Maarianhaminasta välietapein Tukholmaan

Mukavasti kului vajaa neljä päivää Maarianhaminassa, mutta sitten tuntui jo siltä, että oli aika vaihtaa paikkaa. Perjantaiaamuna 26.6. Ari irrotti köydet vähän kuuden jälkeen ja minäkin nousin ylös jo vajaan tunnin kuluttua. Tuuli oli lännestä, mutta piti pian kääntyä luoteeseen ja niin se tekikin. Noin klo 8 saatoimme sammuttaa koneen ja 3-4 m/s tuulessa purjehdimme leppoisasti kohti Ruotsia. Siinä sivussa laitoimme ja söimme aamupalaa. Alkumatka oli kaunista auringonpaistetta, mutta mitä lähemmäs Kapellskärin sisäänmenokohtaa tulimme, sitä pilvisemmäksi sää muuttui ja samalla tuuli voimistui. Ahvenanmeren ylityksen lopuksi vettä satoi kaatamalla ja tuulta oli reilu 9 m/s. Meillä oli täydet purjeet ja totesimme matkan joutuvan mukavasti. Sadetta tuli niin kovasti, että oli vaikea katsoa eteenpäin eikä oikein nähnytkään mitään. Edellä meni yksi matkustaja-alus sen verran hitaasti, että siitä oli jonkin aikaa helppo ottaa suuntaa (onhan meillä toki plotteri eli ei se suunnistus tuon matkustaja-aluksen varassa ollut). Puolen päivään aikaan olimme Kapellskärin edustalla, kun tuuli hiipui aivan hetkessä alle 1 m/s ja sitten se kääntyi vastaiseksi. Tunnin verran koneajoa ja olimme Furusundissa. Matkaa tuli 39 mailia. Illan mittaan sadekuuroja tuli jatkuvasti ja välillä paistoi aurinko komeasti. Furusundissa on oma mielenkiintonsa katsella ohitse meneviä laivoja. Ne eivät mene kovinkaan kaukaa ja niitä menee monta. Yölläkin meni joku, mutta niihin me emme heränneet.

Furusundissa pilviä ja aurinkoa vuorotellen

Isot laivat menevät ihan vierestä

Lauantaina Ari kävi aamulla lenkillä ja söimme tällä kertaa aamupalan laiturissa ollessamme ja sitten vasta lähdimme liikkeelle Ruotsin aikaa vähän klo 9 jälkeen. Aamullakin ehti jo ainakin yksi sadekuuro tulla, mutta sitten sää selkeni. Tuulta ei ollut juuri lainkaan, vain 0-2 m/s ja sekin vastaista, joten koneajolla etenimme seuraavaan määränpäähämme Finnhamniin. Matkaa oli vain 15 mailia ja olimme perillä jo ennen puoltapäivää. 

Rantarakentamista tai paremminkin vetten päälle

Kaikenlaisia aluksia sitä näkee - liekö taksivene vai yhteysalus

Yksi etelään päin menevä väylä kulkee Finnhamnin saarien välistä. Joskus aiemmin olemme yöpyneet väylän idän puoleisella saarella, nyt päätimme katsoa lännen puolella olevaa Stora Jolpan -saaren keskellä olevaa Djupfladet-nimistä suojaista lahukkaa. Perillä totesimme paikan olevan todella suojaisen. Rannassa oli laituri ja ankkuri otti hyvin kiinni pohjaan.  Tähän aikaan päivästä laiturissa oli vasta pari venettä ja edellisen yön jäljiltä lahdella ankkurissa muutama vene. Illan mittaan laituri täyttyi (mahtui ehkä noin 15 venettä) ja lahdelle ankkuroitui lukuisia veneitä. Päivä oli toistaiseksi lämpimin, mutta nytkin iltapäivän aikana tuli muutama tiukka sadekuuro. Ilta-aurinko paistoi mukavasti istuinkaukaloon, jossa tarkeni istua pitkään.

Opaskylttejä

Laiturissa olevia veneitä

Samalla lahdella ankkurissa olevia veneitä

Tämä paikka oli meille uusi hyvä löytö. Totesimme, että jos joskus on tarvis vain nukkua yö ja jatkaa aamulla matkaa, niin tänne voi hyvin ohi kulkiessa poiketa, laskea vaan ankkurin pohjaan ja nukkua yö käymättä lainkaan maissa. Paikan löysimme ilmaisjakelussa olevasta Skärgårdsnatur-julkaisusta, jota Skärgårdsstiftelsen julkaisee (www.skargardsstiftelsen.se). Puuceet olivat vähän sitä sun tätä ja suihkuista emme oikein päässeet selville, missä ne olisivat olleet, mutta lounas oli makoisa Krogissa ja irtojätskiäkin oli myynnissä, jopa vähälaktoosista. Kokonaisuutena voin suositella – on kaunis ja suojaisa paikka.

Seuraavaksi suuntasimme sunnuntaina 28.6. pienen matkan kohti Tukholmaa Grindan saarelle. Aamulla aurinko paistoi ja oli tyyntä. Matkaa ei nyt ollut kuin reilu 11 mailia. Vähän yhdeksän jälkeen lähdettyämme olimme perillä jo heti yhdentoista jälkeen. Grindaan oli tehty uudet laiturit, joissa oli sekä poijuja että mooring line –kiinnityksiä. Mooring line –kiinnityksestä me olemme käyttäneet myös nimitystä pohja-ankkuri, sillä pohjaan on ankkuroitu köysi, jonka toinen pää on laiturilla. Laituriin tullessa otetaan laiturilla kiinni oleva köysi ja vedetään se tiukalle veneen perään. Laituriin tullessamme oli satamatyttö vastaanottamassa ja jo hyvissä ajoin huuteli kiinnityssysteemistä, ettemme vain erehdy laskemaan ankkuria. Päivän mittaan tosin näimme ainakin yhden veneen laskevan oman ankkurinsa, joka kyllä oli kiellettyä. Erehdys on täysin ymmärrettävä, sillä Itämeren piirissä näitä moorings line -systeemejä ei ole kovin paljoa ja kun näkee muiden veneiden perästä lähtevän köyden veteen, niin helposti voi olettaa veneen olevan ankuurissa. Aikoinaan vuoden reissullamme nämä olivat hyvin yleisiä, muistan näitä olleen ainakin Välimerellä ja Portugalissa.

Grindan Wärdshus taustalla

Yhteysaluslaiturin lähellä tervetulotoivotukset

Grindassa kävelimme pienen matkan rannan tuntumassa olevalle korkealle kalliolle. Tarkoituksemme oli katsella ohitse purjehtivia Gotlant Runt -kisaan osallistuvia veneitä, mutta tämä hieman epäonnistui, sillä veneet eivät menneetkään ihan Grindan vierestä. Näimme niitä kyllä, mutta emme ihan lähietäisyydeltä. Kävelyllä tsekkailimme jatkuvasti sääriämme ja eikö vaan kaksi kertaa löytynyt punkki mennä viilettämästä Arin sääriä pitkin. Seuraavana päivänä minä löysin itsestäni vielä yhden pienen pienen eliön, jonka arvelin olevan punkin. Grinda näyttää siis olevan kovin punkkinen saari, ainakin tämän yhden kävelylenkin perusteella.

Tukholman saaristossa on vilkas yhteysalusliikenne. Sekä Finnhamniin että Grindaan tuli monta alusta päivän mittaan ja paljon ihmisiä ihan vaan päiväkäynnille. Lisäksi molemmilla saarilla oli myös mökki- ja muuta majoitusta. Nyt oli päivä, jolloin ei satanut lainkaan, lämpötila oli lähes hellelukemissa ja aurinkovoiteetkin piti kaivaa esille. Kauniina sunnuntaina lukuisia ruotsalaisia tuli Grindaan myös moottoriveneillään joko vain oleilemaan tai syömään rantaravintolaan tai korkealla kalliolla sijaitsevaan Wärdshusiin.

Grindan laituri illalla, kun päiväkävijöiden veneet olivat jo lähteneet

Grindan satama on länteen auki, joten kovalla länsituulella en suosittele sitä. Ohi kulkevat yhteysalukset tekevät myös melkoisia aaltoja, jotka keikuttelivat veneitä välillä aika lailla, mutta onneksi ne eivät yöllä häiritse. Muuten paikka oli ihan käymisen arvoinen.

