Edelleen Nynäshamnissa

Purjehdukseemme tuli muutaman päivän tauko, kun matkasimme perjantaina junalla Tukholmaan ja sieltä edelleen lentäen Vantaalle. Syynä tähän pyrähdykseen kotimaisemiin oli Jukola-suunnistusviesti kotinurkilla Sotungin maastoissa. Saimme keväällä just ja just kasaan työpaikkamme joukkueen (Sotungin opet) ja oli ilo lähteä katsomaan Jukolan meininkiä.

Olimme Arin kanssa ilmoittautuneet toimitsijoitsikin ja kävimme perjantaina tutustumassa tehtäviimme. Lauantai-iltapäivä vierähti Arilla grillillä makkaran ja pyttipannun paistossa ja minä tauotin kassoja. Oli hellepäivä. Illalla oli sitten klo 22.30 Jukolan viestin lähtö. Joukkueemme koostui neljästä naisesta ja kolmesta miehestä. Itse olin 2. osuudella ja lähdin liikkeelle noin klo 01.10 eli todella pimeällä hetkellä. En ollut koskaan ennen suunnistanut pimeässä, siis maissa, merellähän sitä on kyllä tullut tehtyä. Yllättävän helposti tuo pimeässä suunnistus sujui. Maasto oli kyllä haastavaa, mäkiä ylös ja alas, mudassa rämpimistä, suossa kahlaamista, viime talven myrskyn jäljiltä kaatuneita puita ja loppua kohti alkoi jo juoksu muuttua kävelyksi, ainakin ylämäissä. Osuuteni oli 12,7 km, mutta maastossa siitä tuli kyllä jonkin verran enemmän, ei kuitenkaan kaksinkertaista, kuten joku oli etukäteen veikannut. Päivä valkeni ja noin 04.45 sain lähettää seuraavan osuuden liikkeelle.

Aamulla oli yhteislähdöt niille, jotka eivät vielä olleet päässeet liikkeelle ja Ari lähti 15 km:n ankkuriosuudelle klo 9.00. Muut lähtivät klo 9.15. Yöllä oli ollut mukava noin 14 asteen lämpötila ja aamulla sää lämpeni jo klo 9 mennessä, mutta noin klo 10 alkoi sade ja me jo osuutemme suorittaneet surimme maastossa olevien joukkuelaistemme puolesta. Sade ei ollut mitään pientä tihkua vaan oikein kunnon rankkasadetta. Ari saapui maaliin puolenpäivän aikaan, minusta hyvällä tuloksella (3 tuntia). Muut tulivat todella märkinä ja kylmissään klo 14 mennessä. Yksi keskeytti, kun sateessa silmälasien kanssa näkeminen meni niin onnettomaksi ja kädet olivat aivan kohmeessa. Ihmeen sitkeästi muut kiersivät ratansa ja löysivät kaikki rastit. Tämän uurastuksen päälle joukkueemme oli todella ansainnut samppanjat! Kiitos koko joukkueelle, kyllä oli hieno kokemus!

Maanantaina lensimme takaisin Ruotsiin ja palasimme veneelle. Illalla ja yöllä satoi vettä. Tänään tiistaina on tuullut niin reippaasti ja meille vastaisesti, että emme lähteneet vielä mihinkään. Huomenna lienee aika taas jatkaa matkaa johonkin etelää kohti.