perjantaina, kesäkuuta 29, 2018

Vätternin ja Vänernin väli


Aamu Karlsborgissa

Tiistaina 26.6. aurinko paistoi, oli varmaankin reissumme lämpimin aamu, tuuli oli hyvin heikkoa ja päivästä tulikin helteinen. Lähdimme liikkeelle vähän yli yhdeksän. Reilun puolen tunnin kuluttua saavuimme Forsvikin sululle, joka on Götan kanavan vanhin sulku ja samalla viimeinen sulku, jolla nousimme vielä ylöspäin. 

Forsvikin sululle tuloränni
Kohta Forsvikin sulusta ulos.
Pystyssä on Götan kanavan vanhin silta, joka ei ole enää käytössä  ja sen takana uusi aukeaa.
Ylöspäin mennessä keulasta menee tuo musta köysi plokin kautta taakse, jota Ari
veneen noustessa vinssin kanssa kiristää. Takaköysi on kiinteästi kiinnitetty.

Tämän jälkeen edessä oli yksi kanavan viehättävimmistä osista: ylänköjärvialuetta, jossa oli kapeita avokanavia ja rakennettuja penkereitä, joita pitkin aikoinaan aluksia on voitu vetää ja vinssata eteenpäin. Tämän Viken-järven olemme molemmilla aiemmilla kerroilla kokeneet sateessa ja kylmässä säässä. Nyt saatoimme todeta, ettei Viken aina ole sellainen. 

Aina ei suinkaan mennä leveimmästä väylästä
vaan siitä, mikä turvalliseksi osoitetaan.
Vikenin kapeiden osuuksien näkymiä
Näissä kohdissa ei vastaan tulevaa matkustaja-alusta ohitettaisi.

Edelleen Vikenin ylänkömaisemia

Ei passaa mennä ihan kivimuurin lähelle.
Kivimuuria oli pitkät matkat järviosuudellla.
Vanha kivipollari vinssausta ja kiinnittäytynistä varten
Eiköhän tuossa ole kyllin selvästi merkitty, mistä välistä kannattaa mennä ja mistä ei.
Vastaantulijoita


Vikenin jälkeen Tåtorpissa oli Götan kanavan toinen käsikäyttöinen sulku, jonka korkeusero on vain noin 10 cm. 

Minäkin pääsin hommiin Tåtorpin sululla

Kanavan rannalla "Visionär vid vatten"
Siellä täällä kapeammilla kanaviaosuuksilla on kohtauspaikoiksi merkittyjä levennyksiä. 

Klo 13 jälkeen saavuimme Vassbackeniin, ja päivän taival oli 19 mailia. Illan suussa kävelimme muutaman kilometrin päähän tullessamme ohittamaamme Lanthöjden luokse, jossa on kaivetun kanavan korkein kohta. Matkalla meitä kiusasivat kärpäset ja perillä hyttyset niin, etteipä siellä pysähdytty sen enempää. Lanthöjden näytti olevan vain mäki, jonka juurella on ilmeisesti ollut joko sauna tai grillikatos, mutta joka oli palanut.

Illalla oli mukava istua ulkona ja kuunnella puista tulevaa mahtavaa lintujen sirkutusta ja läheisen kosken solinaa. Vielä puoli yhdentoista aikaan ulkona oli 21 astetta lämmintä.

Vassbacken aamulla


Keskiviikko 27.6. oli edellisiä päiviä kuumempi. Lähdimme liikkeelle yhdeksän aikaan ja sitä ennen Ari oli ehtinyt jo pestä yhden pienen konepyykin ja saada ne kuiviksikin kuivaajassa. Edellisenä päivänä oli vain kaksi sulkua, mutta tälle päivälle tuli 11 sulkua ja 13 siltaa. Alaspäin meno on hyvin helppoa ja leppoisaa.

Kanavamaisemia
Ruotsin pienin lossi - Götan kanavan ylitykseen ennen Törebodaa

Törebodia ennen on ensin rautatiesilta ja sitten maantiesilta, joka avataan vain täysin ja puolin tunnein. Rautatiesillan avausta odottelimme jonkin aikaa. Koetin etsiä jo puhelinnumeroa, josta voisi kysyä avauksessa. Kello oli nimittäin 10 ja infotaulu väitti, että seuraavan kerran silta avataan vasta klo 14.30. Silta avautui kuitenkin niin, että pääsimme lähellä olevasta maantiesillasta klo 10.30 aukaisulla. Yhdellä sululla odottelimme mukaan kahta muuta venettä, muuten matka eteni joutuisasti. 

Hajstorpissa kolmoissulku
Sulun seinämä vuotaa, onneksi osui vain kannelle.

Klo 14.30 saavuimme Lyrestadiin, ja matkaa tuli 11,9 mailia. Siis kaikki tuntui menneen sujuvasti lukuisissa suluissa ja siltojen aukaisuissa, mutta viidessä ja puolessa tunnissa emme matkana edenneet tuon enempää.

Päivä oli edellisiä kuumempi, 29 astetta. Nyt etsimme esille jo muutama vuosi sitten tekemäämme aurinkosuojakangasta, mutta jolla ei viime vuosina ole ollut käyttöä. Sisällä veneessä lämpötila oli 33 astetta, eikä ulkonakaan olisi pystynyt olemaan auringonpaisteessa kuumuudessa ja ihoa polttamatta.

Lyrestad
Kotitekoinen aurinkosuojamme
Viljavat pellot ja tuulimyllyt

Torstaina vähän ennen klo 9 :ää liikkeelle lähtiessämme oli jo 20 astetta ja koko ajan lämpötila vain nousi. Kello 10 oli jo 24 astetta. Edessä oli 7 sulkua, joista 5 ensimmäistä etenimme yhdessä kahden muun veneen kanssa. Näistä toinen oli samainen saksalais-tanskalais omistuksessa oleva Suomen lipun alla purjehtiva vene (s/y Sapkir), joka on tavattu jo useita kertoja matkan aikana. Sjötorpissa aioimme ensin jäädä yläsatamaan, mutta septillä käytyämme päätimme mennä vielä yhden kaksoissulun alas keskisatama-altaaseen. Siellä näytti viihtyisämmältä ja sinne kävi mukavasti tuuli, joka vilvoitti oloa. Tuulta oli illan mittaan sen verran, että Vänernillä näkyi vaahtopäitä. Näihin 7 sulkuun, yhdellä sululla noin puolen tunnin odotukseen ja septillä käyntiin meni reilu 3 tuntia ja matkaa tuli 3,8 mailia.

s/y Sapkir lähti tänään perjantaina aamulla. Me jäimme päiväksi Sjötorpiin.

Tämän päivän (perjantai 28.6.) vietämme vielä täällä Sjötorpissa. Alun perin aikomuksemme oli pyörähtää Vänernillä muutamassa paikassa, mutta kanavan eteneminen verkkaiseen tahtiin vei voiton tästä ajatuksesta. Joten nyt olemme kääntöpisteessämme ja huomenna on tarkoitus lähteä paluumatkalle Götan kanavaa toiseen suuntaan. Götan kanavassa on 58 sulkua, joista viimeisen jätämme tällä kertaa väliin.

Sjötorpin sulku numero 2 ja sen takana keskiallas, jossa olemme.

Sjötorpin keskiallas toisesta suunnasta

maanantaina, kesäkuuta 25, 2018

Vätternin ylitys


Maanantaina 25.6. aamupäivän kauppakäyntien jälkeen lähdimme Vätternille puolen päivän aikaan. Vättern on noin 15 mailia leveä Motalan kohdalla. Kahdella edellisellä kerralla Vätternin ylitykset ovat olleet melkoisia.

Ensimmäisellä kerralla vuonna 1995 oli sateinen ja kylmä sää. Olimme tuolloin aamupäivällä siirtyneet Motalasta vajaan kymmenen mailin päähän Vadstenaan. Ykskaks sää selkeni ja lounaistuulta oli 5 m/s - siis tulikin loistava purjehduskeli. Kävimme hakemassa satamamaksun takaisin ja kokemattomuuttamme lähdimme ylittämään Vätterniä. Ennen Vätternin vastarantaa alkoi kova sade ja tuuli yltyi, kääntyi koko ajan läntisemmäksi, siis meille vastaiseksi, oli puuskaista ja tuulen nopeus oli lopulta lokikirjamme mukaan 15 m/s, meillä oli jo kakkosreivi, luovimme aika epätoivoisesti ja purjehdusuramme ensimmäisen ja viimeisen kerran tuli epäilys, pääsemmekö koskaan sinne, minne haluamme – pääsimme. Nykytiedoillamme olisimme tajunneet, että tuo sään selkeneminen tarkoitti sitä, että olimme matalapaineen keskuksessa, olihan ilmapaine koko ajan laskenut (lokikirjan merkintöjeni mukaan ilmanpaine oli vain 995), joten tuuli tulee kääntymään ja voimistumaan uudelleen. Toisekseen, jos nyt olisi yhtä toivotonta luovimista, niin varmaankin kääntyisimme takaisin tai etsisimme vaihtoehtoisen rantautumispaikan myötäisempään tuulen suuntaan.

Toisella kerralla vuonna 2008 olen kirjannut Vätternin ylityksestä: ” Ykkösreivi. Märkää tuloa, aallokko jyrkkää ja isoa.” Tämä reissu tehtiin siis Jonilla, ensimmäinen Sunwind 26:lla.

Tällä kertaa keli Vätternillä oli täysin toisenlainen keli: lähes pläkää, siis koneajoa ja iltapäivän lämpötilakin 24 astetta. Päivän matkaksi Karlsborgiin tuli 18 mailia.

Tyynellä Vätternillä

Yksi niistä harvoista matkustaja-aluksista, joita on tällä kertaa nähty kanavalla.


Bergistä Vänernin rannalle Motalaan

Bergissä olimme keskiviikkona 20.6. ja tarkoituksemme oli jatkaa matkaa vasta lauantaina juhannuspäivänä. Torstaina välillä satoi, välillä pilkahti aurinko, lämpötila oli vain 13-15 astetta ja tuulta oli puuskineen. Aamulla kävimme katselemassa alasululla maissa olevan komean puuveneen nostoa siirtoalustalle ja samalla seurailimme veneitä suluissa. Aikaa kului ainakin tunti pelkästään katsellessa ja tässä vaiheessa totesimme, miten mukavaa on, että töitten suhteen kiireisen loppukevään jälkeen nyt saattoi ihan rauhassa olla vaan ja käyttää aikaa ihan vaan tällaiseen katseluun ja oleiluun. 

Bergin alasululla on vene saatu trailerille
Iltapäivästä kävelimme katsomaan lähellä olevaan Vretan luostarin kirkkoa, jonka vanhin osa on valmistunut vuonna 1100. Suomessa ei taida olla yhtään yhtä vanhaa rakennusta enää pystyssä. Tämän jälkeen lähdin kävelylle kanavan rantaa pitkin ja Cloettan tehtaanmyymälään. Ei minulla mitään erityistä ostettavaa ollut, mutta olipahan sopiva kävelykohde. Veneellä ei liikuttu yhtään, mutta kävelyä tuli molemmilla lähes viisitoista kilometriä (Ari teki jo aamulla yhden kävelylenkin, kun juoksu ei toistaiseksi ole suositeltavaa eikä onnistu).

Vretan luostarin kirkko. Edessä olevien muurien kohdalla on ollut muu osa luostarista.
Kanavan rantaa kävellessäni  tässä kohdassa oli akvedukti eli
kanava kulki tien yläpuolella. Kuvaan sattui aiemmin Söderköpingissä
vieressämme ollut saksalais-tanskalaisomistuksessa oleva Suomen lipun alla
purjehtiva vene.
Bergin nostosilta
Juhannusaattoaamu
Perjantaina juhannusaattona pesimme aamupäivän pyykkiä ja sitten iltapäivästä suunnistimme Bergin juhannusjuhlille. Väkeä oli paljon, arpoja myytiin monessa kojussa, makkaraa, hampurilaista, vohveleita, kahvia ym. oli myynnissä. Klo 14.15 oli edessä juhannussalon nosto ja sen jälkeen kansantansseja. Ilma ei ollut kovinkaan lämmin, mutta ihmisillä oli huovat ja piknik-korit mukanaan mm. täytekakut olivat yksi suosittu piknik-tarjoilu.

Juhannusalko nousee ...
... ja sitten salko on pystyssä ja tanssi voi alkaa.


Lauantaina 23.6. olivat pahimmat tuulet ja sateet ohitse ja meidän oli aika jatkaa matkaa. Septin tyhjennyksen kautta lähdimme ja lähestyimme ensimmäistä sulkua hieman ennen yhdeksää, jolloin sulutukset alkavat. Yhdessä yhden toisen suomalaisen veneen kanssa nousimme Bergissä olevat kaksi kaksoissulkua ja sitten vähän matkan päässä oli vielä kaksi kaksoissulkua ja yksi yksöissulku. Pienen matkan sisällä oli siis 9 sulkua ja sen lisäksi aika monta siltaa. 

Rullasilta aukeaa ihan kohta

Borensbergiä lähestyessä huvimaja (?)
Borensbergiä edeltävä sulku on toinen kahdesta Götan kanavan käsikäyttöisestä sulusta.

Me päädyimme jäämään Borensbergiin, vaikka siinä vaiheessa kello oli vasta noin 13. Halusimme taas kävellä ja katsella paikkoja. Päivän matkaksi tuli 11,9 mailia. Aurinko paistoi ja lämpötila oli noin 16 astetta, mutta iltaa kohti lämpötila nousi. Kanavan veden lämpötila oli 19 astetta.

Borensbergin jälkeen edessä oli noin 7 mailin pituinen Boren-järvitaival. Lähdimme liikkeelle vähän puoli kahdeksan jälkeen ja olimme Boreshultin sulkujen alapuolella noin varttia vaille yhdeksän. 

Borenshultia lähestytään
Pienen odottelun jälkeen tulivat sulkuvahdit paikalle ja pääsimme sulkuun. Tässä oli edessä viiden sulun porras ja sen vuoksi sulkuvahtejakin oli kaksi. Sulkuun päästyämme sulkuvahti huomasi sulussa olevan kuolleen kauriin. Jokin aika meni, kun sulkuvahdit saivat uitettua kauriin pitkän puoshaan kanssa sulusta ulos Boren-järven puolelle. Samalla ehti tulla toinen venekin samaan sulutukseen. Tämä olikin jo ennestään tuttu vene: Söderköpingissä vieressämme ollut Suomen lipulla purjehtiva saksalais-tanskalais-omistuksessa oleva purjevene. 

Kauris sulussa
Yhdessä Borenshultin viidestä sulusta

Borenshultin sulkujen yläpuolella oli kanavan penkalla monia onkijoita,
oli varmaankin onkikilpailut meneillään. 

Sulkuja noustessa oli mukava jutustella rouvan kanssa välillä suomeksi, välillä englanniksi. Tulipa mainittua, että olemme Saimaalta, minkä seurauksena he innostuivat kyselemään lisää Saimaasta, jospa he vaikka palaavat jälleen Suomeen ja purjehtivat Saimaalle.

Sulkuja noustessa sääkin lämpeni niin, että takin saattoi heittää veneeseen ja sulkujen jäkeen vaihtaa shortsitkin jalkaan. Nytköhän kesä tulee takaisin! Toukokuu oli ollut niin Suomessa kuin Ruotsissakin helteinen ja kuiva, mutta nyt oli ollut sateisia ja viileitä päiviä.

Ennen Motalaa oli reilun puolen tunnin odotus rautatiesillan avauksessa, mutta puolen päivän aikaan olimme Motalassa. Päivän taipaleeseen oli aikaa mennyt lähes 4,5 tuntia, mutta matkaa oli kertynyt vain 8,9 mailia.

Käsin avattava kääntösilta



Vanha matkan merkkikivi kanavan rannalla ennen Motalaa
Motalassa kävimme vierassatamassa olevassa monenlaisen tekniikan museossa, Motala Motormuseumissa. Siellä oli mm. radioita, puhelimia, polkupyöriä ja paljon autoja. Museo oli iso ja mielenkiintoinen.

Autoa jos jonkinlaista

Greta Garbo Rolls (v. 1927)
ja vähän uudempi Rolls

keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2018

Söderköpingistä Bergiin

Söderköping aamulla

Maanantaina 18.6. irrotimme köydet klo 8.45 ehtiäksemme reilun kilometrin päässä olevan sillan luokse päivän ensimmäiseen aukaisuun. Kyseinen silta aukaistaan vain täysin ja puolin tunnein, mutta useimmat sillat avataan silloin, kun vene niitä lähestyy. Siltoja on monenlaisia: nostosiltaa, kääntösiltaa, pieniä rullasiltoja. Hämmästelimme, ettei samaan aikaan lähtenyt ketään muita, mutta sen seurauksena saimme mennä kaikki päivän sulut yksin. 

Söderköpingin lähellä oleva kuivatelakka
Hyvin pian tuon Söderköpingin luona olevan E22-valtatien sillan jälkeen alkoi sitten kahdeksan sulun rypäs. Näistä ensimmäiset olivat yksöissulkuja, mutta kaksi viimeistä kaksoissulkuja. Vähän vajaa kaksi tuntia meni, kunnes nämä oli sulutettu. Sitten seurasi sulutonta taivalta, minkä jälkeen oli vielä kolme sulkua ja muutama silta ennen kuin olimme Norsholmissa. Septillä käynnin jälkeen olimme laiturin kupeessa kiinni klo 13.40 ja päivän matka oli 11,7 mailia.

Kanavassa oli alkumatkasta hyvin savesta sameaa vettä

Kanavan varrella oli välillä lehmiä, välillä lampaita, hevosia, haikarakin näkyi


Seuraavaksi päiväksi oli luvattu kovaa länsituulta ja päätimme olla paikallamme. Sulkuihin ajo ei ole mitään kovin mukavaa, jos tuuli on kovaa ja puuskaista. Lisäksi edessä olisi heti järviosuus, jossa länsituuli olisi täysin vastatuulta. Päivän lämpötila oli 20 asteen tuntumissa ja tuulta oli puuskissa 12-16 m/s. Ari vuokrasi polkupyörän, jolla teki pieniä lenkkejä ja minä kävelin.

Norsholm on heillekin jo näköetäisyydellä,
mutta kun kello on yli 18, niin sillasta ei enää pääse läpi.

Keskiviikkoaamuna lähdimme liikkeelle, vaikka tuulta oli edelleen luvattu puuskissa yli 10 m/s. Edessä oli ensimmäisenä sulku ja rautatiesilta, jonka avaamista edellisenä päivänä iltapäivästä oli jotkut odottaneet melko kauan. Olimme käyneet kysymässä sulkuvahdilta, mihin aikaan kannattaa lähteä, ettei olisi pitkää odotusta, kun rata tuntui olevan hyvin vilkkaasti liikennöity. Hän kertoi, että aamulla heti klo 9 jälkeen on hyvä aika ja ylipäätään aamupäivällä, mutta klo 14 jälkeen alkaa olla tiukkaa saada aukaisulupaa. Me pääsimme hieman ennen klo 9 sulkuun, jossa korkeuseroa oli vain ehkä kymmenen senttimetriä, joten sulutus oli nopeaa ja sitten rautatiesiltakin avattiin saman tien. Päivän matka alkoi lupaavasti.

Norsholmin sulussa. Kun juna meni, niin heti pääsimme sulusta ulos.

Tämän jälkeen olimmekin Roxen-järvellä. Pian havaitsimme, että tuuli oli edelleen aika kovaa, yli 10 m/s ja suoraan vastaan. Lisäksi aallot olivat lyhyitä ja teräviä. Välillä etenimme lähes kuutta solmua, mutta toisinaan aallot tiputtivat nopeutemme alle 4 solmuun. Ajaessani pilotilla istuin kulkuaukossa, jolloin yhden korkean aallon tullessa veneen keula ei ehtinyt nousta edellisestä aallosta, vaan aalto vyöryi koko kannen laajuudelta sprayhoodin alta köysiohjaimien kautta suoraan syliini. Aikamoinen ryöppäys siitä meni veneen sisällekin. Roxen on noin 14 mailia pitkä järvi ja aikaa sen ylitykseen meni kolmisen tuntia. Tulipa taas mieleen, ettei enää 10 m/s tuulessa ole järkeä ajaa koneella vastatuuleen. Vaan emme etukäteen olisi uskoneet, että aallokko Roxenilla ihan tuollaista olisi.

Puolenpäivän aikaan olimme Bergissä Carl Johans Slussenin alapuolella. Edessä oli 7 sulun portaat. Taulu näytti, että seuraava sulutus ylöspäin on klo 13.15. Alaspäin tulevat veneet olivat kuitenkin alhaalla jo sen verran ajoissa, että mekin pääsimme yhden toisen veneen kanssa sulkuun jo noin klo 13. Sulutukset menivät sujuvasti ja hieman reilun tunnin kuluttua olimme Bergin vierassatamassa. Vierassatama on näiden 7 sulun yläpuolella, mutta heti tämän ”välitasanteen” jälkeen on vielä kahden kaksoissulun rypäs. Päivän matkaksi tuli 14,9 mailia.

Bergissä Carl Johan Slussenin alimmassa sulkualtaassa

Aiemmilla kerroilla olemme jatkaneet tästä suoraan eteenpäin, mutta nyt halusimme tutustua tähän Bergin ympäristöön paremmin. Lisäksi tulossa oli pari todella kovatuulista ja sateista päivää, joten tuntui hyvältä ajatukselta jäädä taas paikalleen. Juhannuskin oli tulossa ja Bergissä on ainakin juhannusjuhlat salon nostoineen.