Keskiviikkona 14.6. oli kaunis aamu, kun klo 5.30 lähdimme
Maarianhaminasta kohti Ruotsia. Tuuli oli pohjoisesta 4-6 m/s. Ihan aluksi
purjeet meinasivat vähän läiskähdellä, kun tuulen suhteen olimme vielä saaren
suojassa, mutta edellisen päivän jäljiltä pieni maininki keikutteli venettä.
Kun pääsimme kunnolla avomerelle, kulku oli hyvää, leppoisaa purjehdusta.
Aamupalan jälkeen otinkin vielä unet ja Ahvenanmeri oli pikaisesti ylitetty.
Kapellskärin kohdalta suuntasimme etelään kohti Möjaa.
Vähitellen tuuli hiipui ollen alle 2 m/s, joka ei enää oikein meidän tukevilla
purjeilla vie eteenpäin, joten koneajoksihan loppumatka meni. Olimme viime vuonna
Runmarön ohi kulkiessamme huomanneet Kryssarklubbenin paikan Norrvikenissä ja
sinne nyt suuntasimmekin. Norrvikenissä oli hyvä laituri poijuineen ja lisäksi
lahdella oli 5 poijua. Muutama muukin vene oli jo paikalla, kun Ruotsin aikaa
puoli viiden maissa kiinnityimme laiturin poijuun. Päivän matkaksi tuli 60
mailia.
Heti rantaan saapuessamme totesimme nyt olevan reissumme
lämpimimmän illan. Ulkona istuessa aurinko tuntui suorastaan polttavalta.
Olimme jo kertaalleen päivällä syöneet, mutta nyt keitimme vielä uudet perunat
ja niiden kanssa oli Maarianhaminasta ostettua savukalaa jäljellä. Makoisalta
maistui kesäisessä illassa. Illalla kävimme vielä saaressa pienellä kävelyllä.
Rannasta ei lähtenyt mitään tietä, mutta seurailimme erivahvuisia polkuja ja
välillä harpoimme poluttomiakin pätkiä. Laiturille palattuamme tutkailimme
vielä laiturin vieressä kelluvaa tynnyrisaunaa, mutta emme käyneet sitä
kuitenkaan lämmittämään, vaikka se olisi ollut vapaasti käytettävissä (siis
Kryssarklubbenin jäsenille kuten koko laiturikin ja poijut).
|
Jokin kämmekkä Norrvikenissä |
|
Norrvikenin sauna |
|
Norrviken aamulla pois lähtiessä |
Torstaiaamuna Ari herättyään kävi vielä rannassa ottamassa
paikasta jonkin kuvan ja vasta sen jälkeen tajusi, että hänen oma kellonsa oli
vielä Suomen ajassa. Ei hän kuitenkaan enää viitsinyt tulla takaisin nukkumaan,
vaan lähti liikkeelle, vaikka kello oli vasta 4.45! Oli täysin tyyni aamu ja
koneajoksi meni koko päivän siirtymä.
|
Aamun tyyneyttä |
|
Dalarö matkan varrella |
Nynäshamnissa kävimme tankkaamassa ja
tankkauksen jälkeen olimme kiinnittyneet jo klo 11.15. Kun Ari lähtee aikaisin
liikkeelle, niin olemme perillä, kun jotkut muut vasta tekevät lähtöä. Nytkin
matkaa tuli taitettua 36 mailia.
|
Nynäshamnissa monet alppiruusut kukkivat komeasti |
Perille päästyämme totesimme, että onpa lämmin päivä ja päätimme
lähteä lenkille. Tässä vaiheessa Ari löysi itsestään punkin, joka ilmeisesti
oli tullut joko edellisen illan tai tämän aamun metsäkävelyllä. Olimme kyllä
tapamme mukaan metsästä tultuamme tehneet punkkitarkastuksen, mutta illalla
emme olleet huomanneet mitään. Lenkin jälkeen punkkeja löytyi vielä lisää ja
minustakin löytyi yksi. Myöhemmin illalla löysin käsivarrestani vielä toisen,
joka oli niin pienen pieni ruskea piste, että vain kännykällä kuvan ottamalla
ja sitä suurentamalla saatoimme todeta sen olevan selvästi punkin. Yleensä
joka kesä meistä jokin punkki löytyy, mutta nyt tällä kertaa niitä oli
uskomattoman monta. Nyt toivomme, että vieläkin olisimme onnekkaita, etteivät nuo
punkit olisi olleet taudinkantajia ja tartuttaneet meitä. Olemme monesti
pohtineet, että pitäisi ottaa punkkirokotukset, mutta emme vaan ole saaneet
sitä aikaiseksi.
