perjantaina, heinäkuuta 17, 2015

Helsingistä Saimaan kanavalle ja kotisatamaan

Tuo takimmainen 85-jalkainen on jo aika iso

Sunnuntaina 12.7. Ari kävi aamulla lenkillä ja sen jälkeen haimme satamamaksuun kuuluvat croissantit satamatoimistosta. Klo 8.15 irrotimme köydet ja suuntasimme ensin lahden toiselle puolelle Helsingin moottorivenekerholle tankkaamaan ja sitten jo kiireesti kohti Hevossalmen siltaa, joka aukeaa puolen tunnin välein klo 7.30-23. Yhdeksän avaukseen ehdimme juuri ja juuri. Tuuli oli täysin vastaista eli koillisesta vaihdellen 3-7 m/s. 

Sipoonselän uhkeat pilvet

Välillä satoi runsaasti ja välillä oli poutaa. Lämpötila oli noin 15 astetta. Kun ei ollut oikein hyvää kulkukeliä, niin Suninsalmen jälkeen päätimme mennä tuttuun Byön Bockhamniin. Matkaa tuli 36 mailia ja rantauduimme jo klo 14.20. Olimme varautuneet, että jäämme kelluvaan ankkuriin, mutta hämmästykseksemme idän puoleisessa laiturissa ei ollut yhtään venettä ja lännen puoleisessakin vain kaksi venettä. Illan mittaan tuli pari venettä lisää, mutta uskomattoman tyhjää oli. Suojaisessa lahdessa sään poutaannuttua ja auringon paistaessa tuntui ihan mukavan lämpöiseltä. Merellä veden lämpötila oli ollut 14 astetta, mutta nyt tässä lahukassa 18 astetta.

Rauhallista oli Bockhamnissa
Tiiroille tarjosimme hyvän tähystyspaikan

Maanantaina Ari lähti tapansa mukaan liikkeelle jo klo 6 poutasäässä. Tuuli oli lännen ja luoteen väliltä eli meille myötäistä. Nyt sitä ei vaan ollut juuri mitään, 1-4 m/s. Aamupäivällä yritimme aina hieman tuulen virittyä purjehtia, mutta sitten taas tuuli heikkeni, eikä kulkenut, joten aika lyhyiksi ne purjehdusyritykset jäivät. Kotkaa lähestyessämme saimme taas niskaamme kunnon sadekuuron - kyllä tänä kesänä on ollut sadekamppeille käyttöä. Kotkassa kävimme septillä ja täytimme taas vesi- ja polttoainetankit, minkä jälkeen suuntasimme lyhyelle pysähdykselle Sapokan vierasvenesatamaan. Ostimme rantakahvilasta kahvileipää ja kävimme suihkussa, sillä seuraava pesumahdollisuus on tiedossa vasta pursiseuramme majalla Korkiassa, ellemme mene Lappeenrantaan tai pulahda Saimaaseen uimaan. Noin 40 minuutin pysähdyksen jälkeen olimme klo 13.30 valmiit jatkamaan matkaa kohti Santiota.  Edelleen saimme pari sadekuuroa niskaamme. Santiossa olimme klo 18 ja päivän matkaksi tuli 61 mailia.

