maanantaina, toukokuuta 21, 2018

Kesän 2018 siirtopurjehdus Ristiinasta Helsinkiin


Veneiden vesillelasku oli tuttuun tapaan äitienpäiväviikonlopun lauantaina. Tänä vuonna oli uskomattoman lämmintä, suorastaan helteistä. Tästä alkoikin sitten koko toukokuun kestävä poikkeuksellisen lämmin ja kuiva jakso. Vesillelaskua seuraavana keskiviikkoiltana Ari oli lähdössä Ristiinasta kohti Saimaan kanavaa ja merta. Tiistai-iltana oli vähän sydämen tykytyksiä aiheuttava hetki, kun sovitulta siirtomiehistöltä tulkin viesti, etteivät he pääsekään lähtemään. Hetken mietintää ja kyselyä yksiltä jos toisiltakin ystäviltä, pääsisivätkö he lähtemään. Illalla nukkumaan käydessä ei ollut vielä miehistöstä tietoa. Somen verkostojen (kiitos Jukalle ja Ninnille) avulla aamulla tuli kuitenkin viesti, että eräs mikkeliläinen partionuori Helmi on innostunut ja pääsee lähtemään. Keskiviikkona työpäivän jälkeen otettiin auton nokan suunta ensin Mikkeliin, josta noudettiin Helmi kyytiin ja sieltä sitten Ristiinaan. Tavan mukaan ensimmäinen taival oli Korkiaan saunomaan ja grillaamaan.

Helmi mastossa laittamassa perinteisesti
unohtunutta kohteliaisuuslipun narua.

Saimaan kanavassa oli isompi remontti menneen talven aikana ja kanava aukesi liikenteelle vasta perjantaina 18.5. klo 6, joten torstain aikana piti ainoastaan siirtyä kanavan suulle. 

Lintuparvien muuttoa Yövedellä

Ei tarvinnut tehdä aamun aikaista lähtöä ja oli aikaa poiketa Imatran edustalla Satamosaaressa, jossa olemme edellisen kerran käyneet vuosia, vuosia sitten. Satamosaari on hieno, suojainen laguuni, jossa on mm. itse lämmitettävä sauna. 

Satamosaaressa
Päivä oli aurinkoinen ja vielä illan suussa oli 22 astetta lämmintä, kun Suvisussu siirtyi Satamosaaresta saunomisen ja makkaran paistamisen jälkeen Mälkiän sulun yläpuolella olevaan laituriin. Päivän matka 49 mailia.

Mälkiän sulun yläpuolisessa laiturissa

Kanava aukesi klo 6, mutta ensin pääsi rahtialus sulkuun ja sitten sen jälkeen vasta Suvisussu. Soskuan sululla oli pieni odotus, mutta klo 10 olivat jo Nuijamaalla. Venäjän rajatarkastus Pällissä sitten kestikin pitkään. Normaalisti odotellaan sulussa, mutta nyt kun passit oli ehditty antaa, niin sulkuvahti tyhjensikin sulun ja virkailijat jäivät yllättyneinä katselemaan perään. Suvisussu ajoi sitten ulos sulusta, kiinnittyi sulun alapuolelle ja jäi odottamaan. Sen jälkeen passeja piti odotella pitkään. Ehtivät syödä luonaan ja edelleen odotella. Lopulta Ari lähti kysymään ja sitten passit tulivatkin viiden minuutin sisällä. Veneen tarkastus sujui kuten edellisenä kesänä paluussakin: asiallisesti, tarkasti, mutta ihan reippaasti. Klo 14.45 he pääsivät jatkamaan matkaa. Klo 17 oli viimeinenkin sulku takana ja Viipurin satama-alueen jälkeen merelle päästyään he saivat nostaa purjeet. 

Helmi ruorissa
Oli mukava purjehduskeli: pohjoistuulta 7 m/s ja välillä puuskissa 13 m/s. Ensimmäinen puuska taisi hieman Helmiä hätkähdyttää, mutta hyvin hän sitten ajoi. Puolen yön aikaan oli aika laskea purjeet ja valmistautua kiinnittymään Santioon, jossa he olivat klo 00.30. Päivän taival oli 60 malia. Muuten oli mukavan kesäinen ilma, mutta yöllä lämpötila putosi 10 asteen tienoille.

Lauantaiaamuna 19.5. Suomen rajatarkastuksen jälkeen Suvisussun suunta oli kohti Kotkaa, jossa olin heitä vastaanottamassa. Kävimme syömässä, Ari kävi suihkussa ja Helmi lähti kohti Mikkeliä. Me, siis Ari ja minä, jatkoimme matkaa klo 16 ja etenimme vuoroin koneella ja purjein. Tuuli vaihtui pohjoisen puoleisesta lounaistuuleksi. Vähän oli veneitä liikkeellä, vaikka oli viikonloppu. Klo 21.50 kiinnityimme Bockhamnissa lahdella olevaan poijuun ja tälle päivälle kertyi matkaa yhteensä 55 mailia.

Sunnuntaille oli jäljellä 26 mailin matka tuttuun Itä-Helsingin Karhusaaren venesatamaan kauniissa auringon paisteisessa säässä. Reilu kaksi viikkoa oli vielä töitä jäljellä ja sitten matka jatkuu.

