sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2012

Yhteenveto kesän reissusta

Tänä kesänä ei ollut montaa hellepäivää, mutta toisaalta ei myöskään kovin kylmiä päiviä. Muutamaa sadepäivää lukuun ottamatta meidän kohdalle ei sattunut paljoakaan sateita, vaikka Ruotsissa uutisoitiinkin ennätyssateista ja oli joidenkin jokien kovien virtausten ja tulvien varoituksia. Muistaakseni minulla oli sadekamppeet päällä vain Ahvenanmeren ylityksessä menomatkalla ja seuraavan kerran Saimaan kanavassa paluumatkalla. Pahimmat sadepäivät vietimme satamissa, mm. juhannuksena Kalmarissa ja paluumatkalla Helsingissä. Matkan loppuosa Suomessa tarjosi koko kesän huonoimmat säät. Kovia tuulia ei osunut kohdalle, mistä osoituksena, että emme tehneet yhtään kertaa reiviä. Lokimme mukaan teimme matkaa noin 1440 mailia, mutta lokimme alakanttiin näyttämisen vuoksi arvioisin todellisen matkan olleen 1500-1600 mailia. Kokonaisuutena onnistunut lomareissu!

sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2012

Lappeenrannasta Ristiinaan

Perjantaiaamuna 20.7. sataman kahvila/huoltoasema aukesi siis klo 9, jolloin tyhjensimme septin, tankkasimme polttoainetta ja maksoimme yöpymisen. Sitten ajelimme aurinkoisessa säässä ja kevyessä vastatuulessa (luoteesta 2-4 m/s) kohti pursiseuramme saaritukikohdetta Korkeaa. Saimaalla totesimme veden pinnan olevan todella korkealla. Korkeassakin kiinteästä laiturista oli veden pinnalla vain 10-15 cm, vaikka joskus se on ollut veneen keulan korkeudella. Korkeassa olimme klo 16.30 ja päivämatkaksi tuli 37 mailia. Oli siellä muutama muukin vene. Viime kesän suuri talkoourakka oli uuden saunan rakennus ja nyt pääsimme ensimmäistä kertaa testaamaan saunan löylyjä. Kyllä on hieno sauna ja hyvät löylyt.

Lauantaina oli yksi kesän lämpimimmistä aamuista. Päätimme viettää päivän paikoillamme. Päivä oli touhua täynnä: Ari keräsi ämpärillisen mustikoita ja pannullisen kanttarelleja, väki pelasi lentopalloa (tai siis beach volleyta) uudella hienolla hiekkakentällä ja jollakisakin järjestettiin (Ari voitti). Illalla tietysti saunottiin ja grillikatoksella nautittiin vielä Jukan (H.) maukkaita savumuikkuja. Kyllä oli mukava kesäpäivä.
Pelaamista...
... ja jollakisaa
Kisakatsomossa jännättiin, naurettiin ja annettiin ohjeita!
Sunnuntaina 22.7. oli aika päättää kesälomareissu. Auringonpaisteessa ajelimme vastatuuleen koneella Ristiinaan, jossa septillä käytyämme olimme omalla paikallamme laiturissa klo 12.30 ja tämä viimeisen päivän matka oli noin 12 mailia.

torstaina, heinäkuuta 19, 2012

Saimaankanavalla

Torstaiaamu 19.7. oli poutainen ja illan kova tuuli oli heikentynyt. Lähdimme Santiosta klo 6.40 ja pian rajan ylitettyämme Venäjän rajanviranomaiset kutsuivat VHF:llä ja kysyivät veneen nimen, rekisterinumeron ja kohteen. Mitään muita muodollisuuksia ei tässä vaiheessa ollut. Luotsia ei ole enää moneen vuoteen tarvittu, kun veneessä on VHF-puhelin ja englanninkielen taitoinen henkilö. Etenimme osan matkaa isopurjeella koneen avustuksella ja myötätuulen voimistuessa pääsimme myös kunnolla purjehtimaan. Vysotskin aallonmurtajalla olimme klo 11.50 ja lämpötila oli 16 astetta, ei siis kovin kesäistä säätä.

Saimaan kanavan alasulun ulkopuolella on Venäjän tullitarkastus, joka tarkoittaa vain miehistöluettelon ja venetodistuksen kopion antamista. Tulimme odotuslaiturin viereen ja minä ehdin kiinnittää keulaköyden, Arilla oli vielä takaköysi kädessä, kun tullivirkailija saapui veneen vierelle. Minä annoin pyydetyt paperit ja homma oli sillä selvä. Ari seisoi edelleen rannassa takaköysi kädessä. Saman tien kysäisin Juustilan sulusta, mikä on tilanne ja saimme heti luvan ajaa sulkuun sisälle. Voi siis sanoa, että tämä tarkastus sujui lennossa. Klo 14.45 olimme selvittäneet ensimmäisen kahdeksasta sulusta.

