Karhusaaresta Maarianhaminaan

Reilu viikko vierähti vielä töitä tehden ja sitten keskiviikkona 7.6. ennen puoltapäivää ehdimme lähtemään kesälomareissullemme. Matkasuunnitelmat ovat hyvin auki: katsotaan, miltä tuntuu ja millaisia kelejä on. Lukuvuoden päätteeksi olemme molemmat sen verran väsyneitä, ettei heti innosta yön ylitse purjehdukset, varsinkin kun alkukesästä yöt ovat yleensä aika kylmiä.

Karhusaaresta lähtiessämme oli kesäistä säät, peräti 18 astetta, mikä tuntui aika pitkään jatkuneen kylmän jakson jälkeen mukavan lämpimältä. Liikkeelle lähdimmekin sortsit jalassa, jotka kyllä nopeasti vaihtuivat pitkälahkeisiin ja iltaa kohti lisäsimme vielä pariin otteeseen vaatetta. Tuulen suhteen oli mukava yllätys, että pääsimme lähtemään itätuulella eli saimme heti alkuun mukavan purjehduspäivän. Lähtiessä tuulta oli 6 m/s, mutta päivän mittaan tuuli voimistui, ollen Porkkalanselällä 10-13 m/s. Tuulen ollessa täysmyötäistä etenimme suurimman osan päivästä pelkällä isopurjeella. 

Helsingin ohitse reippaassa myötätuulessa

Lähdön auringonpaiste muuttui pilviseksi ja sade lähestyi lännestä, mutta ehdimme Elisaareen puoli yhdeksän tienoilla ennen sateen tuloa. Oli mukava purjehduspäivä ja matkaa taittui 49 mailia.

Sateinen aamu Elisaaressa

Torstaiaamuna 8.6. sade ropisi niin kovasti veneen kanteen, ettei ollut mitään intoa lähteä liikkeelle heti aamusta. Sadetutkaa seurailimme ja tuli siinä samalla vähän vielä töitäkin tehtyä. Klo 11 jälkeen sade alkoi hellittää ja näytti siltä, että sateen takareuna alkaa jo olla lähellä, joten lähdimme kohti Hankoa. Välillä tuli vielä pieniä, heikkoja sadekuuroja. Tiukkojakin sumulauttoja meni välillä edestä, välillä takaa, mutta itse emme joutuneet tällä kertaa tiheään sumuun. Tuulta ei ollut lainkaan eli koneella ajaen saavuimme Hankoon vähän ennen klo 17 ja 33 mailia tuli päivän matkaksi.  Kylmä kevätkö lie syynä, mutta lintupoikueita näkyi todella vähän. Tavallisesti Hangon itäpuolella näkyy paljon mm. haahkapoikueita.

Hangon ulkoluotoja Itämeren Portista nähtynä

Perjantaina Arin käytyä aamulenkillä lähdimme ennen klo 9:ää. Tuuli oli heikohkoa, 2-3 m/s, mutta Hangon läntisen selän ns. oikoväylän livuimme hitaasti, kunnes tuuli heikkeni alle 2 m/s ja pistimme koneen käyntiin. Päivän kohteemme oli Örö, jonne saavuimme noin klo 14 ja matkaksi tuli 25 mailia. 

Örössä ei ollut kovin montaa venettä, mutta satuimme kiinnittymään sellaisen veneen viereen, joka tunnisti veneemme ja kertoi lukeneensa matkakertomustamme tuolloin 2004-2005, kun olimme vuoden reissullamme. Muutamat kuulumiset vaihdettuamme kiiruhdimme Örön 12”Ravintolaan lounaalle. Ruokaa sulateltuani lähdin kävelylenkille ennen saunaa. Kylmän kevään ansiosta pääsin näkemään yhden Lännen Kylmänkukan kukan. Tämä on harvinaisuus, sillä sitä esiintyy Suomessa ainoastaan Örössä, ja kun kahtena edellisenä kesänä olemme Örössä käyneet, kukinta on ollut jo ohitse. 

Lännen Kylmänkukka - kukinta lopuillaan

Sumua ja aurinkoa

Sumulauttoja näkyi ympärillä ja saaren lännen puolella näkyvyys oli lähes nolla, mutta venesatamassa paistoi aurinko.

Aamun tyyneyttä

Lauantaiaamuna ei ollut sumua ja oli täyspläkä. Ari irrotti köydet jo puoli kuuden jälkeen, mutta minä nukuin vielä pitkän tovin. Noin kymmenen tienoilla tuuli virisi niin, että nostimme purjeet. Tuulen ollessa täysin takaa (idästä) ja noin 3 m/s päätimme pitkästä aikaa ottaa spinnun esille. Sen verran harvoin käytämme spinnua, että hetken aikaa täytyi tarkastella, että kaikki on oikein muistettu ennen kuin vedimme spinnusukan ylös. Jonkin aikaa etenimme spinnulla, mutta sitten tuuli hiipui ja jälleen pistimme koneen käyntiin. 

