Loma alkoi - Helsingistä Maarianhaminaan

Kesäkuu vaihtui ja loma alkoi ja samalla toukokuun poikkeuksellisen lämpimät säät loppuivat. Aikomuksemme oli startata liikkeelle ti 5.6., mutta tuolloin lämpötila oli 10-12 astetta ja pohjoistuulta oli 13-17 m/s. Kävimme viemässä veneelle tavaroita, mutta hyisen kylmän tuulen takia kummankaan ei tehnyt yhtään mieli lähteä liikkeelle, vaikka niin kovin oli jo lähtöä odotettukin.

Keskiviikkona 6.6. olimme hyvissä ajoin aamulla veneellä ja klo 10 olimme liikkeellä tankkauksen ja veden oton jälkeen. Ei nytkään ollut kovin lämmintä, päivällä taisi olla noin 15 astetta. Tuuli vaihteli – oli luodetta, länttä, kaakkoa ja lounasta. Välillä tuli sadekuuroja, välillä oli aurinkoa. Olimme kuvitelleet, että lämpimän toukokuun aikana veden lämpötila olisi kohonnut mukaviin lukemiin, mutta viime päivien tuulet olivat sekoittaneet vettä niin, että jossakin vaiheessa katsoessamme veden lämpötila oli vain 8,4 astetta. Siirtopurjehduksella pari viikkoa sitten oli ollut jo yli 14 astetta. Koneajona menimme Lähteelään ja matkaa tuli 34 mailia.

Kaunis ilta Lähteelässä

Seuraavalle päivälle oli taas luvattu aika kovaa länsituulta, joten päivän tavoitteena oli vain Elisaari, jossa olimme jo klo 11 jälkeen, kun olimme lähteneet noin klo 7. Lyhyisiin päivämatkoihin syynä oli myös Arin kipeä selkä. Elisaaressa oli mukava kävellä, näin myös pari peuraa. Edellisenä päivänä olin nähnyt aika läheltä Vuosaaren edustalla luodolla istuvan kotkan.

Ensin peura poseerasi, mutta sitten pötki pakoon.

Elisaaren kävelylenkkimaisemia

Perjantaiaamuna Ari irrotti köydet jo klo 5.30 ja päivä eteni aurinkoisessa säässä suurelta osin purjein.

Lintuja on aina mukava tarkkailla niin ilmassa kuin vedessäkin

Hanko jo kohta siintää

Hangossa olimme jo puoliltapäivin. Ari oli tilannut terveyskeskukseen ajan klo 15, kun selkä ei ollut helpottanut, vaikka oli käynyt pari viikkoa sitten työterveyslääkärillä ja saanut lääkkeitä, jotka olivat loppumassa. Terveyskeskuksessa meni aikansa. Lääkäri oli sitä mieltä, että on issiashermon vaiva ja antoi lisää lääkkeitä. Nyt ei sitten tänä kesänä passaa tehdä juoksulenkkejä ja päivämatkatkin täytynee pitää maltillisina ja ehkä vältellään ainakin aluksi kovempia kelejäkin. Illalla oli mukava saada Tuonoset extempore-vierailulle.

Tuonoset visiitillä

Hangosta matka jatkui Örön ja Sottungan kautta Maarianhaminaan. Örössä oli taas mukava kävellä ja katsella luontoa.

Vedenkorkeus on kovin alhaalla

Öröstä näkyi Bengtskär

Tuohon suuntaan jos lähtee, niin tietää, mihin päätyy.
Me emme vielä tiedä, mihin tänä kesänä päädymme.

Ilta saapuu Öröseen

Öröstä Sottungaan oli hyvä purjehduspäivä. Kuten aiemmin totesin, niin merivesi oli vielä kylmää ja sen mukaan merellä olo ei ole koskaan kovin lämmintä. Nyt Sottungaan mennessä sää kuitenkin lämpeni ja aurinko paistoi, vesikin oli jo yli 13 asteista. Iltapäivästä saattoikin jo heittää pitkät kalsarit pois ja tarkeni pelkällä pitkähihaisella puserolla. Niin ja oma osansa tarkenemiseen oli silläkin, että purjehdittiin myötätuuleen.

Hylje esittäytyi komeasti

Utö-Sottunga-väylän varrella näimme hyvin lähellä uiskentelevan hylkeen ja paljon haahkoja. Öröön mennessä matkaa tuli 26 mailia ja Sottungaan 57 mailia. Sottungassa vielä iltakin tuntui lämpimältä, samoin seuraava yö.

Maanantaina 11.6. lähdimme liikkeelle klo 7. Nyt oli taas koneajopäivä edellisen hyvän purjehduspäivän jälkeen. Olemme laiskoja luovimaan ja nyt Arin selän takia vielä herkemmin ajamme vastatuuliosuudet koneella. Olimme Maarianhaminassa tankkauksen ja septin tyhjennyksen jälkeen klo 13 ja matkaa tuli 34 mailia. Lopussa saimme muutaman pisaran vesisadetta. Muuten ilma oli hiostavan lämmintä. Tiistainkin vietimme Maarianhaminassa. Tällä kertaa emme tehneet ”ilmaista” risteilyä Ruotsin puolelle. Päivän lämpötila oli siinä 20 asteen paikkeilla.

