lauantaina, kesäkuuta 17, 2017

Maarianhaminasta Arkösundiin

Keskiviikkona 14.6. oli kaunis aamu, kun klo 5.30 lähdimme Maarianhaminasta kohti Ruotsia. Tuuli oli pohjoisesta 4-6 m/s. Ihan aluksi purjeet meinasivat vähän läiskähdellä, kun tuulen suhteen olimme vielä saaren suojassa, mutta edellisen päivän jäljiltä pieni maininki keikutteli venettä. Kun pääsimme kunnolla avomerelle, kulku oli hyvää, leppoisaa purjehdusta. Aamupalan jälkeen otinkin vielä unet ja Ahvenanmeri oli pikaisesti ylitetty.

Kapellskärin kohdalta suuntasimme etelään kohti Möjaa. Vähitellen tuuli hiipui ollen alle 2 m/s, joka ei enää oikein meidän tukevilla purjeilla vie eteenpäin, joten koneajoksihan loppumatka meni. Olimme viime vuonna Runmarön ohi kulkiessamme huomanneet Kryssarklubbenin paikan Norrvikenissä ja sinne nyt suuntasimmekin. Norrvikenissä oli hyvä laituri poijuineen ja lisäksi lahdella oli 5 poijua. Muutama muukin vene oli jo paikalla, kun Ruotsin aikaa puoli viiden maissa kiinnityimme laiturin poijuun. Päivän matkaksi tuli 60 mailia.

Heti rantaan saapuessamme totesimme nyt olevan reissumme lämpimimmän illan. Ulkona istuessa aurinko tuntui suorastaan polttavalta. Olimme jo kertaalleen päivällä syöneet, mutta nyt keitimme vielä uudet perunat ja niiden kanssa oli Maarianhaminasta ostettua savukalaa jäljellä. Makoisalta maistui kesäisessä illassa. Illalla kävimme vielä saaressa pienellä kävelyllä. Rannasta ei lähtenyt mitään tietä, mutta seurailimme erivahvuisia polkuja ja välillä harpoimme poluttomiakin pätkiä. Laiturille palattuamme tutkailimme vielä laiturin vieressä kelluvaa tynnyrisaunaa, mutta emme käyneet sitä kuitenkaan lämmittämään, vaikka se olisi ollut vapaasti käytettävissä (siis Kryssarklubbenin jäsenille kuten koko laiturikin ja poijut).

Jokin kämmekkä Norrvikenissä
Norrvikenin sauna
Norrviken aamulla pois lähtiessä
Torstaiaamuna Ari herättyään kävi vielä rannassa ottamassa paikasta jonkin kuvan ja vasta sen jälkeen tajusi, että hänen oma kellonsa oli vielä Suomen ajassa. Ei hän kuitenkaan enää viitsinyt tulla takaisin nukkumaan, vaan lähti liikkeelle, vaikka kello oli vasta 4.45! Oli täysin tyyni aamu ja koneajoksi meni koko päivän siirtymä. 
Aamun tyyneyttä

Dalarö matkan varrella
Nynäshamnissa kävimme tankkaamassa ja tankkauksen jälkeen olimme kiinnittyneet jo klo 11.15. Kun Ari lähtee aikaisin liikkeelle, niin olemme perillä, kun jotkut muut vasta tekevät lähtöä. Nytkin matkaa tuli taitettua 36 mailia.


Nynäshamnissa monet alppiruusut kukkivat komeasti
Perille päästyämme totesimme, että onpa lämmin päivä ja päätimme lähteä lenkille. Tässä vaiheessa Ari löysi itsestään punkin, joka ilmeisesti oli tullut joko edellisen illan tai tämän aamun metsäkävelyllä. Olimme kyllä tapamme mukaan metsästä tultuamme tehneet punkkitarkastuksen, mutta illalla emme olleet huomanneet mitään. Lenkin jälkeen punkkeja löytyi vielä lisää ja minustakin löytyi yksi. Myöhemmin illalla löysin käsivarrestani vielä toisen, joka oli niin pienen pieni ruskea piste, että vain kännykällä kuvan ottamalla ja sitä suurentamalla saatoimme todeta sen olevan selvästi punkin. Yleensä joka kesä meistä jokin punkki löytyy, mutta nyt tällä kertaa niitä oli uskomattoman monta. Nyt toivomme, että vieläkin olisimme onnekkaita, etteivät nuo punkit olisi olleet taudinkantajia ja tartuttaneet meitä. Olemme monesti pohtineet, että pitäisi ottaa punkkirokotukset, mutta emme vaan ole saaneet sitä aikaiseksi.