Lintuparvia riitti vielä merelläkin Helsinkiin tullessa


tiistaina, toukokuuta 01, 2018

Saaristomereltä kotisatamaan Ristiinaan (heinäkuu 2017)


Kesän 2017 loppumatka jäi kirjoittelematta, kun matkaa taitettiin ilman suurempia pysähdyksiä ja sitten siirryttiinkin jo mökkielämään. Tässä vielä näin jälkikäteen yhteenveto loppumatkasta.

Houtskärin jälkeen teimme 10.7. perinteisen vierailumme Jettesaareen. Iltapäivästä jouduimme kuitenkin siirtymään läheiseen Pakinaisen laituriin, kun ankkuri ei pitänyt, vaikka liinaa oli vedessä runsaasti. Aiemminkin ankkuri on vähän luistanut, mutta nyt tuulta oli sen verran, ettei saatu lainkaan pitämään. Isännän kyydillä pääsimme takaisin Jettesaareen, ja ilta kului mukavasti saunan ja hyvän ruuan merkeissä. Illan päätteeksi palasimme Suvisussuun yöksi.

Jettesaaren jälkeen seuraava kohteemme oli Taalintehdas, josta matkasimme bussilla Kaisan ja Lassen vieraiksi Vretaan. He olivat entisiä Ristiinan pursiseuralaisia ja oli mukava tavata heitä ja nähdä, missä he nykyisin asuvat. Illalla saimme heiltä kyydin takaisin veneelle ja ehdimme vielä vierassataman saunaankin. Emme olleet moneen vuoteen käyneet Taalintehtaalla ja nyt tästä näin lyhyestäkin visiitistä jäi hyvä kuva Taalintehtaasta.

Taalintehtaan jälkeen suunta oli ohi Hangon kohti Bärosundia. Heti lähdön jälkeen saimme purjeet ylös ja sitten olikin koko päivä (50 mailia) hyvää purjehdusta. Hangon jälkeen nousi tiukka sumu, joka hälveni vasta Bärosundissa. Tällä kertaa emme menneet totuttuun tapaan Elisaaareen, vaan jäimme Bärosundin kaupan laituriin.

Bärosundin jälkeen matka jatkui yhden yön yöpymisellä Helsingin Katajanokalla ja pikavisiitillä kotona ja sitten Bockhamnin (Byön lahukan) kautta Kotkaan. Kotkassa oli meneillään Meripäivät. Jo Kotkan edustalla saimme esimakua monista eri tapahtumista, joita oli meneillään: juuri oli alkamassa Ruotsin salmen ajot, siis veneiden nopeuskilpailu. Sapokaan saavuttuamme saimme ihme kyllä venepaikan, ensin vierassatamasta, mutta sitten saimme vaihdettua toiseen laituriin, jossa ei ollut samanlaisia äänekkäitä porukoita kuin vieraslaitureissa.

Iltapäivä ja ilta oli ohjelmaa täynnä: kävimme katsomassa Tall Ships Race’n isoja purjealuksia, sitten siskoni poika Niko ja Anniina piipahtivat Suvisussulla ja heidän jälkeensä Ninni ja Panu (Kotkassa asuvia Ristiinan pursiseuralaisia) ja me vierailimme vielä illalla Hannun (nuoruuden aikainen ystävämme) ja vaimonsa Ulla-Maijan luona. Musa soi rannassa (tai veneissä) klo 01 asti, mutta sitten nukuimme hyvin.

Sunnuntaina 16.7. olimme liikkeellä jo klo 5.15. Ennen klo 10:tä olimme Santiossa, jossa tällä kertaa rajaviranomaiset kävivät jopa veneessä sisällä ja kurkisti parin luukun alle. Oli tyyntä ja matka jatkui edelleen koneajona. Saimaan kanavan alasululla olimme klo 17 jälkeen. Pari pientä odotusta tuli suluilla ja Venäjän puolen viimeisellä sululla Pällissä vierähti sitten hieman pidempi aika. Ensin odotimme sulun alapuolella edellisten tarkistuksia noin 40 minuuttia ja sen jälkeen meidänkin passien tarkistuksen kanssa vierähti jokin tovi. Vuosiin tai voisi sanoa vuosikymmeniin ei ole venettä tarkastettu niin tarkasti kuin tällä kertaa. Hyvin ystävällisesti ja asiallisesti tarkastus eteni, kun käytiin läpi kaikki luukkujen aluset, pari pilssilokeroa ja kaapit. Ei mitään tavaroita tarvinnut ottaa pois, mutta luukkuja availtiin ja pienellä (lämpö?)kameralla katselivat (kuvasivat) paikkoja. Tarkastusten tekeminen on varmaankin seurausta kahdesta kesän aikana kanavalla paljastuneesta rikkeestä: venäläinen moottorialus salakuljetti ihmisiä Suomeen ja Mikkelin sukeltajien alus oli menossa Viipuriin niin, että yhdeltä henkilöltä puuttui viisumi (heidän aluksensa Tornator I olikin takavarikoituna Pällissä). Noin 21.30 pääsimme jatkamaan eteenpäin ja klo 22 olimme Nuijamaalla, jonne jäimme yöksi. Päivä oli lämmin ja matkaa taittui 80 mailia.

Aamulla etenimme sujuvasti loput kolme sulkua ja sitten olimme Saimaalla. Suuntasimme saaritukikohtaamme Korkiaan, jossa vietimme pari päivää ja sitten to 20.7. oli jäljellä viimeiset 12 mailia kotisatamaan.

(Kuvia ei nyt ole tätä kirjoitettaessa saatavilla. Lisään ehkä myöhemmin.)