Kesän 2018 siirtopurjehdus Ristiinasta Helsinkiin

Veneiden vesillelasku oli tuttuun tapaan äitienpäiväviikonlopun lauantaina. Tänä vuonna oli uskomattoman lämmintä, suorastaan helteistä. Tästä alkoikin sitten koko toukokuun kestävä poikkeuksellisen lämmin ja kuiva jakso. Vesillelaskua seuraavana keskiviikkoiltana Ari oli lähdössä Ristiinasta kohti Saimaan kanavaa ja merta. Tiistai-iltana oli vähän sydämen tykytyksiä aiheuttava hetki, kun sovitulta siirtomiehistöltä tulkin viesti, etteivät he pääsekään lähtemään. Hetken mietintää ja kyselyä yksiltä jos toisiltakin ystäviltä, pääsisivätkö he lähtemään. Illalla nukkumaan käydessä ei ollut vielä miehistöstä tietoa. Somen verkostojen (kiitos Jukalle ja Ninnille) avulla aamulla tuli kuitenkin viesti, että eräs mikkeliläinen partionuori Helmi on innostunut ja pääsee lähtemään. Keskiviikkona työpäivän jälkeen otettiin auton nokan suunta ensin Mikkeliin, josta noudettiin Helmi kyytiin ja sieltä sitten Ristiinaan. Tavan mukaan ensimmäinen taival oli Korkiaan saunomaan ja grillaamaan.

Helmi mastossa laittamassa perinteisesti
unohtunutta kohteliaisuuslipun narua.

Saimaan kanavassa oli isompi remontti menneen talven aikana ja kanava aukesi liikenteelle vasta perjantaina 18.5. klo 6, joten torstain aikana piti ainoastaan siirtyä kanavan suulle. 

Lintuparvien muuttoa Yövedellä

Ei tarvinnut tehdä aamun aikaista lähtöä ja oli aikaa poiketa Imatran edustalla Satamosaaressa, jossa olemme edellisen kerran käyneet vuosia, vuosia sitten. Satamosaari on hieno, suojainen laguuni, jossa on mm. itse lämmitettävä sauna. 

Satamosaaressa

Päivä oli aurinkoinen ja vielä illan suussa oli 22 astetta lämmintä, kun Suvisussu siirtyi Satamosaaresta saunomisen ja makkaran paistamisen jälkeen Mälkiän sulun yläpuolella olevaan laituriin. Päivän matka 49 mailia.

Mälkiän sulun yläpuolisessa laiturissa

Kanava aukesi klo 6, mutta ensin pääsi rahtialus sulkuun ja sitten sen jälkeen vasta Suvisussu. Soskuan sululla oli pieni odotus, mutta klo 10 olivat jo Nuijamaalla. Venäjän rajatarkastus Pällissä sitten kestikin pitkään. Normaalisti odotellaan sulussa, mutta nyt kun passit oli ehditty antaa, niin sulkuvahti tyhjensikin sulun ja virkailijat jäivät yllättyneinä katselemaan perään. Suvisussu ajoi sitten ulos sulusta, kiinnittyi sulun alapuolelle ja jäi odottamaan. Sen jälkeen passeja piti odotella pitkään. Ehtivät syödä luonaan ja edelleen odotella. Lopulta Ari lähti kysymään ja sitten passit tulivatkin viiden minuutin sisällä. Veneen tarkastus sujui kuten edellisenä kesänä paluussakin: asiallisesti, tarkasti, mutta ihan reippaasti. Klo 14.45 he pääsivät jatkamaan matkaa. Klo 17 oli viimeinenkin sulku takana ja Viipurin satama-alueen jälkeen merelle päästyään he saivat nostaa purjeet. 

Helmi ruorissa

Oli mukava purjehduskeli: pohjoistuulta 7 m/s ja välillä puuskissa 13 m/s. Ensimmäinen puuska taisi hieman Helmiä hätkähdyttää, mutta hyvin hän sitten ajoi. Puolen yön aikaan oli aika laskea purjeet ja valmistautua kiinnittymään Santioon, jossa he olivat klo 00.30. Päivän taival oli 60 malia. Muuten oli mukavan kesäinen ilma, mutta yöllä lämpötila putosi 10 asteen tienoille.

Lauantaiaamuna 19.5. Suomen rajatarkastuksen jälkeen Suvisussun suunta oli kohti Kotkaa, jossa olin heitä vastaanottamassa. Kävimme syömässä, Ari kävi suihkussa ja Helmi lähti kohti Mikkeliä. Me, siis Ari ja minä, jatkoimme matkaa klo 16 ja etenimme vuoroin koneella ja purjein. Tuuli vaihtui pohjoisen puoleisesta lounaistuuleksi. Vähän oli veneitä liikkeellä, vaikka oli viikonloppu. Klo 21.50 kiinnityimme Bockhamnissa lahdella olevaan poijuun ja tälle päivälle kertyi matkaa yhteensä 55 mailia.

Sunnuntaille oli jäljellä 26 mailin matka tuttuun Itä-Helsingin Karhusaaren venesatamaan kauniissa auringon paisteisessa säässä. Reilu kaksi viikkoa oli vielä töitä jäljellä ja sitten matka jatkuu.

Lintuparvia riitti vielä merelläkin Helsinkiin tullessa

Saaristomereltä kotisatamaan Ristiinaan (heinäkuu 2017)

Kesän 2017 loppumatka jäi kirjoittelematta, kun matkaa taitettiin ilman suurempia pysähdyksiä ja sitten siirryttiinkin jo mökkielämään. Tässä vielä näin jälkikäteen yhteenveto loppumatkasta.