Spinnuilua

Vielä jonkin kerran nostimme purjeet, mutta loppumatkan ajoimme koneella. Pohdimme, menemmekö ns. oikoväylää Kihdiltä Degerbyn suuntaan, mutta veden korkeus oli suurin piirtein nollatasossa, joten emme arvanneet lähteä 2 metrin syväyksellämme menemään. Joskus olemme oikoväylää käyttäneet ja on ollut aika vähän enää vettä kölin alla eli nykyisin emme mene sinne, ellei veden korkeus ole selvästi plussalla. Sottungaakin pohdimme, mutta päädyimme jatkamaan Degerbyhyn asti. Matkaa tuli 71 mailia. Emme menneet kaupan laituriin vaan läntisempään vierassatamaan, jossa pääsimme kyllä saunaan, mutta muuten täytyy todeta, että eipä ole enää häävissä kunnossa ja on ylihinnoiteltu, sähkön kanssa 30 € (esimerkiksi Örössä satamamaksu oli 26 € sisältäen saunan ja sähkön).

Me yksin Degerbyn laiturissa

Vaikka ei ollutkaan oikein hyvää purjehduskeliä, niin päivä oli muuten mainio. Ensin kuuntelimme Utön itäpuolella hylkeiden ulvontaa ja sitten näimmekin paljon hylkeitä sekä uimassa että luodoilla köllöttelemässä. Meri oli välillä valkoisenaan uroshaahkoista ja useamman merikotkankin bongasimme. Ilmakin lämpeni niin, että saatoimme olla sortsit jalassa, mikä ei ole alkukesästä ulkomerellä mitenkään yleistä. Kokonaisuutena oli siis upea päivä ulkosaaristossa.

Merikotka

Hylje köllöttelee luodon vasemmassa laidassa

Yksi lukuisista haahkoista

Sunnuntaiaamuna 11.6. kuuntelimme taas sateen ropinaa. Sateen loputtua lähdimme kohti Maarianhaminaa. Alkumatkan ajoimme koneella ja loppumatkan purjehdimme. Matkaa tuli 19 mailia.

Maarianhaminassa oleilimme maanantain ja tiistain. Kävimme lenkillä / pitkällä kävelyllä, teimme ns. ilmaisen risteilyn Viking Linella Kapellskäriin ja minulla meni aika paljon aikaa töitä tehden (etälukion opinto-oppaan oikolukua). Välillä satoi, välillä paistoi, välillä tuntui tosi kylmältä ja välillä oli lämpimämpää. Aluksi tuuli etelästä ja sitten lupasi kovaa tuulta luoteesta, jolloin me ja aika moni muukin käänsi veneen laiturin toiselle puolelle. Pommern-laiva oli hävinnyt omalta paikaltaan. Se oli siirretty vierasvenesataman pohjoispuolelle kansiremonttiin, joka valmistunee ensi kesään mennessä.

Saimaalta Itä-Helsinkiin

Kesän 2017 purjehdukset alkoivat taas tuttuun tyyliin siirtopurjehduksena Ristiinasta Itä-Helsinkiin. Keskiviikkoiltana 24.5. vein Arin ja tämän kertaisen miehistön eli Arin veljen pojan Jari-Pekan Ristiinaan, josta he motoroivat ensimmäiseksi yöksi noin 12 mailin päähän pursiseuran majalle Korkiaan. Sauna oli sopivasti lämmin ja sen jälkeen he grillailivat iltapalaa.

Ilta saapuu Korkiaan

Torstaina oli edessä ensin matka Etelä-Saimaan toiselle puolelle eli Saimaan kanavan suulle ja sitten kanava alasululle. Sulutukset sujuivat hyvin lukuun ottamatta pientä odotusta yhdellä sululla. Viranomaisten kanssa ei ollut mitään ihmeellistä, ainoastaan Pällissä piti allekirjoittaa yksi aiemmasta poikkeava paperi eli että on lukenut säännöt, miten pitää toimia. Korkiasta Juustilaan aikaa kului 12 tuntia ja matkaa tuli 58 mailia.

Perjantaina matka jatkui viimeiseen sulutukseen jo ennen puoli seitsemää ja tulliselvityksen jälkeen suunta oli Viipurin editse Suomenlahdelle. Tuulet eivät suosineet purjehdusta. Hetken aikaa he saivat purjehtia hyvässä tuulessa, kunnes yht’äkkiä tuuli hiipui ollen enää 2 m/s ja kone piti pistää käyntiin. Santion pysähdyksen jälkeen matka jatkui Kotkaan, jossa tapahtui miehistön vaihto: minä olin tullut autolla sinne ja Jari-Pekka lähti autolla kohti Helsinkiä. Tämän matkapäivän pituudeksi tuli 13 tuntia ja matkaa kertyi 68 mailia.

Jari-Pekka

Lauantaiaamuna Ari kävi lenkillä ja lähdimme liikkeelle puoli yhdeksän tienoilla. Aurinko paistoi ja reilun tunnin koneella ajon jälkeen tuulikin sen verran, että pääsimme nostamaan purjeet. Tämän jälkeen koko päivä olikin mukavaa purjehdusta noin 4-5 m/s kaakkoistuulessa. Helsinkiä lähestyessämme pilvisyys lisääntyi ja sää muuttui samalla kylmemmäksi, mutta purjehtien pääsimme lähes perille asti. Itä- Helsingissä Karhusaaressa olimme noin klo 19 ja matkaa oli tullut 59 mailia. Kaikki matkat, mitä ilmoitan, ovat lokimme näytön mukaan eli joskus todellinen matka voi olla vähän enemmän tai vähemmän esimerkiksi virtauksista johtuen.

Tämän kertaisella siirtopurjehduksella ei näkynyt juuri lainkaan muuttavia lintuparvia – ne olivat jo ehtineet mennä. Yleensä Viipurinlahti ja Suomenlahden itäpää on paikka seurata hyvä arktikaa. 

Kotkasta Ristiinaan

Lauantaiaamuna klo 6 lähdimme yhdessä s/y Allin kanssa kohti Santiota, jonne ajoimme koneella reilut neljä tuntia. Välillä oli jälleen vähän heikko näkyvyys ja vähän satoi vettäkin. Santion passintarkastuksen jälkeen nostimme purjeet ja ylitimme Venäjän rajan. Tuulta oli lounaasta 7-10 m/s eli meille täysmyötäistä, joka ei ole purjehtimiselle mikään ihannetuulensuunta. Matka kuitenkin eteni pelkällä isopurjeella noin 6 solmua. Aallokko oli aika keikuttelevaa ja sen verran korkeaa, että välillä Allista veneen runko-osa jäi aallonpohjalla ollessaan näkymättömiin.

Majakka Viipurinlahdella

Purjeet laskimme vasta Vysotskin aallonmurtajan sisäpuolella, jolloin tuulta oli 11-14 m/s. Tässä vaiheessa kello oli 15.45 ja matkaa oli tehty vajaa 10 tuntia, ja vielä oli useampi tunti edessä. Tästä eteenpäin ei saa enää purjehtia, vaan täytyy edetä koneella Saimaalle asti. Nyt oli hyvä väli tehdä ruokaa sekä juoda kahvit ja teet. Merellä purjehtiessamme olimme syöneet vain voileivät.

Ruuhkaa alasululla

AIS:n kautta olimme jo merellä ollessamme seuranneet, että kanavalle on menossa kolme laivaa ja alasululla Juustilassa olikin kolme puutavaralastissa olevaa laivaa. Tässä vaiheessa ajattelimme, että nyt kanavamatkamme tulee kestämään kauan, jos joudumme odottamaan sulkuun pääsyä vasta kaikkien laivojen jälkeen. Jukka (s/y Allista) kysäisi VHF-puhelimella tilannetta ja hänelle kerrottiin, että laiva menee sulkuun ensin ja sitten katsotaan meidän tilannettamme. Laivalla oli tullaus kesken ja sen sanottiin kestävän noin puoli tuntia. Normaalissa odotuslaiturissa oli kaksi laivaa ja meidän olisi pitänyt mennä läntisen laiturin länsipuolelle, mihin Ari ei kuitenkaan halunnut mennä, koska siellä Suvisussu on joskus osunut pohjaan tai laiturin tukirakenteisiin. Niinpä Ari päätti kysyä sulkuvahdilta, mahtuisimmeko laivan etupuolelle, jotta voisimme odottaessamme käydä hoitamassa omat tulliasiamme. Vastaus oli, että eiköhän mahduta. Niinpä kiinnityimme ihan sulun lähelle, ja Ari ja Jukka veivät alusilmoituslomakkeen ja kopion veneen rekisteriotteesta tullikopille ja asia oli hoidettu parissa minuutissa. Tämän jälkeen Ari kysäisi sulkuvahdilta ”Nyt meillä on tulli selvitetty, joten olisikohan tässä välissä mitenkään mahdollista suluttaa meitä ennen laivaa?”. Sulkuvahti kysäisi uudelleen laivasta, kuinka kauan heillä vielä menee ennen kuin ovat valmiita sulkuun ja saatuaan vastaukseksi, että ehkä 20 minuuttia, mutta kukaan ei varmasti tiedä, sulkuvahti päätti nostaa meidät ensin ylös. Siispä nopeasti liikkeelle ja sulkuun, jonne ajoimme klo 18.45. Olipa hyvä, että Ari hoksasi kysyä tuon kiinnittymisen tullausta varten ja pääsyä sulkuun ennen laivaa! Muuten olisimme varmasti joutuneet odottamaan ainakin sen puoli tuntia ja sen päälle luultavasti kahden laivan sulutuksen.

Tästä eteenpäin pääsimme ajamaan jokaiseen sulkuun suoraan. Viidennellä sululla Pällissä oli Venäjän passintarkastus ja sen jälkeen noin puolen tunnin ajo Nuijamaalle, jossa oli Suomen passintarkastus. Kello oli vähän yli 10 illalla, ja kun oli oltu jo 16 tuntia liikkeellä, niin päätimme jäädä Nuijamaalle yöksi. Hyvin uni maittoi, eivätkä ohi kulkevat laivat meitä häirinneet.

Sulku täyttyy

Sunnuntaina 17.7. lähdimme liikkeelle klo 7 yhdessä Allin kanssa. Minä tosin nukuin vielä reilun puoli tuntia, sillä Nuijamaalta on yli tunnin matka ensimmäiselle sululle. Jäljellä olevat kolme sulkua sujuivat sutjakkaasti suoraan sulkuun sisään ajaen ja puoli kymmenen aikaan oli viimeinenkin sulku, Mälkiä, selvitetty. 

Mälkiän sulussa Alli alavedessä

Nyt oli aika ottaa lepuuttajat ja köydet pois sekä syödä aamupala loppuun (olin aloitellut aamupalaa kahden sulun välillä). Muutaman mailin jälkeen nostimme purjeet. Aurinko paistoi, tuulta oli 6-11 m/s ja purjehdus sujui lutvikkaasti. Kyläniemen jälkeen tuuli vielä voimistui ja oli parhaimmillaan puuskissa 15 m/s. Meillä oli täysi isopurje ja keulapurje osittain auki. Kulku oli Saimaan oloissa vauhdikasta. Loppumatkasta Laamalansaaren kohdalla ja Vekaran kapeikoissa tuuli pyöri ja tuulimittari näytti välillä vain 0,6 m/s, mutta nuo selvitettyämme pääsimme vielä loppumatkankin purjeilla mukavalla vauhdilla ihan pursiseuramme saaritukikohdan Korkian edustalle. Laituriin kiinnityimme klo 15.45 ja matkaa tuli 46 mailia.

s/y Alli Saimaalla, tuulta noin 10 m/s

 

Runkonopeus ylitetty - 7,5 solmua nopeutta

Tämän päivän olemme viettäneet täällä Korkiassa ja huomenna suuntaamme kohti kotisatamaa Ristiinaa, jonne matkaa on jäljellä reilu 12 mailia. 

Näin on tämän kesän lomareissu takana. Kokonaisuutena kesä on ollut tähän asti melko tuulinen, tänään on ollut ensimmäinen lähes tyyni päivä, merellä ei ollut juurikaan edes tyyniä aamuja. Jonkin verran oli sateisia päiviä, jolloin olimme pääasiassa satamissa. Muutamia kovin kylmiä aamuja oli, mutta kokonaisuutena ei ollut tosi kylmiä päiviä. Hellettä oli vain Visbyssä. Helsingistä Maarianhaminan meillä oli hyviä purjehdustuulia, sen jälkeen koneajopäiviä, kunnes taas juhannuksesta eteenpäin on ollut pääasiassa hyviä purjehduskelejä. Kokonaisuutena säiden suhteen tämä ei ole ollut mikään loistokesä, muttei tosi huonokaan. 

Hangosta Kotkaan

Hangosta eteenpäin meillä oli monia hyviä ja vauhdikkaita purjehduspäiviä. Kun tiistaina 12.7. lähdimme Hangosta klo 6, lounaistuulta oli 5-7 m/s ja purjeet saatiin ylös heti satamasta ulos ajettuamme. Hangossa joku oli saunassa puhunut, että merivesi on Hangon itäpuolella kylmää ja totta tosiaan, se oli vain reilu 12 astetta. Vielä pari päivää sitten se oli ollut 18-19 asteista, mutta näköjään reippaat tuulet ovat pyöräyttäneet kylmää vettä pinnalle. Päivän mittaan katsoimme sekä Viron puolella että Suomessa mantereen yllä olevia pilviä ja pohdimme, tuleeko sade meille, mutta ei tullut, vaan auringonpaisteesta saimme nauttia.

Väylän varrelta: toisilla on saunalautta, näillä paljulautta.

