Tukholman saaristossa paluumatkalla

Kesäkuun viimeisen illan kuutamo Tulkholmassa

Illan kuutamossa Wasahamn, tautalla Nordiska Museet'n torni

Heinäkuun helteet piti paikkansa kuukauden vaihtuessa. Keskiviikkoaamu 1.7. oli aurinkoinen ja aamupalan tarkeni syödä istuinkaukalossa. Klo 9.40 lähdimme Tukholman Wasahamnista ja merelläkin tarkeni shortsit jalassa. Lämpimyyteen vaikutti varmasti myös se, että oli tyyntä. Purjehtimisen kannalta ei siis hyvää keliä, mutta kylmän kesäkuun jälkeen nautimme lämpimästä säästä, vaikka olikin koneajoa.

Aamupalamaisema

Wasamuseo vasemmalla, Nordiska Museet oikealla

Gröna Lund mereltä päin

Matkaa ei ollut paljoa, sillä kun kaksi tuntia oli Tukholmasta lähdöstämme kulunut ja 11 mailia matkaa tehty, niin olimme perillä Waxholmissa. Kiinnityssysteeminä oli taas mooring lines eli ne pohja-ankkurit ja satamapoika oli ystävällisesti ottamassa vastaan.

Waxholmin edustalla

Waxholm vilisi saaristoristelijöitä ja yhteysaluksia 

Hellettä pakoon merelle vai maisemia katselemaan?

Olemme kauan sitten käyneet Waxholmissa kauppapysähdyksellä ja silloin on tullut kirjoitettua lokikirjaan, että on viehättävä paikka. Sen jälkeen olemme Tukholmassa käydessämme seilanneet ohitse. Nyt tulomatkalla tuli mieleen, että jospa tänä kesänä kävisimme katsomassa, miltä Waxholm näyttää. Ihan oli viehättävä kesäkaupunki. Etuna myös se, että kauppa oli huomattavasti lähempänä kuin olisi ollut Tukholmassa. Satama-altaaseen tuli jonkin verran ohikulkevien alusten aaltoja, mutta laiturin rannan puolella ja lähellä rantaa ei näyttänyt kovin paljoa keinuttavan. Meitä ei onneksi yleensä keinutus haittaa ja yöllä ohikulkeva liikennekin vaimenee. Aamulla jossakin vaiheessa kuulin kyllä lautan rantautumisääniä.

Waxholmin illan kuutamo

Torstaina 2.7. oli aamulla jo yhdeksän aikoihin lähtiessämme 20 astetta lämmintä ja taas pläkä. Menimme ensin satama-altaassa olevalle septille, mutta imuletkun suukappale oli vähän halki eikä se imenyt, harmi. Ruotsissa on selvästi satsattu nyt lopultakin septien tyhjennyspaikkoihin. Aiemmin niitä on ollut kovin vähän. Vähitellen tuuli virisi. Ensimmäinen purjehdusyritys jäi lyhyeksi, kun tuuli taas hiipui, mutta jonkin ajan kuluttua tuuli virisi uudelleen ja sitten saimmekin hyvää purjehdusta noin puolitoistatuntia.

Merimetsojen valtaama saari

Möja on ollut meille aina yksi kohde, jonka ohitse vain olemme menneet. Nyt ajattelimme käydä katsomassa saaren pohjoisosassa sijaitsevan Långvikin. Ennen klo 14 olimme perillä. Sisemmällä lahdessa oli vain pari moottorivenettä ja ulommalla laiturissa yksi purjevene. Kokeilimme mennä sisempään laituriin, mutta kun jo hyvissä ajoin ennen laituria syvyys alkoi lähestyä kahta metriä, niin jätimme yrityksen sikseen. Ulompana olevaan laituriin kiinnityimme ja kävimme kaupassa ostamassa jäätelöt ja mansikat. Yöksi jääminen alkoi kuitenkin arveluttaa, sillä sivutuulessa ankkuri ei tuntunut täysin pitävän. Aikomuksemme olisi ollut kävellen tai pyöräillen katsella saarta, mutta kun ankkurille ei tullut kunnon pitoa, niin jätimme yöpymisajatuksen ja päätimme suunnata muutaman mailin päässä olevaan tulomatkalta tuttuun suojaiseen Finnhamnin lahteen, Stora Jolpaniin. Tulomatkalla siellä ollessamme veneitä oli paljon ja varauduimme jäämään lahdelle ankkuriin. Hämmästyksemme laiturissakin oli vielä tilaa, vaikka kello lähestyi jo neljää. Klo 15.45 olimme kiinnittyneet ja lähdimme kävelemään noin puolentoista kilometrin päässä olevaan Värtshusiin syömään. Veneessäkin olisi kyllä ollut ruokaa, mutta kun oli melkoinen helle, niin ajattelimme päästä helpommalla eikä tarvinnut veneen kuumuudessa käristellä ruokaa. Vielä jouduimme nälkämme kanssa odottamaan, sillä Värtshusin keittiöllä oli lounaan jälkeen tauko ja ruokaa saimme vasta klo 17. Kalaa söimme kuten edelliselläkin kerralla ja molemmat kerroilla annokset olivat maukkaita ja sopivan kokoisia eli eivät ihan pieniä. Helle päivän päätteeksi odotimme illalla pientä viilenemistä ennen kuin kävelimme lähes kilometrin matkan Vandranhemiin suihkuun. Tähän mennessä emme olleet tänä kesänä tavanneet hyttysiä, mutta nyt kun aioimme jättää veneen luukut yöksi auki, niin jopa illalla yksi hyttynen inisi veneessä, joten luukut kiinni, vaikka aika kuumaa olikin.