Houtskärin jälkeen teimme 10.7. perinteisen vierailumme Jettesaareen. Iltapäivästä jouduimme kuitenkin siirtymään läheiseen Pakinaisen laituriin, kun ankkuri ei pitänyt, vaikka liinaa oli vedessä runsaasti. Aiemminkin ankkuri on vähän luistanut, mutta nyt tuulta oli sen verran, ettei saatu lainkaan pitämään. Isännän kyydillä pääsimme takaisin Jettesaareen, ja ilta kului mukavasti saunan ja hyvän ruuan merkeissä. Illan päätteeksi palasimme Suvisussuun yöksi.

Jettesaaren jälkeen seuraava kohteemme oli Taalintehdas, josta matkasimme bussilla Kaisan ja Lassen vieraiksi Vretaan. He olivat entisiä Ristiinan pursiseuralaisia ja oli mukava tavata heitä ja nähdä, missä he nykyisin asuvat. Illalla saimme heiltä kyydin takaisin veneelle ja ehdimme vielä vierassataman saunaankin. Emme olleet moneen vuoteen käyneet Taalintehtaalla ja nyt tästä näin lyhyestäkin visiitistä jäi hyvä kuva Taalintehtaasta.

Taalintehtaan jälkeen suunta oli ohi Hangon kohti Bärosundia. Heti lähdön jälkeen saimme purjeet ylös ja sitten olikin koko päivä (50 mailia) hyvää purjehdusta. Hangon jälkeen nousi tiukka sumu, joka hälveni vasta Bärosundissa. Tällä kertaa emme menneet totuttuun tapaan Elisaaareen, vaan jäimme Bärosundin kaupan laituriin.

Bärosundin jälkeen matka jatkui yhden yön yöpymisellä Helsingin Katajanokalla ja pikavisiitillä kotona ja sitten Bockhamnin (Byön lahukan) kautta Kotkaan. Kotkassa oli meneillään Meripäivät. Jo Kotkan edustalla saimme esimakua monista eri tapahtumista, joita oli meneillään: juuri oli alkamassa Ruotsin salmen ajot, siis veneiden nopeuskilpailu. Sapokaan saavuttuamme saimme ihme kyllä venepaikan, ensin vierassatamasta, mutta sitten saimme vaihdettua toiseen laituriin, jossa ei ollut samanlaisia äänekkäitä porukoita kuin vieraslaitureissa.

Iltapäivä ja ilta oli ohjelmaa täynnä: kävimme katsomassa Tall Ships Race’n isoja purjealuksia, sitten siskoni poika Niko ja Anniina piipahtivat Suvisussulla ja heidän jälkeensä Ninni ja Panu (Kotkassa asuvia Ristiinan pursiseuralaisia) ja me vierailimme vielä illalla Hannun (nuoruuden aikainen ystävämme) ja vaimonsa Ulla-Maijan luona. Musa soi rannassa (tai veneissä) klo 01 asti, mutta sitten nukuimme hyvin.

Sunnuntaina 16.7. olimme liikkeellä jo klo 5.15. Ennen klo 10:tä olimme Santiossa, jossa tällä kertaa rajaviranomaiset kävivät jopa veneessä sisällä ja kurkisti parin luukun alle. Oli tyyntä ja matka jatkui edelleen koneajona. Saimaan kanavan alasululla olimme klo 17 jälkeen. Pari pientä odotusta tuli suluilla ja Venäjän puolen viimeisellä sululla Pällissä vierähti sitten hieman pidempi aika. Ensin odotimme sulun alapuolella edellisten tarkistuksia noin 40 minuuttia ja sen jälkeen meidänkin passien tarkistuksen kanssa vierähti jokin tovi. Vuosiin tai voisi sanoa vuosikymmeniin ei ole venettä tarkastettu niin tarkasti kuin tällä kertaa. Hyvin ystävällisesti ja asiallisesti tarkastus eteni, kun käytiin läpi kaikki luukkujen aluset, pari pilssilokeroa ja kaapit. Ei mitään tavaroita tarvinnut ottaa pois, mutta luukkuja availtiin ja pienellä (lämpö?)kameralla katselivat (kuvasivat) paikkoja. Tarkastusten tekeminen on varmaankin seurausta kahdesta kesän aikana kanavalla paljastuneesta rikkeestä: venäläinen moottorialus salakuljetti ihmisiä Suomeen ja Mikkelin sukeltajien alus oli menossa Viipuriin niin, että yhdeltä henkilöltä puuttui viisumi (heidän aluksensa Tornator I olikin takavarikoituna Pällissä). Noin 21.30 pääsimme jatkamaan eteenpäin ja klo 22 olimme Nuijamaalla, jonne jäimme yöksi. Päivä oli lämmin ja matkaa taittui 80 mailia.

Aamulla etenimme sujuvasti loput kolme sulkua ja sitten olimme Saimaalla. Suuntasimme saaritukikohtaamme Korkiaan, jossa vietimme pari päivää ja sitten to 20.7. oli jäljellä viimeiset 12 mailia kotisatamaan.

(Kuvia ei nyt ole tätä kirjoitettaessa saatavilla. Lisään ehkä myöhemmin.)

Bullandöstä Turun saaristoon

Lauantaina 8.7. oli taas lämmin aamu (15 astetta) ja aurinko paistoi. Liikkeelle lähdimme jo klo 5! Lähdön jälkeen minä taas tapani mukaan jatkoin unia. Etelätuulta oli mukavasti 3-6 m/s, ja nopeasti lähdön jälkeen Ari nosti purjeet ja ne olivatkin sitten ylhäällä koko päivän. Alkuun etenimme 4-5 solmua, ja koko päivän matkan tekoa edisti mukava yli puolen solmun myötävirta. Ennen puoltapäivää aloitimme Ahvenanmeren ylityksen. Tuolloin tuulta oli vähän enemmän, 5-7 m/s ja etenimme 5 – 6,5 solmua. Lämpötila oli 20 asteen tuntumassa. Aurinko paistoi, eikä aallokko ollut suurta, joten ylitys oli todella nautinnollista leppoisaa purjehdusta. Pitkästä aikaa tuuli ei ollut puuskaista. Jo ennen juhannusta oli alkanut puuskaiset länsituulet ja niitä oli jatkunut ihan viime päiviin asti. Nyt oli sellaista leppoista kesätuulta, mitä muistimme mukaan männävuosina on ollut paljon nykyistä useammin. 

Suomeen saavutaan - Ruotsin kohteliaisuuslippu alas

Suomen aikaa klo 18 ohitimme Maarianhaminan eteläpuolitse ja jatkoimme vielä Degerbyhyn, jossa olimme klo 19.45. Päivän matkaksi tuli lokin mukaan myötävirrasta johtuen vain 65 mailia, vaikka todellinen matka GPS:n mukaan oli 72 mailia.

Degerby illalla

Sunnuntaina starttasimme puoli kahdeksan jälkeen, kun Ari oli käynyt ensin lenkillä. Yöllä oli vähän satanut ja aamu oli pilvinen, mutta pian selkeni ja aurinko paistoi. Tuulta ei ollut lainkaan. Tyynessä säässä päätimme käyttää ns. oikoväylää Degerbyn pohjoispuolelta Sottungan eteläpuolelle. Väylä on virallisesti 1,8 metrin syvyinen ja meillä veneen syväys on 2,0 metriä, minkä vuoksi emme usein käytä tuota väylää. Nyt veden korkeus oli + 12 cm, joten uskaltauduimme tuolle väylälle. Tarkasti plotterin kanssa suunnistaen etenimme ja alimmillaan kaiku näytti, ettei vettä olisi kuin 20 cm kölin alla. Jos kaiku tuli pohjasta tai pohjakivistä, niin tarkalla oli, mutta jos se otti kaiun jostakin pohjakasvillisuuksista, niin sitten ei ole niin väliä. Totesimme kuitenkin, ettemme mene tuolle väylälle, ellei vedenkorkeus ole vielä enemmän plussalla. Syvempi väylä Föglön pohjoispuolitse on noin 3 mailia pidempi, mutta kun tuolla oikoväylällä aina matalissa paikoissa hiljennettiin vauhtia, niin ehkei tuo oikoväylä loppujen lopuksi kovin paljoa nopeampi ole. Nyt oli kuitenkin hyvä tyyni keli taas testata tuo väylä.

Kihdin tyyneydessä Ruotsin laivan aalto

Kihdillä oli täyspläkä. Kihdin itäpäässä vähän ennen Korppoota tuuli virisi ja nostimme purjeet, mutta se oli lyhytaikainen ilo. Tuuli hiipui melkein saman tien ja loppumatka ajettiin koneella tänne Houtskäriin. Perillä olimme vähän jälkeen klo 15 ja päivämatkaksi tuli 42 mailia.

Heti satamamaksun maksamisen jälkeen teimme ja söimme lounaan. Juuri kun olimme lopettelemassa lounasta, katsoin saamastamme esitteestä, mihin asti kaupat ovat näin sunnuntaina auki. Toinen oli mennyt kiinni jo klo 14 ja toinen sulkeutuu klo 16. Nyt tuli kiire: oli vajaa 10 minuuttia aikaa kiiruhtaa mäelle, mutta ehdimme. Ei meillä mitään ihan välttämätöntä tarvetta olisi ollut, mutta pari ostosta oli mielessä. Hupaisaa: tämä oli ensimmäinen kauppakäynti Suomessa muutamaan viikkoon ja niin oli totuttu Ruotsin tavoille, ettei muistettu punnita ostamiamme perunoita – Ruotsissa näet kassa punnitsee vihannekset ja hedelmät.

Vierasvenesataman vieressä on venemuseo

Joskus tämä Houtskärin laituri on ollut niin täynnä, että joitakin veneitä mennyt lahdelle ankkuriin, mutta tällä kertaa tilaa on nyt vielä illallakin. Ylipäätään liekö syynä viileä kesä, vai mikä, mutta veneitä tuntuu olevan liikkeellä tavallista vähemmän. Alkukesästä oli mm. hollantilaisia tavallista enemmän, mutta nyt on tavallista heinäkuuta hiljaisempaa. Viileistä säistä ja kovista tuulista johtuen sinilevää ei ole näkynyt. Veden lämpötila on viime päivinä ollut 14-15 astetta eli ei kovin lämmintä.

Västervikistä Bullandöhön

Keskiviikkona 5.7. oli Västervikistä lähtö jo klo 5.20. Minäkin nousin ylös, kun kävimme polttoainetankkauksen kautta. Sen jälkeen menin takaisin nukkumaan. Alku oli koneajoa heikkoon vastatuuleen, sitten jossakin vaiheessa tuuli kääntyi myötäiseksi ja nostimme purjeet ylös. Tuuli oli edellisiin päiviin verrattuna heikompaa eikä enää puuskaista. Aurinko paistoi. Sitten tuuli taas hiipui ja matkan teko vaihtui koneajoksi. Auringonpaiste oli vaihtunut pilvisyyteen ja netin sadetutkasta näimme, että sade on lähestymässä. Se saattaa mennä eteläpuolelta ohitse tai sitten tulee kohdalle. Pohdimme, menemmekö Arkösundiin vai jatkammeko eteenpäin. Päätimme jatkaa eteenpäin. Taas tuuli virisi ja pohdimme purjeiden nostoa, mutta emme nostaneet. Vähän ajan päästä olimme todella tyytyväisiä, ettemme olleet ehtineet nostaa purjeita, sillä sade tuli päälle ja samalla tuuli nousi aivan hetkessä yli 16 m/s. Siinäpä olisi ollut temppuilemista, jos olisi ollut täydet purjeet ylhäällä. Sade oli todella kovaa ja tuuli kallisteli venettä ilman purjeitakin, vesiryöppyjä lensi päällemme aaltojen sortuessa veneen kylkeen. Tätä kesti noin puolitoista tuntia. Vähän ennen Oxelösundia sade taukosi, tuuli heikkeni ja aurinkokin paistoi. Ennen sadetta oli ollut polttavan kuuma auringonpaiste mutta sateessa lämpötila putosi 13 asteeseen. Oxelösundissa olimme noin klo 17 ja takana oli 67 mailia. Lämpötila oli taas noussut 20 asteeseen. Vielä illalla tuli muutama sadekuuro, mutta ei enää samanlaista kaatosadetta.

Oxelösund - Arin aamulenkkimaisemia

Yksi monista Ruotsin rannikon museoiduista tykistön patteristoista

Oxelösundin marinassa veneilijöiden varastokojuja

Oxelösundin marinassa oli oma paikkansa ylösnostetun veneen pohjan pesulle

Tuo keltapunainen möhkäle on kummallisen näköinen laiva

Torstaiaamu oli kylmä, vain 8 astetta Arin lähtiessä lenkille. Puoli yhdeksän maissa olimme liikkeellä. Aurinko paistoi ja vähitellen päivä lämpeni. Tuulen suhteen päivä oli vaihteleva. Alku oli pohjoisen puoleista tuulta 2-5 m/s ja meille vastaista. Sitten tuuli kääntyi luoteeseen ja nostimme purjeet. Voimakkuus vaihteli 2-8 m/s. Välillä tuuli hiipui ja ajoimme hetken koneella, kunnes virisi merituuli lounaasta ja pääsimme jälleen purjehtimaan. Matkan aikana seurasimme kotkan liitelyä ja väylä mutkitteli saarten välissä, joten saimme ihailla läheltä erilaisia maisemia. 

Kotkan liitelyä

Saaristomaisemaa

Vihreä lateraaliviitta ja sen koristus

Eiköhän tuon vedenalaisen kiven jokainen huomaa

Landsortin jälkeen Nynäshamnia lähestyessämme merituuli voimistui ja oli jo 8 m/s, kunnes se ykskaks heikkeni ollen alle 2 m/s ja laskimme purjeet. Juuri kun olimme saaneet purjeet alas, alkoikin pohjoistuuli, joka hetkessä voimistui 8 m/s. Siis täysmyötäinen vaihtui hetkessä täysvastaiseksi. Nynäshamnissa olimme noin klo 15.30 ja päivän matkaksi tuli 36 mailia.

Poijuun kiinnitys voi olla poijuhaalla tai tiukalla "solmulla",
kumpikohan on helpompi aamulla irrottaa...

Melkein heti, kun olimme kiinnittyneet, kuului koputus veneen keulasta ja siellä olivat Kalmarissa vieressämme olleet s/y Casa Mattan väki. Näin sitä matkaveneilijät monesti kohtaavat muutaman päivän välein. Kuulumiset vaihdettuamme lähdimme kauppareissulle. Maissa oli lämmintä, reilusti yli 20 astetta.

Paikkamme ravintoloiden edessä

Olimme kiinnittyneet ihan ravintoloiden eteen. Illalla rannassa soi musiikki. Siellä oli eri esiintyjiä. Onneksi ei soinut kamalan kovalla, mutta kuitenkin sen verran kovaa, että veneen sisälle kuului mainiosti. Klo 22 musa loppui, mutta vielä jonkin aikaa kuului rannasta ihmisten ääniä. Yleensä Nynäshamnin vierassatama vaimenee illan tullen, mutta tällä kertaa äänet jatkuivat tavallista pidempään. Olisi ehkä sittenkin pitänyt mennä vähän kauemmaksi rantaravintoloista, vaikka kyllä se uni tuli pienestä melusta huolimatta.

Nynäshamnista lähtö

Aamulla liikkeellä me ja risteilyalus

Perjantaiaamuna minäkin heräsin viiden jälkeen lähtöä varten, mutta menin sitten taas nukkumaan. Yöllä oli vähän satanut ja aamu oli pilvinen, mutta aika lämmin, 14 astetta. Oli täysin tyyntä, joten koneella edettiin. Ari näki aamutuimaan useamman hylkeen ja minäkin näin myöhemmin yhden uiskentelevan aika lähellä venettä. 

Arin näkemät hylkeet luodolla ja minunkin näkemä yksi uimassa

Kohteenamme oli Bullandö, koska olimme kuulleet, että sinne on tehty uusi sauna, josta on hyvät näkymät. Juuri Bullandötä lähestyessämme alkoi merituuli ja hetken pohdimme, pitäisikö hyödyntää sopivaa tuulta ja jatkaa matkaa, mutta päädyimme kuitenkin rantautumaan Bullandöhön, jossa olimme juuri ennen puoltapäivää ja matkaa tuli 38 mailia.

Rantaravintola oli ihan veneen edessä ja kävimme siellä lounaalla. Otimme ahventa, mutta nämä eivät olleet alkuunkaan Västervikin ravintolan veroisia. Paneerattuna hävisi ahvenen hieno maku ja hintakin oli Västervikiä kovempi.

Ilma oli kaunis ja lämmin. Kävelylenkin jälkeen lähdimme testaamaan uutta saunaa ja hienot näkymäthän sieltä oli. Sauna oli iso ja yksi seinä oli pelkkää ikkunaa. Sauna oli naisten ja miesten suihkujen välissä, siis yhteissauna ja siellä kehotettiin olemaan pyyheliina ympärillä. Löylynheittosysteemi oli järjestetty niin, että lauteiden luona katosta roikkuvasta narusta vedettiin, jolloin kiukaan päällä olevasta suuttimesta tuli kiukaalle vettä. Löylytkin olivat ihan hyvät.

Näkymä saunan terassilta

Bullandö on pääasiassa kotisatama, jossa on jonkin verran vieraspaikkoja. Ensimmäisen kerran Bullandöhön tullessamme ihmettelimme, miten paljon mastoja voikaan olla yhdessä satamassa. Sen jälkeen olemme nähneet muutaman vielä suuremman sataman, mutta iso se on. Bullandö on todella suojaisa satama ja melkein väylän varrella eli hyvä yöpymissatama.

Vierasveneet ja rantaravintola

Mastoviidakkoa

Veneet vedessä ja venepukit maissa rivissä

Vielä yksi yksittäinen havainto: Tänä kesänä Ruotsissa ollessamme olemme kiinnittäneet huomiota siihen, miten paljon ihmisillä on isoja purjeveneitä ja niissä keulapotkureita. Monesti tuntuu, että he eivät käytä lainkaan ruoria, vaan veneen kääntely tehdään pelkästään keulapotkurien avulla ihan helpoissakin paikoissa. 

Kalmarista pieni loikka pohjoiseen

Vietettyämme Kalmarin sateissa ja tuulissa kolme päivää pääsimme sunnuntaina 2.7. jatkamaan matkaa pohjoiseen päin. Tuttuun tapaan Ari lähti liikkeelle jo klo 5.40, jolloin aamun lämpötila oli vain 10 astetta eli ei mitään kovin kesäistä lämpötilaa noinkin etelässä. 

Kalmar ja Öölannin silta taakse jäi

Tuuli oli hyvin heikkoa, joten koneella ajellen meni muutama ensimmäinen tunti. Sitten yhdeksän tienoilla myötäinen eli lounaistuuli voimistui sen verran, että nostimme purjeet. Meno oli leppoisaa ja nautimme Itämerelle poikkeavan pitkästä ja loivasta mainingista ja upeasta aurinkoisesta säästä. 

Dämmanin majakka Kalmarsundissa

Puolen päivän tienoilla tuuli heikkeni niin, että ajoimme hetken (ehkä 20 minuuttia) koneella, kunnes tuuli voimistui uudelleen ja tuli nyt lännen puolelta. Siitä tuuli sitten voimistuikin ennustettua kovemmaksi ja oli hyvin puuskaista. Lounas oli ehditty syödä, mutta päiväkahvit siirrettiin tuonnemmaksi. Klintemålan sisäänajoa lähestyessämme aioimme laittaa koneen käyntiin ja laskea purjeet, mutta koneeseenpa ei tullutkaan virtaa. Minä ruorissa ja Ari tutkimaan vikaa. Vikaa ei varsinaisesti löytynyt, mutta johtoja heiluttelemalla ja liitoksia painelemalla virta löytyi. Tämä oli jo toinen kerta tänä kesänä, eikä ole käsitystä, missä vika olisi. Klintemålaan saavuimme vähän ennen klo 17:ta ja päivän matkaksi tuli 59 mailia. Päiväkahvit joimme vasta laiturissa ja sen jälkeen teimme kävelylenkin. Meidän lisäksemme laiturissa oli useita saksalaisia, yksi englantilainen ja pari ruotsalaista.

Klintemålan satamakuvia

Seuraavana aamuna tuuli oli edelleen hyvin puuskaista. Tuuli saattoi olla ensin 2 m/s ja sitten yks kaks puuskassa olikin 12 m/s. Ari kävi aamulenkillä ja sen jälkeen oli tarkoituksemme lähteä, mutta tuuli oli hieman sivusta ja olisimme voineet painua naapuriveneen poijuliinan päälle, joka oli ihan veden pinnassa. Meillä ei ollut tarkoitus tehdä mitään pitkää päivämatkaa, joten päätimme vähän aikaa odotella, jospa naapurivene lähtisi ensin. Pikkuhiljaa se tekikin lähtöä ja me lähdimme sitten heti perään puoli yhdentoista jälkeen.

Pienen koneella ajon jälkeen purjehdimme pelkällä keulapurjeella ja tuulta oli niin paljon, että siitä riitti avata vain vähän kulmaa. Suuntamme oli pääasiassa pohjoiseen ja tuuli tuli lännen puolelta. Puuskaisuus oli melkoista tuulen vaihdellessa 6 m/s – 15 m/s. Välillä aallot löivät veneen laitaan niin, että saimme vesiryöppyjä päällemmekin. Ei ollut siis mitään kivaa purjehdusta.  Näissä keleissä Västervik oli ihan hyvä kohde ja vähän klo 14 j

älkeen olimmekin kaupungin vierassatamassa. Päivän matkaksi tuli 21 mailia.

Västervikiä lähestytään

Aurinko paistoi ja maissa oli reilu 20 astetta lämmintä eli ihan mukavaa kesäsäätä. Rantaan saavuttuamme menimme rantaravintolaan syömään. Valitsimme ahvenfileet ja ne olivat todella hyviä. Varmaankin oli tämän kesän paras ruoka!

Täällä kaupungin keskustan lähellä olevassa vierassatamassa olemme aiemmin olleet vain kaksi kertaa ja edellisestä kerrasta jo reilusti toistakymmentä vuotta. Useamman kerran olemme illalla myöhään tullessamme jääneet Västervikin sisäänajon suulla olevaan pursiseuran satamaan ja lähteneet siitä taas aamulla eteenpäin. Nyt oli jännä palautella mieleen, mitä Västervikistä muistimme, kun kävelimme lounaan jälkeen kaupungilla. Osa oli tuttua, mutta osaa kaupungista ei kyllä muistettu yhtään.

Västervikin satamassa poijuja, kylkikiinnitystä ja aisoja. Vielä oli tilaa.

Tiistaina oli edelleen puuskaista tuulta ja aamulla satoikin, joten oli helppo päätös pysyä edelleen Västervikissä. Kun aamun sade hellitti, lähdimme kävelemään venetarvikeliikkeeseen, jonne matkaa oli noin 5 kilometriä yhteen suuntaan. Muutama pisara satoi alkumatkasta, mutta muutama sata metriä ennen perille pääsyä alkoi kovempi sade. Hetken pidimme sadetta yhden katoksen alla ja sateen hieman heikentyessä juoksimme viimeiset sadat metrit liikkeeseen. Pääasiallisin syy oli etsiä vesimittaria, mutta kun sade vaan voimistui, niin vietimme aikaa kierrellen ja katsellen, olisiko jotakin muutakin ostettavaa. Tämä venetarvikeliike oli erittäin monipuolisesti varusteltu. Nynäshamnin, Kalmarin ja Karlskronan Watski-liikkeet ovat olleet aika heikkoja esityksiä: näissä kaupoissa hyllyssä oleva valikoima on mennyt surkeaksi - tavaraa kyllä saa, mutta se pitää tilata. Tässä liikkeessä oli hyvin kaikenlaista veneilyyn liittyvää tarviketta. Löytyi se vesimittari ja lisäksi ostimme kaksi satamaopasta, joissa on sekä luonnonsatamia että kaupallisia satamia Tukholman pohjoispuolelta aina Etelä-Ruotsiin ja Tanskan Bornholmille saakka. Jokin kesä voisi taas pyöriä vaikka Tukholman saaristossa ja koluta oppaasta löytyviä uusia kohteita, lähinnä luonnonsatamia.

Paluumatka alkaa

Tiistaina 27.6. sääennusteita tutkittuamme aloitimme paluumatkan eli emme siis jatkaneet enää Karlskronasta pidemmälle. Päivän matkana oli vain 14 mailin siirtymä niemen toiselle puolelle Sandhamniin, jonne halusimme mennä, koska emme ole siellä aiemmin käyneet. Tuulta oli vielä 6-10 m/s ja oli kylmä, vaikka aurinko paistoikin. Karlskronasta itään päin lähtiessä on kaksi vaihtoehtoista reittiä, joko Utlänganin saaren pohjois- tai eteläpuolitse. Me kuljemme pohjoispuolitse, sillä mahdumme väylällä olevan 18 metrin sillan alitse. Väylällä on pari kohtaa, joissa on syytä pysyä väylällä, sillä väylän vieressä on vettä alle 2 metriä. Saapuessamme Sandhamniin klo 11 tienoilla siellä oli vain kaksi vierasvenettä, mutta iltaan mennessä veneitä tuli koko ajan lisää. Kiinnittyminen tapahtui kylkikiinnityksenä ja illalla oli veneitä jo rinnakkainkin.

Sandhamnissa veneet kylkikiinnityksessä

Pysyypä pystyssä -
seisoo vain kahdella kölillään, ei mitään tuentaa.

Sandhamn on myös kalasatama. Ainakin yksi kalastusalus saapui mereltä ja satamassa oli muutama kalastusalus, joten ilmeisesti vielä toimintaakin on. Sandhamnissa on vapaasti lainattavia polkupyöriä, mutta tuulta oli sen verran, ettemme viitsineet lähteä pyöräilemään. Sen sijaan kävimme kävellen reilun kilometrin päässä niemen toisella puolella olevassa vierassatamassa Torhamnissa, jossa olemme joskus pitäneet tuulta. Tällä kertaa lounaistuulella sinne sisäänajo näytti aika huimalta, kun aallokko oli aikamoista, vaikka sen edustalla ei kovin pitkää avointa selkää olekaan. Torhamnissa on ainakin kauppa, pari kahvilaa, pizzeria ja kirkko. Sandhamnissa ei ole juuri muuta kuin normaalit vierassatamapalvelut (vessat, suihkut, pyykkikone) ja ravintola, jossa kävimme syömässä. Ruoka oli hyvää.

Tuosta loiston vierestä pienestä raosta on sisääntulo Torhamniin

Sääennusteiden perusteella torstaista alkaen oli tulossa kovaa tuulta ja sadetta useammaksi päiväksi, joten sen vuoksi oli mietittävä, mikä on seuraava hyvä satama. Kalmariin päädyttiin, sillä siellä on kaupat lähellä ja muutenkin se on hyvä paikka olla useampikin päivä.