|
Käsivarteni punkki on tuo ylempi tumma piste ja
kun kuvaa suurensi, niin sillä näkyi selvästi jalat. |
Perjantaiaamuna Ari kävi lenkillä, minkä jälkeen aikomus oli
ollut lähteä eteenpäin. Jotenkin vaan ei ollut innostusta; sää oli pilvinen
eikä kovin lämminkään, joskaan ei kovin kylmäkään, eikä satanutkaan, tuuli
heikkoa ja sekin vähän vastaista. Tässä tuli nyt se tilanne, että edetään sen
mukaan, miltä tuntuu eli päädyimme olemaan paikallaan tämän päivän. Päivä meni
ihan leppoisasti lukien, vähän vielä työhommia tehden ja veneen pikkuaskareiden
parissa. Vuokrasimme yhden polkupyörän, jolla Ari kävi ensin asioilla ja minä
tein sitten iltalenkin ennen saunaa.
|
Harmaa päivä Nynäshamnissa ja tilaa on |
|
Nynäshamnissa septin tyhjennyspaikka on merkitty hyvin |
|
Itävaltalainen vene - kaikenlaisia varusteita ympäriinsä
ja kaiteetkin putkea, ei vaijeria |
|
Nynäshamnin meripelastuksen uusi tukikohta |
Illalla nousi sankka sumu – laiturin päähän asti ei nähnyt.
Oli puhetta, että jos aamullakin on kova sumu, niin emme lähde liikkeelle.
Kuitenkin, kun minä tänä aamuna heräsin ennen puoli kahdeksaa, niin matkalla oltiin oltu jo
kaksi tuntia ja sumussapa mentiin. Ilmeisesti Arin mielestä ei lähtiessä ollut
niin kovin sankkaa sumua. Landsortin jälkeen oltiin avomerellä eli
suunnistamisesta ei tarvinnut suuremmin huolehtia. Tutka ja AIS näyttivät muut
alukset, paitsi ettei muita ollut liikkeellä. Purjehtien pääsimme pienen
matkan, mutta sitten taas tuuli hiipui (alle 1 m/s) ja koneajoksi meni. Sumukin
välillä häipyi ja sitten taas ilmaantui uudelleen. Loppumatkasta tuuli virisi
uudelleen kaakon suunnalta ja taas purjehdimme reipasta 3 solmun nopeutta. Arkösundissa
olimme perillä klo 14 tienoilla ja matkaa tuli 45 mailia. Maissa on jälleen
lämmin päivä ja loppumatkasta merelläkin.
|
Arkösundin vierassatamaa |
Arkösundissa on uusi vierassatama ja paikkoja on runsaasti.
Veneitä ei ole kovinkaan montaa ja mikä hämmästyttävää, satamakonttori ei
ole vielä auki (avautuu 19.6.). Suihkutilojen koodin piti saada lähettämällä
tekstiviesti satamamestarin numeroon, mutta meille ei koskaan tullut
vastausta. Naapuriveneen väeltä saimme kuitenkin koodin. Satamamaksu hoituu
maksamalla se rannassa ilmoitetulla tavalla tilille. Nyt illalla huomasimme, että pesutuvassa on neljä pesukonetta, kaksi kuivuria ja kuivauskaappi, eikä siellä ollut mitään ohjetta maksusta, eikä varauskirjaa, joten oletimme, että pesukoneiden käyttö on ilmaista. Niinpä nyt tällä hetkellä on kolmessa koneessa pyykit ja toivotaan niiden tulevan ennen yötä kuiviksikin.
|
Täällä Arkösundissa on iso veneen pohjan pesuri,
samoin kuin oli Nynäshamnissakin, |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti