lauantaina, kesäkuuta 28, 2014

Tukholmassa


Wasahamnia
Täällä Tukholman Wasahamnissa huomaa, että kesälomakausi on alkanut, sillä aika täynnä satama on ollut koko ajan ja paljon on suomalaisiakin veneitä. Saavuttuamme keskiviikkona 25.6. minä kävin vielä illalla aivan vieressä olevassa Abba-museossa. Torstaina Ari puuhaili veneellä (laittoi mm. keväällä ostetun navtexin uuden antennin paikalleen) ja minä käyskentelin kaupungilla. Illaksi olimme varanneet kolme konetta pyykkiä varten. Täällä pyykkikoneet ovat ilmaisia, joten tilaisuus kannattaa käyttää hyödykseen, jos vain varauskirjassa on vapaata. Kuivauskoneita on vain yksi, mutta se on niin iso ja tehokas, että siinä kuivuu kolmekin koneellista nopeasti (yksi aina puolessa tunnissa ellei nopeamminkin).

Perjantaina 27.6. kävimme parissa lähellä olevassa museossa ja naapurisaarella (Skeppsholmenilla) katselemassa sunnuntaina Gotland Runt  -kisaan starttaavia veneitä. Aiemmin kisan lähtö on ollut ulkosaaristossa Sandhamnin edustalta mutta nykyisin aivan Tukholman keskustasta. Lauantaina osa veneistä osallistuu parinkymmenen mailin pituiseen Inshore Race -kilpailu, jonka lähtö ja maali ovat Tukholman keskustassa. Sunnuntaina on sitten varsinainen Gotland Runtin Offshore Race -kilpailu, jossa veneet kiertävät Gotlannin, jolloin matkaa tulee noin 350 mailia ja maali on Sandhamnin edustalla. Tämä on iso tapahtuma, reilut 250 venettä, ja huomattavaa on se, että lähtöjen ajaksi on huviliikenne kielletty kokonaan Tukholman keskustan lähistöllä.
Yksi viidestä Gotland Runtin veneille varatuista laitureista
Gamla Stan Skeppsholmenilta päin

Tänään lauantaina olemme edelleen Tukholmassa. Katselimme Inshore-kilpailun lähtöjä ja kävimme pitkästä aikaan Skanssenilla.
Skanssenilla
Skanssenin kirkko, jota alettiin juuri valmistella häitä varten
Skanssenin malli puiden pinoamisesta
Skanssenin erään 1800-luvun talon komeita seinämaalauksia
Skanssenin poseeraja - näin läheltä näitä ei merellä näe
Näkymä Skanssenilta
Huomenna on tarkoitus lähteä itään päin. Täytyy pitää huoli, että lähdemme ajoissa, sillä Gotland Runtin takia suljettu vesialue ulottuu täältä Djurgårdenilta itään päin noin 3 mailia ja huomenna se on suljettu klo 9.30-15. Sulkualuetta valvovat poliisin, merivartioston ja järjestäjien eli KSSS:n veneet. Tänään yksi englantilainen purjevene käännytettiin takaisin, kun se yritti lähteä tämänpäiväisen kisan aikana.
Päivälämpötilat ovat olleet jo vähän mukavampia, noin 18 astetta, yöt edelleen kylmiä, torstaiaamuna oli vain 6 astetta mutta tänäaamuna peräti 10 astetta. Jospa se tästä taas kunnon kesäksi muuttuisi!

keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2014

Öjasta Tukholmaan

Tiistaiaamuna 24.6. muut suomalaisveneet lähtivät kohti Visbytä. Heidän pois lähtönsä vaati vähän suunnittelua ja meidänkin apua, sillä sen verran sivutuuli vielä painoi heitä meitä kohti. Me vuokrasimme polkupyörät ja pyöräilimme 3-4 km päässä olevaan Öjan kylään. Öjan kylässä ei ole vierassatamaa, mutta Österhamnissa oli yksi suomalainen purjevene - sopivalla tuulen suunnalla varmaankin ihan kelvollinen yöpymispaikka parille veneelle.
Öjan maisemia
Kaunis Öjan kylänäkymä
 
Öjan västerhamnissa ei ole vieraspaikkoja
Öjan österhamnin laiturilta näkymä maihin päin
Landsortin majakka on Ruotsin vanhin
 
Pyöräiltyämme takaisin olimmekin valmiit jatkamaan matkaa. Sivutuulta oli edelleen 6-7 m/s, mutta lähtömme springin kanssa onnistui hyvin. Nyt olimme saavuttaneet tämän vuoden matkamme kääntöpisteen, sillä päätimme lähteä Tukholmaan. Pohjoisen puolen tuulet tuntuivat vaan edelleen jatkuvan ja helpoimmalla totesimme pääsevämme Tukholmaan oikaisemalla Mälaren kautta.

