|
Tuo takimmainen 85-jalkainen on jo aika iso |
Sunnuntaina 12.7. Ari kävi aamulla lenkillä ja sen jälkeen
haimme satamamaksuun kuuluvat croissantit satamatoimistosta. Klo 8.15 irrotimme
köydet ja suuntasimme ensin lahden toiselle puolelle Helsingin
moottorivenekerholle tankkaamaan ja sitten jo kiireesti kohti Hevossalmen siltaa,
joka aukeaa puolen tunnin välein klo 7.30-23. Yhdeksän avaukseen ehdimme juuri
ja juuri. Tuuli oli täysin vastaista eli koillisesta vaihdellen 3-7 m/s.
|
Sipoonselän uhkeat pilvet |
Välillä satoi runsaasti ja välillä oli poutaa. Lämpötila oli noin 15 astetta. Kun
ei ollut oikein hyvää kulkukeliä, niin Suninsalmen jälkeen päätimme mennä
tuttuun Byön Bockhamniin. Matkaa tuli 36 mailia ja rantauduimme jo klo 14.20. Olimme varautuneet, että jäämme kelluvaan ankkuriin, mutta hämmästykseksemme idän puoleisessa laiturissa ei ollut yhtään venettä ja lännen puoleisessakin vain kaksi venettä. Illan mittaan tuli pari venettä lisää, mutta uskomattoman tyhjää oli. Suojaisessa lahdessa sään poutaannuttua ja auringon paistaessa tuntui ihan mukavan lämpöiseltä. Merellä veden lämpötila oli ollut 14 astetta, mutta nyt tässä lahukassa 18 astetta.
|
Rauhallista oli Bockhamnissa |
|
Tiiroille tarjosimme hyvän tähystyspaikan |
Maanantaina Ari lähti tapansa mukaan liikkeelle jo klo 6
poutasäässä. Tuuli oli lännen ja luoteen väliltä eli meille myötäistä. Nyt sitä
ei vaan ollut juuri mitään, 1-4 m/s. Aamupäivällä yritimme aina hieman tuulen
virittyä purjehtia, mutta sitten taas tuuli heikkeni, eikä kulkenut, joten aika
lyhyiksi ne purjehdusyritykset jäivät. Kotkaa lähestyessämme saimme taas
niskaamme kunnon sadekuuron - kyllä tänä kesänä on ollut sadekamppeille
käyttöä. Kotkassa kävimme septillä ja täytimme taas vesi- ja polttoainetankit,
minkä jälkeen suuntasimme lyhyelle pysähdykselle Sapokan vierasvenesatamaan.
Ostimme rantakahvilasta kahvileipää ja kävimme suihkussa, sillä seuraava
pesumahdollisuus on tiedossa vasta pursiseuramme majalla Korkiassa, ellemme
mene Lappeenrantaan tai pulahda Saimaaseen uimaan. Noin 40 minuutin pysähdyksen
jälkeen olimme klo 13.30 valmiit jatkamaan matkaa kohti Santiota. Edelleen saimme pari sadekuuroa niskaamme.
Santiossa olimme klo 18 ja päivän matkaksi tuli 61 mailia.
|
Matkalla Santioon kivikkoisten rantojen keskellä |
|
Tällä kertaa pääsimme tuota sadepilveä karkuun |
Santiossa yöpyi myös yksi moottorivene, joka oli menossa
ensimmäistä kertaa kanavalle ja he kyselivät vähän neuvoja. Yhdessä
ihmettelimme mm. sitä, että tämän vuotisissa Saimaan kanavan
veneliikenneohjeissa mainitaan Venäjän tullitarkastuksen yhteydessä ajoneuvon
ja matkustajien tulli-ilmoitukset, mutta ei niitä ainakaan toukokuussa
tarvinnut täyttää. Tämän vuotisissa ohjeissa on muutakin, mitä ei ainakaan
toukokuussa tarvittu: aluksen haltijan passikopiota ei kysytty (ei niitä useampaa
meillä olisi ollutkaan, kun ei niitä ole koskaan tarvittu ja ohjeet tuli
luettua vasta Santiota lähestyessä). Luotimme kuitenkin siihen, että eiköhän
asia hoidu, koska ei toukokuussa merelle tullessakaan mitään erikoista ollut.
Illan aikana Santioon saapui yksi kanavalta tulossa oleva purjevene, joka
kertoi Venäjän passintarkastuksen Pällissä kestäneen kovin kauan. Normaaliin
tapaan Santiossa kävi Suomen passintarkastaja veneellä ja nyt täytettiin taas
tullikaavakekin, vaikka toukokuussa merelle tullessa sitä ei Nuijamaalla
täytettykään. Passintarkastaja kertoi, ettei ole niin väliä mihin aikaan aamulla
lähdemme Venäjän puolelle - pääasia, että kuuntelemme VHF:ää ja vastaamme
kutsuun. En tiedä, onko käytäntö nyt muuttunut, sillä aiemmin ei ole saanut
lähteä Venäjän puolelle ennen kuin klo 8 Moskovan aikaa (tai on siitä aina
vähän lipsuttu). Kanavaliikenneohjeissa on puhuttu aiemmin Venäjän
Federaatiosta ja että siellä saa liikkua vain klo 8-20 Moskovan aikaa, mutta
nyt ohjeissa mainitaan aikarajoitus vain Viipurin lahdelle.
Tiistaina 14.7. lähdimme liikkeelle klo 6.15 (tai siis minä
taas jatkoin uniani ja Ari lähti liikkeelle). Aamun lämpötila oli 11 astetta ja
oli pilvipoutaista. Tuuli oli edelleen heikkoa, 2-3 m/s pohjoisesta, joten
koneajo jatkui. Sadekuuroja tuli ja meni, me vaihdoimme vaatetta
sadekamppeisiin ja pois, kun välillä oli sen verran lämmintä, että teki mieli
luopua sadekamppeista. Viipurin lahdella kiinnitimme huomiota ohiajavaan isoon
moottoriveneeseen, sillä siinä oli USA:n lippu perässä.
|
Kalastajia Viipurin lahdella |
Alasululle Juustilaan
(Brusnitsnojeen) saavuttuamme tullitarkastaja lampsi heti kohti venettä ja Ari
käveli vastaan mukanaan alusilmoituksen ja venetodistuksen kopion. Tullimies
katsoi hetken niitä ja totesi, että asia selvä. Nämä siis riittivät, eikä
kaivattu mitään veneliikenneohjeissa mainittuja tulli-ilmoituksia. Sulkuun
pääsimme heti, kun se oli saatu tyhjennettyä ja klo 14.10 olimme Juustilassa
ylhäällä.
Tässä vaiheessa tuli esille hieman hämmennystä aiheuttava
seikka. Ari totesi, että ruori ei käännyt toiseen suuntaan kuin vain kolmasosan
normaalista. Sulussa ollessa pohdimme, onko peräsimessä jotakin vai
ruorikoneistossa vikaa. Sulun jälkeen parin asian tarkistus paljasti syyn. Istuinkaukalon
lattian alla on tila, jossa on pelastuslautta ja köysiä ja sen takaosassa on ruoria
liikuttavat akselit. Juustilaan saapuessamme olimme ottaneet sieltä köysiä,
jolloin yksi köysi oli siirtynyt niin, että se esti ruorin täydellisen
liikkumisen. Kaikkea voi näköjään sattua, eka kertaa tapahtui tällaista, mutta
onneksi ei ollut sen suurempaa ongelmaa.
Tämän jälkeen sulut sujuivat sukkelaan aina viimeiselle
Venäjän puolen sululle eli Pälliin asti. Pällin sulussa tehdään Venäjän
passintarkastus ja sulkua lähestyessämme näimme edellisten veneiden olevan
vielä sulussa, mm. aiemmin ohitsemme ajaneen USA:n lipun alla olevan
moottoriveneen. Odottelimme aikamme ja ihmettelimme, miten kauan
passintarkastus kestääkään. Kysäisimme sulkuvahdilta, jolloin hän totesi, että
nyt on aina välillä passintarkastukset kestäneet tavallista kauemmin. Tuli
mieleemme, onko tällä jopa jotakin tekemistä maailman politiikan kanssa. Loppujen
lopuksi meni tunti ennen kuin kyseinen USA:n lipulla kulkeva vene pääsi sulusta
pois. Vielä meni puolisen tuntia, kun ylhäältä päin tuleva vene tuli sulkuun,
selvitti passintarkastuksen ja laskettiin alas. Tässä välissä oli tullut jo
kaksi suomalaista moottorivenettä odottamaan kanssamme. Kun sulkuun tuli kolme
venettä, niin sulkuvahti kehotti meitä jäämään taakse tai keskelle ja
moottorivenettä menemään eteen. Etummaisena on ikävin olla, sillä siellä vesi
pyörteilee eniten. Hyvin moottorivene kuitenkin selvisi, sillä nyt sulutus
tehtiin tavallista hitaammin. Päästyämme ylös oli sitten vuorossa meidän
passintarkastuksemme: annoimme passimme, kaksi kappaletta alusilmoitusta ja
yhden kopion venetodistuksesta. Aika nopeasti passintarkastaja toi passit
takaisin ja palautti toisen alusilmoituksen. Klo 18.10 oli Pälli selvitetty.