Perjantaina 3.7. oli jälleen jo aamulla 20 astetta lämmintä. Tuuli oli lännen ja lounaan väliltä ja sitä oli 5-9 m/s, mikä tiesi meille hyvää purjehduspäivää, kun olimme menossa ensin pohjoiseen ja sitten koilliseen. Päivän matka oli 24 mailia ja klo 13 kiinnityimme Gräddöön vierassatamaan, jossa olimme käyneet joskus ehkä 20 vuotta sitten. Aika samalta paikka näytti, mutta sauna ja suihkutilat oli uusittu ihan vast’ikään.

s/y Naminami, Jon 33

Laiturissa oli toinenkin suomalainen vene ja kuinka ollakaan se oli Jon 33, s/y Naminami. Pian saavuttuamme kävelivät veneen omistajat laiturilla, jolloin vilkutin heille ja päästiin jutustelemaan. Joneja on sen verran vähän, että aina mielellämme vaihdamme muutaman sanan, jos samaan satamaan sattuu toinen Jon 33. Tällä kertaa kävi ilmi, että olimme olleet sähköposti- ja puhelinyhteydessä, kun he omaa Joniansa ostaessaan kolme vuotta sitten olivat ottaneet meihin yhteyttä. Olipa mukava yhteensattuma.

Monenkokoisilla veneillä nautitaan saaristossa purjehtimisesta

Ari aloitti lauantaipäivän taas lenkillä, emmekä pitäneet mitään kiirettä lähdön kanssa. Aikomuksemme oli mennä vain muutaman mailin päässä olevalle Lidön saarelle, jossa emme ole ennen käyneet. Siellä olisi kuitenkin hyvät tiet/polut kävellä. Vaihdettuamme vielä kuulumisia s/y Naminamin väen kanssa lähdimme liikkeelle klo 10. Tuuli oli kääntynyt pohjoisen puolelle ja välillä oli tiukempiakin puuskia, muuten 5-9 m/s. Ensin menimme katsomaan Lidön itäpuolen luonnonsatamaa. Se on kyllä suojainen muuten, mutta kun tuulen oli luvattu kääntyvän koilliseen, niin juuri siihen suuntaan lahti oli avoin, joten hylkäsimme tämän vaihtoehdon. Sitten päätimme kiertää takaisin länsipuolelle, jossa on laituri. Syvyydeksi luvataan 2-3 m ja oletimme laiturin päässä olevan sen syvimmän osan. Nyt oli vaan niin, että yksi moottorivene oli kylkikiinnityksessä laiturin ulko-osassa, johon ajattelimme mennä. Lopputuloksena oli, että hylkäsimme tämänkin vaihtoehdon. Palaamme Lidöön joku toinen kerta. Nyt suuntasimme muutaman mailin pohjoiseen Arholmaan, jossa olemme muutama vuosi sitten viettäneet juhannusta. Näiden mutkien jälkeen olimme Arholmassa klo 12.25 ja matkaa teimme kaiken kaikkiaan 11 mailia. Useita veneitä oli ankkurissa, mutta kun emme viitsineet pumpata yhtä yötä varten jollaa, niin menimme laituriin.

Arholman laituri

Rantauduttuamme kävelimme ensin yhteysaluslaiturin läheisyydessä korkealla kalliolla olevaan Krogiin syömään edulliset silakkapihvit, johon kuului iso annos salaattiakin ja sitten saaren pohjoispäähän. Koko kävelyreissusta tuli 8 km ja saaren eteläosa jäi vielä käymättä.

Näkymä Arholman lounaspaikastamme, yhteysaluslaituri ja kauppa

Yksilöllisyyttä

Ei voi eksyä

Arholman pohjoispäässä on käytöstä poistettu rannikkotykistölinnake ”Batteri Arholma” (www.batteriarholma.se), joka on perustettu 1968 ja avattu yleisölle 2007. Emme tällä kertaa osallistuneet kiertokäynnille, sillä olimme jo edellisellä kerralla tutustuneet linnakkeeseen. Kyseinen tutumiskäynti oli mieleenpainuva, sillä linnakkeeseen on jätetty paljon laitteita ja sieltä sai hyvän käsityksen, miten systeemit ovat toimineet, mm. miten ammukset siirrettiin kerroksesta toiseen ja miten laaja koko kallion sisällä oleva systeemi oli.

Illaksi olimme varanneet saunan, joka toimii itsepalveluperiaatteella eli jokainen huolehtii, että seuraaville on tulta pesässä ja tekee polttopuita sen verran, minkä käyttääkin. Edellisen kerran saunakäynnistä muistin, ettei saunalle tule lämmintä vettä ja sama tilanne oli nytkin. Kylmä vesi haettiin kahdella ämpärillä noin 50 metrin päästä ja kuuman veden puutteen ratkaisimme niin, että lämmitimme veneessä vettä ja kannoimme kanisterilla sen saunalle. Kyllä sauna taas maistui mukavalle ja tulipahan käytyä meressä uimassa. Täällä ei ollut sinilevää, jota Tukholman lähistöllä oli aika runsaasti.

Ankkuroidut veneet illan tyvenessä