keskiviikkona, kesäkuuta 29, 2016

Kalmar- Byxelkrok - Visby

Nävekvarn taakse jää

Juhannuspäivän aamuna 25.6. heti klo 6 jälkeen lähdimme liikkeelle Nävekvarnista rannikkoa ja saaristoa pitkin kohti etelää. Heti aamusta oli shortsikeli, tosin pitkähihaista tarvitsi aluksi. Kaiketi oli ensimmäinen tyyni aamu tämän kesän reissullamme. Aluksi aurinko paistoi, mutta välillä oli vähän aikaa utua. 
Merimetsoja luoto täynnä, utua ilmassa
Tyyni aamu

Aamupäivän aikana heikko vastainen tuuli virisi. Tarkoituksemme oli ajella rantaväylää pitkin Västervikin seutuville ja yöpyä siellä. Iltapäivästä tuuli oli kaakon/idän puolelta 3-4 m/s, aurinko paistoi ja lämpötila oli noin 25 astetta. 
Väylän varren näkymiä. Viehättävää ja ...
... ja ei ihan niin viehättävää (merimetsojen saari)
Saaristoidylliä

Tässä vaiheessa ajatuksemme muuttuivat: emme malttaneet olla käyttämättä hyvää tuulta hyväksemme ja päätimme jatkaa yön ylitse kohti etelää. Klo 15.30 nostimme purjeet ja suuntasimme Västervikin pohjoispuolella Store Kläppanin -majakan kohdalta ulos avomerelle. Etenimme mukavasti noin 4 solmua, välillä tuuli hiipui ja klo 21 nopeus meni alle 2 solmun, jolloin käynnistimme koneen ja alkoi Arin nukkuvuoro. Reilun puolen tunnin kuluttua tuuli virisi uudelleen koillisen puolelta ja siirryin etenemään taas purjeilla. Nyt edettiin 2-5 solmua.

Kalmarsundissa auringonlasku

Puolenyön aikaan oli vahdin vaihto. Tuolloin olin katsonut sade- ja ukkostutkista, että sadetta ja ukkosta on etelämpänä, mutta sen kulkureitistä en ollut varma eli että tuleeko päälle. Menin nukkumaan, mutta pienen hetken kuluttua Ari tuli vaihtamaan sadekamppeita, jolloin totesimme, että tehdään reivi, kun ukkonen on tulossa kohti. Voimakkain ukkonen ei tullut päälle, vaan meni mantereen kautta pohjoiseen, mutta salamointia oli aika laajalla rintamalla. Hetken aikaa saimme kovaa sadetta ja tuuli voimistui, muttei kovin kovaksi (noin 10 m/s). Pilvien seurauksena yö oli pimeä. Tämä sade-, tuuli-, ukkoshässäkkä kesti noin tunnin, minkä jälkeen pääsin nukkumaan pariksi tunniksi.

Klo 3 vahdin vaihdon aikaan päivä alkoi jo vähitellen valkenemaan (minä siis nousin ylös ja Ari meni nukkumaan). Etenimme koko loppuyön reivi päällä 2-5 solmua, sillä meillä ei ollut mihinkään kiirettä, vaan vähän hitaammalla etenemisellä olisimme Kalmarissa sopivasti aamulla. Yö oli lämmin - alimmillaan havaitsemani lämpötila oli 17 astetta ja veden lämpötila oli jo yli 20 astetta.

Klo 5 jälkeen Ari heräsi etuajassa ja minä pääsin taas nukkumaan ja nukuinkin melkein Kalmariin asti. Vähän ennen Kalmaria tuuli kääntyi vastaiseksi ja oli vain 2-3 m/s, jolloin loppumatka meni koneella ajaen. Vähän jälkeen klo 8 olimme Kalmarissa polttoainelaiturissa odottamassa huoltoaseman aukeamista klo 9. Tankattuamme menimme vierassatamaan, jossa oli hyvin paikkoja. Leppoisasti tuli 132 mailia noin 26 tuntiin. Ainoastaan se yön ukkonen olisi voinut olla pois - minä en niin välitä olla avomerellä ukonilmassa.

Öölannin silta, Kalmar lähestyy

Kalmarissa on nykyään tällaisia poijuja - ei tarvitse kurkotella
Päivä Kalmarissa oli helteinen. Viivyimme vielä seuraavankin päivän, mm. käyden vähän kaupoilla ostoksilla. Tämän etelämmäksi emme tänä kesänä aikoneet edetä, sillä luvassa oli vaan etelätuulia eli meille vastatuulia.

Tiistaina 28.6. lähdimme liikkeelle jo klo 5.30. Minä toki menin taas nukkumaan satamasta ulos päästyämme ja saatuamme purjeet ylös. Suuntamme oli kohti Öölannin pohjoisosan Byxelkrokia. Aluksi tuulta oli etelän puolelta 5-6 m/s ja matka eteni mukavasti monta tuntia. Sitten tuuli hiipui ja ajoimme tunnin verran koneella, kunnes tuulen uudelleen voimistuessa saimme jälleen purjeet ylös. Etenimme 4-5 solmua eli oli leppoisaa purjehdusta, kunnes Byxelkrokin edustalla laskimme purjeet. Perillä olimme klo 15.30 ja päivämatkaksi tuli 43 mailia.

Byxelkrok on aito kalasatama, josta lähtee kalastusaluksia merelle

Byxelkrokin satama-alue on kehittynyt siitä, kun viimeksi olemme siellä käyneet. Rannassa oli monia erilaisia myyntikojuja ja ravintoloita sekä kalamyymälä. Rantaravintolassa söimmekin maittavat silakkapihvit. Illalla teimme puolentoista tunnin kävelyn pohjoispuolen Neptuni Åkrarille, jossa on ollut viikinkien hautoja.

Rantavalli ja rantatasanne 




Neptuni Åkrarilla kiviä riitti

Seuraavana aamuna klo 5 emme olleet ainoa liikkeelle lähtijä, vaan eräs ruotsalainen purjevene oli lähdössä yhtä aikaa ja suuntamme oli sama eli kohti Visbyä. Oli kaunis aurinkoinen aamu. Tuulta oli 3-4 m/s pohjois-luoteesta. Öölannin pohjoiskärjen jälkeen nostimme purjeet (huom. minäkin olin vielä tässä vaiheessa ylhäällä), mutta nopeasti tuuli heikkeni niin, että koneajoksi meni lähes koko matka. 

Öölannin pohjoiskärjen majakka

Noin klo 13 olimme Visbyssä ja saimme paikan sisäaltaasta. Emme olleet muistaneet tai edes ajatelleet, että seuraava viikko on Almedalsveckan, jolloin monet ruotsalaiset tulevat hyvissä ajoin satamaan varatakseen hyvän paikan. Esimerkiksi meidän viereinen vene oli tullut ennen meitä ja aikoi olla puolitoista viikkoa eli koko Almedalsveckanin. Muutamia paikkoja oli vielä tässä vaiheessa sisäaltaassa jäljellä ja lisäksi oli useita etukäteen varattuja paikkoja, joissa olisi voinut olla esimerkiksi 3 vuorokautta, mutta sitten olisi pitänyt lähteä pois. Aallonmurtajan pojuissa oli tässä vaiheessa vain muutamia veneitä. Illalla saapui yllättäen RiPS:n pursiseuralaisia muitakin, s/y Humma (Pertti ja Suvi). He eivät enää saaneet paikkaa sisäaltaasta vaan menivät Fiskhamniin.

Visbyn sisin satama-allas


Visbystä ja Almedalsveckanista kirjoittelen tuonnempana erikseen.

perjantaina, kesäkuuta 24, 2016

Maarianhaminasta Ruotsiin Nävekvarniin

Maarianhaminassa vierähtikin useampi päivä. Kun tiistaina 14.6. sinne saavuimme, ajatuksemme oli jatkaa matkaa torstaina, mutta torstaiaamuna Arin herätessä satoi kovasti ja toteamus oli, ettemme ainakaan heti aamulla viitsi lähteä mihinkään. Sääennusteita katsellessamme päätimme pysyä Maarianhaminassa vielä muutaman päivän. Lähipäivinä oli edelleen tulossa sateita ja pohdimme, haluammeko purjehtia sateessa vai olla palvelujen, mm. saunan, äärellä lämpimässä veneessä ja lueskella. Ei ollut vaikea tehdä päätöstä, kun meillä ei ole tämän kesän purjehdukselle mitään varsinaista päämäärää, jonne pitäisi ehtiä jossakin tietyssä ajassa.

Länsisatama ja Pommern illalla ennen sadetta
Sade tulossa - sateenkaari sen kertoo

Maarianhaminassa kävimme lenkeillä, kun oli poutaa, pesimme pyykkiä, kävimme ”ilmaisella” Ruotsin risteilyllä, Ari kävi hammaslääkärissä ym. Keskiviikko oli lämmin päivä – edellisiin päiviin nähden uskomattomat 20 astetta. Torstaina satoi ja oli noin 15 astetta, illaksi poutaantui. Perjantai oli lähes sateeton päivä, mutta oli sumua ja lämpötila 14 asteen tienoilla. Illaksi sää selkeni ja olikin komea ilta, kunnes ennen puolta yötä alkoi kova sade ja sitten satoi lähes taukoamatta toista vuorokautta. Lauantaina sadepäivänä oli hyvä hetki tehdä töitä ( Etälukion opinto-oppaan oikoluku). Tuulet vaihtelivat kovasta kevyeen ja pohjoisesta etelään eli oli kaikenlaista.

Vierassataman saunassa jutustelu tuli aloitettua varovasti joko suomeksi tai englanniksi kysymyksellä ”puhutko suomea?” tai ”mistä päin olet?”. Näin siksi, että vierasveneiden joukko oli melkoisen kansainvälinen: saksalaisia, englantilaisia, pari ruotsalaista, lisäksi ainakin hollantilainen, puolalainen, sveitsiläinen ja joukossa muutama suomalainen.

Sunnuntaiaamuna 19.6. oli sade tauonnut ja lähdimme kohti Ruotsia noin klo 7. Vastatuulta oli aluksi 3-4 m/s, joka heikkeni, ollen alle 1 m/s eli koneajolla etenimme. Ruotsin puolella majakoiden välissä olimme noin klo 10 Ruotsin aikaa (klo 11 Suomen aikaa). Jossakin vaiheessa oli sumu tulla päälle, mutta ei kuitenkaan, samoin tuuli voimistui Ruotsin puolella noin 5-6 m/s. Kapellskärin jälkeen käännyimme ennen Furusundia etelään ja suuntasimme Ingmarsön vierassatamaan, jossa olimme klo 15.40 Ruotsin aikaan. Matkaa tuli 61 mailia.

Vikingin Rosella tulossa sumun keskeltä
Tällainenkin tuli vastaan Ruotsin puolella

Rantaan tultuamme totesimme olevan mukavan lämmintä, noin 20 astetta ja lähdimme lähes kahden tunnin kävelylenkille. Lenkillä näimme niin isoja kotiloita, ettemme ole moisia aiemmin nähneet (kuori noin 3 cm halkaisijaltan). Edellisellä kerralla Ingmarsössa saunoimme rantasaunassa ja silloin muistan siellä olleen hyvät löylyt. Tällä kertaa jätimme saunan väliin – olemmehan tähän asti saunoneet melkein joka ilta. Meidän lisäksemme laiturissa oli vain kolme muuta vierasvenettä. Näistä yksi oli kookas hollantilainen ”puukenkä”vene – mahtaa olla hyvät asuintilat.
Ingmarsön laituri

Ingmarsön kotilo


 
Ingmarsön wc-taidetta
Vaikka aikaero Suomen ja Ruotsin välillä on vain yksi tunti, niin kyllä sekin vähän vaikuttaa. Ari kävi aamulenkillä ja minä heräilin kaikessa rauhassa, ja kuitenkin lähdimme liikkeelle jo klo 8. Ensimmäisenä ajoimme vierassatamassa olevalle kelluvalle septin imutyhjennyspaikalle. Tyhjennys ei kuitenkaan onnistunut. Jo kiinnittymisvaiheessa totesimme, ettei ole taidettu paljoa septin tyhjennystä käyttää, kun linnuilla (lokeilla?) oli pesä pumppukoneiston päällä. Eikä septin tyhjennys toiminutkaan, sillä letkun suukappale oli sellainen, jota ei saanut niin tiiviisti paikalleen, että olisi saanut riittävän imun aikaan. Ilahduttavaa kuitenkin se, että Ruotsissakin imutyhjennyspaikkoja on jatkuvasti tullut lisää. Vielä kun ne toimisivatkin vähän useammin.

Septin imutyhjennyksellä

Aamun tuuli oli heikkoa, 1-3 m/s ja koneajo jatkui. Tarkoituksemme oli mennä Skärgårdsstiftelssenin luonnonsatamaan Nämdöhön, jossa olisi sauna, jossa olisi hyviä kävelyreittejä ja johon matkaa olisi vain muutaman tunnin verran. Nämdön Långvik ei kuitenkaan näyttänytkään huokuttelevalta – lahden pohjukka oli kaislikkoinen ja siellä oli vain yksi moottorivene ankkurissa. Tätä ennen olimme sivuuttaneet muutamaa mailia aiemmin Runmärön Norrvikenissä olevan Kryssarklubbenin sataman, jossa näytti olevan tukeva laituri, ja paikka vaikutti suojaiselta ja hyvältä. Totesimme, että olisi pitänyt kuitenkin mennä sinne, kun emme ole sielläkään ennen käyneet. Emme viitsineet kuitenkaan kääntyä takaisin ja tulipahan nyt todettua, ettei Nämdön Långvik ole meidän paikkamme. Seuraavaksi päätimme mennä katsomaan yksien suomalaisten purjeveneilijöiden kertomaa paikkaa Smådalarö Gårdia, joka on Nämdöstä vajaan 10 mailin päässä. 

Smådalarö: rakennus ja laituri - kokoa on ja etäisyys rantaan nolla
Tässä vaiheessa tuuli oli yltynyt ollen noin 9 m/s, ja vastatuuleen ajaessa vesi lensi kannelle ja välillä istuinkaukaloonkin asti. Smådalaröhön sisäänajo näytti aika hurjalta: kapea kaislikkoinen väli, jossa ei ollut mitään merkintää syvästä ruopatusta väylästä. Tuulikin oli sen verran kovaa sivusta, että emme hirvenneet lähteä kokeilemaan lahteen menemistä. Siis vielä oli edessä uuden paikan keksiminen. Lopputuloksena menimme Dalarön tuttuun Askfatshamneniin. Satamassa oli neljä satamatyttöä tai -poikaa, jotka olivat kaikki auliisti ottamassa köysiä vastaan laituriin tullessa. Tämän päivän piti olla alun perin lyhyt päivä, mutta kaikkine mutkineen tuli matkaa 36 mailia ja kello oli jo 14.30 ennen kuin olimme laiturissa kiinni.


Dalarö mereltä päin

Leijalautailijat Dalarön sataman edustalla
Syötyämme kiipeisimme kylälle ja teimme kaupassa pari pientä ostosta. Veneelle palattuamme hyödynsimme ilmaista pyykkikonetta, vaikkei pyykkiä paljoa ollutkaan. Minä tein kävelylenkin ja illan päätteeksi jälleen saunoimme. Saunat saa päälle joko pyytämällä sataman väeltä tai ne voi laittaa itse naisten saunatilan eteisen seinältä.

Tiistaina 21.6. lähdimme liikkeelle jo klo 5.15, koska oletettavissa oli meille vastaisen etelätuulen voimistumista päivän mittaan. Liikkeelle lähdettyämme minä menin takaisin nukkumaan ja sainkin mukavat unet. Muutama maili ennen Nynäshamnia heräsin. Satamassa menimme ensin tankkaamaan ja sitten vierassatamaan, jossa olimme laiturissa kiinni jo klo 9.45 ja 23 mailia oli päivän matka. Ari kävi ostamassa tuoreet sämpylät ja söimme aamupalan – minä siis söin määränpäässä aamupalan ja Ari söi jo toisen aamupalan (kulussa ollessa hän oli syönyt jo ensimmäisen).

Seuraavaksi päiväksi oli luvassa edelleen kovaa etelätuulta, 8-10 m/s. Päätimme jo Nynäshamniin tullessamme, että olemme ainakin seuravan päivän siellä. Keskiviikkona oli mukavan lämmin kesäaamu ja päivä samoin. Jälleen Ari teki aamulenkin ja minä saunalenkin. Tänä kesänä ollut se mukavaa, että ollessamme aika paljon paikallamme, olemme ehtineet liikkua montaa muuta kesää enemmän.

Nynäshamnin satamassa, upposi joko yöllä tai aamulla

 Jatkoa suunnitellessamme pohdimme lähteä Gotlantia kohti, mutta vähän arvelutti, onko Visbyssä millainen meno ja meininki juhannuksena, joten toistaiseksi emme suunnanneet sinne. Päätimme sen sijaan lähteä etenemään pikkuhiljaa rannikkoa pitkin etelään päin. Tällä kertaa emme lähteneet Nynäshamnista oikaisemaan kohti Arkösundia tai Västervikiä kuten monesti olemme tehneet, vaan lähdimme Öjan pohjoispuolelta länttä kohti. 

Öja - rantakylä
Rantaan saa näköjään rakentaa
Etenimme välillä aika kapeita suojaisia väyliä – välillä pääsi etelästä tuleva maininki keikuttamaan venettä aikalailla. Nynäshamnista lähdimme noin klo 6 ja Norrköpingin lahden pohjoisrannalla olevassa Nävekvarnissa olimme klo 14.30 ja päivän taipaleeksi tuli 48 mailia. Jo rantaa lähestyessämme oli ilma lämmennyt niin, että vähensimme vaatetta ja ensimmäistä kertaa tänä kesänä rantauduimme shortsit jalassa. Maissa olikin sitten jo helteisen lämmintä, noin 25 astetta. Hautova ilma tiesikin yöksi sadetta, joka tällä kertaa oli mukavasti aamuun mennessä ohitse.

Tänään juhannusaattona olemme olleet edelleen täällä Nävekvarnissa. Yön sateen jäljiltä ilma oli aamupäivällä kasvihuonemaisen kostea, lämmin ja sumupilvinen. Päivän mittaan sumu hälveni, aurinko paistoi ja oli helteistä. Merivesi on satamassa noin 20 astetta ja sen huomaa ainakin yöllä veneen sisälämpötilassa. Sataman vieressä Folkets Parkissa oli iltapäivästä paikalliset juhannusjuhlat: juhannussalon pystytys ja piiritanssia sen ympärillä, kojuissa ongintaa, ampumista, arpajaiset ja makkaran myyntiä. Huomenna juhannuspäivänä jatkanemme matkaa jälleen jonkin taipaleen eteenpäin.

Juhannussalko kannetaan paikalleen - täällä on siis aika pieni salko

Salko pystyssä ja sitten tanssitaan piirissä





tiistaina, kesäkuuta 14, 2016

Elisaaresta Maarianhaminaan

Elisaaressa ollessamme Ari huomasi, että VHF:ssä on jotakin vikaa, kun siitä on kuulunut kovin vähän mitään lähetyksiä. Asiaa tutkailtuaan hän tuli siihen tulokseen, että splitteri, joka jakaa maston huipulla olevan antennin signaalin VHF:lle, AIS:lle ja radiolle, on mennyt rikki. Ari kyseli uutta Hangon auto ja venetalo -liikkeestä, mutta siellä sitä ei ollut. He antoivat kuitenkin vinkin soittaa Helsinkiin Nurmiselle, josta uusi splitteri löytyi ja josta he lupasivat lähettää sen kyseiseen Hangon venetarvikeliikkeeseen seuraavaksi päiväksi. Seuraavan päivän tavoitteena oli siis Hanko.

Suomen läpi menneen kesämyrskypäivän jälkeen perjantaiaamuna 9.6. oli Elisaaresta lähtiessämme kevyttä tuulta lännen suunnalta, joka tosin voimistui ollen ennen Hankoa jo 10 m/s. Arin aikaisen lähdön ansiosta olimme jo puolen päivän aikaan Hangossa ja 35 mailia oli taivalta taitettu koneella vastatuuleen ajaen. Syötyämme ja ruokalevon jälkeen lähdimme kävellen parin kilometrin päähän Hangon auto- ja venetalo -liikkeeseen, johon splitteri oli saapunut. Liikkeessä Ari huomasi vielä kysyä sopivaa liitintä, jota heillä ei kuitenkaan ollut, mutta ei hätää: Myyjä (luultavasti omistaja) soitti johonkin toiseen liikkeeseen – liike oli menossa muutaman minuutin päästä kiinni – me emme kävellen olisi ehtineet – mies nappasi splitterin mukaansa, säntäsi autolleen ja kävi hakemassa sopivan liittimen. Kyllä oli hyvää palvelua!

Sää oli muuten aurinkoinen, mutta liikkeestä pois lähdettyämme satoi hetkisen rakeita. Meriveden lämpötila oli myös laskenut: vielä Helsingissä oli yli 14 astetta, nyt Hangossa alle 10 astetta. Seuraavana aamuna ulkolämpötila oli vain 5 astetta.

Lauantaina 10.6. Arin käytyä lenkillä lähdimme liikkeelle ”vasta” klo 9. Tuuli oli pohjoisesta vähän koilliseen ja voimakkuudeltaan 5-6 m/s. Heti satamasta ulos päästyämme nostimme purjeet. Aamupala oli tapamme mukaan tarkoitus syödä vasta liikkeellä ollessa. Tällä kertaa se venähtikin hieman pitkäksi, sillä Hangon läntisen selän väylällä tuuli oli sen verran vastainen, että täytyi koko ajan ajaa (siis purjehtia) tosi tarkasti ja säätää jatkuvasti purjeita. Jouduimmepa tekemään kapealla väylällä pari halssin vaihtoakin, kun ei ihan noussut tuuleen. Tässä kohdassa totesimme, että näitä tilanteitako varten monet tekevät purjehtimaan lähtiessään voileipiä valmiiksi – me emme ehtineet muuta kuin käydä häthätää nappaamassa leipäviipaleen ja sille juustosiivun päälle, kun taas piti olla säätämässä purjeita. Luonnollisesti tällä kertaa emme ajaneet autopilotilla, vaan minä ajoin käsin ja Ari sääti purjeita. Kun Hangon läntisen selän kapeahko väylä oli hoideltu, niin sen jälkeen kulkusuuntammekin muuttui ja kokonaisuutena tuli hyvä purjehduspäivä aina Örön sataman suulle asti. Örössä olimme klo 13.30. Ehdimme nauttia parin tunnin kävelylenkistä ja sen päälle uudesta komeasta saunasta.

Örön ketomaisemaa
Örön luonnontilaista metsää
Örön länsirannalla rantakaali
Pitkä ikävä -niminen kivinen tie Örössä
Öröstä nämäkin


Örön totesimme jo vuosi sitten sen verran mukavaksi paikaksi, että nytkin päätimme viettää siellä vielä seuraavankin päivän. Viime vuonna Örö vasta avautui veneilijöille, mutta heti ensimmäisenä vuonna siellä kävi noin 4000 venekuntaa. Sunnuntaina oli aurinkoista. Vaikka aamun lämpötila oli vain 7 astetta, niin päivän mittaan aurinko lämmitti ja suojan puolella oli jo ihan mukavan lämmintä.

Keväällä ja kesän alussa meiltä aina kysytään, mihin aiomme mennä. Viime vuosina suunnitelmamme on ollut hyvin epämääräinen: katsotaan kesän alussa, millaista keliä, tuulia, sateita vai poutaa, lämpötilaa on ja mennään sen mukaan, mikä mukavalta tuntuu. Useamman päivän ajan on lähtömme jälkeen ollut ja luvassa on edelleen reipasta pohjoisen puoleista tuulta. Olisi siis ollut kulkutuulia kohti etelää, mutta on ollut sen verran kylmää, ettei ole ollut mitään intoa lähteä avomerelle tekemään pitkää taivalta. Tässä vaiheessa meille oli siis jo selvinnyt, ettemme ole aikeissa lähteä vauhdilla ja kauas, vaan pikkuhiljaa etenemme johonkin.

Nautittuamme Örön sunnuntaipäivästä olimme maanantaiaamuna valmiit jatkamaan matkaa länttä kohti. Alkajaisiksi tuuli oli pohjoisen puolelta 6-8 m/s ja etenimme mukavasti purjein kunnes muutaman tunnin kuluttua tuuli heikkeni ja kääntyi länteen, jolloin laskimme purjeet. Pari tunnin koneajon jälkeen kulkusuuntamme vaihtui Utön pohjoispuolella luoteeseen ja nostimme jälleen purjeet. Tuulikin oli kääntynyt etelän puolelle. Pari tuntia etenimme leppoisassa tuulessa, kunnes tuuli kääntyi jälleen vastaisemmaksi (oma kulkusuuntamme oli edelleen luoteeseen) ja voimistui ollen nyt 8-9 m/s. Noin 11 tuntia ja 65 mailia oli takana, kun saavuimme Sottungaan klo 16.45. Meidän lisäksemme siellä oli vain yksi toinen purjevene eli ei ole vielä ruuhkaa näillä vesillä. Nyt maihin saavuttuamme huomasimme ilman jälleen lämmenneen, olisikohan ollut peräti 18 astetta.

Tänään tiistaina 14.6. osa matkaa meni purjein, osa koneella vastatuuleen ajaen. Matkalla näimme ainakin kolme kotkaa. Tuuli oli lounaasta ja voimakkuudeltaan mukavaa 5-7 m/s. 
Matkalla Maarianhaminaan - rantamaisemaa Degerbyn kohdalla 
Silokallioita Maarianhaminan edustalla
Vähän puolen päivän jälkeen saavuimme tänne Maarianhaminan Länsisatamaan. Kävimme ÅSS:n rantaravintolassa syömässä minulle jo perinteeksi muodostuneen maittavan metsästäjänleivän, joka on ihan kunnon kokoinen lounasannos. Kaupassa käynnin jälkeen kirjoittelin tätä blogia ja sen jälkeen ehdimme tehdä puolentoistatunnin kävelylenkin, jonka päälle oli mukava päästä jälleen saunaan. 
Ilta Länsisatamassa - Pommern kera peilikuvansa

Olemme täällä ainakin huomisen päivän ja sen jälkeen suuntaamme Ruotsiin. Nyt näyttää pikku hiljaa sääkin lämpenevän. Tuulet ovat kyllä edelleen vaihtelevia eli ei ole mitään vakiokeliä tulollaan, mutta etenemme sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. Kokonaisuutena meillä on ollut tänä kesänä harvinaisen paljon hyviä purjehdustuulia tällä Helsingin ja Maarianhaminan välillä.


torstaina, kesäkuuta 09, 2016

Karhusaaresta länteen

Toukokuun loppupuolella ja kesäkuun alussa oli lämmintä, useana päivänä jopa helteistä säätä. Veneellä kävimme tekemässä pieniä askareita ja Ari ratkoi yhtä suurempaa ongelmaa eli tuulimittarien toimimattomuutta. Välillä mittarit näyttivät ihan mukavasti, mutta tosinaan taas ei mitään tai ihan kummallisia lukemia. Ari etsi vikaa liitoksista, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Lopulta hän haki avukseen Muikun Markuksen, joka haki maston huipusta tuulianturin ja Ari irrotti mittarin ja vei nämä Lauttasaareen Raymarinin huoltoon, jossa he testasivat ne ja totesivat mittarin risaksi. Markus vei anturin takaisin maston huippuun ja ei auttanut muu kuin käydä ostamassa uusi mittari Marnelan venetarvikekaupasta. Tätä ennen oli selvitetty, että uuden mallinen mittari käy suoraan vanhan tilalle. Veneellä olikin sitten yllätys, ettei uusikaan mittari näyttänyt mitään lukemia tai välillä näytti ja sitten taas ei. Nyt Ari tutki vielä kerran maston huipusta tulevan johdon liitokset ja saikin uuden mittarin toimimaan. Tässä vaiheessa kokeiltiin uudelleen vanhaa mittaria ja sekin toimi ja näytti ihan järkeviä lukemia ja toimii edelleen nyt lähes viikkoa myöhemmin. Emme ymmärrä, miksi lauttasaarelaisen huoltoliikkeen mukaan mittari on rikki. Vielä ennen lomareissulle lähtöä piti selvittää, ottaako Marnela tuulimittarin takaisin ja hyvittääkö rahat. Näin tapahtui.

Koulu loppui la 4.6. ja kesälomareissumme pääsi alkamaan ti 7.6. klo 13.30. Aiempien viikkojen lämpimät säät ovat vaihtuneet viileämmiksi ja epävakaisemmiksi. Nyt tiistaina oli sentään lähes 20 astetta, vaikka parina päivänä oli jääty jo alle 15 asteen. Tuuli oli lännestä ja voimakkuus 10-11 m/s, ei siis mikään mukava keli lähteä länttä kohti, mutta halu oli kova päästä liikkeelle. Koneajona lähestyimme Helsingin keskustaa. Hevossalmen sillan jälkeen päätimme, ettemme viitsi jatkaa Helsinkiä pidemmälle vastatuulessa ja veden pärskiessä istuinkaukaloon asti. Sen sijaan päätimme mennä tutustumaan vasta yleisölle avattuun ennen puolustusvoimien hallussa olleeseen Vallisaareen. Totesimme, että kasvillisuus on vehreää ja oli mukava tehdä kävelylenkki ja samalla nähdä Helsinki taas uudesta kuvakulmasta. 

Vallisaaren ja Kuninkaansaaren reitit

Vehreää, mutta hyvät kulkuväylät

Suomenlinna taustalla ja Helsingin keskusta kauempana

Vallisaaressa ei saa yöpyä, joten suuntasimme Katajanokan vierasvenesatamaan. Päivän taival oli vain 15 mailia.

Keskiviikkona 8.6. aamulla satoi vettä ja oli ukkosta. Muutaman kauppa-asian kaupungilla hoidettuamme lähdimme liikkeelle klo 10.30.  Ennusteen mukaan tuuli kääntyi jonkin ajan kuluttua lännestä luoteeseen ja nostimme purjeet. Tuuli oli voimakkuudeltaan hyvin vaihtelevaa, välillä 3 m/s, toisinaan taas 10 m/s. Sadetta saimme niskaamme ja olimme tyytyväisiä pari vuotta sitten ostettuihin uusiin sadeasuihimme. Lämpötila oli vain 10 astetta, mutta ei palellut. Päivän mittaan sää selkeni ja tuuli yltyi. Porkkalanselän alussa laskimme purjeet ja ajoimme koneella vastatuuleen pohjoisrannan kautta. Edelleen tuulen voimakkuus vaihteli paljon. Saaren suojassa saattoi olla hetkellisesti vain 3-5 m/s ja sitten puuskissa 15 m/s. Pääosin vastatuulta oli 10-13 m/s. Klo 18 saavuimme suojaiseen ja rauhalliseen Elisaareen, jossa oli vain muutama vene. Tuulta ei juurikaan huomannut, vain tuulihavainnot kertoivat, että kyllä merellä edelleen tuulee.

Suojaisaa, merellä tuulee kovaa

Nyt torstaina 9.6. olemme viettäneet päivän täällä Elisaaressa. Kaikkien ennusteiden mukaan keskiviikkona ja torstaina on Suomessa harvinainen kesämyrsky. Pahin on Perämerellä, mutta on tänään torstaina ollut mm. Hangossa 16 m/s ja puuskissa 18 m/s. Päivä on mennyt mukavasti tehdessä kaikenlaisia pikkuhommia, jotka ovat vielä kevätkunnostuksesta kesken. Ulkona paistaa aurinko, mutta on kylmä. Illaksi olemme varanneet saunan. Niin monta kertaa kuin olemme täällä olleetkaan, niin aiemmin emme ole Elisaaren saunoja ole testanneet.

Tilaa on
Mikä lie työlautta, joka estää tehokkaasti septille pääsyn.