torstaina, heinäkuuta 17, 2014

Kotkasta kotisatamaan Ristiinaan


Lähtö Kotkasta
Maanantaina 14.7. oli edelleen itätuulta, mutta nyt se oli jo heikentynyt edellisestä päivästä, nyt oli 4-5 m/s. Tavoitteenamme oli mennä Santion kautta suoraan kanavalle, joten edessä oli pitkä päivä. Yleensä yövymme Santiossa ja lähdemme aamulla sieltä klo 7 Suomen aikaa, jolloin Venäjän rajan saa ylittää. Nyt meillä oli edessä ylimääräiset n. 27 mailia. Ari lähtikin liikkeelle jo klo 4 ja koneajo jatkui. Yöllä oli ollut sadekuuro, mutta aamulla oli aurinkoista. Minut Ari herätti kahdeksan jälkeen, kun Santio alkoi jo lähestyä. Passintarkastus meni nopeasti ja jo yhdeksän aikaan jatkoimme matkaa.

Rajan ylityksessä emme jääneet odottamaan Venäjän rajavartioston VHF-kutsua, vaan kutsuin itse Venäjän rajavartiostoa ja kerroin, että olemme ylittämässä rajaa. Tällä kertaa he kysyivät vain, mistä tulemme ja mihin menemme, eikä mitään muuta. Joskus he ovat kyselleet rekisterinumeroa ja veneen nimi on pitänyt tavata ja kertoa, kuinka monta henkilöä veneessä on. Joskus he ovat myös käyneet veneellänsä tunnistamassa, mutta eivät tällä kertaa.

Puolenpäivän aikaan tuuli kääntyi sen verran, että pääsimme purjehtimaan. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, sillä tuuli heikkeni ja alle 3 solmun nopeudella olisi mennyt aivan liian kauan aikaa kanavalle, joten koneajolla jatkoimme. Merellä oli lämmintä, 24 astetta ja Viipurin lahdella vielä enemmän. Ukkospilviä oli joka puolella ja olimme varmoja, että joudumme sateeseen, mutta pilvet kiersivät meidät.
Hellettä Viipurinlahdella
Viipurin siluettia
Uutta ja vanhaa rinnakkain Viipurissa
 
Juustilassa eli alasululla olimme klo 16.15 ja matkaa oli takana 72 mailia. Venäjän tulli otti venetodistuksen (rekisteritodistuksen) kopion ja miehistöluettelon ja se ei vienyt aikaa juuri mitään. Sulkua jouduimme odottelemaan noin 20 minuuttia. Juustilan sulun noustuamme sulkuvahti tuli kertomaan, että seuraavalle sululle meille tulee vähän pidempi odotus, kun ensin tulee rahtialus alas, sitten menee matkustaja-alus Carelia ylös ja sen jälkeen tulee toinen rahtialus alas ja vasta sen jälkeen pääsemme me. Odotusta tuli ainakin tunti.
Rahtialus sulusta ulos, Carelia sisään
Ilistoen sulku tyhjenee, kohta päästään sisään
Klo 18.20 olimme päässeet vasta toisesta sulusta ylös. Viides sulku Pälli on viimeinen sulku Venäjän puolella ja siellä on Venäjän passintarkastus. Sen jälkeen on enää puolen tunnin ajo Nuijamaalle, jolloin olemme takaisin Suomen puolella. Nuijamaalla on Suomen passintarkastus. Klo 21 oli päivän urakka takana, 84 mailia. Jäimme siis yöksi Nuijamaalle, koska tällä kertaa Saimaalle asti meno olisi mennyt ainakin puoleen yöhön. Ilta oli edelleen lämmin – Nuijamaalle saapuessamme 25 astetta.

Aamulla oli kanavassa tyyntä
Tiistaiaamuna 15.7. Arin herätessä oli sumua niin, ettei kanavan vastarantaa näkynyt. Sumu hälveni kuitenkin nopeasti. Ari lähti liikkeelle klo 7 ja minä nukuin vielä tunnin verran. Soskuan sululle nousin ylös. Nyt sulutukset menivät sujuvasti ja olimme ylhäällä Mälkiästä (viimeisestä sulusta) klo 9.45.

Päästyämme kapeista paikoista pois nostimme purjeet Päihäniemen selän alussa ja saimmekin hyvän purjehduspäivän helteisessä säässä. Alussa kulki vain 2-3 solmua, mutta sitten vähän kauempana olevat ukkospilvet toivat tuulta niin, että etenimme välillä jopa 6-7 solmua. Tuuli oli etelässä vaihdellen yht’äkkiä 3 solmusta 9 solmuun.
Tässä tuulta 8,1 m/s ja meillä nopeutta 7,0 solmua.
Liittokiven selällä kulki mukavasti (kuvassa Liittokivi)
 
Liiansaaren kohdalla tuuli kääntyi ihan vastaiseksi ja oli hyvä hetki laskea purjeet. Tunnin koneajon jälkeen olimme pursiseuramme tukikohdassa Korkiassa. Matkaa tuli 50 mailia ja takana oli nautinnollinen purjehduspäivä.

Korkiassa oli yksi ristiinalainen vene ja toinen tuli vähän jälkeemme. Matkalla olimme jo syöneet, joten nyt ei muuta kuin pikku hiljaa saunaan, ensin naiset ja sitten miehet. Kyllä tuntui hyvältä nauttia ekaa kertaa tänä kesänä Korkian saunasta ja uida 21 asteisessa Saimaassa. Illalla tavan mukaan istuimme porukalla grillikodalla ja me grillasimme kesän ensimmäiset makkarat. Poutaisena pysyi koko ilta huolimatta ympäröivistä ukkospilvistä.

Illan ukkospilvet eivät tulleet päälle
Keskiviikon vietimme Korkiassa. Ari souti naapurisaareen ja kävi lenkillä. Aamupäivällä kävimme moottoriveneellä huviajelulla Kallioniemessä, joka on jälleen auki ja jossa on uusi yrittäjä. Tankkasimme ja söimme jäätelöt. Toinen pursiseuralaisista veneistä lähti kotisatamaan Ristiinaan, mutta toinen jäi. Ari kävi metsässä katsomassa mustikka- ja sienitilannetta – mustikoita ei ole niin paljoa kuin vaikka viime kesänä, eivätkä ne olleet vielä ihan kypsiä, eivätkä kanttarellit olleet vielä nousseet. Saaressa alkoivat hakkuut, joten sieniä voi olla tänä kesänä vaikea löytää. Iltapäivästä saapui kolme vierasvenettä, illan suussa yksi oman seuran vene ja myöhemmin illalla vielä yksi – laiturihan alkoi jo näyttää kansoitetulta. Vieraat kiittelivät ja kehuivat kovasti tukikohtaamme. Enää sateet eivät kiertäneet meitä, vaan välillä tuli rapeitakin kuuroja, enimmät ukkoset kiersivät kuitenkin molemmin puolin ohitsemme. Ilta kului perinteisesti saunoen ja grillaten.

Torstaina 17.7. aamu oli pilvinen, mutta puolilta päivin jo aurinko paistoi. Ari tyhjensi mökki-isäntä Pertin kanssa kompostikäymälät ja puolen päivän aikaan irrotimme köydet Korkian rannasta ja otimme suunnan kohti Ristiinaa ja kotisatamaa. Näin oli tämän kesän reissu ohitse.
Matkassa olimme Helsingistä lukien kuusi viikkoa ja kaksi päivää. Mukavaa oli, vaikka juhannuksen tienoilla olikin kylmä jakso ja tuulet olivat vähän kummallisia. Vene-elämä on kuitenkin aina rentouttavaa ja mukavaa, kun ei ole mitään pakkoa mennä johonkin, eikä ole mitään aikatauluja. Tämän jälkeen loppukesän ja syksyn aikana vene-elämästä nauttiminen jatkuu parin päivän pätkissä.

sunnuntaina, heinäkuuta 13, 2014

Porvoosta Kotkaan


Superkuu Porvoossa perjantai-iltana
Lauantaina 12.7. itätuuli jatkui, ollen aamulla 4-7 m/s. Ari starttasi jälleen vartin yli viisi ja koneajoahan se oli. Minä heräsin Suninsalmessa. Jatkoimme vastatuuleen Kabbölen kautta eli suojaisia, kapeita väyliä pitkin.
Kabbolen väylällä kierretään kivikoita
Ennen puoltapäivää olimme Loviisan eteläpuolella ja lähdimme saarten suojasta väljemmille vesille. Teimme reivin ja aloimme luovia. Tuulta oli 8-10 m/s. Kaunissaaren länsipuolella aallokko oli välillä ikävää, ei se ollut korkeaa, mutta se oli ristiaallokkoa, kun osa tuli Kaunissaaren etelä-, osa pohjoispuolelta. Kerrankin Suomenlahdella luoviessa ei ollut kylmä. Kotkassa kävimme tankkaamassa ja olimme vierassatamassa klo 17.30. Vastaanottajina laiturilla oli Ristiinan pursiseuralaiset s/y Didixin väki. Matkaa tuli kaikkine luovimisineen 71 mailia.

Sunnuntain vietimme Kotkassa. Odottelimme itätuulen heikkenemistä. Ei tuo vajaan 10 m/s tuuli sinänsä ole kova, mutta kun se on ihan vastaista, niin aallokosta tulee ikävän tökkivää. Kummallisia ovat olleet nämä tämän kesän tuulet. Ensin oli kesän alussa itätuulta, jolla pääsimme hyvin Hankoon asti ja sitten vaihtelevien tuulien jälkeen alkoivat pohjoistuulet, joita kestikin kaksi viikkoa. Nyt oli itätuuli jatkunut jo reilun viikon. Arin aamulenkin ja minun myöhäisen heräämisen jälkeen kävimme kaupassa ajatuksena, että selviämme ostoksillamme Ristiinaan asti. Iltapäivällä lähdimme Didixin väen kanssa merimuseo Wellamoon. Uskomatonta, mutta nyt vasta ehdimme ensimmäistä kertaa tähän merimuseoon. Tänäkin keväänä aikomuksemme oli käydä, kun olimme Suurten vesien seiloreiden kokoontumisessa Vellamon laiturissa, mutta emme vaan ehtineet näyttelyihin asti. Pari tuntia siellä vierähti ja vielä emme kaikkea nähneet, kun alkoi nälkä tulla ja lähdimme porukalla syömään. Illalla saunan jälkeen jaksoimme vielä katsoa Didixin kisastudiossa jalkapallon MM-ottelun finaalin ensimmäisen puoliajan, mutta sitten uni kutsui.

perjantaina, heinäkuuta 11, 2014

Helsingissä ja Porvoossa

Helsingissä viivyimme kolme yötä. Kotona kävin vain kääntymässä, kun tuntui helpommalta jatkaa elämää veneellä, kuin hankkia aamupalatarvikkeita ym. kotiin. Veneellähän meillä oli kaikki tarpeellinen. Lisäksi Katajanokalta oli niin kätevä käydä kaupoissa ja onhan se aika mukava oleilla turistina Helsingin keskustassa. Tänä kesänä tulikin asustettua kolmen Pohjoismaisen pääkaupungin keskustassa.

Parina iltana saimme vieraitakin veneelle. Ensin tiistaina satuin yhtä aikaa yhteen kadunkulmaan kollegani Heidin kanssa ja hän miesystävänsä kanssa ilahduttivat meitä saapumalla veneellemme illan kutveessa. Keskiviikkoiltana puolestaan Katajanokalla lähes näköetäisyydellä asuva Arin kollega tuli miehensä ja tyttärensä kanssa sekä Arin ex-kollega. Illat vierähtivät näin rattoisasti.
Pikkukippari vieraisilla
 
Keskiviikkona päivällä matkasimme bussilla Lauttasaareen venetarvikeliikkeeseen ja torstaina kävimme mm. Kauppatorin kupeessa olevassa maailmanpyörässä.

Maailmanpyörästä (tummenetun ikkunan läpi)
Oman aikansa vei tietysti ihan tavalliset arkiaskareet kuten kaupassa käynnit, tiskit ja pyykit. Katajanokalla on hyvä pestä pyykkiä, sillä se pesukoneet eivät maksa mitään (on kaksi konetta ja kuivuria, mutta tällä kertaa toinen pesukone oli rikki). Satamamaksuun sisältyy venepaikan lisäksi siis pesukoneiden käyttö, suihku, sauna, Iltalehti, aamukahvit ja croissantit ja tietysti vesi ja sähkö. Pesukoneisiin ei ole mitään varaussysteemiä, vaan kukin laittaa pyykkinsä silloin, kun kone on tyhjä. Niinpä heti keskiviikkoaamuna olimmekin valppaina pyykkinyyttiemme kanssa. Yksi ehti juuri meidän edellemme, mutta sitten me valtasimme pariksi tunniksi koneen ja kuivurin.