Näissä kuvissa rantarakentamista välillä Grinda ja Tukholma

Maanantaina 29.6. siirryimme Tukholmaan Wasahamniin. Matkaa tuli 20 mailia. Puolen päivän aikaan olimme puomien välissä kiinni. Kaupungilla käyskennellessämme tuli muutama pisara vettä, mutta muuten oli lämmin päivä, ehkä noin 22 astetta. Liekö kesäkuun kylmät säät ja sateet vai mikä on syynä, mutta hämmästyimme, ettei Wasahamn tullut illalla edes täyteen veneitä. Sijaintinsa suhteen vierassatama on melko hyvällä paikalla. Djurgårdenin nähtävyydet ihan veressä, toisella puolella Vasamuseo (Vasalaiva) ja toisella Gröna Lund -huvipuisto. Skansen on muutaman sadan metrin päässä ja mainiot lenkkipolut pitkin Djurgårdenin rantoja. Raitiovaunu menee ihan vierestä keskustaan, eikä kävelymatkakaan ole kovin pitkä.

Tälle päivälle eli tiistaille oli luvattu iltapäiväksi vesisadetta, mutta sadepilvet sivuuttivat ainakin sen osan Tukholmaa, missä me liikuimme, vasta nyt illalla tuli muutama pisara. Iltapäivästä meni pari tuntia pyykkiä pesten. Wasahamnin etuja on se, että pesukoneiden (3 kpl) käyttö on ilmaista ja kuivausrumpu on tosi tehokas. Silloin täytyy tietysti pestä kaikki mahdollinen. Huomenna on tarkoituksemme lähteä taas liikkeelle johonkin päin Tukholman saaristoa. Nyt on luvattu loppuviikoksi oikein kunnon hellepäiviä ja niitä voisi olla mukava viettää jossakin sopivassa saaressa. Ikävä vaan, että täällä on paljon sinilevää ja jossakin muussakin paikassa täällä Ruotsin puolella sitä on näkynyt. Hieman yllättävää, kun kuitenkin ollut niin kylmä alkukesä eikä vesi ole vielä kovinkaan lämmintä. Jossakin suojaisessa paikassa on ollut 18 asteista, mutta yleensä vesi on ollut vain noin 15 asteista.

Öröstä Maarianhaminaan

Hiljainen ja tyyni Örön satama juhannusaamuna

Juhannuspäivä 20.6. valkeni pilvisenä ja Arin lähtiessä liikkeelle klo 6.40 lämpötila oli 10 astetta. Tuulta ei ollut paljoa, vain 2-3 m/s koillistuulta, mutta sitkeästi purjehdimme aamupäivän. Kun sitten tuuli heikkeni alle 2 m/s, oli jo aika siirtyä koneajoon. Tämä päivä oli toistaiseksi ehkä lämpimin meripäivä, mikä ei suinkaan tänä kesänä tarkoita lämmintä päivää vaan vain vähemmän kylmää päivää. Päivän mittaan näimme pari hyljettä ja kotkan. Liikkeelle lähtiessämme meillä ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa, mihin seuraavaksi menemme, vaan ajattelimme päivän mittaan katsoa, miten kulkee ja miltä tuntuu. Kun purjehdustuuli hiipui, päätimme suunnata Utöön. Näinkin koneajoa tuli lähes 4 tuntia ja matkaa yhteensä 32 mailia (lokin yksi liitos oli löysä ja välillä loki näytti nollaa, joten matkalukema voi olla vähän alakanttiin). Kello oli 15.40, kun ankkuri oli laskettu ja olimme laiturissa kiinni. Tässä vaiheessa jo vettäkin taas satoi, mutta illaksi selkeni. 

Utön kallioiden kukkaloistoa

Tykkikin on vielä Utön kalliolla.

Utön kalliorantoja

Kauppa ja majakka

Hotellin laiturissa oli vain yksi vene ja kylän laiturissa, johon me menimme, oli muutama vene eli hyvin oli tilaa. Kylän laiturille oli viime kesän jälkeen tullut sähkötolppia, joista ei tosin kukaan tiennyt, mitä sähkö maksaa ja mihin se maksetaan ja kenen laittamat ne tolpat ovat. No joka tapauksessa sähköä tuli ja laitoimme vapaaehtoisen satamamaksun kaupan postilaatikkoon.

Olipa kaunis sunnuntaiaamu

Sunnuntaiaamu 21.6. oli aurinkoinen ja täysin tyyni. Ari lähti liikkeelle klo 6 ja herätti minut parin tunnin kuluttua ihailemaan upeaa aamua. Kannatti nousta, sillä näimme useita hylkeitä ja pari kotkaa. Hylkeitten määrä on ilmeisesti lisääntynyt näillä vesillä, sillä aiempina vuosina emme ole niitä tällä tavalla nähneet. Aamu ja koko päivä oli tähän mennessä lämpimin ja oli eka kerta, kun ei tarvittu pitkiä kalsareita. 