Seuraavatkin sulut olivat aina valmiina ja pääsimme ajamaan suoraan sulkuun sisälle. Venäjän puolen viimeisellä sululla Pällissä on Venäjän passintarkastus. Saimme sulkuvahdilta luvan odottaa sulussa sen aikaa, minkä passintarkastajilla kesti käyttää passeja kopillansa ja niin matka jatkui sujuvasti. Tässä vaiheessa oli alkanut kova sade ja ukkonen jyrähteli lähistöllä. Passintarkastajat kuljettivat passejamme ja miehistöluetteloamme huolellisesti sateenvarjonsa alla. Toinen tarkastaja kävi myös kurkistamassa sisällä veneessä.
Kohta taitaa sataa...
... ja sitten satoi.
Klo 17.05 jatkui matka kohti Nuijamaata, jossa on Suomen passintarkastus ja tulli. Rannassa oli neljä henkilöä valmiina meitä odottamassa. Sateen jatkuessa passintarkastaja tuli veneeseen sisälle sateen suojaan ja tullinainen kävi sisällä kuulemma ihan uteliaisuuttaan katsomassa, millainen meidän purjeveneemme on. Kahden muun kanssa seisoin sateessa laiturilla vähän nenäpää näkyen ja sain tilannetiedotuksen marjoista ja sienistä. Samalla kuulin, että vaikka meillä oli ollut monta tuntia kovaa sadetta, niin kuulemma 100 km:n päässä Kouvolassa oli paistanut koko päivän aurinko. Lämpötila oli meilläkin noussut sentään 19 asteeseen.
Meidän sulustussysteemi: köysi keskeltä kiinni, minä keulassa ja Ari takana puoshaalla tönimässä venettä irti seinämästä. 
Nuijamaan jälkeen on enää kolme sulkua. Tähän asti olimme edenneet uskomattoman nopeasti ja pohdimme, miten loput kolme sulkua pääsemme. Yleensä aina jossakin vaiheessa takaa Viipurista tulee matkustaja-alus Carelia ja esimerkiksi kaksi vuotta sitten jouduimme sen takia ennen viimeistä sulkua odottamaan 45 minuuttia. Nyt pääsimme myös Soskuan ja Mustolan sulkuihin ajamaan suoraan sisälle, joten tämänkertaisella sujuvalla etenemisellä ehdimme vielä Mälkiäänkin ennen Careliaa. Mälkiä oli sulutettu klo 20.20 ja Lappeenrannassa olimme klo 21. En usko, että koskaan ennen olemme edenneet kanavaa yhtä sujuvasti, siis ilman yhtään odotusta. Sadekin oli jo tauonnut. Matkaa tuli 66 mailia.

Lappeenrannan vierassatamassa hieman hämmästelimme, että klo 21 ei ollut enää mikään paikka auki, jotta olisi voinut maksaa satamamaksun ja saada suihkukoodit. Ystävällisen naapuriveneen ansiosta pääsimme sentään suihkuun. Vähän kummastuttaa Lappeenrannan kaupungin vierassataman rahastustoiminta, kun yli puolet vuorokaudesta (ilta klo 20 – aamu klo 9) ei ole rahastusta, eikä ole mitään mahdollisuutta saada suihkukoodeja muutenkaan. Satamamaksu lienee kuitenkin Saimaan kalleimmasta päästä (25 euroa). Helposti voisi jättää yöpymisen kokonaan maksamatta, jos lähtisimme tapamme mukaan aamulla ajoissa, mutta nyt aikomuksemme oli odottaa kahvila/huoltoaseman aukeamista.

keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2012

Helsingistä Santioon


Mukavaa purjehdusta Merjan ja Ilkan kanssa
Tiistai 17.7. valkeni aurinkoisena ja oli aika jatkaa matkaa kohti Saimaata. Työkaverini Merja saapui Ilkan kanssa veneelle päivämatkalle Porvooseen, josta he pääsivät bussilla takaisin. Hevossalmen sillalle ehdimme klo 10 aukaisuun ja Villingin jälkeen saimme purjeet ylös. Myötätuulta oli noin 7 m/s ja mukavaa purjehdusta saimme Sköldvikin edustalle, jossa tuli sadekuuro. Porvooseen päästyämme söimme aamulla Kauppatorilta ostettua savukalaa ja perunoita. Merjan ja Ilkan lähdettyä kotimatkalle, jatkoimme vielä matkaa tuttuun ja huippusuojaiseen Bockhamnin lahukkaan (Byön saaressa). Ennen Suninsalmea tuuli voimistui ollen 9-10 m/s. Bockhamnissa oli jonkin verran veneitä niin laiturissa, kelluvissa poijuissa kuin ankkurissakin. Meille löytyi tilaa laiturista. Perillä olimme noin klo 21.45 ja matkaa oli tullut 43 mailia.

Bockhamnin laituri ja veneiden kiinnitysköydet
Keskiviikkona 18.7. olimme liikkeellä klo 6.50. Alkumatka meni koneajona, sitten purjehdimme pari tuntia, kunnes tuuli heikkeni niin, että koneella taas ajelimme. Klo 13 pysähdyimme Kotkassa Sapokassa tankkaamaan sekä dieseliä että vettä ja tyhjensimme septin. Sitten matka jatkui kohti Santiota, jossa olimme klo 17.30 ja matkaa tuli 55 mailia lokimme mukaan. Päivä ei ollut lämmin, välillä sateli vähän vettä ja iltaa kohti tuuli voimistui. Santiossa Suomen rajaviranomaiset kävivät katsomassa paperit. Muuten Saimaan kanavalle menoa varten ei enää tänä kesänä tarvinnut mitään ilmoituksia.

sunnuntaina, heinäkuuta 15, 2012

Helsingissä

Su 15.7. Ari herätti minut innoissaan klo 7 jälkeen kertoakseen, että nyt hän vähän kolisee, kun löysi jääkaapin vian ja korjaa sen. Hangossa Ari oli mitannut jääkaapin jännitteen ja todennut sen olevan yli 13 volttia eli ihan kohdallaan. Nyt hän mittasi uudelleen ja lukema näytti nollaa volttia. Päätelmä oli, että jostakin on sähköjohto melkein poikki ja löytyihän se kohta turkkilevyjen (=lattialevyjen) alta. Johdon suojakuori oli mennyt jossakin vaiheessa rikki ja sisällä oli enää juuri ja juuri yksi säie ehjä, joka ilmeisesti vielä Hangossa riitti näyttämään ihan kelvollisia volttilukemia. Nähtyäni tuon johdon, ihmettelen, että jääkaappi on tähän asti toiminut moitteetta. Tuntui, ettei mikään virta voi enää mennä siitä läpi. Hyvä, että vika löytyi ja korjautui noin helposti. Jonkin verran tuli poisheitettävää ruokaa (sääli ruuan suhteen), mutta halvemmaksi se tuli kuin mennä ostamaan uusi jääkaapin koneisto.

Ei ihme, jos ei virta kulkenut.
Päivällä kävimme kotona hakemassa postin. Totesimme, että on yksinkertaisempaa asua veneellä, jossa on kaikki tavarat kuin mennä kotiin ja hankkia aamupala-ainekset, ottaa veneeltä tarvittavat vaatteet mukaan jne. Päivän mittaan tuli useampaan otteeseen sadetta ja illalla oli lisäksi ukkosta.

Mielenkiintoinen havainto kesäisestä Helsingistä: kadulla kuulee ainakin yhtä paljon muita kieliä kuin suomea, lauantai-illan pitsapaikassa kokki puhui meille englantia muutaman suomen sanan ohella ja sunnuntaina jäätelökioskilla myyjät puhuivat meille vain englantia.

Maanantain 16.7. vietimme edelleen Katajanokalla. Päivä oli sateinen ja lämpötila vain 16-18 astetta. Kävimme Lauttasaaressa venetarvikeliikkeessä ostamassa uuden laipiokompassin ja minä kiertelin vähän alennusmyyntejä. Meriveden pinta nousi vauhdilla ollen lauantaihin verrattuna noin 40 cm korkeammalla. Veneeseen nousuun mietimme jo portaiden paikalle laittamista ja kiinnitysköysiä piti vähän löysätä.
Aika ikävää säätä, vaikka juuri nyt ei satanut



lauantaina, heinäkuuta 14, 2012

Hangosta Helsinkiin

La 14.7. olimme aikoneet mennä Elisaareen, mutta toimimattomalla jääkaapilla se ei enää houkutellut, vaan päätimme suunnata suoraan Helsinkiin. Aamulla olimme liikkeellä klo 7.10 ja jälleen pääsimme purjehtimaan vauhdikkaasti, tällä kertaa 5-8 m/s sivutuulta lounaasta. Porkkalanselän alussa tuuli hiipui ja koneilimme pari tuntia. Porkkalanselällä hämmästelimme veden lämpötilaa, pääasiassa se oli reilut 14 astetta, mutta useampaan otteeseen oli kohtia, joissa lämpötila oli vain 7-8 astetta, mielenkiintoisia tuollaiset kylmät purskahdukset. Aika pian Porkkalanselän ylitettyämme tuuli kääntyi kaakkoon ja nopeasti voimistui niin, että saimme taas hyvää kyytiä purjeilla (nopeutta reilusti yli 6 solmua). Vähän ennen Helsinkiä tuuli oli kääntynyt lisää itään eli meille vastaisemmaksi ja samalla myös heikentyi, joten viimeiset mailit ajelimme taas moottorin voimalla. Helsingin Katajanokalla olimme klo 20.15 ja lokin näyttämä matka oli 60 mailia.

Minkähän nimisiä ovat nuo vastaantulleen purjealuksen kaikki purjeet?
Pikaisesti laitoimme veneen kiinni, maksoimme satamamaksun ja syöksyimme suihkuun ja saunaan, jotka olivat täälläkin auki vain 21 asti. Olin tosin soittanut etukäteen ja kysynyt suihkun aukioloa, jolloin satamatyttö oli luvannut päästää meidät avaimella suihkuun vielä klo 21 jälkeenkin, mutta sauna ei olisi enää silloin lämmin. Satamassa oli yllättävän vähän veneitä. Liekö satamamaksu korkea (meiltä poijupaikalla 32 euroa) vai mikä lie syynä. Meistä Katajanokan sijainti on kuitenkin mainio ja vaikka olemme kaupungin keskustassa, niin se on kuitenkin rauhallinen.

