Kotkasta kotisatamaan Ristiinaan

Lähtö Kotkasta

Maanantaina 14.7. oli edelleen itätuulta, mutta nyt se oli jo heikentynyt edellisestä päivästä, nyt oli 4-5 m/s. Tavoitteenamme oli mennä Santion kautta suoraan kanavalle, joten edessä oli pitkä päivä. Yleensä yövymme Santiossa ja lähdemme aamulla sieltä klo 7 Suomen aikaa, jolloin Venäjän rajan saa ylittää. Nyt meillä oli edessä ylimääräiset n. 27 mailia. Ari lähtikin liikkeelle jo klo 4 ja koneajo jatkui. Yöllä oli ollut sadekuuro, mutta aamulla oli aurinkoista. Minut Ari herätti kahdeksan jälkeen, kun Santio alkoi jo lähestyä. Passintarkastus meni nopeasti ja jo yhdeksän aikaan jatkoimme matkaa.

Rajan ylityksessä emme jääneet odottamaan Venäjän rajavartioston VHF-kutsua, vaan kutsuin itse Venäjän rajavartiostoa ja kerroin, että olemme ylittämässä rajaa. Tällä kertaa he kysyivät vain, mistä tulemme ja mihin menemme, eikä mitään muuta. Joskus he ovat kyselleet rekisterinumeroa ja veneen nimi on pitänyt tavata ja kertoa, kuinka monta henkilöä veneessä on. Joskus he ovat myös käyneet veneellänsä tunnistamassa, mutta eivät tällä kertaa.

Puolenpäivän aikaan tuuli kääntyi sen verran, että pääsimme purjehtimaan. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, sillä tuuli heikkeni ja alle 3 solmun nopeudella olisi mennyt aivan liian kauan aikaa kanavalle, joten koneajolla jatkoimme. Merellä oli lämmintä, 24 astetta ja Viipurin lahdella vielä enemmän. Ukkospilviä oli joka puolella ja olimme varmoja, että joudumme sateeseen, mutta pilvet kiersivät meidät.

Hellettä Viipurinlahdella

Viipurin siluettia

Uutta ja vanhaa rinnakkain Viipurissa

 

Juustilassa eli alasululla olimme klo 16.15 ja matkaa oli takana 72 mailia. Venäjän tulli otti venetodistuksen (rekisteritodistuksen) kopion ja miehistöluettelon ja se ei vienyt aikaa juuri mitään. Sulkua jouduimme odottelemaan noin 20 minuuttia. Juustilan sulun noustuamme sulkuvahti tuli kertomaan, että seuraavalle sululle meille tulee vähän pidempi odotus, kun ensin tulee rahtialus alas, sitten menee matkustaja-alus Carelia ylös ja sen jälkeen tulee toinen rahtialus alas ja vasta sen jälkeen pääsemme me. Odotusta tuli ainakin tunti.

Rahtialus sulusta ulos, Carelia sisään

Ilistoen sulku tyhjenee, kohta päästään sisään

Klo 18.20 olimme päässeet vasta toisesta sulusta ylös. Viides sulku Pälli on viimeinen sulku Venäjän puolella ja siellä on Venäjän passintarkastus. Sen jälkeen on enää puolen tunnin ajo Nuijamaalle, jolloin olemme takaisin Suomen puolella. Nuijamaalla on Suomen passintarkastus. Klo 21 oli päivän urakka takana, 84 mailia. Jäimme siis yöksi Nuijamaalle, koska tällä kertaa Saimaalle asti meno olisi mennyt ainakin puoleen yöhön. Ilta oli edelleen lämmin – Nuijamaalle saapuessamme 25 astetta.

Aamulla oli kanavassa tyyntä

Tiistaiaamuna 15.7. Arin herätessä oli sumua niin, ettei kanavan vastarantaa näkynyt. Sumu hälveni kuitenkin nopeasti. Ari lähti liikkeelle klo 7 ja minä nukuin vielä tunnin verran. Soskuan sululle nousin ylös. Nyt sulutukset menivät sujuvasti ja olimme ylhäällä Mälkiästä (viimeisestä sulusta) klo 9.45.

Päästyämme kapeista paikoista pois nostimme purjeet Päihäniemen selän alussa ja saimmekin hyvän purjehduspäivän helteisessä säässä. Alussa kulki vain 2-3 solmua, mutta sitten vähän kauempana olevat ukkospilvet toivat tuulta niin, että etenimme välillä jopa 6-7 solmua. Tuuli oli etelässä vaihdellen yht’äkkiä 3 solmusta 9 solmuun.

Tässä tuulta 8,1 m/s ja meillä nopeutta 7,0 solmua.

Liittokiven selällä kulki mukavasti (kuvassa Liittokivi)

 

Liiansaaren kohdalla tuuli kääntyi ihan vastaiseksi ja oli hyvä hetki laskea purjeet. Tunnin koneajon jälkeen olimme pursiseuramme tukikohdassa Korkiassa. Matkaa tuli 50 mailia ja takana oli nautinnollinen purjehduspäivä.

Korkiassa oli yksi ristiinalainen vene ja toinen tuli vähän jälkeemme. Matkalla olimme jo syöneet, joten nyt ei muuta kuin pikku hiljaa saunaan, ensin naiset ja sitten miehet. Kyllä tuntui hyvältä nauttia ekaa kertaa tänä kesänä Korkian saunasta ja uida 21 asteisessa Saimaassa. Illalla tavan mukaan istuimme porukalla grillikodalla ja me grillasimme kesän ensimmäiset makkarat. Poutaisena pysyi koko ilta huolimatta ympäröivistä ukkospilvistä.

Illan ukkospilvet eivät tulleet päälle

Keskiviikon vietimme Korkiassa. Ari souti naapurisaareen ja kävi lenkillä. Aamupäivällä kävimme moottoriveneellä huviajelulla Kallioniemessä, joka on jälleen auki ja jossa on uusi yrittäjä. Tankkasimme ja söimme jäätelöt. Toinen pursiseuralaisista veneistä lähti kotisatamaan Ristiinaan, mutta toinen jäi. Ari kävi metsässä katsomassa mustikka- ja sienitilannetta – mustikoita ei ole niin paljoa kuin vaikka viime kesänä, eivätkä ne olleet vielä ihan kypsiä, eivätkä kanttarellit olleet vielä nousseet. Saaressa alkoivat hakkuut, joten sieniä voi olla tänä kesänä vaikea löytää. Iltapäivästä saapui kolme vierasvenettä, illan suussa yksi oman seuran vene ja myöhemmin illalla vielä yksi – laiturihan alkoi jo näyttää kansoitetulta. Vieraat kiittelivät ja kehuivat kovasti tukikohtaamme. Enää sateet eivät kiertäneet meitä, vaan välillä tuli rapeitakin kuuroja, enimmät ukkoset kiersivät kuitenkin molemmin puolin ohitsemme. Ilta kului perinteisesti saunoen ja grillaten.

Torstaina 17.7. aamu oli pilvinen, mutta puolilta päivin jo aurinko paistoi. Ari tyhjensi mökki-isäntä Pertin kanssa kompostikäymälät ja puolen päivän aikaan irrotimme köydet Korkian rannasta ja otimme suunnan kohti Ristiinaa ja kotisatamaa. Näin oli tämän kesän reissu ohitse.

Matkassa olimme Helsingistä lukien kuusi viikkoa ja kaksi päivää. Mukavaa oli, vaikka juhannuksen tienoilla olikin kylmä jakso ja tuulet olivat vähän kummallisia. Vene-elämä on kuitenkin aina rentouttavaa ja mukavaa, kun ei ole mitään pakkoa mennä johonkin, eikä ole mitään aikatauluja. Tämän jälkeen loppukesän ja syksyn aikana vene-elämästä nauttiminen jatkuu parin päivän pätkissä.