Ajoimme vajaan 4 tuntia (20 mailia) vastatuuleen ja saavuimme Skansholmenin vierassatamaan. Matkalla oli välillä kovia puuskia, pari lyhyttä sadekuuroa ja lämpötila 15 astetta. Sataman kunto ei ollut kovin kummoinen: sähköt olisi pitänyt vetää pitkillä jatkojohdoilla maista ja aisojen välit olivat niin kapeat, että etsimällä piti etsiä riittävän leveää väliä, ei vierasveneitäkään ollut montaa. Vierassatama oli kuitenkin todella suojaisessa lahden pohjukassa ja suihkusta tuli lämmintä vettä 5 kruunun kolikolla, joten yöpymiseen hyvä paikka.

Keskiviikoksi 25.6. meillä oli Mälarelle mennessämme edessä sulku ja sen jälkeen sillan avaus Södertäljessä. Tuo silta avataan vain kahden tunnin välein ja siksi Ari lähti aamulla liikkeelle kuuden tienoilla. Lämpötila oli vain 10 astetta ja fleecekerrasto oli tarpeen. Minä heräsin vähän ennen kahdeksaa, kun olimme jo lähes Södertäljessa. Pienen hetken odoteltuamme pääsimme sulkuun. Sulutus oli Saimaan kanavaan verrattuna helppo, sillä korkeuseroa oli vain puolisen metriä ja sulun reunalla oli köydet, joista ottaa kiinni.

Södertäljen sulussa
Sulusta mentyämme huomasimme rannalla maksulaitteen, johon maksetaan sulutus. En tiedä luimmeko huonosti ohjeet vai eikö siinä sanottu sitä, mikä selvisi meille vasta myöhemmin eli että sulutus maksetaan vain merelle mennessä ja nimenomaan siinä sulussa, mistä merelle mennään. No, me siis maksoimme sulutuksen. Olemme olleet 20 vuotta sitten Mälarella ja muistelin, että silloin maksussa oli jotakin sellaista, että maksetaan vain toiseen suuntaan, mutta ajattelin, että nytpä on joka tapauksessa maksu hoidettu. Myöhemmin selvisi Tukholman sulussa, että jokainen sulku on omansa ja maksaa piti vasta Tukholman sulussa, eikä sinne siis kelvannut Södertäljen sulun maksu - olimme maksaneet 160 kruunua (reilut 17 euroa) täysin turhaan.

Södertäljen sulun jälkeen odottelimme vielä vähän aikaa sillan avausta ja sitten jatkoimme matkaa Mälarella. Yhtä ruskeaa oli Mälaren vesi kuin muistimme sen olleen 20 vuotta sittenkin - ei ole sinisen Saimaan veroinen. Tuuli oli heikkoa ja koneella ajaen etenimme kohti Tukholmaa.
Tätä ihmettelimme.
Mikä tämä keskellä selkää oleva hökötys on? Muuntaja?
 
Mälarelta Tukholmaan tultaessa totesimme, että aika lähelle päästään ilman, että kaupungista on aavistustakaan.
Monenlaista rantarakentamista näkyi Mälarenkin rannoilla
 
 
Tämänkin kokoisia vastaantulijoita
 
Ennen Tukholman sulkua on vielä silta, joka avautuu aina puolelta, paitsi ei ruuhka-aikaan. Tälle sillalle ehdimme juuri sopivasti – emme odottaneet yhtään, mutta ehdimme juuri ja juuri. Sitten oli edessä Tukholman Hammarbyn sulku, jolle olikin menossa aika monta huvialusta ja jouduimme vähän aikaa odottelemaan jonkin pienen työaluksen sulutusta yksinään ennen meitä. Meidät sulutettiin kuitenkin yhdessä yhden pienen rahtialuksen, sightseeing-aluksen ja useamman muun huvialuksen kanssa. Sulussa oli jälleen laidalla köydet, joista pidimme kiinni ja täällä siis selvisi sulutusten maksusysteemi.
Tuolla jossakin on sulku
Odoteltiin tätä yhtä sightseeing-alusta
Sulku takana
Läpi Hammarbyn. Tukholmassakin on aika paljon kanavia.
 
Vielä Danviksbro ja sitten ollaan keskellä Tukholmaa
Sulun jälkeen oli vielä yksi silta, joka myös avataan aina puolelta (paitsi ei ruuhka-aikaan) ja siihenkin saavuimme sopivasti, emmekä joutuneet lainkaan odottamaan. Klo 14 olimme Wasahamnissa ja päivän taival oli 34 mailia, josta Mälarella reilu 20 mailia.
Tällainenkin vastaantulija juuri ennen Wasahamnia



Gamla Stanin siluetti

maanantaina, kesäkuuta 23, 2014

Nynäshamnista Öjaan (Landsortiin)


Juhannuspäivän 21.6. olimme edelleen Nynäshamnissa. Aamu oli kylmä, vain 8 astetta ja päivälläkään lämpötila ei noussut kuin 13 asteeseen. Ruotsissa uutisoitiin kylmästä juhannussäästä ja Suomessa oli ollut kylmin juhannus 30 vuoteen. Meillä veneessä riitti lämmintä ja aika kului paitsi lukien niin myös vähän töitä tehden (tulipahan oikoluettua ensi lukuvuoden etälukion opinto-opas). Sunnuntai jatkui samoissa merkeissä sään suhteen: välillä paistoi aurinko, välillä tuli sadekuuroja ja lämpötila oli lauantain lukemissa. Veneen kevätkunnostuksessa oli vielä jäänyt pari hommaa tekemättä ja nyt oli sopiva hoitaa ne kuntoon: septin huohotinletkun vaihtaminen ja mastovalojen tsekkaaminen. Molemmat tulivat kuntoon. Kävimme päivällä vielä septin tyhjennyspaikalla ja samalla totesimme, että nyt tuntui olevan veneen oma septin tyhjennyspumppukin kunnossa.
Monenlaisia veneitä löytyi kävelylenkin varrelta

Nynäshamnin kirkko ainakin näkyy kauas
 
Kylmien säiden alettua olimme jo tehneet päätöksen, ettemme tänä kesänä lähde pitkälle eli olimme hylänneet ajatuksen Etelä-Itämerestä. Tuulet olisivat kyllä olleet suopeita etelään menolle, sillä pohjoistuulia oli jatkunut jo useamman päivän. Meitä ei kuitenkaan nyt houkutellut lähteä merelle tekemään pitkiä purjehduspäiviä vain reilun 10 asteen lämpötilassa, varsinkin kun meillä ei ollut mielessä mitään tiettyä kohdetta tälle kesälle. Päätimme siis vain nauttia veneellä oleilusta, lukemisesta, kävelylenkeistä ja välillä siirtyä paikasta toiseen.

Vähitellen alkoi tuntua, että niin mukava paikka kuin Nynäshamn onkin, niin nyt oli jo aika siirtyä muualle. Nynäshamnista noin 10 mailia etelään on Öjan saari (Landsort), jonka ohitse olemme lukuisia kertoja purjehtineet, mutta emme ole koskaan siellä käyneet. Nyt päätimme korjata tämän puutteen.

Maanantaina 23.6. auringonpaisteessa purjehdimme pelkällä keulapurjeella noin 5 m/s luoteistuulessa tuon parituntisen matkan. Heti perämme Öjan pohjoisosassa olevaan vierassatamaan tuli myös kaksi muuta suomalaista purjevenettä ja lisäksemme siellä oli yksi ruotsalainen moottorivene. Vähissä olivat veneet. Aika pian laituriin kiinnityttyämme tuuli alkoi yltyä ja illalla puhalsi 10-11 m/s ja satoi. Vaikkei aallokolla ollut pitkää matkaa saapua satamaan, niin se tuli ikävästi sivusta ja me kolme purjevenettä keikuimme aika lailla (moottorivene ei, kun se oli kylkikiinnityksessä keula tuulta päin). Yöksi tuulen suunta muuttui sen verran, että hyvin nukutti.

Öjan pohjoisosan vähän mitään sanomaton vierassatama

perjantaina, kesäkuuta 20, 2014

Nynäshamnissa

Torstain 12.6. vietimme Nynäshamnissa.
 