Käsivarteni punkki on tuo ylempi tumma piste ja
kun kuvaa suurensi, niin sillä näkyi selvästi jalat.
 



Perjantaiaamuna Ari kävi lenkillä, minkä jälkeen aikomus oli ollut lähteä eteenpäin. Jotenkin vaan ei ollut innostusta; sää oli pilvinen eikä kovin lämminkään, joskaan ei kovin kylmäkään, eikä satanutkaan, tuuli heikkoa ja sekin vähän vastaista. Tässä tuli nyt se tilanne, että edetään sen mukaan, miltä tuntuu eli päädyimme olemaan paikallaan tämän päivän. Päivä meni ihan leppoisasti lukien, vähän vielä työhommia tehden ja veneen pikkuaskareiden parissa. Vuokrasimme yhden polkupyörän, jolla Ari kävi ensin asioilla ja minä tein sitten iltalenkin ennen saunaa.

Harmaa päivä Nynäshamnissa ja tilaa on
Nynäshamnissa septin tyhjennyspaikka on merkitty hyvin
Itävaltalainen vene - kaikenlaisia varusteita ympäriinsä
 ja kaiteetkin putkea, ei vaijeria
Nynäshamnin meripelastuksen uusi tukikohta
Illalla nousi sankka sumu – laiturin päähän asti ei nähnyt. Oli puhetta, että jos aamullakin on kova sumu, niin emme lähde liikkeelle. Kuitenkin, kun minä tänä aamuna heräsin ennen puoli kahdeksaa, niin matkalla oltiin oltu jo kaksi tuntia ja sumussapa mentiin. Ilmeisesti Arin mielestä ei lähtiessä ollut niin kovin sankkaa sumua. Landsortin jälkeen oltiin avomerellä eli suunnistamisesta ei tarvinnut suuremmin huolehtia. Tutka ja AIS näyttivät muut alukset, paitsi ettei muita ollut liikkeellä. Purjehtien pääsimme pienen matkan, mutta sitten taas tuuli hiipui (alle 1 m/s) ja koneajoksi meni. Sumukin välillä häipyi ja sitten taas ilmaantui uudelleen. Loppumatkasta tuuli virisi uudelleen kaakon suunnalta ja taas purjehdimme reipasta 3 solmun nopeutta. Arkösundissa olimme perillä klo 14 tienoilla ja matkaa tuli 45 mailia. Maissa on jälleen lämmin päivä ja loppumatkasta merelläkin.

Arkösundin vierassatamaa
Arkösundissa on uusi vierassatama ja paikkoja on runsaasti. Veneitä ei ole kovinkaan montaa ja mikä hämmästyttävää, satamakonttori ei ole vielä auki (avautuu 19.6.). Suihkutilojen koodin piti saada lähettämällä tekstiviesti satamamestarin numeroon, mutta meille ei koskaan tullut vastausta. Naapuriveneen väeltä saimme kuitenkin koodin. Satamamaksu hoituu maksamalla se rannassa ilmoitetulla tavalla tilille. Nyt illalla huomasimme, että pesutuvassa on neljä pesukonetta, kaksi kuivuria ja kuivauskaappi, eikä siellä ollut mitään ohjetta maksusta, eikä varauskirjaa, joten oletimme, että pesukoneiden käyttö on ilmaista. Niinpä nyt tällä hetkellä on kolmessa koneessa pyykit ja toivotaan niiden tulevan ennen yötä kuiviksikin. 

Täällä Arkösundissa on iso veneen pohjan pesuri,
samoin kuin oli Nynäshamnissakin,  


Ei kommentteja: