhteensä 10 euroa. Jos ei käytä palveluja, ei siis tarvitse maksaa mitään. Näiden kahden jälkeen on vielä kolmas laituri (Veskiviigi Sadam), jossa kuulemma on satamamaksu 20 euroa, mutta syväys ei ehkä riittäisi meille. Tässä Grand Holm Marinassakaan meille ei ehkä riitä syväys sisimmän altaan puolella, mutta tässä ulommassa altaassa on lähes 3 metriä vettä. Suihkutilat ovat siistit.

Haapsalussa olemme nyt olleet jo kaksi yötä ja olemme vielä ensi yön. Olemme kävelleet kaupungilla ja katselleet paikkoja. Kävimme ruokailemassa Kuursalin kesäravintolassa, joka oli komea ”pitsirakennus” ja tutustumassa 1200-luvulla rakennettuun Piispan linnaan.
Piispan linnan torni
Näkymä Piispan linnan tornista

Maanantaina vuokrasimme polkupyörät ja pyöräilimme mm. noin 10 km päähän Rohukülaan. Siellä ei ollut kuin pari vierasvenettä näin keskellä päivää, mutta suojaiselta satamalta sekin näytti. Istahdimme nauttimaan rantakuppilan ulkopöytään pientä välipalaa samaan pöytään meitä vanhemman pariskunnan kanssa. Siitä tulikin mielenkiintoinen rupatteluhetki. Mies oli juuri eläkkeelle jäänyt ja osasi hyvin suomea. Hän oli ollut Suomessakin töissä. Oli mukava kysellä ja kuulla paikallisen näkemyksiä Viron asioista.

Tiistaina pohdimme jo matkan jatkamista, mutta kun maanantai-iltana oli tuullut reilusti yli 10 m/s ja edelleen tuuli oli luoteessa, niin emme viitsineet jälleen lähteä vastatuuleen ja vasta-aallokkoon. Tänä kesänä ei tunnu olevan lainkaan niitä tyypillisiä lounaistuulia. Nyt on kuitenkin keskiviikolle luvattu lounaistuulta ja tarkoitus on jatkaa matkaa kohti Suomea.

Maanantai oli helteinen päivä ja nyt tiistainakin on ollut ihan mukavan lämmintä ja aurinkoista.

Laiturin vieressä kuolleita kaloja - miksiköhän?

perjantaina, heinäkuuta 05, 2013

Pärnuun ja Pärnussa

Näyttää muodostuvan Arilla aika vakiajaksi tuo klo 5.30 lähtö. Nyt oli täysin tyyntä ja minä jatkoin vielä muutaman tunnin uniani. Klo 10 oli lämpötila 20 astetta ja etelätuuli oli virinnyt niin, että saimme purjeet ylös. Leppoisaa purjehdusta jatkuikin sitten aika lähelle Pärnua ennen kuin nopeus tippui niin pieneksi, että loppumatkan ajoimme taas koneella.

Joskus näinkin leppoisaa purjehdusta

Ennen vieraslaituriin kiinnittymistämme kävimme vieressä olevassa laiturissa tankkaamassa veneen. Klo 16.30 olimme kiinni vieraslaiturissa 54 mailin päivämatkan jälkeen. Illalla ehdimme vielä kävelemään ja katselemaan kaupunkia.

Pärnun vierassataman suihkutilat eivät ole ihan niin uusia kuin monessa muussa virolaisessa vierassatamassa, mutta siistit nekin olivat. Pesukonetta ei vaan ollut, joten pesimme vähän nyrkkipyykkiä, joka kuivui vikkelästi veneen targakaareen viritetyllä pyykkinarulla.

Mielenkiintoinen suihkutiloihin liittyvä tapahtuma: Olin yhtä aikaa yhden suomalaisen naishenkilön kanssa suihkussa ja tuli puheeksi, että olemme Ristiinasta. Tuolloin hän totesi olleensa joskus Ristiinassa, kun yksi hänen opiskelukaverinsa, johon hän edelleen pitää yhteyttä, on Ristiinasta kotoisin. Sattumalta hän tuli sanoneeksi ystävänsä nimen, jolloin totesin tämän olevan samassa työpaikassa minun kanssani. Pieni on maailma!

Vietimme seuraavat kaksi päivää (torstain ja perjantain) Pärnussa. Vuokrasimme perjantaiksi polkupyörät ja niillä oli mukava kierrellä ympäriinsä. Päivät olivat helteisiä ja Pärnun upeilla hiekkarannoilla oli paljon väkeä. Itse emme löhöilleet rannalla, mutta kävelimme hietikolla ja totesimme matalassa merivedessä kahlatessamme sen olevan todella lämmintä.

Pärnun aallonmurtaja - matala, mutta pitkä

Komeat hiekkarannat ja väkeä oli paljon


Niin Pärnusta kuten monesta muustakin Viron ja myös Latvian satamasta viedään todella paljon puuta ulos. Jos oikein olemme asian tulkinneet, niin puuta viedään lähinnä Ruotsiin ja Suomeen. Toinen merkille pantava asia Pärnun satamassa oli se, miten vireää purjehdustoimintaa paikallisella pursiseuralla oli. Keskiviikkoiltana heillä oli iltakisa, johon osallistui ainakin 10 venettä ja muina iltoina veneitä lähti jatkuvasti ulos merelle ja tuli muutaman tunnin kuluttua takaisin. Myös jollia oli paljon (ainakin 20) ja niiden kanssa lapset ja nuoret purjehtivat päivittäin.

Pärnussa olisi ollut varmaankin katsottavaa vielä kolmanneksikin päiväksi, mutta seuraavien päivien sääennusteet näyttivät sellaiselta, että katsoimme sopivaksi lähteä. Vielä ei ollut tulollaan lounaistuulta, mutta pohdimme, että jos on kova lounaistuuli, niin Pärnusta voi olla aika ikävä lähteä ulos. Ennen lähtöä oli tietysti edessä kauppaostokset (kaupungissa ollessamme olimme syöneet lounaat/päivälliset kaupungilla) ja nyt vasta tajusimme, että vihannekset olisi pitänytkin ostaa torilta, sillä kaupasta ei löytynyt esim. multaperunoita eikä virolaisia tomaatteja (oli vaan hollantilaisia). Toinen hämmästys on ollut se, miten huonosti löytyy irtoleipää. Kaikki tuppaa olemaan muovipussissa ja siivutettua.

tiistaina, heinäkuuta 02, 2013

Latviasta takaisin Viroon



Ventspils taakse jää
 Tiistain lähtö oli taas anivarhain klo 5.30 ja minäkin nousin ylös. Aamu oli kylmä: rannassa vain 10 astetta, mutta heti merelle päästyämme lämpötila nousi 15 asteeseen, varmaankin 18 asteisen meriveden ansiosta. Aallonmurtajan sisäpuolella nostimme purjeet ja aamupäivällä tuulta oli 5-9 m/s. Tuulen suunta oli aluksi etelästä, mutta kääntyi päivän aikana lounaan ja lännen kautta luoteeseen, samalla tuuli koko ajan heikkeni. Alku ja loppu päivän matkasta oli keikuttelevaa aallokkoa, aluksi myötäaallokon vuoksi ja lopuksi ristiaallokkoa.


Vähän ennen klo 15 olin pesemässä perunoita sisällä, kun kuului kolaus ja sitten Arin huudahdus. Ihmettelin, mitä tapahtui. Jokin metalliosa oli pudonnut ylhäältä kannelle ja ensimmäisenä oli pelko, että keulastaagin kiinnityksestä olisi jotakin irronnut. Purje kuitenkin rullautui ihan hyvin sisään. Hetken päästä keksimme, että isopurjeen yhden läpilatan kohdalla olevasta liukuratsastajastahan se osa oli, eikä juuri sillä hetkellä näyttänyt haittaavan purjehtimista. Niinpä vähän aikaa jatkoimme vielä purjein, mutta sitten tuuli heikkeni edelleen ja siirryimme koneajoon. (Illalla saimme ratsastajan korjattua, kun veneen varastoista löytyi sopiva sokkatappi.)


Kumpi ehtii ensin, me vai sade rantaan?
Klo 18.20 rantauduimme Ruhnun saarella olevaan Ringsun satamaan. Matkaa oli takana 66 mailia. Kuten niin montaa muutakin Viron satamaa, niin myös Ringsun satamaa on uudistettu ihan viime vuosina ja siellä on siistit suihkutilat ja hyvät laiturit. Saunakin olisi, mutta siitä on eri maksu (20 € eli sama kuin satamamaksu). Hiljaista ja rauhallista oli laitureilla, kun meidän lisäksemme oli vain kaksi muuta suomalaista, yksi saksalainen ja yksi virolainen vierasvene.
Vuokrasimme polkupyörät (1 € / tunti) ja pyöräilimme parin kilometrin matkan läheiseen kylään, jossa ei tosin ollut oikein mitään, ainakaan näin illalla. Kauppa siellä olisi ollut ja kirkko, mutta ne eivät olleet auki. Jo veneellä satamaa lähestyessämme oli synkkiä pilviä lähistöllä ja nyt pyöräillessämme saimme pienen sadekuuron niskaamme. Tunnissa ehdimme hyvin katsella saarta, sillä ei sen pituus ole montaa kilometriä.

maanantaina, heinäkuuta 01, 2013

Ventspilsissä

Ventpilsissä on pitkät hienot hiekkarannat, ja mm. siellä Ari juoksi lauantaiaamuna aamulenkkiä. Aamupäivällä kävelimme katselemaan vanhaa kaupunkia ja lounaan jälkeen Dacen luokse. Hän ajelutti meitä vähän ympäri Ventspilsiä ja lopuksi takaisin veneelle. Oli mielenkiintoista havaita, miten hän on ylpeä kaupungistaan ja siitä, miten Ventspilsissä pyritään ajattelemaan ihmisten viihtyvyyttä ja kaupungin kauneutta. Vierassatama on kuitenkin aika askeettinen, mutta Dacelta kuulimme, että kaupungilla on suunnitelmia parantaa sitä lähivuosien aikana. Nyt suihkutiloissa tuli välillä vähän heikosti lämmintä vettä, mutta olemme me vuosien mittaan ankeammissakin paikoissa olleet. Pyykinpesukonekin on, mutta ei kuivaajaa. Laiturilla on sähkö, mutta ei vettä eikä polttoainetta, tosin emme me niitä tarvinneetkaan (paitsi tiskiin haettiin vettä suihkutiloista).

Hetken veneellä huokaistuamme lähdimme noin puolen kilometrin päähän Ijan kotiin. Siellä oli koolla muitakin tuttuja ja heidän perheitään. Grilli oli kuumana ja nyyttikestiperiaatteella pöydässä oli monenlaista purtavaa. Ilta kului rattoisasti. Illan mittaan joku keksi seuraavalle päivälle mielenkiintoisen retkikohteen.


Partyn väkeä ja lapset juoksevat jossakin

Sunnuntaina klo 11 koko sakki saapui ensin meille veneelle ja sitten lähdimme kolmella autolla noin 35 kilometrin päähän katsomaan neuvostoaikana rakennettua suurta radioteleskooppia. Siellä oli hylätty pieni kaupunki ja nykyisin tuo radioteleskooppi on Ventspilsin yliopiston hallussa. Yksi isäntäporukkaan kuuluva on yliopistolla tutkijana ja ilmeisesti hän järjesti, että meitä oli vastaanottamassa englanninkielinen opas. Saimme kuulla alueen historiasta ja pääsimme kiipeämään ylös radioteleskooppiin sekä alas tunneliin, joka vei 700 metrin päähän toiseen rakennukseen, jossa oli ollut pienempi radioteleskooppi.


Ryhmäkuva radioteleskoopin sisällä - aika ylhäällä jo ollaan

Tunnelimatkan jälkeen kävellään takaisin.

Tämän radioteleskoopin valmistuttua se oli ollut Pohjois-Euroopan suurin, jolla kuunneltiin mm. Pohjoismaiden radioliikennettä, mutta myös USAa. Neuvostoliiton tavoitteena oli rakentaa vastaavanlaisia radioteleskooppeja ystävällismielisiin maihin ympäri maailman niin, että ne olisivat kattaneet koko maapallon. Opas ei osannut sanoa, miten laajalti suunnitelmaa ehdittiin toteuttaa. Kaksikymmentä vuotta sitten neuvostoliittolaisten poistuessa alueelta he veivät osan välineistä mukanaan ja osan he vain tuhosivat käyttökelvottomiksi mm. katkomalla kaapelit. Noin viisi vuotta sitten laitteet saatiin uudelleen toimimaan ja nyt se on Ventspilsin yliopiston hallussa. Alueella on myös isoja autioita kerrostaloja ja siellä oli asunut 2000 neuvostoliittolaista. Alue oli ollut neuvostoaikaan täysin suljettu: sinne ei päässyt ulkopäin eikä sieltä päässyt pois.

Kaupunkiin palattuamme menimme Arin kanssa lounaalle Dacen suosittelemaan ravintolaan, jossa annokset olivat todella suuria ja ihan maittavia. Illansuussa kiertelimme puistoaluetta kävellen ja piipahdimme vielä Dacella viemässä ottamiamme kuvia mm. heidän pojistaan veneellä.

Maanantaina 1.7. oli jo aika suunnitella Ventspilsistä lähtöä mm. käymällä kaupassa ja kirjoitella näitä tapahtumia tänne blogiin. Iltapäivästä satoi ja oli vähän ukkosta ilmassa, minkä seurauksena meille maittoi hyvin päiväunet. Huomenna tiistaina on tarkoitus lähteä heti aamusta takaisin pohjoista kohti Pärnuun joko purjehtien yhden yön ylitse tai sitten kahdella päivämatkalla.

Edellinen yö oli aika kylmä, aamulla vain 11 astetta ja päivälämpötilat ovat vaihdelleet viime päivinä 20 asteen molemmin puolin. Lounaspaikan tarjoilija totesi, että tämä kesä on ollut kylmempi kuin edellinen. Loppuviikoksi on kyllä ennustettu taas 25 astetta.