Tuo musta möykky keskellä on hylje

Tyyntä on - ei purjehdita

Sottungassa olimme jo ennen puoltapäivää ja 30 mailia oli taitettu. Ensimmäisenä päätimme lähteä lenkille. Lämpötila yllätti meidät, sillä olisi hyvin tarennut pelkällä lyhythihaisella paidalla ja shortseilla, mutta mehän puimme totuttuun tapaan pitkähihaista juoksupaitaa ja -takkia. No takin sai otettua vyötäisille ja olihan toki mukava välillä tuntea, että oli lämmintä. Tästä päivästä tulikin ensimmäinen päivä, jolloin ei käytetty lämmitintä, ei aamulla eikä illalla.

Sottungasta lähtö - ei ollut ruuhkaa

Maanantaina oli pilvistä, tuulta vain 2 m/s, joten motoroimme kohti Maarianhaminaa. Maarianhaminan Länsisatamaan tullessamme kävimme tankilla ja septillä. Kun Ari oli lähtenyt liikkeelle jo klo 5.40, niin laituriin kiinnittyneinä olimme jälleen jo ennen puoltapäivää ja matkaksi tuli 33 mailia.

Kun tänä kesänä päätimme lähinnä kylmän ja sateisen alkukesän takia, että emme ole varsinaisesti menossa mihinkään, niin samalla otimme tavoitteeksemme lenkkeillä aiempaa kesiä enemmän. Silloin, kun ns. teemme matkaa, niin usein saavumme satamaan illalla ja jatkamme aamulla matkaa, jolloin lenkkeilyt ovat jääneet aika vähiin. Nyt tänä kesänä olemme saapuneet aikaisin satamiin, jolloin on lähdetty lenkille tai sitten Ari on käynyt aamuisin, kun olemme olleet useammankin päivän samassa satamassa. Nytkin Maarianhaminaan saavuttuamme kävimme ennen saunaa sellaisella 8 km kävelylenkillä.

Maanantaina aamupäivällä pesimme pyykkiä ja sitten lähdimme satamamaksuun kuuluvalle ”ilmaiselle” risteilylle Kapellskäriin. Laitoin tuon ilmaisen lainausmerkkeihin, sillä risteilymatka on ilmainen, mutta toki rahaa kului, kun söimme laivalla ja teimme vähän ostoksia. Satamamaksua vastaan saa risteilykupongin sekä Vikingin risteilylle Kapellskäriin että Eckerö Linen risteilylle Eckeröstä Grisslehamniin ja siihen kuuluu linja-automatkakin Maarianhaminasta Eckeröön.

Kaunis ilta - vielä on tilaa

Länsisatamaa - taustalla purjealus Pommern

Tiistai 23.6. meni pyöräillessä. Ahvenanmaa on tunnetusti suosittu pyöräilykohde, jossa merkityt pyöräilyreitit kulkevat hiljaisempia teitä tai pyöräteitä pitkin. Pyöräilimme Kastelholmaan ja takaisin. Näin kesän ensimmäisenä pyörälenkkinä minulle riitti reilu 50 km, mutta Ari kävi illalla vielä lisälenkillä ja hänelle tuli pyöräilyä yhteensä yli 70 km. Päivä vaihtui aamun jälkeen pilvisestä aurinkoiseksi ja sitten taas pilvistyi. Lämpötila oli noin 16 astetta, kunnes illalla mereltä saapui sumupilvi, joka satoi tihkuna alas ja siinä yhteydessä sää kylmeni. Saunan jälkeen kävimme syömässä veneemme vieressä olevassa ÅSS:n (paikallisen pursiseuran) ravintolassa. Minulle on tullut perinteeksi syödä täällä metsästäjänleipä, joka nytkin oli todella hyvä ja runsas kooltaan. Ari otti taimenannoksen ja hyväksi hän sitäkin kehui.

ÅSS:n ravintola veneemme vieressä - ei aiheuttanut minään iltana meteliä.