 
Alppiruusujen kukintaa parhaimmillaan
Päivä oli edelleen aurinkoinen ja lähes helteinen. Pesimme pyykkiä, siivosimme, lenkkeilimme ja pohdimme, miten matkamme jatkuu, kun jatkossa ennusteiden mukaan sää kylmenee. Päivän mittaan sääennusteita tutkittuamme ja eri vaihtoehtoja pohdittuamme päädyimme ajatukseen jättää vene Nynäshamniin ja lähteä automatkailemaan. Nynäshamniin on edullista jättää vene ja meillä oli hyvä suojaisa paikka aivan rantaravintoloiden edessä. Normaalisti vieraspaikan hinta on aika paljon, 300 kruunua + sähkö 50 kruunua, mutta jos jättää miehittämättömän veneen, niin se on 150 kruunua vuorokausi tai 500 kruunua viikko. Tuo viikon hinta ei tuntunut paljolta. Vuokrasimme polkupyörät ja kävimme sopimassa auton vuokrauksen muutaman kilometrin päästä aamuksi valmiiksi. Autovuokraamossa ollessamme tummat pilvet lähestyivät, alkoi jyristä ja satoi kaatamalla, seassa reilun kokoisia rakeita. Odottelimme aikamme sisätiloissa ja ihmettelimme sateen ja rakeiden määrää. Autovuokraamon kaveri olisi jo ollut valmis kyyditsemään meidät ja pyörämme pakettiautollaan takaisin rantaan, mutta sitten sade meni yhtä nopeasti ohitse, kuin se oli alkanutkin. Ulos astuessamme huomasimme, että lämpötila oli laskenut varmaankin 10-15 astetta - oli vähän viileä paluumatka. Vielä veneelle saavuttuamme istuinkaukalossa oli rakeita sulamatta.
Satoipa tosi isoja rakeita

Perjantaista 13.6. torstai-iltaan 19.6. nautimme Norjan maisemista kauniissa auringonpaisteessa ja lämpimässä säässä (20 asteen molemmin puolin). Katselimme Oslon ja Bergenin nähtävyyksiä, patikoimme muutamaan otteeseen tuntureilla/vuorilla ja ihastelimme Jotunheimenin tunturialuetta. Lapsuudessani reissasimme joka kesä Norjassa ja Ruotsissa ja Jotunheimenin alue oli jo tuolloin jäänyt pysyvästi mieleeni. Nytkin tästä Norjan reissusta nautimme todella paljon.

Nyt pe 20.6. vietämme juhannusaattoa Nynäshamnissa. Sää on puolipilvinen ja kylmä, vain 13 astetta. Yhtä kylmiä juhannuksia on Ruotsissa ollut tosi harvoin. Suomessa oli kuluneella viikolla vieläkin kylmempää. Perinteiseen tapaan Ruotsissa ei ole kokkoja, vaan juhannussalko koristellaan ja nostetaan pystyyn jo iltapäivästä. Kävimme läheisellä kotiseutumuseolla tätä katselemassa. Paikalla oli paljon väkeä kalseasta säästä huolimatta. Veneen keulan edessä on Nynäshamnin savustamo, josta olemme hankkineet tämän juhannusaaton päivällistarpeet eli savukalaa uusien perunoiden kera ja mansikoita jälkiruuaksi. Tällainen juhannus meillä tällä kertaa.
 
Väkeä on ja salon pystytys alkaa
 
 

keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2014

Utöstä Ruotsiin


Maanantaiaamuna 9.6. aurinko paistoi ja lämmintä oli 12 astetta, kun lähdimme Utöstä liikkeelle klo 5.30. Minä taas nukuin, kun Ari nosti purjeet ja purjehti kolmisen tuntia 3-4 m/s etelätuulessa. Sitten tuuli hiipui ja loppupäivä menikin koneajona.
Tyynessä kelissä vanttien kiristystä
Tapamme mukaan tarkkailimme taas luontoa ja aamulla Ari näki yhden hylkeen ja päivän mittaan teimme viisi kotkahavaintoa. Iltapäivästä pysähdyimme Degerbyssä kauppaan ja olisimme tankanneetkin, mutta syvyys ei riittänyt polttoainelaiturin vieressä (merenpinta oli reilut 20 cm miinuksella). Aamun jälkeen sää oli mukavasti lämmennyt ollen yli 20 astetta. Klo 16.40 rantauduimme Rödhamniin, jossa oli lisäksemme yksi hollantilainen vierasvene ja hetkeä myöhemmin saapui yksi ruotsalainen vene. Leppoisassa säässä oli mukava istuskella ulkona ja seurailla vastapäisellä luodolla kahden kotkan ja lokkien ahdisteluja. Illalla nautimme puulämmitteisestä saunasta ja kävimme uimassakin. Merivesi oli yllättävän lämmintä tai siis ei niin kylmää, kuin mihin olin varautunut uimaan mennessäni.
Nautiskelua lämpimässä säässä
Rödhamnin rantasauna omassa rauhassaan
Aamun aikainen lähtö kauniissa säässä
Tiistaina 10.6. oli aamulla lämpötila jälleen 12 astetta, kun lähdimme klo 5.30 Rödhamnista. Tuuli oli leppoisa 5 m/s pohjois-luoteesta ja niinpä meninkin takaisin nukkumaan, kun olimme saaneet purjeet ylös. Olimme Ahvenanmerellä jo yli puolen välin, kun Ari herätti minut ja kertoi tuulen yltyneen. Ennusteen mukaan piti olla maksimissaan 8 m/s, mutta minun herätessäni tuulta oli jo yli 10 m/s ja meillä oli täysi isopurje. Tuuli yltyi edelleen ja pohdimme jo reivin tekemistä. Kun matkaa ei ollut kuitenkaan enää kovin paljoa jäljellä ennen kuin olisimme Ruotsissa saariston suojassa, niin jatkoimme edelleen täydellä isolla, vaikka tuuli oli jatkuvasti 10-13 m/s ja puuskissa 14-15 m/s. Lopussa vielä sumu lähestyi, mutta onneksi ei tullut kovin sakeana.
Välillä piti vääntää vähän enemmänkin
 
On Suvisussukin joskus vähän kallellaan
Klo 9.50 (8.50 Ruotsin aikaa) oli Ahvenanmeri ylitetty vauhdikkaasti – nopeutta oli loppupuolella jatkuvasti 7-8 solmua, mikä on meille ihan hyvä vauhti.

Jatkoimme matkaa etelään päin ja tuulikin alkoi vähitellen heikentyä. Möjan kohdalla tuulta oli enää 5-6 m/s. Sää tuntui aiempiin päiviin verrattuna kylmältä, kun oli vain 14- 15 astetta, mutta aurinko paistoi. Tällä kertaa emme nähneet hylkeitä ennen Möjaa olevilla luodoilla, missä aiemmin olemme niitä nähneet. Päivän lopuksi ajoimme pari tuntia koneella, kun tuuli hiipui ja vaihteli suuntaansa. Klo 18.30 olimme Dalarössä, jossa olemme viimeksi yöpyneet ehkä noin 20 vuotta sitten. Klo 18.30 Dalarössa ja päivämatkaksi tuli 74 mailia. Ehdimme vielä illalla kävellä Dalarön nähtävyydet , syödä ”The Sailors Innissä” ja päivän lopuksi kävimme vierassataman saunassa, joka oli ruotsalaiseksi saunaksi ihan kelvollinen.
Meidän lisäksemme Dalarössä oli vain kaksi muuta vierasvenettä
Tässä ihastelemme kultasadepuuta

Dalarö on täynnä koristeellisia taloja
(katso oikeanpuoleisen talon päätyä)
Päivän ikävä yllätys oli se, että septin tyhjennyspumppu ei suostunut toiminaan. Ruotsissa on aiemmin ollut tosi vähän septin tyhjennyspaikkoja ja ajattelimme varmuuden vuoksi pumpata aavalla selällä vähän septiin tilaa, mutta septipä ei suostunut tyhjentymäänkään. Keväällä septipumpun kalvo oli vähän vuotanut ja Ari oli vaihtanut uuden kalvon. Sen jälkeen septi oli kerran pumpulla tyhjennetty, joten emme oikein ymmärtäneet, mikä nyt voisi olla vialla. Meillä oli sopiva vaijeri mukana, jolla saatoimme koettaa, jos jossakin letkussa olisi tukkeuma, mutta ei tuntunut tuketta olevan. Dalarösta löytyi kuitenkin septin tyhjennyspaikka, joskaan sekään ei tuntunut oikein kunnolla toimivan. Tämän ongelman ratkaiseminen jäi siis auki.