Olimme päivällä syöneet vain keittoa ja leipää, kun emme arvanneet enää käyttää lämmenneen jääkaappimme antimia ja nyt oli aikamoinen nälkä. Olisi meillä toki säilyke- / kuivaruokia ollut muutamaksi päiväksi, mutta kun olemme niin tottuneet laittamaan ihan ”oikeita” ruokia, niin oli vähän orpo olo. Saunan jälkeen lähdimme sitten etsimään iltapalaksi pitsaa ja löysimme Hostelin ravintolan, jossa oli vielä keittiö auki ja söimme maukkaat pitsat.

torstaina, heinäkuuta 12, 2012

Visbystä Suomeen

To 12.7. oli aika jättää Visby ja lähdimme merelle klo 7 pilvisessä säässä 7-8 m/s lounaistuulella. Olimme pohtineet eri paluumatkan vaihtoehtoja: Ruotsin mantereen kautta, suoraan Utöhön tai Hankoon tai sitten Viron kautta. Nyt lähtiessämme päädyimme Hangon vaihtoehtoon, jonne matkaa oli noin 198 mailia. Jo satama-altaassa nostimme purjeet ja purjehdustuulta jatkui iltapäivään asti. Klo 14 paikkeilla tuli mustat pilvet ja pieni sadekuuro, jonka jälkeen tuuli heikkeni nopeasti niin, että siirryimme koneajoon. Jossakin vaiheessa tuulimittari näytti ihan 0 m/s, muuten ollen 1-2 m/s. Gotlannin pohjoiskärjen jälkeen oli vähän inhottavaa ristiaallokkoa. Vallitsevan tuulen aalto tuli lounaasta ja oli siis meille täysmyötäinen ja lisäksi edellisen päivän (tai Etelä-Itämereltä tulevan) aalto tuli kaakosta. Kun tuuli hävisi, niin varsinkin koneajolla tuollainen aallokko heilutteli välillä venettä aika tavalla.
Välillä matkalla pääsee ompeluhommiinkin (istuintyynyn vetoketju ratkennut).
Koko ilta ja yö jatkui yhtä heikkotuulisena ja vasta aamulla klo 6 saimme uudelleen purjeet ylös. Yö oli selkeä ja melko lämmin. Yöllä pidämme kolmen tunnin vahtivuoroja. Olemme todenneet tuon kolme tuntia meille sopivaksi. Kahdessa tunnissa toinen ei ehdi kunnolla nukkua ja neljä tuntia tuntuu yöllä vahtivuorossa olevalle kovin pitkältä ajalta. Vahtivuoroissa ei paljoa tapahtunut, laivat menivät yleensä omaa väyläänsä meidän sivulla, ainoastaan pari laivaa meni reittimme poikki. Auringonlasku oli komea.

Yöpurjehduksen helmiä (kuvia ei ole mitenkään käsitelty jälkikäteen)
Kun tuuli sitten perjantaiaamuna virisi, niin se jatkuikin koko päivän. Välillä nostimme sekä keula- että isopurjeen, mutta koska edelleen oli täysmyötäistä, niin keulapurje ei vetänyt (olisi pitänyt laittaa virskirjalle) ja päädyimme pelkkään isopurjeeseen, jolloin pilotti jaksoi hyvin ajaa. Tuulen ollessa lopuksi 8-9 m/s tuo pelkkä isopurjekin kiidätti meitä ihan mukavasti. Pilotti ajoi koko matkan ja me vietimme aikaa lueskellen, ruokaa laittaen, päivätorkkuja ottaen ja muuten vaan aikaa kuluttaen. Päivä oli kaunis, vaikka välillä olikin joka puolella ukkospilven näköisiä möykkyjä. Juuri ennen Hankoa kävi merivartiosto kumiveneellään kysymässä, mistä tulemme ja onko meitä vain kaksi. Ilmeisesti kirjasivat myös veneen tiedot ylös (nimen ja rekisterinumeron?). Hankoon saavuimme s/y Allin viereen klo 22. Pakkasimme pikaisesti suihkukamppeet, mutta suihkujen luona totesimme, että ne olivat jo menneet kiinni. Pettyneinä palasimme veneelle todetaksemme toisen ikävän asian eli että jääkaappi ei toimi. Ari koetti pikaisesti tutkiskella, olisiko jokin ihan selvä vika, vaan ei löytänyt. Allin väki oli tällä välillä laittanut meillekin iltapalaa, joten vietimme heillä vielä rattoisan iltahetken ja lopuksi lahjoitimme vähän jääkaappimme sisällöstä heille, etteivät kaikki mene pilalle.


keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2012

Visbyssä

Ti 10.7. oli tuulinen päivä, 10 m/s, puuskat 14 m/s satama-altaassa. Silloin ei juuri veneitä lähtenyt eikä tullut. Meillä oli tarkoituskin viipyä muutama päivä Visbyssä. Koneajoa on tullut kesän mittaan sen verran, että kun moottorin öljynvaihdot tehdään 100 tunnin ajon jälkeen, niin oli sille sopiva aika. Ari huomasi, ettei meillä ollutkaan mukana riittävästi öljyä, joten sitä piti lähteä hankkimaan. Oli vaan niin, että Volvo Pentan omaa öljyä (jota on ollut tapana käyttää) oli saatavilla lähimpänä Klintehamnista (noin 30 km päässä). Niinpä Ari vuokrasi mopon ja huristeli sillä hakemaan öljyä. Öljynvaihto jäi seuraavalle päivälle.

Allin väki oli illalla menossa tapaamaan purjehdustuttujaan Lokrumeen (noin 15 km päässä Visbystä) ja mekin olimme saaneet sinne kutsun. Isäntäväki haki meidät kaikki ystävällisesti ja toivat vielä takaisinkin veneille. Isäntäväki oli ollut 2000-luvulla useamman vuoden purjehdusreissulla mm. Brasiliassa ja Karibialla. Ilta kului rattoisasti hyvän ruuan ja jutustelun parissa. Mielenkiintoisia ihmisiä sitä tapaa purjehtijoiden joukossa.
Isäntäväki esittelemässä grilli-illan kattausta, Taru ja Jukka keskellä
Ke 11.7. Alli lähti jo kohti Suomea, mutta me vietimme aikaa edelleen Visbyssä paitsi öljynvaihdon parissa niin mm. käymällä kasvitieteellisessä puutarhassa. Sataman moottoriveneissä oli aikamoista menoa. Tiedä sitten, mitä se olisikaan seuraavalla viikolla, kun silloin on Visbyssä ns. Stockholms Veckan. Silloin kuulema tulevat äveriäät tukholmalaiset nuoret aikuiset, siis juppi-einarit, veneille. Nämä kiertävät heinäkuussa eri paikoissa ja viettävät viikon kussakin paikassa (ilmeisesti Åre, Båstad, St Tropez/Nizza ja Visby) ja käsittääksemme vain juhlivat.
Visbyhän tunnetaan ruusuistaan

Kun ruusut viihtyvät, niin niitähän voi laittaa vaikka mihi.
s/y Alli lähti kohti Hankoa
Stocholmsveckanin alkuasetelma

 Ei ihan heti tulisi itsellä mieleen pistää hiiligrilliä pystyyn veneen kannelle.
Ari näki grillissä liekit, onneksi ei avotuli sentään sytyttänyt venettä.

 Star Clippers -ristelyalus
Lounastee ihan kelpo paikassa. Mikä mättää?
(Arin vastaus: Miksi kahvia ei tuoda pikakahvina, vaikka tuodaan teepussi?)







maanantaina, heinäkuuta 09, 2012

Kohti Visbytä

Ma 9.7. oltiin liikkeellä jo klo 4.40. Minä tosin tapani mukaan menin takaisin nukkumaan ja heräsin vasta, kun Ari nosti purjeet klo 8 jälkeen. Aamu oli aurinkoinen ja heikkotuulinen, mutta päivän mittaan tuuli koveni, ollen aluksi 5-6 m/s etelätuulta, sitten lounaasta 6-8 m/s ja illalla 10-12 m/s. Matkanteko oli hulppeaa purjehdusta ja perillä Visbyssä olimme klo 15.15 ja matkaksi tuli 54 mailia. Saavuimme sopivaan aikaan, sillä saimme sisäaltaasta mitä suojaisimman paikan, mutta sopivan kaukana ihan takimmaisesta pohjukasta, jossa oli runsaasti isoja moottoriveneitä ja menoa ja meininkiä. Ristiinalainen s/y Alli oli saapunut jo edellisenä päivänä ja oli mukava tavata tuttuja.
Visbyläisen kahvilan kalusteita

sunnuntaina, heinäkuuta 08, 2012

Öölannin Sandvikiin

Su 8.7. aamulla vähän satoi, mutta sitten sää selkeni. Odottelimme kauppojen aukeamista klo 12 asti parin asian ostamiseksi ja lähdimme tankkauksen kautta klo 12.30 merelle kohti Öölantia. Tuulta oli lännen/lounaan puolelta 9-10 m/s, joka matkan varrella pikku hiljaa heikkeni ollen lopussa 4-6 m/s. Matka taittui mukavasti purjehtien ja sää lämpeni pitkin iltapäivää niin, että tarkenimme merelläkin shortseissa ja T-paidassa, mikä taisi olla ensimmäinen kerta tänä kesänä. Saavuimme Sandvikiin klo 18.30 ja lokimme mukainen matka oli 29 mailia. Ilta oli edelleen lämmin ja oli mukava istua veneen ulkotilassa savukalasta nauttien.
Leppoisaa purjehdusta lämpimässä kelissä
Sandvikin ilta