Tänään keskiviikkona hoitelimme erilaisia pikkuaskareita ja huomenna olisi tarkoitus jatkaa matkaa ehkä Ruotsin puolelle. Nyt illalla Ari aikoo meni katsomaan jalkapallon-ottelun IFK Mariehamn ja SJK Seinäjoelta, kun kerrankin satumme olemaan täällä otteluiltana. Eilen pohdimme jatkaa matkaa jo tänään, mutta eilisen pyöräilyn takia kauppakäynti jäi vähän vajavaiseksi, joten päätimme viipyä vielä yhden päivän. Hyvä niin, sillä tänään on ollut Ahvenanmerellä reipasta lounaistuulta (10-12 m/s, puuskat 14 m/s) eli olisi Ruotsiin mennessä aikamoista vastatuulta. Mukava on ollut satamassa kuunnella vanttien vonkumista. 

Sääennusteet ovat tänä kesänä vaihdelleet kovin ja muuttuneet jatkuvasti. Jollekin päivälle on ensin luvattu poutaa, mutta sitten onkin satanut, toiselle päivälle taas on luvattu kovaa sadetta ja sitten aamulla onkin ollut poutaa. Edes yhtä vuorokautta eteenpäin ei ole aina täsmännyt. Tuulien kanssa on ollut vähän samaa.

Vielä ei täällä Maarianhaminassa ole veneiden tungosta, vaikka joka päivä tuntuukin laitureihin tulevan vähän edellisyötä enemmän veneitä. Satamamaksukin on halvemmassa kategoriassa: kaikki venekoot 27 €. Kylkikiinnityksessä on eri hinnat. Heinäkuussa satamamaksut porrastetaan veneen koon mukaan, jolloin 31-40-jalkaisen hinta on 31 €. Toistaiseksi tämän kesän kovin hinta oli Hangossa: 30-40-jalkaisella veneellä 29 € + sähkö 5 €. Täällä sähkö ja sauna kuuluvat hintaan.   

Keskiviikkona satamassa oli iso risteilyalus
muiden vakialusten lisäksi.

Harvoin näkee Suomessa köysissä olevia rottaesteitä.

Illalla pienveneet ovat huolellisesti hoidettuina maissa,
mutta muuten veneillä purjehdittiin joka päivä ahkerasti.
Täällä tuntuu vuosi toisenssa jälkeen olevan
erittäin vilkasta junioritoimintaa.

Hangosta Öröön ja Örön saarella

Keskiviikkoaamuna 17.6. aurinko paistoi Hangossa ja edellisen päivän kova tuuli oli mennyttä, nyt oli länsituulta vain 5 m/s. Edellinen yö oli kylmä ja merivesikin Hangossa vain reilut 7 asteista, kun se muualla on ollut noin 12 asteista. Kylmän meriveden huomasi veneessä sisällä kun piti laittaa villasukat jalkaan.. 

Klo 8 lähdimme liikkeelle. Vaikka aurinko paistoi, niin ei kovin lämpöiseltä tuntunut, joskin monikerrospukeutuminen takasi sen, ettei paleltukaan ja nyt saattoi jo välillä ottaa huppua päästä pois ja raottaa sadetakin kaulustakin eli hieman oli aiempia päiviä lämpimämpää. Sadetakkikin oli päällä vain tuulen ja kylmän takia, ei suinkaan sateen vuoksi. Klo 12.40 olimme perillä Hiittisten länsipuolella Örön saarella ja matkaa tuli lokimme mukaan 26 mailia.

Rantaan saavuttuamme totesimme auringon paisteessa olevan suorastaan lämmintä. Iltapäivästä teimme parin tunnin kävelylenkin saarella. Lenkiltä tultuamme naapuriveneen rouva kysäisi Arilta, sattuuko hänen nimensä olemaan Ari. Kävi ilmi, että tämä rouva tunnisti Arin, koska oli ollut Arin opiskelukaveri.

Kävelyretken maisemia

Torstaina heräsimme sateeseen ja sadetta jatkuikin pitkälle iltapäivään asti. Tarkoituksemme ei ollut lähteä mihinkään, joten eipä tuo sade nyt haitannut, olipahan aikaa kirjotella näitä blogitekstejä ja lueskella.

