Lauantaina 8.7. oli taas lämmin aamu (15 astetta) ja aurinko
paistoi. Liikkeelle lähdimme jo klo 5! Lähdön jälkeen minä taas tapani mukaan
jatkoin unia. Etelätuulta oli mukavasti 3-6 m/s, ja nopeasti lähdön jälkeen Ari
nosti purjeet ja ne olivatkin sitten ylhäällä koko päivän. Alkuun etenimme 4-5 solmua,
ja koko päivän matkan tekoa edisti mukava yli puolen solmun myötävirta. Ennen
puoltapäivää aloitimme Ahvenanmeren ylityksen. Tuolloin tuulta oli vähän enemmän,
5-7 m/s ja etenimme 5 – 6,5 solmua. Lämpötila oli 20 asteen tuntumassa. Aurinko
paistoi, eikä aallokko ollut suurta, joten ylitys oli todella nautinnollista leppoisaa
purjehdusta. Pitkästä aikaa tuuli ei ollut puuskaista. Jo ennen juhannusta oli
alkanut puuskaiset länsituulet ja niitä oli jatkunut ihan viime päiviin asti. Nyt
oli sellaista leppoista kesätuulta, mitä muistimme mukaan männävuosina on ollut
paljon nykyistä useammin.
Suomeen saavutaan - Ruotsin kohteliaisuuslippu alas |
Suomen aikaa klo 18 ohitimme Maarianhaminan
eteläpuolitse ja jatkoimme vielä Degerbyhyn, jossa olimme klo 19.45. Päivän
matkaksi tuli lokin mukaan myötävirrasta johtuen vain 65 mailia, vaikka todellinen
matka GPS:n mukaan oli 72 mailia.
Degerby illalla |
Sunnuntaina starttasimme puoli kahdeksan jälkeen, kun Ari
oli käynyt ensin lenkillä. Yöllä oli vähän satanut ja aamu oli pilvinen, mutta
pian selkeni ja aurinko paistoi. Tuulta ei ollut lainkaan. Tyynessä säässä
päätimme käyttää ns. oikoväylää Degerbyn pohjoispuolelta Sottungan
eteläpuolelle. Väylä on virallisesti 1,8 metrin syvyinen ja meillä veneen
syväys on 2,0 metriä, minkä vuoksi emme usein käytä tuota väylää. Nyt veden
korkeus oli + 12 cm, joten uskaltauduimme tuolle väylälle. Tarkasti plotterin
kanssa suunnistaen etenimme ja alimmillaan kaiku näytti, ettei vettä olisi kuin
20 cm kölin alla. Jos kaiku tuli pohjasta tai pohjakivistä, niin tarkalla oli,
mutta jos se otti kaiun jostakin pohjakasvillisuuksista, niin sitten ei ole
niin väliä. Totesimme kuitenkin, ettemme mene tuolle väylälle, ellei vedenkorkeus
ole vielä enemmän plussalla. Syvempi väylä Föglön pohjoispuolitse on noin 3 mailia
pidempi, mutta kun tuolla oikoväylällä aina matalissa paikoissa hiljennettiin
vauhtia, niin ehkei tuo oikoväylä loppujen lopuksi kovin paljoa nopeampi ole. Nyt
oli kuitenkin hyvä tyyni keli taas testata tuo väylä.
Kihdin tyyneydessä Ruotsin laivan aalto |
Kihdillä oli täyspläkä. Kihdin itäpäässä vähän ennen
Korppoota tuuli virisi ja nostimme purjeet, mutta se oli lyhytaikainen ilo.
Tuuli hiipui melkein saman tien ja loppumatka ajettiin koneella tänne Houtskäriin.
Perillä olimme vähän jälkeen klo 15 ja päivämatkaksi tuli 42 mailia.
Heti satamamaksun maksamisen jälkeen teimme ja söimme
lounaan. Juuri kun olimme lopettelemassa lounasta, katsoin saamastamme
esitteestä, mihin asti kaupat ovat näin sunnuntaina auki. Toinen oli mennyt
kiinni jo klo 14 ja toinen sulkeutuu klo 16. Nyt tuli kiire: oli vajaa 10 minuuttia
aikaa kiiruhtaa mäelle, mutta ehdimme. Ei meillä mitään ihan välttämätöntä
tarvetta olisi ollut, mutta pari ostosta oli mielessä. Hupaisaa: tämä oli
ensimmäinen kauppakäynti Suomessa muutamaan viikkoon ja niin oli totuttu
Ruotsin tavoille, ettei muistettu punnita ostamiamme perunoita – Ruotsissa näet
kassa punnitsee vihannekset ja hedelmät.
Vierasvenesataman vieressä on venemuseo |
Joskus tämä Houtskärin laituri on ollut niin täynnä, että joitakin veneitä mennyt lahdelle ankkuriin, mutta tällä kertaa tilaa on nyt vielä illallakin. Ylipäätään liekö syynä viileä kesä, vai mikä, mutta veneitä tuntuu olevan liikkeellä tavallista vähemmän. Alkukesästä oli mm. hollantilaisia tavallista enemmän, mutta nyt on tavallista heinäkuuta hiljaisempaa. Viileistä säistä ja kovista tuulista johtuen sinilevää ei ole näkynyt. Veden lämpötila on viime päivinä ollut 14-15 astetta eli ei kovin lämmintä.