Bornholmilta Kalmariin



Aamun tyyneyttä
 Lauantaiaamuna 7.7. oli kaunis auringonpaiste, kun Ari klo 5.10 lähti laiturista liikkeelle. Tuuli oli olematon, joten koneajoa oli edessä. Klo 6 hän herätti minutkin, kun oli tullut todella sankka sumu. Tutka ja AIS oli päällä, onhan Bornholmin pohjoispuolella hyvin vilkas laivaväylä. AISista nähtiin laivat ja tutkasta puolestaan ainakin osa verkkomerkeistä ja mahdolliset pienemmät alukset, joissa ei ole lähettävää AISia. Kun olimme selvinneet Bornholmin verkkoalueen ohitse, menin takaisin nukkumaan. Sinänsä verkkoja ei tarvitse kokonaan kierrellä, sillä ne eivät yleensä ole pinnassa, mutta täytyy niitä kuitenkin koettaa sen verran nähdä, ettei tule ihan verkkomerkkien päälle ajettua.
Aamun usvaa, ei vielä sankkaa sumua
AIS ja tutka kertoivat, että kyllä muitakin oli liikkeellä
Heikkoa tuulta jatkui melkein Utklippanille (Ruotsin rannikolle) asti ja vasta klo 14.30 nostimme purjeet. Sumu jatkui vielä pari tuntia, mutta sitten sumun hävitessä loppui tuulikin. Päivän mittaan se vähäinen tuuli, mitä oli ollut, vaihteli koillisesta pohjoisen kautta länteen ja lopulta etelään. Vielä kerran yritimme illan aikana purjehtia, mutta vajaaksi tunniksi yritys jäi.

Aamulla lähdimme liikkeelle ajatuksella mennä suoraan Kalmariin. Illan mittaan koneella ajaessamme pohdimme muitakin vaihtoehtoja, mutta kiikaroidessamme Kristianopel näytti kovin täydeltä ja Bergkvara olisi tehnyt sen verran mutkaa, että lopulta päädyimme jatkamaan Kalmariin. Sinne saavuimme jälleen kerran pimeässä juuri vuorokauden vaihtuessa ja matkaa tuli reilut 100 mailia. Luulen, että olemme useammin saapuneet etelän suunnasta Kalmariin pimeässä kuin valoisassa. Kalmar on siitä hyvä paikka, että sinne on helppo tulla pimeässäkin ja tähän asti sieltä on aina löytynyt helposti paikka, nytkin oli jopa valinnanvaraa. Yö oli ihanan lämmin, tuolloin puolen yön aikaan oli vielä 20 astetta ja merivesikin oli edellispäiviä lämpimämpää: Kalmarsundissa se oli jo 18 astetta ja nyt satama-altaassa 20,4 asteista.
Lokki kuolleen hylkeen kimpussa Kalmarsundin eteläpäässä

perjantaina, heinäkuuta 06, 2012

Haslessa


Rönnen katunäkymää
Torstaina 5.7. pyöräilimme Rönneen, noin 10 kilometriä Haslesta etelään. Sää oli hyvin vaihteleva. Kun aurinko paistoi, oli suorastaan kuuma, mutta sitten kun pilvistyi, piti etsiä pitkähihaista päälle. Päivän mittaan sää muuttui useampaan kertaan ja sumuakin tuli. Yöllä satoi ja tuuli kovasti.

Rannassa oli alkamassa vuosittainen Sildfesten, jonka tapahtuma-areena oli suoraan veneemme edessä, minkä vuoksi vaihdoimme Rönnestä palattuamme toiseen satama-altaaseen. Illalla Tivolin ja musan äänet hieman häiritsivät nukkumistamme. Aamulla Ari totesi juhlimisen jälkiä katsoessaan, että ainakin kalja oli maistunut juhlijoille maassa olevien muovisten olutmukien perusteella.

Perjantain 6.7. vietimme edelleen Haslessa odotellen tuulen kääntymistä. Nyt oli jo muutaman päivän tuullut koillisesta, emmekä halunneet lähteä vastatuulella kotimatkalle. Perjantaiaamu oli lämmin ja päivän mittaan lämpötila vaihteli jonkin verran. Jälleen pilvistyessä tuli viileä, mutta auringon paistaessa hiki ja täytyi jo vältellä auringossa oloa. Vielä klo 22 oli 21 astetta lämmintä, mikä tämän kesän viileissä säissä tuntui ihmeelliseltä. Illalla tuuli kääntyi länteen ja pohdimme jo lähtevämme yötä vasten liikkeelle, mutta jätimme lähdön kuitenkin seuraavaan aamuun. Vaihdoimme vielä kerran satamapaikkaa takimmaiseen satama-altaaseen ja siellä ei musa häirinnyt.

Lankkupihvi merinäköalalla
Haslen kalasatamaa
Bornholmin satamista olemme vuosien varrella olleet Rönnessä, Allingenissa, Gudhjemissa ja nyt Tejnissä ja Haslessa. Näistä meidän mielestämme viehättävimmät ovat Gudhjem ja Allinge. Lisäksi olemme pyöräillessämme todenneet, että Sandvik on pieni ja oli aika suojaton koillistuulella ja Svaneke taas mukavan oloinen, mutta satama on kesällä kovin täysi. Hammarhamn sijaitsee viehättävän luonnon äärellä, mutta tällä kertaa se oli aika täysi tai olisihan sinne mahtunut toisen veneen kylkeen. Kylkikyljessä oloa on aika monessa muussakin Bornholmin satamassa. Rönnessä on kiinnitystapana tolpat, Haslessa ja Gudhjemissä olemme olleet kiinteässä pohja-ankkurissa, Haslessa osan aikaa kylkikiinnityksessä. Pohja-ankkureita ei taida Suomessa olla, mutta etelämpänä ne ovat aika yleisiä, myös Tukholman saariston Sandhamnissa on yhdessä altaassa tällaiset. Se on siis köysi, jonka toinen pää on kiinni laiturissa ja toinen pää ankkuroitu kiinteästi pohjaan. Tähän kiinnittäytyminen tapahtuu niin, että veneen keulan tullessa laituriin napataan vaikka puoshaalla köydestä kiinni ja kiristetän se veneen perään. Poislähtiessä taas päästetään köysi ensin veneestä irti ja odotetaan hetki, että se uppoaa, jonka jälkeen on helppo poistua laiturista. Meistä tämä on hyvä systeemi. Ainoastaan ikävää on se, että köysi on yleensä limainen ja leväinen eli siis likaa ainakin kädet ja knaapin ympäristön.

keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2012

Kuntoilua

Keskiviikko 4.7. meni kuntoillessa. Vuokrasimme polkupyörät ja ajelimme Haslesta pohjoiseen. Rannikkoa pitkin seurasimme pyöräilyreittiä, välillä päällystettyä, välillä sorapintaista. Pohjoisosaan päästyämme, siirryimme Sandvikissä kävelijöiksi ja vaelsimme reilut kaksi tuntia pohjoisosan nummimaisissa maisemissa. Takaisin palasimme Allingenin kautta ja sitten suoraa reittiä päällystettyä autotietä pitkin. Olimme matkassa noin kuusi tuntia ja totesimme Bornholmin pohjoisosan olevan kovin mäkistä maastoa, ylämäkiä tuntui olevan aina yksi jokaista kilometriä kohden (alamäet menivät välissä nopeasti). Päivä oli pilvinen, eikä kovin lämpöinen (alle 20 astetta).

Tanskalainen "pieni" voileipä

Majakanvartijan toimisto...

...ja hänen majakkansa
Patikointia lampaiden keskellä

tiistaina, heinäkuuta 03, 2012

Tejnistä Hasleen

Tiistaiaamuna 3.7. lautan tarkastaja soitti heti klo 9 ja kertoi hinnan. Ari hyväksyi sen. Lautan tarkastaja lupasi tuoda lautan takaisin veneelle klo 10 ja täsmällisesti hän tulikin. Maksusta hän totesi, että voimme käydä maksamassa joko samana tai seuraavana päivänä. Tässä välissä olimme ehtineet aloittaa pyykinpesun ja sopivassa välissä kävelimme taas huoltofirmaan. Silloin ilmeni, ettei heillä ollut korttilaitetta (kun se tulisi niin kalliiksi) ja meillä ei tietenkään niin paljoa käteistä. Ari oli kyllä aamulla tehnyt aamulenkin lähikaupunkiin Allingeniin, mutta ei ollut nostanut kovin paljon rahaa. Mutta ei hätiä, heille ei ollut mikään ongelma lähteä käyttämään Aria Allingenissa, noin 4-5 km päässä. Näin Ari nosti rahaa ja saimme maksettua. Totesimme, että kyllä oli hyvää palvelua ja kaikki hoitui mutkattomasti ja nopeasti.

Pyykit saimme pestyä ja puolen päivän aikaan olimme valmiit lähtemään. Tuuli oli kaakosta vaihdellen 2-7 m/s. Suuntasimme takaisin saaren pohjoiskärkeen ja sieltä länsipuolelle Hasleen. Aluksi aallokko oli aika isoa, mutta saaren toisella puolella leppeän keinuttelevaa. Ilmeisesti joidenkin mielestä keli oli kova, sillä sekä edellisenä päivänä Tejnissä että nyt heti Hasleen tultuamme meiltä kyseltiin kelistä ja joku veneilijä Haslessa kertoi, ettei ollut lähtenyt merelle, kun oli niin kova aallokko. Päivän matka oli vain 12 mailia, mutta aikaa kului 3 tuntia, kun purjehdimme vain pelkällä keulapurjeella ja matkalla kävimme katsomassa Hammerhavnin sataman. Ilta oli jälleen lämmin, kun aamun sade-/sumupilvi haihtui päivän mittaan.