Juhannusaattona perjantaina 19.6. heräsimme edelleen sateen ropinaan, mutta sade taukosi jo aamun aikana. Ari kävi ensin 14 km:n juoksulenkillä ja sitten kävelimme vielä yhdessä saaren eteläpuolisen noin 5 km lenkin. Yhden naapuriveneen väki poikkesi päivällä kyselemässä vinkkejä Viron satamista, kun tiskialtaan äärellä oli tullut puheeksi, että olimme pari vuotta sitten purjehtineet Virossa. Myöhemmin illalla menimme vielä yhdessä heidän kanssaan ravintolaan syömään. Iltapäivän aikana oli saapunut laiturit täyteen veneitä, joista noin puolet oli Turun pursiseuran eskaaderiveneitä, Naisten saunassa olikin nyt vilskettä, kun edellisinä päivinä olin saunonut yksin. Iltaa kohti sää vain komistui ja aurinko paistoi. Jossakin vaiheessa nostimme juhlaliputuksen muiden mukana ja veneet olivatkin komeita katsottavia. Illan kutveessa kutsui yhden veneen väki meidät vielä heille iltakahveelle. Kutsun syy oli lähinnä, että he ovat Sulkavan pursiseuralaisia, vaikka veneen kotisatama onkin Helsingissä eli saimaalaisten kohtaaminen oli riittävä syy. Näin juhannusaatto oli meillä erilaisia tapahtumia täynnä, vaikkei Örössä tänä vuonna ollutkaan mitään virallista juhannusohjelmaa – kokkoa ei voi olla, kun ei saa sytyttää tulta ja kun ei saa kerätä kukkia, niin juhannussalkoakaan ei saa koristeltua. Ensi juhannukselle on kuulemma kuitenkin tarkoitus jotakin järjestää.

Siisttä ja kaunista ranta-aluetta.

Juhannusaaton juhlaliputetut veneet

Aiemmin Örö on ollut meille tuttu nimi sen vuoksi, että olemme radion merisään yhteydessä kuunnelleet rannikkoammuntojen tiedotuksia ja niissä on usein mainittu Örön ammunnat. Nyt keväällä luimme jostakin Örön avautumisesta ja yksi tämän kesän tavoitteemme olikin tutustua tähän aiemmin suljettuun saareen. Kannatti tulla. Örössä viihdyimme kolme yötä ja tämä on paikka, johon varmasti tulemme uudelleenkin!

Kokosin tähän vielä vähän infoa Öröstä

Örön linnakesaari on mielenkiintoinen kohde sekä historiansa että luontonsa puolesta. Saari on vajaan 4 kilometriä pitkä ja saaressa on kaksi noin 5 km pituista luontopolkua ja lisäksi on tsaarinaikaisia mukulakiviteitä. 

Teiden nimillä lienee omat tarinansa

Venäjä linnoitti Örön 1915-1917 Suomen ollessa Venäjän autonominen osa. Suomen itsenäistyttyä Örö toimi Suomen puolustusvoimien rannikkolinnakkeena vuoden 2014 loppuun asti. Örö ehti näin toimia sata vuotta rannikkolinnakkeena, kunnes siitä tuli osa Saaristomeren kansallispuistoa ja on nyt vast’ikään avautunut matkailulle. Saari tarjoaakin paljon mielenkiintoista katsottavaa ja infoa rannikkopuolustuksesta tsaarinajoista nykypäivään. Yksi nähtävyys on 12 tuuman kasarmialue ja järeä tykkipatteri. Tykin ammus painaa lähes 500 kg ja sen kantama on liki 45 km. Vielä 1980-luvun alussa saareen on rakennettu uusia ilmatorjunta-asemia.

Saaren pohjoisosan uusia linnoituksia

Saaren luonto on hieno: on hiekkarantoja, kallioita, luonnontilaista metsää, rantaniittyjä, kukkaketoja ja nummia. 

Ikihonka

Lehtoa

Kukkaloistoa ja nummea

Merikaali, pioneerilaji, joka asuttaa uusia, kasvittomia rantoja.

Örössä kasvaa mm. lännenkylmäkukka, jota ei kasva missään muualla Suomessa. Saarella on tavattu valtava määrä eri perhoslajikkeita, 1656 eri perhoslajia ja 126 uhanalaista perhoslajia. Ari näki lenkillään peuroja ja kuulimme haikaran huutoa. Lisäksi lintujen konsertti oli melkoinen vähän joka paikassa.

Tässä kuvan keskellä oleva lännenkylmäkukka on jo kukkinut ja on hahtuvavaiheessa.

Hyönteistutkimusta varten tällaisia pyyntilaitteita oli lukuisia.