Keskiviikon 11.6. tuuliennuste oli sellainen, että aluksi on itätuulta, mutta aamupäivän aikana tuuli kääntyy etelään ja voimistuu. Tämän vuoksi Ari olin tarkoitus lähteä liikkeelle hyvissä ajoin, mutta hän lähtikin todella aikaisin eli jo klo 5, kun hän ei muistanut, että hänen kellonsa on vielä Suomen ajassa ( eli luuli lähtevänsä klo 6). Jälleen aurinko paistoi, mutta tuulta oli vain 2-3 m/s – juuri sen verran tuulta, että tuli tunnin verran purjehdusta.
Aamulla matka jatkui Dalaröstä etelään linnan ohitse
 
Klo 9.30 olimme jo Nynäshamnissa. Ensimmäisenä menimme septin tyhjennyspaikalle ja nyt tuntui todella tapahtuvan jotakin. Hyvä, että edes näin tyhjeni. Samalla kävimme myös tankkauksessa. Rantauduttuamme vierassatamaan alkoi septin ongelman selvittely. Ari purki ja kasasi uudelleen pumpun ja vaihtoi yhden letkun. Pumpussa saattoi olla yksi läppäventtiili jumissa ja yksi letku oli taittunut vähän littuun, mutta oliko näissä vika vai ei, sitä emme vielä varmasti tiedä.

sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2014

Hangosta Utöhön

Perjantaina 6.6. Ari kävi lenkillä, saunassa, otti vettä ja oli valmis irrottamaan köydet, kun alkoikin sataa. Muutimme suunnitelmaa: emme lähde sateeseen, vaan lueskelemme ja olla köllöttelemme. Kun sade hellitti, teimme vielä kauppareissun tuoreen leivän takia ja samalla ostimme kesän ensimmäiset mansikat (ruotsalaiset). Sääennusteita tutkiessamme tulimme tulokseen, että sateita tulee jatkuvasti Viron puolelta, mutta ne näyttävät menevän idän puolelta, joten päätimme kuitenkin lähteä liikkeelle. Matkaan pääsimme klo 12.45.

Vajaan neljän tunnin koneajon jälkeen olimme Rosalassa. Teimme taas saman virheen kuin kerran aiemminkin: karttaan on merkitty kaksi vierassataman merkkiä ja muistelimme, että eteläisempi on se oikea, mutta eipä ollutkaan, vaan se pohjoisempi. Ilta oli lämmin ja toistaiseksi emme ole tarvinneet lainkaan lämmitintä. Ohut pipo oli päivällä päässä lähinnä vastatuulen takia, mutta muuten on ollut yllättävän lämmintä kesäkuun aluksi.

Lauantaina 7.6. toistuivat edellisaamun tapahtumat: Ari kävi lenkillä, minkä jälkeen taas odottelimme sadekuuron ohitse menemistä ennen kuin lähdimme liikkeelle noin klo 10. Aikomuksemme oli mennä Trunsöhön, mutta vesi oli alhaalla ja aikomuksemme kiinnittyä kyljittäin laituriin ei onnistunut, vaan Suvisussun laita olisi pahimmassa tapauksessa painunut laiturin alle. Emme viitsineet ankkuroitua sivutuuleen, joten päätimme jatkaa matkaa Utöhön.

Kolme tuntia leppoisaa purjehdusta ja olimme Utön edustalla. Purjehdus oli nautittavaa, mutta matkalla jouduimme välillä niin sankkaan sumuun, että näkyvyyttä oli noin 50 metriä. Tuolloin olimme tyytyväisiä tutkan ja AISin olemassaolosta.
Sumussa
Utössä hämmästyimme veneiden määrää. Hotellin vierassataman laituri oli täynnä moottoriveneitä ja kylän laituri purje- ja moottoriveneitä. Miten voi olla näin paljon veneitä, kun ei muualla ollut näkynyt montaakaan venettä? Kiinnityimme toisen veneen kylkeen kylän laiturissa ja veneitten runsauskin selvisi. Hotellin laituri oli varattu jonkin moottorivenekerhon eskaaderin käyttöön ja kylän laiturikin oli täyttynyt, kun siellä oli lähes kymmenen venettä yhden pursiseuran yhteisellä retkellä. Päivän matkaksi tuli 42 mailia ja olimme perillä klo 17.30. Yö sujui hyvin toisen veneen kyljellä.
 