Haslen katunäkymää

Ilta Haslessa

maanantaina, heinäkuuta 02, 2012

Bornholmille

Maanantaina 2.7. oli aika jättää Ruotsi. Auton palautuksen ja pienen kauppakäynnin jälkeen lähdimme klo 10.30 kohti Tanskaa, Bornholmin saarta. Aurinko paistoi ja oli reipas sivutuuli. Aallokko keinutteli venettä aikalailla, mutta nautimme vauhdikkaasta purjehduksesta. Kohteenamme oli Tejn-kaupunki saaren koillisosassa. Kiinnityimme laituriin klo 15 ja matkaa tuli 22 mailia (siis lokimme mukaan, oikeasti ehkä noin 24 mailia).
Bornholmia lähestytään

Tejn on lähinnä kalastussatama, eikä mikään viehättävä huvivenesatama. Tejn oli kohteemme sen vuoksi, että kaksi vuotta sitten Bornholmilla ollessamme kuulimme yhdeltä suomalaiselta venekunnalta, että siellä saa kätevästi tarkastutettua pelastuslautan. Niinpä suuntasimme heti laituriin päästyämme puolen kilometrin päähän kyseiseen huoltofirmaan (Bornholms Flådeservice). Kerrottuamme asiamme, ystävällinen mies lähti saman tien autollaan hakemaan lautan veneeltä. Hän lupasi avata ja katsoa, missä kunnossa lautta on ja soittaa seuraavana päivänä, minkä hintaiseksi tarkastus tulee. Jos emme ota tarkastusta, kustannusarvio ei maksa mitään. Nopeasti lähti asia vireille.
Oli siellä Tejnin satamassa myös komea jahti
(nettitieto: Mulligan, an 80’ Hoek Truly Classic designed by Andre Hoek and built in 1996)

sunnuntaina, heinäkuuta 01, 2012

Simrishamnissa ja automatkailua

Perjantaille 29.6. oli luvattu kaakkoistuulta ja hyvää tuulen suuntaa hyödyntäen oli aikomuksemme suunnata Tanskaan ja jatkaa sitten edelleen Saksaan. Torstai-iltana kuitenkin ajatuksemme muuttui. Ennusteen mukaan tuulen suunta olisi edelleen hyvä, mutta perjantaille luvattiin lähes koko päiväksi kovaa sadetta ja ukkosta. Se ei meitä houkutellut merelle lähtöön ja lopputuloksena päätimmekin jäädä useammaksi päiväksi Simrishamniin, vuokrata auton ja lähteä autoilemaan Pohjois-Saksaan. Perjantaiaamu oli vielä kaunis, mutta sitten ennuste oli oikeassa ja alkoi sade. Netin tutkakuvista totesimme, että jos olisimme lähteneet merelle, niin olisimme taivaltaneet koko päivän sateessa ja ukkosessa. Totesimme tehneemme hyvän päätöksen.


Lauantai ja sunnuntai 30.6.-1.7. meni siis autoreissulla. Ensin suuntasimme Tanskan kautta Lübeckiin ja sieltä edelleen Wardemündeen, missä yövyimme. Ohi mennessämme kävimme Rostockin satamassa varaamassa laivaliput sunnuntai-illalle Sassnitzista Ruotsin puolelle Trelleborgiin. Wardemündessa olemme olleet useita kertoja veneelläkin. Tiesimme ja totesimme, että sen viereen on tullut uusi suojainen venesatama Hohe Düne, jossa oli paljon paikkoja ja tyhjääkin, eikä satamamaksukaan ollut kova (17 euroa). Päivä oli helteinen ja ilta oli ihanan lämmin. Oli suloista istuskella illalla ulkona vielä pimeän tultua. 



Juutinrauman silta. Pitkä ...

 
... ja korkea
 Sunnuntaina kiertelimme rantareittejä pitkin edelleen itään. Mielenkiintoista oli käydä joissakin ennestään tutuissa paikoissa, joissa olemme viimeksi vierailleet toistakymmentä vuotta sitten. Alue on entistä Itä-Saksaa ja 90-luvun loppupuolella varsinkin maaseudulla oli aika ränsistynyttä. Nyt talot ovat saaneet maalia pintaan ja yleisnäkymä oli muuttunut aika paljon. Sen sijaan Sassnitzin vierassatama ei ollut ainakaan parempaan suuntaan mennyt. Samalla tavalla veneet olivat valtavan pitkän aallonmurtajan varrella, josta suihkutiloihin oli satojen metrien matka. Vaikutti siltä, että laitureita oltaisiin rakentamassa, mutta tiedä sitä, milloin tulevat. Muistelimme, miten olimme vuonna -99 syöneet rantaravintolassa, joka oli valtava pelkistetty avoin tila (perinteinen itäsaksalainen). Nyt sitä ei enää ollut. Rakennus kyllä oli, mutta tilalle oli tullut useampia pieniä tiloja. Hintojen totesimme olevan edelleen länttä alempia. Iso omenatortun pala maksoi kahvilassa 1 euron ja ison oluen olisi saanut 2 eurolla. Illalla palasimme siis laivalla Ruotsiin ja ajelimme veneelle.

Lyypekin vanhaa kaupunkia


Lyypekin Marienkirchen astronominen kello


Marienkirchen keskikäytävä


  Gutenbergin aikuinen painokone


Minä lähden nyt...


Saattajat. Ja heitä oli paljon.


Iltapala Wardemunden rantakuppilassa


Wardemunden ilta...


...jatkuu


... ja päättyy ilotulitukseen


Ei ne Saksan tiet aina niin hyviä ole