Saaren kaakkoisosassa sijaitseva vierassatama on suojainen ja laitureissa kiinnitys on aisoihin ja lisäksi on muutamia kylkikiinnityspaikkoja. Satamapoukamassa on hyvällä paikalla kelluva septin tyhjennys, mutta eipä meidän lisäksemme nähty veneitä siinä käyvän, harmi. Rannassa on kahvila ja uudet WC-tilat sekä tiskipaikka. Suihku ja sauna ovat muutaman sadan metrin päässä entisellä kasarmialueella, missä on myös ravintola. Saarelle pääsee myös ilman omaa venettä kesäaikaan yhteysaluksella ja muulloin taksiveneellä, ja saarella on erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Sataman laiturialueen touhuja voi seurata reaaliaikaisesti webbikamerasta, joka löytyy saaren nettisivuilta www.örö.fi. 

Lomapurjehdus alkaa - Helsingistä Hankoon

Kylmää, sadetta ja kovia tuulia – tällaiselta tuntuu tämän kesän alku. Onhan toki aurinkoakin ollut, mutta kohta on juhannus ja koko Suomessa ei ole vielä ollut yhtään hellepäivää, harvoin edes 20 astetta. Näillä keleillä on ollut oma osansa meidänkin purjehdussuunnitelmiin. Veneessä on toki sisällä lämmintä ja reilu vuosi sitten ostetut uudet sadeasut antavat hyvän suojan niin sateelta kuin tuulenkin purevuudelta, mutta eipä ole ollut kovaa hinkua tehdä pitkiä päivämatkoja kylmällä merellä.

Irlannin reissun jälkeen pakkasimme veneen lähtökuntoon ja kävimme vielä mökillä. Sitten sunnuntaina 14.6. oli jo niin kova hinku päästä liikkeelle, että sadesääkään ei lähtöämme hillinnyt. Vähän ennen puoltapäivää irrotimme köydet ja näin lomapurjehduksemme alkoi. Karhusaaressa maissa oli 15-16 astetta lämmintä, mutta merellä vain 11 astetta, veden lämpötila 11,8 astetta. Tuuli oli kaakosta 4-6 m/s. Vuosaaren sataman ohitettuamme nostimme purjeet ja leppoisaa purjehdusta olikin koko päivä, välillä etenimme 6 solmua, välillä taas 3,5 solmua. Porkkalan niemen kupeessa Lähteelän kohdalla alkoi jo rantautuminen houkutella, kun tuuli heikkeni ja näin oli loman ensimmäinen purjehduspäivä takana klo 18.20.

Maanantaille 15.6. tuuli oli kääntynyt lounaaseen eli vastatuulta oli luvassa. Aamulla Arin herätessä oli myös sumua, joka kuitenkin haihtui nopeasti. Ari lähti liikkeelle klo 6.10 minun vielä nukkuessa. Päivän mittaan välillä oli synkkiä pilviä ja tuli pari sadekuuroakin, sitten taas oli mitä komein auringonpaiste. Tuulta oli aamulla vain 3-5 m/s, mutta iltaa kohti tuuli voimistui, ollen noin 11 m/s. 

Aurinkoa ja synkkiä pilviä

Päivän tavoitteenamme oli meille aiemmin käymätön paikka Tammisaaren eteläpuolella oleva Sommaöstranden, joka on valittu vuoden 2012 vierassatamaksi ja joka on palkittu 2014 vuoden yrittäjänä. Klo 13.30 olimme perillä, matkaa takana noin 37 mailia. Polttoainelaiturissa kävimme tyhjentämässä septin. Syvyys on näköjään juuri 2 m, sillä siitä lähtiessä köli hipaisi pohjaa, ilmeisesti hiekkapohja. Syksyllä sitten näkee, onko millaisia jälkiä, ainakaan ei kuulostanut pahalta hipaisulta, vaikka eihän se kivaltakaan kuulosta.  Vedenkorkeus oli lähellä nollatasoa. Vieraslaiturissa oli kyllä yli 3 metriä vettä, ainakin laiturin puolivälissä.

Hollantilainen "puukenkä"alus Sommarössä

Aluksessa oli komea peräsin

Rantauduttuamme Ari lähti lenkille ja minä jäin ruuan laittoon. Vastaavasti minä tein reilun pituisen lenkin illansuussa. Maisemat olivat tyypillistä sisäsaaristomaisemaa. Vierassataman huoltorakennus on vain muutaman vuoden vanha ja paikat olivatkin tosi siistejä. Kahvilan ihmiset olivat ystävällisiä ja sieltä ostimme juuri paistetun, vielä lämpimän saaristolaislimpun.