Sunnuntaiaamu oli jälleen kaunis, aurinkoinen ja lämmin. Veneitä lähti yksi toisensa jälkeen ja me päätimme nauttia Utön rauhasta. Kävelimme ja katselimme luontoa – tunnistaisimmepa vaan enemmän lintuja. Siirryimme hotellin laituriin lähinnä päästäksemme suihkuun ja saadaksemme sähköä, lähinnä hammasharjan ja tietokoneen lataukseen. Söimme hotellin maittavan lounaan: tavallista kotiruokaa eli salaatteja, lihamureketta ja jälkiruuaksi lettuja, hinta 12 euroa. Ihan vaan tiedoksi, että hotelli ei ole mikään uusi luksusrakennus, vaan se on armeijan hylkäämissä rakennuksissa. Illalla laituriin saapui yksi suomalainen ja yksi hollantilainen purjevene. Yksi juttu täytyy vielä kertoa: mennessämme illalla suihkuun Ari näki suihkuhuoneen lattialla pienen rantakäärmeen, joka livahti lattian ja seinän raosta piiloon. Aiemmin päivällä olimme nähneet isomman käärmeen uimassa. Voisikohan tästä päätellä, että Utössä on paljon käärmeitä? Aiemmin emme ole täällä käärmeitä nähneet.
 

torstaina, kesäkuuta 05, 2014

Loma alkaa – Karhusaaresta Hankoon

Toukokuun viimeinen viikko oli aika kylmä ja sateinen, joten veneellä emme paljoa oleilleet, sään lisäksi työkiireilläkin oli asiaan osansa. Koulun loputtua varustimme venettä kesää varten ja piipahdimme vielä Mäntyharjulla. Keskiviikkona 4.6. Markku ja Aila kyyditsivät meidät Karhusaareen ja jo ennen puoltapäivää olimme valmiit lähtemään. Lämpimät säät olivat taas vuorossa ja uskomatonta, mutta totta, että tarkenimme merellä shortseissa ja T-paidassa.
Kumpi väistää? Helsingin edustalla.
Osan matkaa purjehdimme hyvää kyytiä, loppuosan matkaa taas koneilimme heikkenevässä tuulessa. Ensimmäisen lomapurjehduspäivän määränpääksi tuli tuttu Lähteelä, jossa olimme harvinaisen aikaisin eli klo 17.50.

Torstaina 5.6. oli kaunis ja aika lämminkin aamu, 16 astetta klo 6, kun irrotimme köydet. Minäkin olin hereillä, sillä tuuli oli ihan sivusta ja aika voimakasta. Heti, kun saimme köydet ja lepuuttajat pois, nostimme purjeet ja suuntasimme Porkkalanselälle. Suvisussu kulki mukavasti 8-10 m/s itätuulessa. Ihailtuani vähän aikaa kaunista aamua painuin kuitenkin vielä takaisin nukkumaan. Porkkalanselän jälkeen heräilin siihen, että Ari joutui jiippailemaan useamman kerran. Tuuli oli ihan takaa ja väylä mutkitteli sen verran, että takatuuli tuli välillä vähän toiselta, välillä taas toiselta puolelta ja puomi piti siis vaihtaa (=jiipata) puolelta toiselle.

Rannikkoväylä Hankoon kulkee ulkoluotojen ja saarien keskellä. Nautimme aina tästä pätkästä, sillä siellä saamme ihailla saaristoluontoa läheltä ja erityisesti lintupoikueita. Matkalla näimme myös kaksi merikotkaa, toinen oli meistä vain noin 50 metrin päässä hätyyttämässä haahkapoikuetta.

Aamun auringon jälkeen pilvistyi ja välillä satoi vähän vettäkin. Purjehduksellisesti päivä oli mainio – vasta Hangon edustalla laskimme purjeet. Perillä olimme noin klo 16. Laituriin tullessamme vastassa olikin tuttu hahmo, Kärkkäisen Pekka (s/y Elsa). Olimme purjehtineet näköetäisyydellä jo aiemmin päivällä, mutta emme olleet tunnistaneet heidän venettään. Vielä kiittelimme Kotkan järjestelyistä ja vaihdoimme kuulumisia jatkosuunnitelmista.

Kun olimme aikaisin perillä, niin ehdimme tehdä reilun 10 kilometrin kävelylenkin, käydä kaupassa, saunassa ja vielä ehdimme rantaravintolaan pizzallekin. Oli onnistunut päivä.