Veneiden vesillelasku oli tuttuun tapaan
äitienpäiväviikonlopun lauantaina. Tänä vuonna oli uskomattoman lämmintä,
suorastaan helteistä. Tästä alkoikin sitten koko toukokuun kestävä poikkeuksellisen
lämmin ja kuiva jakso. Vesillelaskua seuraavana keskiviikkoiltana Ari oli
lähdössä Ristiinasta kohti Saimaan kanavaa ja merta. Tiistai-iltana oli vähän
sydämen tykytyksiä aiheuttava hetki, kun sovitulta siirtomiehistöltä tulkin
viesti, etteivät he pääsekään lähtemään. Hetken mietintää ja kyselyä yksiltä
jos toisiltakin ystäviltä, pääsisivätkö he lähtemään. Illalla nukkumaan
käydessä ei ollut vielä miehistöstä tietoa. Somen verkostojen (kiitos Jukalle
ja Ninnille) avulla aamulla tuli kuitenkin viesti, että eräs mikkeliläinen
partionuori Helmi on innostunut ja pääsee lähtemään. Keskiviikkona työpäivän
jälkeen otettiin auton nokan suunta ensin Mikkeliin, josta noudettiin Helmi
kyytiin ja sieltä sitten Ristiinaan. Tavan mukaan ensimmäinen taival oli
Korkiaan saunomaan ja grillaamaan.
Helmi mastossa laittamassa perinteisesti unohtunutta kohteliaisuuslipun narua. |
Saimaan kanavassa oli isompi remontti menneen talven aikana
ja kanava aukesi liikenteelle vasta perjantaina 18.5. klo 6, joten torstain
aikana piti ainoastaan siirtyä kanavan suulle.
Lintuparvien muuttoa Yövedellä |
Ei tarvinnut tehdä aamun aikaista
lähtöä ja oli aikaa poiketa Imatran edustalla Satamosaaressa, jossa olemme edellisen
kerran käyneet vuosia, vuosia sitten. Satamosaari on hieno, suojainen laguuni,
jossa on mm. itse lämmitettävä sauna.
Satamosaaressa |
Päivä oli aurinkoinen ja vielä illan
suussa oli 22 astetta lämmintä, kun Suvisussu siirtyi Satamosaaresta saunomisen
ja makkaran paistamisen jälkeen Mälkiän sulun yläpuolella olevaan laituriin. Päivän
matka 49 mailia.
Mälkiän sulun yläpuolisessa laiturissa |
Kanava aukesi klo 6, mutta ensin pääsi rahtialus sulkuun ja
sitten sen jälkeen vasta Suvisussu. Soskuan sululla oli pieni odotus, mutta klo
10 olivat jo Nuijamaalla. Venäjän rajatarkastus Pällissä sitten kestikin
pitkään. Normaalisti odotellaan sulussa, mutta nyt kun passit oli ehditty
antaa, niin sulkuvahti tyhjensikin sulun ja virkailijat jäivät yllättyneinä
katselemaan perään. Suvisussu ajoi sitten ulos sulusta, kiinnittyi sulun alapuolelle
ja jäi odottamaan. Sen jälkeen passeja piti odotella pitkään. Ehtivät syödä
luonaan ja edelleen odotella. Lopulta Ari lähti kysymään ja sitten passit
tulivatkin viiden minuutin sisällä. Veneen tarkastus sujui kuten edellisenä
kesänä paluussakin: asiallisesti, tarkasti, mutta ihan reippaasti. Klo 14.45 he
pääsivät jatkamaan matkaa. Klo 17 oli viimeinenkin sulku takana ja Viipurin
satama-alueen jälkeen merelle päästyään he saivat nostaa purjeet.
Helmi ruorissa |
Oli mukava
purjehduskeli: pohjoistuulta 7 m/s ja välillä puuskissa 13 m/s. Ensimmäinen
puuska taisi hieman Helmiä hätkähdyttää, mutta hyvin hän sitten ajoi. Puolen
yön aikaan oli aika laskea purjeet ja valmistautua kiinnittymään Santioon,
jossa he olivat klo 00.30. Päivän taival oli 60 malia. Muuten oli mukavan
kesäinen ilma, mutta yöllä lämpötila putosi 10 asteen tienoille.
Lauantaiaamuna 19.5. Suomen rajatarkastuksen jälkeen Suvisussun
suunta oli kohti Kotkaa, jossa olin heitä vastaanottamassa. Kävimme syömässä,
Ari kävi suihkussa ja Helmi lähti kohti Mikkeliä. Me, siis Ari ja minä, jatkoimme
matkaa klo 16 ja etenimme vuoroin koneella ja purjein. Tuuli vaihtui pohjoisen puoleisesta
lounaistuuleksi. Vähän oli veneitä liikkeellä, vaikka oli viikonloppu. Klo
21.50 kiinnityimme Bockhamnissa lahdella olevaan poijuun ja tälle päivälle
kertyi matkaa yhteensä 55 mailia.
Sunnuntaille oli jäljellä 26 mailin matka tuttuun
Itä-Helsingin Karhusaaren venesatamaan kauniissa auringon paisteisessa säässä.
Reilu kaksi viikkoa oli vielä töitä jäljellä ja sitten matka jatkuu.
Lintuparvia riitti vielä merelläkin Helsinkiin tullessa |