Harvoin näkee kotkaa näin läheltä
(valitettavasti kuva vähän epätarkka)

Ennen Porkkalanselkää tuuli oli voimistunut, ollen 8-10 m/s, ja mahdollisen tuulen yltymisen vuoksi teimme reivin, toisen kerran tänä kesänä. Helsingissä laskimme purjeet vasta Särkän salmen jälkeen eli ihan Helsingin keskustan edustalla. Tässä vaiheessa huomasi, ettei tänä kesänä ole vielä tullut reivauksesta rutiinia, sillä olin unohtanut laittaa mastolla purjeuran lukon kiinni ja purjeen laskussa purje solahti kokonaan kannelle – onneksi kannelle eikä veteen. Katajanokalla olimme klo 19.30 ja lokin mukaan maileja tuli 63. GPS:n mukaan matka olisi ollut muutaman mailin pidempi. Liekö siis ollut jonkin verran myötävirtaa. Illalla ehdimme vielä saunaan ja samalla pestä yhden koneellisen pyykkiä. Katajanokan vierassataman etuna sijainnin lisäksi se, että pyykkikoneiden ja kuivaajien käyttö on ilmaista.

Keskiviikko kului Helsingissä: pesimme lisää pyykkiä, piipahdimme kotona ja kävimme vähän ostoksilla. Satamassakin veden lämpötila oli vain reilut 12 astetta.

Harmaa aamu - Katajanokka taakse jää

Torstaina 14.7. oli aika jatkaa matkaa kohti Kotkaa ja Ari irrottikin köydet jo klo 5.30. Hevossalmen silta avataan vasta klo 7.30 alkaen, joten reitti täytyi ottaa ulkokautta eli Kustaanmiekan salmesta ulos ja Santahaminan eteläpuolitse. 

Kustaanmiekka, josta isot laivatkin lähtevät ulos

Alkumatka kulki vuorotellen koneella ja purjein, kun välillä tuuli hiipui, mutta Sunin salmen jälkeen pääsimme loppumatkan purjein. Sipoon selän länsipäässä veden lämpötila oli vain 11 astetta ja kylmän veden seurauksena jouduimme kesän ensimmäiseen kunnon sumuun – näkyvyyttä oli alle 200 metriä. Onneksi sumu ei kestänyt kauaa. 

Sumua

Tässä sentään näkee jotakin - sumu ei tiheimmillään

Tuo merimerkki ei näkynyt kovinkaan kauas

Nyt jo näkyvyys parantunut - laivasta näkyy ainakin osa

Mökki - eipä saarella muuta

Sumun haihduttua loppupäivä oli aurinkoinen ja vaatteita saattoi vähentää - fleecet pois ja riitti ohut pitkähihainen. Kotkaan saavuimme noin klo 18 ja matkaa oli tehty 61 mailia (GPS 66 M). Maissa oli harvinaisen lämmintä – aurinko tuntui suorastaan polttavalta. Lämpimässä illassa käväisimme ensin jäätelökioskilla ja sitten menimme saunaan.

Hyvin kulki tuokin kahvelirikattu vene Kotkan länsipuolella

Kotkassa tapasimme jälleen pursiseuralaisia. Ensin Ninni ja Panu, jotka asuvat Kotkassa, tulivat käymään Suvisussulla. Heiltä kuulimme mm. kuulumisia Saimaan Regatasta, jossa he s/y Fenix:llä voittivat keski-LYS -luokan, onnittelut heille! Ennen kuin he ehtivät lähteä, saapui Kotkaan myös s/y Alli, joka oli Hangon jälkeen koukannut Viron kautta. Oli mukava viettää pieni hetki tällä ripsiläisten porukalla Allissa valkoviinilasillisen äärellä.  

Ninni ja Panu

s/y Alli saapui Kotkaani

Perjantaina välillä satoi, välillä oli poutaa ja tuulta oli 8-11 m/s idästä ja puskat päälle! Emme lähteneet aamusta liikkeelle. Yhdessä Allin väen kanssa pohdimme, josko lähtisimme illan suussa, jolloin tuulen piti heikentyä. Päivän mittaan tutkailimme tuulitietoja ja -ennusteita, kävimme kaupoilla, syömässä Vanhassa Fiskarissa (ruoka oli hyvää) ja satama-altaan vastakkaisella puolella olevassa Maretariumissa, jossa emme olleet aiemmin käyneetkään. Maretariumissa on kaikki suomessa esiintyvät kalat ja niitä siellä koetimme tunnistaa. Tuuli ei vaan heikentynyt, päinvastoin se yltyi myöhemmin kuin ennusteiden mukaan piti. Noin klo 18 päätimme yhdessä s/y Allin väen kanssa, että olemme vielä toisenkin yön Kotkassa. Ei meillä olisi ollut mitään hätää lähteä tuollaiseen vastatuuleen, mutta emme viitsineet. Illalla siskoni poika Niko oli käymässä Anniinan luona Kotkassa ja piipahtivat meillä iltateellä. Vielä ehdimme Allin väen kanssa käydä saunassa ja istua hetken meillä Suvisussussa ennen kuin oli aika mennä nukkumaan seuraavan aamun aikaista lähtöä varten.