Aamu Sandhamnissa

Sandhamnin vierassatamassa on myös rantamökkejä
ja matkailuautoille paikkoja

Sandhamn taakse jää

Kun Ari keskiviikkona starttasi koneen klo 5, niin oli täysin tyyntä ja aamun lämpötila oli vain 6 astetta. Veden lämpötila oli alimmillaan 10,2 astetta, vaikka muuten se on vaihdellut 14-18 asteen välillä. Jossakin vaiheessa aamupäivän aikana tuuli virisi kaakon puolelta sen verran, että pääsimme purjehtimaan. 

Lähdön jälkeen tyynellä merellä

Matkalla oli välillä sumuakin

Kalmarissa olimme jo vähän jälkeen klo 12 ja päivämatkaksi tuli 40 mailia (jälleen oli myötävirtaa eli oikeasti matka oli vähän enemmän). Ennusteiden mukaan tulossa oleva kova tuuli on pohjoisen puolelta, joten sen mukaan valitsimme paikan satamassa eli keula mahdollisimman hyvin kohti pohjoista ja altaan pohjoislaidalle rakennuksen suojaan. Vieressä oli suomalainen vene, jonka väen kanssa oli mukava rupatella.

Hyvä suojainen paikka löytyi Kalmarin satamassa

Satamaan tultuamme sää oli lämmennyt niin, että hyvin tarkeni istua ulkona sortseissa ja lyhythihaisessa. Aurinko oli niin polttavan tuntuista, että lopulta piti jo mennä sisälle suojaan. Sisällä veneessäkin lämpötila oli 26 astetta.

Torstaiaamu oli vielä poutaa, mutta sitten alkoi sade ja sitä kestikin lähes taukoamatta puolitoista vuorokautta. Tuuli kääntyi sinne pohjoisen puolelle ja sitä oli vieressä olevan Öölannin sillan mittauspisteen mukaan 14-15 m/s ja puuskissa 19-20 m/s. Huolimatta sateisesta säästä ei kuitenkaan ollut kovin kylmää, 16-17 astetta. Perjantaina satoi käytännössä koko ajan, välillä kovempaa, välillä heikommin. Ari kävi lenkillä ja välillä pistäydyttiin vieressä olevassa kaupassa, mutta muuten päivä meni veneessä lähinnä lukien. Tuulta oli edelleen lähes edellisen päivän tapaan. Jokin yksittäinen vene lähti tai tuli, mutta pääosin veneet pysyivät satamassa.

Sateista ja harmaata

Ensimmäisen kerran näemme Itämerellä islantilaisen veneen

Illalla suihkussa käydessämme ei ollut sen enempää naisten kuin miestenkään suihkutiloissa ketään muita. Suihkutilojen välissä on sauna, johon on kulku molemmista suihkutiloista. Saimme siis saunoa pitkästä aikaa yhdessä kaikessa rauhassa. Saunasta sai ihan ok-löylyt. Joskus joissakin ruotsalaisissa saunoissa on ollut kielto heittää vettä kiukaalle, kun siellä on ollut pelkät vastukset ilman kiviä. Täällä on tehty vast’ikään myös satama-altaan toiselle puolelle suihkutilat (ei ole saunaa) ja keittiötilat ovat valmistumassa.

Aiemmin olen kertoillut ilmaisista pesukoneista ja Maarianhaminan 8 euron pesu+kuivaus-hinnasta. Täällä Kalmarissa pesukone on 10 kruunua eli reilun euron ja kuivaus samoin 10 kruunua eli ei kovinkaan kallista, joten taas pestiin pyykit. Vaatetta meillä on kyllä mukana niin paljon, että selviäisimme monta viikkoa ilman pyykkien pesua, mutta kun on tällaisia satamapäiviä ja edulliset koneet, niin ainahan on mukava saada pyykit hoidettua.

Tänään lauantaina 1. heinäkuuta olemme vielä täällä Kalmarissa. Tuuli on edelleen pohjoisen puolelta eli olisi meille vastaista ja ihan riittävän kovaa, vaikka ennusteiden mukaan tänään piti jo helpottaa. Reilu 10 m/s vastatuuli ja puuskat päälle sekä 1-1,5 solmun vastavirta ei olisi mitään mukavaa, joten odotamme huomiseen. (Viimeiset havainnot kertovat nyt puolen päivän jälkeen 15 m/s tuulta ja puuskat 19 m/s eli eipä tuo ole mihinkään hellittänyt.) Tänään aamu oli poutainen, välillä on satanut, mutta illaksi pitäisi poutaantua ja huomenna pitäisi auringonkin paistaa. Tämän päivän lämpötila on 15 asteen tuntumassa, mutta huomenna pitäisi olla jo 20 astetta.

Kun Kalmasrista lähdemme, niin tuonne on suunta.
Nyt ei näytä houkuttelevalta.

Sadetutkaa ja tuuliennusteita seuraillessamme olemme olleet tyytyväisiä, ettemme lähteneet Karlskronasta enää Saksan, Tanskan tai Puolan suuntaan. Siellä on näinä päivinä satanut ja ukkostanut todella kovaa. Samoin tuulet ovat olleet Ruotsin eteläpuolella vielä näitä meidän kokemiamme kovempia. Matka jatkuu siis pikku hiljaa pohjoiseen ja Suomea kohti ilmeisesti Ahvenanmaan kautta.