Purjelaivasäätiön alukset Helena ja Vahine
Helenan keula
 
Keskiviikko oli todella helteinen päivä, ainakin 28 astetta. Vielä illalla klo 23 oli 25 astetta. Mukava oli siis istuskella iltaa ulkona. Yhtenä yönä satoi vettä, mutta muuten on aurinko paistanut ainakin jo viikon verran joka päivä aamusta iltaan. Torstai tuntui suorastaan viileältä, kun oli vain noin 20 astetta ja tuuli kovasti. Alun perin aikomuksemme oli jatkaa matkaa jo torstaina, mutta kovan itätuulen takia jäimme edelleen paikallemme. Helsingin edustalla Harmajalla oli puolenpäivän aikaan 13 m/s ja puuskissa 16 m/s. Eipä tuossa kelissä olisi ollut kovinkaan mukavaa edetä vastatuuleen.

Katajanokka taakse jää
Perjantaina 11.7. päätimme jatkaa matkaa, vaikka itätuulet edelleen jatkuivat. Ari kävi aamulla torilla ostamassa kalastajalta päivän ruuan eli savulohta (Suomenlahden lohta, ei mitään Norjan lohta), mansikat ja kaupasta aamusämpylät, tiskasimme, täytimme vesitankin ja teimme nopean lähdön klo 8.25 ehtiäksemme Hevossalmen klo 9 sillan avaukseen. Aamupalan söimme sitten matkalla. Edelleen ajoimme koneella. Klo 13.45 saavuimme Porvooseen 30 mailin päivätaipaleen jälkeen.

Edellä menevät kaislikon takana
Luulimme olevamme hyvissä ajoin, mutta laituripaikat olivat aika vähissä – taisimme saada toiseksi viimeisen paikan. Muutama paikka oli kyllä vielä tyhjänä, mutta ne olivat paikkoja, jotka piti etukäteen varata netin kautta ja maksaa niistä vähän enemmän. Aika monta venettä kävi iltapäivän aikana kääntymässä satamassa ja lähti pois, kun ei ollut vapaita paikkoja.

Näinhän vanha Porvoo aina kuvataan
Porvoossa oli lämmintä, vaikka merellä olikin käynyt viileä tuuli. Vanhassa kaupungissa oli mukava kuljeskella. Muistelimme, miten opiskeluaikaan olimme kesän lopussa tulleet fiskarilla kesätyöporukkamme kanssa syömään Wanhaan Laamanniin. Se oli siihen aikaan meille luksusta. Tällä kertaa kurkistimme vain portilta ja palasimme veneelle kattamaan pöydän istuinkaukaloon ja nautimme hyvästä savukalasta ja jälkiruokakahville haimme jäätelökioskista jäätelöt (oli tosi isot jäätelöpallot). Olipa mainio kesäinen päivä!
Wanha Laamanni
 

tiistaina, heinäkuuta 08, 2014

Saaristomereltä Helsinkiin

Jettesaaressa pitkäksi vierähtäneen lauantai-illan jälkeen sunnuntain 6.7. lähtö, siis Arin herääminen, tapahtui ”vasta” kahdeksan tienoilla. Itätuulta oli 3-4 m/s ja kolmisen tuntia meni mukavasti purjeilla. Sitten käännyimme itään ja vastatuuleen jatkoimme koneella.

Astrid-purjelaiva

Pyörähdimme Gullkronan kautta aikomuksenamme käydä katsomassa, mitä sinne kuuluu ja mahdollisesti ostaa kalaa. Gullkrona on aina ollut yksi lempisatamamme. Kesän 2008 lopulla Gullkronan vierassatamassa loppui yöpymismahdollisuus, mutta siellä oli senkin jälkeen vielä mahdollisuus poiketa päiväaikaan ja oli myös kalan myyntiä. Emme olleet kuitenkaan käyneet siellä tuon kesän 2008 jälkeen.  Nyt laitureilla oli privat-kyltit ja lappuja, että on suljettu. Tuli haikea olo ajatuksesta, että nytkö Gullkronan tarina on sitten kokonaan ohitse.

Jatkoimme koneella ajaen kohti Kasnäsiä. Tuuli oli yltynyt ollen jo 7-9 m/s ja siis vastaista, mutta aurinko paistoi edelleen. Klo 16 tienoilla oli päivän 48 mailin taival takana. Rantakojujen tarjontaa en ehtinyt tällä kertaa katselemaan, sillä ne menivät kiinni jo klo 16 tai 17, myöskään jäätelökioski ei ollut enää auki, harmi. Vaikka Kasnäsissä on paljon venepaikkoja, niin illan mittaan paikat alkoivat olla täynnä.

Maanantai 7.7. oli edellisen päivän toisinto sään suhteen: aurinko paistoi, lämpötila aamuvarhain 17 astetta ja tuuli idästä 3-5 m/s.  Ari lähti liikkeelle klo 6 tienoilla, minä heräsin vähän ennen Hankoa. Laiskoina luovijoina meillä oli edessä koneajopäivä. Mielenkiintoinen havainto tuulesta: ennen Tulliniemen kärkeä tuuli ensin heikkeni aika olemattomaksi ja sitten voimistui puhaltaen 7-9 m/s. Ennenkin olemme havainneet, miten Tulliniemen kärjen toisella ja toisella puolella saattaa tuulla ihan eri voimakkuudella. Hangossa pysähdyimme tankkaamaan ja minä juoksin ostamassa sämpylöitä ja mansikoita.

Pari mielenkiintoista havaintoa teimme vastaantulevia katsellessamme. Ensinnäkin purjeveneissä ei juuri kukaan käyttänyt preventteriä, vaikka tulivat täysmyötäisellä. Meillä preventteri on aina myötäisellä ahkerassa käytössä, sillä tiedämme esimerkiksi yhden veneen, jolta on puomi katkennut vahinkojiipissä. Vielä pahempi olisi, jos vahinkojiipin seurauksena puomi osuisi päähän. Toinen havainto oli se, että Ruotsissa veneilijät ja nimenomaan moottoriveneilijätkin käyttävät lähes aina pelastusliivejä. Suomessa näkyi edelleen paljon veneitä (lähinnä moottoriveneitä), joissa aikuisilla ei ollut pelastusliivejä päällä.
Elisaaren väylällä voi usko loppua, ellei tiedä,
että kyllä sinne pääsee.
Klo 16 saavuimme Elisaareen, jossa tavallisesti on aivan tyyntä, vaikka sitä ennen Bärösundissa olisikin puhaltanut. Tällä kertaa itätuuli tuntui Elisaarenkin suojaisassa sopukassa. Laituriin tullessamme tuuli painoi vähän ikävästi sivusta, mutta eipä se haitannut, kun laiturilla oli ystävällisiä naapuriveneilijöitä vastaanottamassa ja kiinnittämässä köysiä. Päivän matkaksi tuli 59 mailia. Ilta-aurinko paistoi istuinkaukaloon ja oli mukava istuskella ulkona istuinkaukalossa, mikä on ollut tänä kesänä aika harvinaista.

Elisaaren rauhaisa ja tyyni aamu
Väylä Elisaaresta ulos
 
Tiistaina 8.7. klo 6 oli 17 astetta lämmintä, aurinko paistoi ja tuulta oli 2 m/s itäkoillisesta, kun Ari lähti liikkeelle. Päivän mittaan tuuli voimistui, ollen 5-8 m/s ja siis vastaista. Koneajo jatkui edellisen päivän tapaan. Helsingin edustalla oli vilinää ja kansainvälistä meininkiä, kun oli alkamassa purjehduksen olympialuokkien 49er ja 49erFX avoimet EM-kilpailut, jossa oli mukana maailman parhaimmisto. Klo 13.45 olimme kiinni Katajanokan laiturissa.

Linden-purjelaiva Helsingin edustalla

sunnuntaina, heinäkuuta 06, 2014

Sottungasta Saaristomerelle


Sottungan aamu
Perjantaiaamuna 4.7. oli edellisen päivän sateet ja tuulet poissa. Aurinko paistoi ja länsituulta oli 2-3 m/s, kun Ari lähti jälleen liikkeelle varhain, klo 5.45. Kevyessä tuulessa poijusta lähtiessä minua ei edes tarvittu avuksi. Kuuntelin vaan, että kaikki sujui hyvin lähdössä sekä purjeiden nostossa ja jatkoin uniani. Aluksi vene kulki vain 1-2 solmua, mutta sitten tuuli voimistui sen verran, että edettiin 3 - 4,5 solmua. Kihdin ylitys sujui siis leppoisassa kesätuulessa.

Kihdillä tuli vastaan s/y Cabane. Heidän kanssaan oli elätelty ajatusta treffata jossakin vaiheessa, mutta nyt tuulet olivat sotkeneet sen verran kulkujamme, että ristiin menivät reittimme. Kihdin jälkeen tuuli voimistui vähän lisää, ollen lopuksi 6 m/s.

Houtskärin itäpuolella olimme juuri laskemassa purjeita, kun näin vieressämme rannalla otuksen, jota ensin luulin ketuksi, mutta sitten tarkemmin katsoen olimme sitä mieltä, ettei se ollut kettu. Olemme usein nähneet kettuja ja nyt eläimen väritys ei oikein osunut kohdalleen eikä jolkutteleva kulkutapa. Vahva epäilyksemme on, että joko näimme suden tai sitten se oli villikoira. Seuraavana päivänä Ari soitti alueen suurpetoyhdysmiehelle, kertoi havainnostamme ja kyseli, olisiko mahdollista, että se oli susi. Varmuudella hän ei osannut sanoa puolesta eikä vastaan. Hän kyseli vielä joltakin toiseltakin ja vastaus oli, ettei kyseisestä saaresta ole aiempia susihavaintoja, muttei ole missään tapauksessa mahdotonta, että se olisi ollut susi. Lähisaarista havaintoja on ollut.

Venevaja tehdään näköjään veneen ympärille
Klo 14.30 kiinnityimme Houtskärin Näsbyn laituriin 32 mailin matka takanamme. Aika vähän oli veneitä saapuessamme, toki niitä tuli iltaan mennessä lisää, muttei laituri tullut kuitenkaan täyteen.
Näsbyn laituri
Pitkästä aikaa tuntui, että sää on lämpenemässä ja kesä on alkamassa uudelleen, kun oli ainakin 20 astetta. Saunan jälkeen tarkeni istua ulkona istuinkaukalossa ja oli mielenkiintoista seurata paikallisten leikkimielisiä soutukilpailuja.

Sumua pakoon

Lauantaina aurinko edelleen paistoi, Ari kävi lenkillä ja lähdimme liikkeelle vasta klo 9.20. Tuuli oli heikkoa ja ajoimme koneella. Lännessä näkyi vahva sumupatja. Suuntamme oli jo perinteeksi muodostuneeseen vierailuun työkaverini mökille. Puolen päivän tienoilla ankkuroiduimme heidän rantaansa Jettesaaressa. Tällä kertaa Tuijan perheen lisäksi paikalla oli toinenkin työkaverini puoliskonsa kanssa, Merja ja Ilkka.
Ari, Merja, Ilkka ja Tuija, Samuel Tuijan takana
Päivä kului vikkelästi rupatellessa, saunoessa ja syödessä. Me naiset kävelimme pienen saarikierroksen ja miehet rakensivat Kaen Arin apuna terassille ruokapöydän, jonka pääsimme illallisella testaamaan ja tukevaksi havaitsimme. Ilta vierähti jo sunnuntain puolelle ennen kuin suuntasimme rantaan Suvisussulle nukkumaan.  

Tuijan kanssa rupatellessa tiskikin sujui huomaamatta
Tukeva ja kookas pöytä
Komea ilta
 

torstaina, heinäkuuta 03, 2014

Maarianhaminasta Sottungaan

Torstaiaamuna 3.7. paistoi aurinko ja tuuli mukavasti sopivasta suunnasta (lounaasta), kun Ari viiden jälkeen heräsi ja katsoi ulos. Niinpä hän irrotti köydet jo klo 5.30. Tuuli oli keulan puolelta ja hänen oli helppo lähteä poijusta yksin liikkeelle. Joskus minä nousen avuksi ja useimmiten menen sitten takaisin nukkumaan. Joka tapauksessa minä kyllä aina sängyssäkin kuuntelen, että kaikki menee hyvin ja nukahdan yleensä uudelleen siinä vaiheessa, kun Ari on saanut purjeet ylös ja koneen sammuksiin. Sitten hän sopivassa kohdassa autopilotin ohjatessa syö aamupalaa. Minä herään joko Arin herättämänä, jos hän tarvitsee apua tai sitten itsekseni ja ihmettelen, missä asti ollaan. Torstaiaamuna olimme edenneet jo lähes 20 mailia ja olimme Degerbyn edustalla, kun minä yhdeksän tienoilla nousin ylös. Ari oli sitä ennen nähnyt jo kolme kotkaa ja nauttinut komeasta aamusta. 

Aurinkoinen aamu lähteä Maarianhamiansta
Tuulta oli 8-9 m/s ja vene kulki mukavasti Ahvenanmeren ylityksestä jääneellä ykkösreivillä. Suunnitelmamme oli mennä Kumlingen pohjoispuolitse, mutta vähän Degerbyn jälkeen tuli mieleeni, mitä jos menisimmekin Sottungaan. Edellisestä käynnistämme on varmaan 20 vuotta jos ei enemmänkin. Usein olemme aikoneet, mutta aina se on vaan jäänyt. Milloin olemme epäilleet, että tuuli kävisi satamaan pahasti tai sitten emme vaan ole malttaneet pysähtyä siinä kohdalla. Nyt päätimme mennä ainakin katsomaan, onko se suojaton tällä lounaistuulella. Yllätyimme, miten suojaisa se on, vaikka kartalla näyttää vähän avoimelta. Niinpä kiinnityimme laituriin jo klo 12 ja päivän matka 31 mailia on tehtynä.

Saman tien pistimme taas lenkkitossut jalkaan ja kävelimme 3 km päässä olevaan Sottungan keskustaan ja edelleen 2 km eteenpäin vanhaan Skagen kalastussatamaan eli lenkin pituudeksi tuli 10 km. Rannassa olisi ollut ilmaiseksi lainattavissa polkupyöriäkin, mutta mieluummin lähdimme kävellen. Sottunga on Suomen pienin kunta, noin 120 asukasta. Kyläkeskuksessa on kirjasto, kauppa, koulu, posti, terveyskeskus eikä paljoa muuta, kirkko sijaitsee vierassataman vieressä. Mielenkiintoista oli havaita, miten jokainen vastaantulija tervehti meitä. Myös eräässä pihassa ulkona ollut mies tervehti ohi kulkiessamme. Sottungasta on hyvät yhteydet muualle, sillä lauttaliikenne on vilkasta ja ne kulkevat etelään Kökariin ja edelleen itään Korppooseen, pohjoiseen Kumlingeen ja länteen Långnäsiin, josta onkin jo maayhteys Maarianhaminaan.
Sottungan kirkkosali
Saariston kirkoissa on yleensä kirkkolaiva

Kävelyn ajoitus oli mainio, sillä palattuamme lenkiltä ja suihkussa käytyämme alkoi sataa. Päivän ja illan tuulet olivat vaihtelevia, välillä 13 m/s ja sitten vain 3 m/s johtuen varmaankin ylitsemme menneestä sadealueesta. Välillä sade taukosi ja alkoi sitten taas uudelleen. Veneessä sisällä on mukava kuunnella sateen ropinaa, lueskella ja kirjoitella blogia.

keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2014

Tulholmasta Maarianhaminaan

Sunnuntaina 29.6. starttasimme Tukholman Wasahamnista klo 8 ja lämpötila oli aamulla jo 16 astetta, mutta sää oli pilvistä. Purjehduksen kannalta sää ei ollut mitenkään antoisa, sillä oli täyspläkä. Aikomuksemme oli ensin lähteä vähän Tukholman keskustasta ulos ja jäädä sitten katselemaan Gotland Runtin veneiden tuloa, mutta noin tuulettomassa kelissä niiden tulo olisi kestänyt niin kauan, että emme jääneet odottelemaan.
Runtin veneitä näkyy olevan aika paljon vielä laiturissa (AIS-kuva)


AIS-kuva: ruotsalaisilla on lähettäviä AISia vähän enemmän kuin suomalaisilla
Koneella ajamiseen kyllästyimme aika pian ja rantauduimme Furusundiin klo 14.15, kun matkaa oli takana 38 mailia. Tässä vaiheessa sää oli paitsi pilvinen niin myös hieman sumuinen.
Merimetsojen valtakunta on levinnyt jo neljään saareen
(väylän varrella ennen Furusundia)

Syötyämme teimme kävelylenkin ja sen päälle menimme suihkuun, jolloin suihkutilojen välissä olevassa saunassa istuimme Arin kanssa kahdestaan. Illalla tuli sankka sumu: ensin vastaranta hävisi näkyvistä, sitten ei enää näkynyt aivan vierestä meneviä laivojakaan ja lopuksi sumu meni menojaan.
Mariellasta näkyi vielä ainakin alaosa
 
Seuraavia aluksista kuului vain ääni
Furusundin vierassataman vähän aavemainen näkymä
 
Maanantaiaamuna 30.6. ei ollut sumua ja tuulta oli mukavasti, pohjoisesta 6-7 m/s, joten Ari lähti liikkeelle jo vähän yli klo 5. Ennen Ahvenanmeren ylityksen alkua minä heräsin sen verran, että teimme varmuuden vuoksi reivin, kun alkoi olla kovempia puuskia. Heräsin jossakin puolessa välissä Ahvenanmerta, kun jälleen olimme sankassa sumussa. Laivat huudattivat sumutorvia, mutta muiden huvialusten havaitseminen oli vaikeampaa. Tutkalla, AISilla ja omalla tähystyksellämme etenimme kunnes sumu jälleen hävisi. Tuossa vaiheessa näkyikin jo Ahvenanmaa aika lähellä ja aurinko pilkahteli. Maarianhaminan länsisatamassa olimme klo 12.30 Ruotsin aikaa eli klo 13.30 Suomen aikaa ja päivän matkaksi tuli 43 mailia.

Länsisatamassa
ÅSS-pursiseuralla on vilkasta junioritoimintaa,
jollat olivat käytössä joka ilta
Yhtä lukuun ottamatta muut olivat ottaneet huomioon tuulen suunnan
 
Olemme koettaneet ehtiä tekemään lenkkejä aina, kun vaan olemme sellaisessa paikassa, missä siihen on mahdollisuutta. Niinpä nytkin teimme noin 10 kilometrin kävelylenkin, minkä päälle saunan löylyt maistuivat. Saunassa ihmettelimme muiden veneilijöiden kanssa, miten vähän veneitä on vielä liikkeellä. Itse emme juurikaan ole olleet Maarianhaminassa kesä-heinäkuun vaihteessa, vaan yleensä jo ennen juhannusta tai sitten paluumatkalla myöhemmin heinäkuussa, jolloin on ollut paljon enemmän veneitä. Joku kertoili, etteivät hänen tuttunsa ole viitsineet lähteä veneilemään, kun on ollut niin kylmät säät.

Heinäkuun 1. päivänä alkoi satamamaksun suhteen sesonkiaika. Edellinen yö oli meidän kokoiselle veneelle 26 euroa, mutta heinäkuussa maksu nousi 30 euroon. Tiistaina käytimme hyväksemme ilmaisen bussi-laivamatkan eli matkasimme Eckeröön ja sieltä kävimme risteilyllä Grisslehamnissa Ruotsin puolella. Hintaa tietysti tuli sitten laivalla syömisestä ja ostoksista, mutta bussi- ja laivamatka eivät maksaneet mitään.

Laivan buffet-aterioimisestamme täytyy kertoa sen verran, että olimme varanneet pöydän etukäteen ja saimmekin ikkunapöydän. Ollessamme hakemassa kylmiä kalaruokia huomasimme, että pöytäämme (oli neljän hengen pöytä) asettuu kaksi henkilöä, jotka riisuivat moottoripyöräkamppeitaan. Ajattelimme, että olivatko he menneet vahingossa väärään pöytään tai oliko hovimestari ohjannut heidät väärään pöytään. Kävin kysäisemässä asiaa hovimestarilta, mutta hän kertoi, että ihan on oikein, mutta kaikki vaan haluavat ikkunapöytään. Olimme mielessämme vähän nyreissämme, kun emme saakaan syödä rauhassa ja pohdin ennakkoluuloisesti, mitä prätkäjengiä he mahtavat olla. Pöytään palattuamme huomasin heidän olevan nuorehko pariskunta ja kysäisin, ovatko he suomalaisia ja olivathan he. Koska he siis ymmärtävät, mitä puhuisimme, niin päätin kääntää asian positiiviseksi ja aloin kysellä heidän matkastaan. He kertoilivat omasta moottoripyörämatkastaan ja me purjehduksesta. Oli mielenkiintoista kysellä ja kuulla meille täysin tuntemattomasta tavasta reissata ja ruokailusta tulikin heidän kanssaan oikein mukava.

Keskiviikon vietimme edelleen Maarianhaminassa. Pitkästä aikaa oli lämmintä: tarkenimme jopa istua ja ruokailla ulkona veneen avotilassa t-paitasillamme. Aurinko paistoi, mitä myöskään ei ollut ihan lähipäivinä näkynyt. Jälleen Ari kävi aamulenkillä ja minä iltalenkillä, jolloin itäsatamassa poiketessani tapasin entisen kollegani ja oli mukava vaihtaa kuulumisia. Keskiviikkona valmistauduimme myös seuraavan aamun lähtöön mm. käymällä kaupassa ja täyttämällä vesitankin.