Ahvenanmaalta Hankoon

Perjantaiaamuna 8.7. oli edellisen päivän kova tuuli hellittänyt ja lähdimme kuuden jälkeen Sottungasta liikkeelle. Tuuli oli edelleen luoteesta eli saimme mukavan purjehduskelin kohti itää. Kihdillä tuulta oli 9-10 m/s ja täydellä isolla matka taittui reippaasti. Viimeiset mailit Houtskärin Näsbyyn ajoimme koneella. Perillä olimme jo klo 11.45 ja matkaa tuli 31 mailia.

Päivämme sisälsi kauppakäyntiä, kävelylenkkiä, rantaravintolassa ahvenfileiden syöntiä ja saunomista. Satuimme olemaan paikalla Houtskär-päivien aikana ja illalla oli rannassa leikkimielinen viestinä soudettava kilpailu, jota seurasimme aitiopaikalta veneestämme.

Soutukisa menossa

Näsbyn rantaa

Lauantaina suuntasimme jo perinteiseen tapaamme Jettesaareen työkaverini Tuijan mökille. Vierassatamasta puoli kahdeksan tienoilla lähtiessämme poikkesimme septin tyhjennykseen. Ensin luulimme, ettei siitä tule mitään, kun näimme perinnepurjeveneen seisovan kylkikiinnityksessä septilaiturissa. Päätimme kuitenkin testata ylettyisikö septin letku laiturin päähän asti ja ylettyihän se. Aamu oli tälle kesälle todella harvinainen eli täysin tyyni, joten puksuttelimme 17 mailin matkan koneella. Houtskärin lahden suulla oli aika paljon sinilevää, jota olemme tänä kesänä nähneet aiemmin muutaman kerran: ainakin jo menomatkalla Ingmarsössä ja Visbyyn mennessämme. Perillä olimme noin klo 10.30 - sopivasti pääsimme mukaan heidän aamupalalleen (meille aamupala oli jo toinen). Saaressa oli käymässä myös työkaverini Merja Ilkan kanssa, joten saimme vaihdettua kesäkuulumisia heidänkin kanssaan ennen kuin he iltapäivästä lähtivät kotiin.

Päivä oli mukavan lämmin (yli 20 astetta) ja vilahti nopeasti tuttuun tapaan saunoen ja syöden. Yhdellä hetkellä näimme saaren päällä kiertelevän kolme merikotkaa. Vaikka kotkia on paljon tänä kesänä nähtykin, niin olihan tuo harvinainen näky nähdä noin monta yhdellä kertaa.

Ilta Jettesaaressa

Sunnuntaiaamuna Ari lähti liikkeelle vähän ennen seitsemää ja minä heräsin parin tunnin kuluttua, kun jo lähestyimme Korpoströmiä, jonne matkaa tuli 18 mailia. 

Merimerkki ja merimetsot

Kalasääsken pesä

Saaristomaisemaa

Tänä kesänä on pursiseuralaisistamme tavallista useampi suunnannut merelle ja Korpoströmiin matkasimmekin tavataksemme s/y Didixin väkeä. Heidän kanssaan päivä meni mukavasti. s/y Woodpeckerin kanssa reittimme menivät ristiin – he olivat nyt matkalla kohti Ahvenanmaata ja Ruotsia. Illalla oli jalkapallon EM-kisojen loppuottelu, mutta jaksoimme katsoa siitä vain ensimmäisen puoliajan – sitten uni voitti.

s/y Didixin väen kanssa ruokailemassa

Mielenkiintoinen rikaus

Maanantaina 11.7. olimme taas liikkeellä klo 6. Nyt tuuli oli etelän tai kaakon puolelta eli meille vastaista ja ajelimme pilvisessä säässä koneella Hankoon. 

Tarkkana oikea väli kapealla väylällä

Ennusteen mukaan sateen piti tulla ennen iltaa, mutta sade tulikin jo alkuiltapäivästä. Viimeiset pari tuntia satoi ja lopuksi tosi kovaa niin, että näkyvyys jo heikkeni. Klo 14.40 olimme Hangon Itämeren portissa ja koneella tuli ajettua 49 mailia. Illaksi sade hellitti ja kävimme kaupungilla kaupassa. Samalla tapasimme mantereen puolen satamassa pursiseuramme s/y Allin väkeä. 