Tiistaille oli jälleen luvassa päivän mittaan kovenevaa tuulta ja sen vuoksi Ari irrotti köydet jo klo 5.10. Vastatuulta ja siis koneajoa, kun alku on aika kapeaa väylää ja loppumatkaksi ei enää viitsinyt nostaa purjeita. Hangon lähestyessä Ari herätti minut ja laiturissa olimme kiinni jo klo 8.30. Päivän matkaksi tuli 17 mailia. Meillä oli tällä kertaa aamupala vasta määränpäässä. Edessä oli päivä aikaa lueskella, käydä kaupassa ja kävelyllä. Ennustetun mukaisesti tuuli yltyi, jossakin vaiheessa oli 10-12 m/s, olikohan välillä enemmänkin, kun sai laiturilla kävellessään oikein puskea tuulta vastaan. 

Ei liene vaikea arvata, mistä suunnasta Hangossa tuuli

Kesän 2015 alku

Kesän aloitus meni vanhan kaavan mukaan eli helatorstain aikoihin Ari purjehti Suvisussun muutaman työkaverinsa kanssa Saimaalta Kotkaan. Keskiviikkona 13.5. työpäivän jälkeen autoilin heidät Ristiinaan, josta he motoroivat sateessa kovaan (13-17 m/s) vastatuuleen pursiseuramme majalle Korkiaan. Sauna maistui tämän parituntisen matkan jälkeen varmasti hyvältä.

Kylmää helatorstain purjehdusta, mutta iloisella mielellä

Seuraavana päivänä, helatorstaina, heillä oli sitten hyvää purjehdusta 8-11 m/s lounaistuulessa kanavalle, joskin osin sateessa ja päivälämpötilan ollessa vain 7 astetta. Rajalla Nuijamaalla oli passien tarkastus, mutta tulli ei tullut lainkaan paikalle – ilmeisesti tästä tullitarkastuksesta ollaankin luopumassa. Pällissä oli normaali Venäjän passintarkastus. Sulut sujuivat sukkelasti ja tasan 12 tuntia oli kulunut Korkiasta lähdöstä, kun he olivat alasululla Juustilassa kiinnittyneinä sulun yläpuolisessa laiturissa.

Perjantaina klo 7 sulkuun ja sulun alapuolella Venäjän tullitarkastus, joka tarkoitti vain alusilmoituksen ja venetodistuskopion jättämistä, tullikaavaketta ei nyt otettukaan. Viipurin ja Uuraisten jälkeen ollaan Suomenlahdella ja saa purjehtia. Nyt oli kuitenkin tuuli niin heikko, että pientä purjehdusyritystä lukuun ottamatta matka taittui motoroiden Kotkaan, jossa klo 20 olin heitä vastassa.

Normaalisti Kotkassa tapahtuu miehistön vaihto eli kanavamiehistö suuntaa kotiin ja minä astun veneeseen loppumatkaksi, mutta tällä kertaa meillä oli lauantaina ystävämme 50-vuotispäivät Mikkelin suunnalla, joten Suvisussun jätimme viikoksi Kotkaan ja itse matkasimme autolla mökille.

Lauantaina 23.5. matkasimme bussilla Kotkaan. Reipasta (10-13 m/s) tuulta oli jälleen ja kun tuulen suunta oli lounaasta eli olisi ollut meille täysin vastaista, niin emme lähteneet liikkeelle. Sunnuntaiaamuna Ari oli sitten anivarhain liikkeellä (klo 4.50). Tuuli oli edelleen vastaista, mutta nyt voimakkuudeltaan vain 5-9 m/s. Sunnuntain oli ennustettu olevan poutapäivän, mutta sadekuuroja tuli pitkin päivää ja lämpötila oli edelleen vain 12 astetta. Illaksi piti ehtiä perille ja koneella ajaen olimmekin jo klo 15.50 tutussa laiturissa Karhusaaressa (Itä-Helsingissä, aikaisemmin oli Sipoota).

Hyvin suojautuneena kylmää vastaan matkalla kohti Karhusaarta

Karhusaaressa Suvisussu olikin tällä kertaa kolme viikkoa – viikko oli vielä töitä ja sitten olimme puolitoista viikkoa kesäkuun alussa yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla Irlannissa. Ei Irlannista tässä sen enempää, mutta täytyy mainita, että paljon oli nähtävää, nimenomaan mahtavaa luontoa ja että vasemmanpuoleisessa liikenteessä autoilu sujui yllättävän helposti.