Enää oli jäljellä ajo Nuijamaalle ja sitten olisimme taas takaisin Suomessa. Kello
oli 19 saapuessamme Nuijamaalle ja päätimme jäädä Nuijamaalle yöpymään, vaikka
usein olemme jatkaneet suoraan Saimaalle asti. Matkaa tuli tälle päivälle 57
mailia ja liikkeellä oltiin lähes 13 tuntia.
|
Nuijamaan laiturissa |
Suomen passintarkastus tapahtui nopeasti ja leppoisasti ja
tullikaavakekin otettiin tällä kertaa, vaikka joskus ei ole otettu. Passintarkastajan
kanssa oli puhetta USA:n lipulla kulkeneesta moottoriveneestä sen verran, että
hän kertoi siinä venäjää puhutun. Ehkä tuo lippu ja miehistön puhekieli olivat
sellainen yhdistelmä, minkä seurauksena passintarkastus Pällissä oli kestänyt
niin kauan. Ajattelimme lähteä vähän kävelylle ja kysäisimme
passintarkastajalta, saammeko vapaasti kävellä ja missä on rajavyöhyke. Hän
valotti, että ihan ollaan Suomessa, ei siis rajavyöhykkeellä eli vapaasti
voimme kävellä ja rajavyöhyke on kyllä selvästi merkitty. Olisimme saaneet
heiltä kyydinkin mäen päälle Nuijamaan keskustaan, mutta me nimenomaan
halusimme päästä kävelemään. Tässä vaiheessa sateet olivat jo menneet, aurinko
paistoi ja tuntui ihan lämpöiseltä. Eipä Nuijamaan keskustassa kovin paljoa
mitään ollut, mutta oli toki mukava oikoa jäseniään ja kyllä siellä tosiaan
rajavyöhykekylttejä tuli vastaan, kun aioimme oikaista takaisin yhden tien
kautta.
|
Mälkiän sulku lähestyy - vihreät valot |
|
Mälkiän sulussa |
|
Sulku täyttyy - kohta Saimaan tasolla |
Keskiviikkona klo 7.15 matka jatkui ja jäljellä oli kolme
sulkua. Sulut sujuivat nopeasti ja klo 9.45 oli viimeinenkin sulku, Mälkiä,
selvitetty. Pitkästä aikaa oli lämmin ja kaunis aamu. Saimaalle päästyämme
tuulta oli vaan 1 m/s ja koneajo jatkui edellisten päivien tapaan. Jossakin
vaiheessa tuuli vähän voimistui, mutta oli vastainen. Liittokiven selällä oli niin
lämmintä, että olimme hetken aikaa jopa shortseissa.
|
Pitkästä aikaa shortsikeli - ainakin hetken |
|
Hulppean näköinen asuntovene Saimaalla |
Klo 16 saavuimme
pursiseuramme laituriin Korkiassa ja päivämatkaksi tuli 49 mailia. Paikalla oli
yksi joensuulainen (entisiä ripsiläisiä) moottorivene ja hieman myöhemmin
saapui kuopiolainen purjevene. Saimaan pursiseurojen yhteiskäyttösopimuksen
perusteella pursiseurojen tukikohtiin ovat nämä muidenkin pursiseurojen veneet
tervetulleita. Ari kävi sen verran metsässä, että sai yhden
kanttarellikastikkeen ainekset. Illalla oli mukava saunoa tutussa saunassa ja
pulahtaa aika viileään Saimaaseen uimaan.
|
On meillä Korkiassa vaan tyylikäs sauna! |
|
Monelle tuttu näkymä saunan lauteilta |
Torstain vietimme Korkiassa. Edellisyö oli kylmä: Mikkelin
lentoaseman havaintona alimmillaan +4 astetta. Päivälämpötila oli 18 astetta ja
poutaa. Illalla tietysti taas saunottiin ja sitten istuttiin grillillä ja
vaihdettiin kuulumisia.
|
Kesän eka kanttarellikastike |
Perjantai 17.7 oli tämän kesälomareissun viimeinen päivä.
Jäljellä oli 13 mailin matka kotisatamaan, jossa olimme klo 12.30. Poutasäässä
pääsimme laituriin, mutta hetken päästä satoi kunnolla.
Lomareissun yhteenvetona jäi mieleen, että kesän alku oli
sateista ja kylmää, joskaan ei mitään ihan huippukylmää. Epävakaisten kelien
vuoksi päätimme heti alkumatkasta, ettemme lähde pitkälle. Alkumatkan ehdoton
kohokohta oli Örön saari. Lyhyet päivämatkat ja Tukholman saariston eri
saarissa kävelyt olivat mukavia. Monia mielenkiintoisia saaria jäi käymättäkin
eli joskus voisi taas Tukholman saaristoa kierrellä lisää. Silloin kannattaisi
heti alkajaisiksi pumpata jolla, jolloin voisi jollalla kierrellä saarien
ympäristöä ja tarvittaessa jäädä kelluvaan ankkurointiin. Tukholman saaristosta
jäi mukava kuva varmasti myös sen vuoksi, että siellä ollessa oli ne
toistaiseksi kesän ainoat helteet. Loppumatkasta oli taas epävakaista säätä,
melkein joka päivä satoi ja tuulet eivät suosineet. Lukemiseen ja
kävelyyn/lenkkeilyyn jäi monien lyhyehköjen päivämatkojen ja useamman päivän
samassa satamissa oleilun seurauksena tavallista enemmän aikaa ja se oli
tietysti mukavaa.