Itämeren Portti sateen jälkeen

Itämeren Portissa emme ole olleet useampaan vuoteen ja tällä välillä saunatilat oli uusittu täysin. Vanhassa saunarakennuksessa oli miesten saunaa laajennettu ja naisille oli rakennettu kokonaan uusi saunarakennus, josta oli hyvät näkymät merelle - ainoa huono puoli oli se, että kiukaasta ei tullut kunnon löylyjä, mutta sauna oli kyllä lämmin ja komeat olivat tilat. Joskus aiemmin Itämeren Portti oli aika paljon kalliimpi kuin mantereen puolen satama, mutta ei siinä nykyisin kovin ratkaisevaa hintaeroa ole ja kuten saunassa jotkut naiset totesivat, niin on Itämeren Portissa paremmat suihku- ja saunatilat.

Visby - Nynäshamn - Furusund - Sottunga

Satama-altaasta ulos

Maanantaiaamuna 4.7. Ari havahtui anivarhain ja päätti, että lähdemme liikkeelle. Tuulta oli sen verran, että minäkin nousin ylös. Kello oli vasta 4.20, kun irrotimme köydet. Aurinko oli juuri nousemassa, lämpötila 13 astetta ja kaunis päivä tulollaan. Tuuli oli länsiluoteesta 6-7 m/s. Lähtiessämme näimme, miten veneitä oli sijoiteltu toistensa kylkeen ja miten ulompana satamassa olevat veneet keinuivat aikalailla. Parissa veneessä oltiin hereillä joko veneiden keinunnan vuoksi tai katselemassa lähteviä veneitä saadakseen paremman paikan.

Visby taakse jää

Nostimme purjeet jo aallonmurtajan suojassa. Merelle päästyämme aallokko oli melkoisen sekavaa, kun oli tuullut useamman päivän reippaasti ja tuulen suunta oli aina vähän vaihdellut. 

Aamuvahdissa ennen kuin menin takaisin nukkumaan

Jonkin ajan kuluttua minä menin ottamaan vielä unet. Tuuli heikkeni ollen 3-4 m/s ja kääntyi pohjoisemmaksi niin, ettei vene enää noussut kohteeseemme eli Nynäshamniin, mutta luotimme sääennustukseen, että päivän mittaan tuulen pitäisi kääntyä länteen. Tuulen suunta myös vaihteli jatkuvasti hämmästyttävän paljon, mikä teki välillä hankalaksi pilotilla ajamisen. Puolen päivän jälkeen tuulen suunta muuttuikin ja sen jälkeen pääsimme purjehtimaan oikeaan suuntaan. Klo 14 tienoilla teimme ruuan ja saimme juuri mukavasti syötyä ennen kuin tuuli voimistui ollen nopeasti 8-10 m/s, suunta oli hyvä - ensin länttä ja sitten lounasta. Loppumatka olikin reipasta tuloa 6-8 solmun nopeudella. Nynäshamniin saavuimme noin klo 18.30 ja matkaa tuli 78 mailia.

Merellä oli ollut noin 18 astetta ja koko päivän oli aurinko paistanut, ei palellut, mutta Nynäshamnia lähestyessämme lämpötila oli enää 16 astetta. Vähän meidän jälkeemme saapui myös RiPS:n s/y Humma, jonka kanssa olimme jo Visbyssä viettäneet yhteistä aikaa.

Nynäshamnissa emme juuri muuta ehtineet tehdä kuin keiteltiin ensin kahvit ja teet, ja sitten käytiin vierassataman saunassa. Mukava oli päästäkin saunaan. Kalmarissa olimme käyneet saunassa, mutta sitä edellinen saunakäynti oli ollut juuri Nynäshamnissa, jossa saunat on sijoiteltu mukavasti niin, että lauteilta näkee peili-ikkunoiden läpi sataman veneet.

Loppuviikosta oli ennusteiden mukaan tulossa kovaa tuulta ja Ruotsin puolelle sadettakin, joten päätimme tehdä pari pitkää päivää ja suunnata reippaasti kohti Suomea. Tiistaina minun nukkuessa Ari lähti liikkeelle klo 5.30. Aurinko paistoi, lämpötila 10 astetta ja tuulta oli lännen/lounaan puolelta 3-6 m/s. 

Välillä edettiin "virsikirjalla"

Dalarön lähistöllä

Purjein etenimme niin kauan, kunnes Dalarön pohjoispuolella nopeutemme putosi alle 2 solmun, kun tuulta oli enää 1-2 m/s. Tämän jälkeen ajoimme vuorotellen koneella ja välillä taas purjehdimme. Ukkospilviä oli vähän joka suunnalla ja tuuli nousi hetkessä 2 m/s tuulesta 10 m/s tuuleksi. Klo 15 jälkeen laskimme viimeisen kerran purjeet. Olimme juuri edenneet mukavasti 9 m/s tuulessa lähes täysmyötäiseen, kun katsoimme edellä menevän veneen purjeiden asentoa, joka näytti siltä, että vene luovii. Päätimme laskea vikkelästi purjeet mahdollisten ukkospuuskien takia ja ennen kuin ehdimme niitä laskea, tuulta olikin vain 1 m/s. Seuraavassa hetkessä suunta vaihtuikin vastaiseksi – täytyy todeta, että oli hyvä ajoitus purjeiden laskussa. Tämän jälkeen alkoivat myös sadekuurot. Edessä ja takana saattoi olla kirkasta ja auringonpaistetta, mutta meillä satoi reippaasti vettä. Sadetutkasta (netistä) näimme, miten luoteis-kaakko-suuntaisena nauhana kulkee sadekuuroja toisensa jälkeen ja me olimme juuri sen nauhan kohdalla. Klo 18 saavuimme Furusundiin ja sateet olivat kohdaltamme ohitse. Päivän matkaksi tuli 60 mailia ja taas pääsimme saunaan.

Aamu Furusundissa

Aamun ruuhka

Keskiviikkona 6.7. lähtö oli jo tuttuun tapaan aikaisin, klo 5, minun nukkuessa vielä muutaman tunnin. Lähtiessä tuuli oli hyvin heikkoa ja lämpötila vain 8 astetta. Arilla piti kuulemma kiirettä, kun samaan aikaan oli liikkeellä viisi laivaa – oli siinä väistelemistä. Pian tuuli virisi ja Ari nosti purjeet klo 6. Ahvenanmerelle päästyämmekin tuuli oli yltynyt ja aallokkoakin oli jonkin verran, mutta minulla oli keskikajuutan sohvalla niin hyvä ”pesä” nukkua, että hyvin uni maittoi lähes puoleen väliin Ahvenanmerta. Ahvenanmeri ylittyi vauhdilla ja klo 11 Ruotsin aikaa (eli klo 12 Suomen aikaa) oli Ahvenanmeri takana. Luoteen puoleista tuulta oli tässä vaiheessa 8-9 m/s ja aurinko paistoi.

Alun perin olimme pohtineet mennä Maarianhaminaan pitämään torstaille luvattua kovaa tuulta, mutta nyt kulki niin hyvin, että päädyimme jättämään Maarianhaminan väliin ja jatkamaan Sottungaan. Degerbyn jälkeen siirryimme koneajoon, kun ei enää noussut tuuleen, emmekä viitsineet luovia. Tuuli voimistui edelleen, ollen nyt 9-11 m/s. Suomen aikaa klo 16.20 olimme Sottungassa, joka on yllättävän suojaisa kaikilla tuulilla. Matkaa taittui vähän reilussa 10 tunnissa 63 mailia.

Arvaa, kumpi väistää?

Meillä on yleensä aina jääkaapissa jemmassa vakuumipakattua lihaa, jossa on käyttöaikaa riittävästi. Niin meillä on nytkin. Säilykkeitä emme juuri käytä. Rantaan tultuamme Ari kävi katsomassa, mitä ruokaa olisi rantaravintolassa vai otammeko oman varaston käyttöön. Tällä kertaa rantaravintolan kalaruuat kiinnostivat kuitenkin enemmän ja hyvää oli. Illalla rannassa oli vielä myynnissä vastapaistettua lämmintä saaristolaislimppua sekä vaaleaa leipää ja lisäksi hiillostettua siikaa. Näillä oli turvattu iltapala, seuraavan päivän aamupala ja lounas.

Sottungan rantaravintola

Yleensä Suomen vierassatamissa suihku sisältyy hintaan, mutta täällä on kolikkosuihku (luultavasti veden käytön rajoittamiseksi): 2 eurolla saa 4 minuuttia lämmintä vettä. Visbyssä oli kortti, jolle oli ladattu arvoa ja suihku käynnistyi kortilla: 10 kruunua (reilu 1 euro) antoi 5 minuutin suihkun. Saksassa on aika monessa satamassa kolikko- tai polettisuihku tai on ollut ainakin muutama vuosi sitten, kun viimeksi siellä olimme.

Sottungan suojaisa satamalaituri 

Tämän päivän olemme olleet täällä Sottungassa. Poutaa on ollut, mutta pilvistä, kunnes iltaa kohti sää on seljennyt. Tuuli on ujeltanut ja puhaltanut kunnolla, välillä 10-14 m/s, välillä vähän vähemmän, nyt iltaa kohti tuuli on kuitenkin hellittänyt. Päivällä kävin pyörällä kaupassa, joka on noin kolmen kilometrin päässä. Satamassa on kaupan tarjoamia ilmaisia pyöriä – eivät ne kovin hääppösiä ole, mutta kyllä niillä kauppareissun tekee. Tämä Sottunga on Suomen pienin kunta, jossa on noin 100 asukasta. Tämä pääsaari on noin kuusi kilometriä pitkä pohjois-eteläsuunnassa, joten kävellenkin ehtii päivässä tutustua saareen.

Info kaupasta ja varoitus polkupyöristä