Matkalla Santioon kivikkoisten rantojen keskellä

Tällä kertaa pääsimme tuota sadepilveä karkuun

Santiossa yöpyi myös yksi moottorivene, joka oli menossa ensimmäistä kertaa kanavalle ja he kyselivät vähän neuvoja. Yhdessä ihmettelimme mm. sitä, että tämän vuotisissa Saimaan kanavan veneliikenneohjeissa mainitaan Venäjän tullitarkastuksen yhteydessä ajoneuvon ja matkustajien tulli-ilmoitukset, mutta ei niitä ainakaan toukokuussa tarvinnut täyttää. Tämän vuotisissa ohjeissa on muutakin, mitä ei ainakaan toukokuussa tarvittu: aluksen haltijan passikopiota ei kysytty (ei niitä useampaa meillä olisi ollutkaan, kun ei niitä ole koskaan tarvittu ja ohjeet tuli luettua vasta Santiota lähestyessä). Luotimme kuitenkin siihen, että eiköhän asia hoidu, koska ei toukokuussa merelle tullessakaan mitään erikoista ollut. Illan aikana Santioon saapui yksi kanavalta tulossa oleva purjevene, joka kertoi Venäjän passintarkastuksen Pällissä kestäneen kovin kauan. Normaaliin tapaan Santiossa kävi Suomen passintarkastaja veneellä ja nyt täytettiin taas tullikaavakekin, vaikka toukokuussa merelle tullessa sitä ei Nuijamaalla täytettykään. Passintarkastaja kertoi, ettei ole niin väliä mihin aikaan aamulla lähdemme Venäjän puolelle - pääasia, että kuuntelemme VHF:ää ja vastaamme kutsuun. En tiedä, onko käytäntö nyt muuttunut, sillä aiemmin ei ole saanut lähteä Venäjän puolelle ennen kuin klo 8 Moskovan aikaa (tai on siitä aina vähän lipsuttu). Kanavaliikenneohjeissa on puhuttu aiemmin Venäjän Federaatiosta ja että siellä saa liikkua vain klo 8-20 Moskovan aikaa, mutta nyt ohjeissa mainitaan aikarajoitus vain Viipurin lahdelle.

Tiistaina 14.7. lähdimme liikkeelle klo 6.15 (tai siis minä taas jatkoin uniani ja Ari lähti liikkeelle). Aamun lämpötila oli 11 astetta ja oli pilvipoutaista. Tuuli oli edelleen heikkoa, 2-3 m/s pohjoisesta, joten koneajo jatkui. Sadekuuroja tuli ja meni, me vaihdoimme vaatetta sadekamppeisiin ja pois, kun välillä oli sen verran lämmintä, että teki mieli luopua sadekamppeista. Viipurin lahdella kiinnitimme huomiota ohiajavaan isoon moottoriveneeseen, sillä siinä oli USA:n lippu perässä. 

Kalastajia Viipurin lahdella
Alasululle Juustilaan (Brusnitsnojeen) saavuttuamme tullitarkastaja lampsi heti kohti venettä ja Ari käveli vastaan mukanaan alusilmoituksen ja venetodistuksen kopion. Tullimies katsoi hetken niitä ja totesi, että asia selvä. Nämä siis riittivät, eikä kaivattu mitään veneliikenneohjeissa mainittuja tulli-ilmoituksia. Sulkuun pääsimme heti, kun se oli saatu tyhjennettyä ja klo 14.10 olimme Juustilassa ylhäällä.

Tässä vaiheessa tuli esille hieman hämmennystä aiheuttava seikka. Ari totesi, että ruori ei käännyt toiseen suuntaan kuin vain kolmasosan normaalista. Sulussa ollessa pohdimme, onko peräsimessä jotakin vai ruorikoneistossa vikaa. Sulun jälkeen parin asian tarkistus paljasti syyn. Istuinkaukalon lattian alla on tila, jossa on pelastuslautta ja köysiä ja sen takaosassa on ruoria liikuttavat akselit. Juustilaan saapuessamme olimme ottaneet sieltä köysiä, jolloin yksi köysi oli siirtynyt niin, että se esti ruorin täydellisen liikkumisen. Kaikkea voi näköjään sattua, eka kertaa tapahtui tällaista, mutta onneksi ei ollut sen suurempaa ongelmaa.

Tämän jälkeen sulut sujuivat sukkelaan aina viimeiselle Venäjän puolen sululle eli Pälliin asti. Pällin sulussa tehdään Venäjän passintarkastus ja sulkua lähestyessämme näimme edellisten veneiden olevan vielä sulussa, mm. aiemmin ohitsemme ajaneen USA:n lipun alla olevan moottoriveneen. Odottelimme aikamme ja ihmettelimme, miten kauan passintarkastus kestääkään. Kysäisimme sulkuvahdilta, jolloin hän totesi, että nyt on aina välillä passintarkastukset kestäneet tavallista kauemmin. Tuli mieleemme, onko tällä jopa jotakin tekemistä maailman politiikan kanssa. Loppujen lopuksi meni tunti ennen kuin kyseinen USA:n lipulla kulkeva vene pääsi sulusta pois. Vielä meni puolisen tuntia, kun ylhäältä päin tuleva vene tuli sulkuun, selvitti passintarkastuksen ja laskettiin alas. Tässä välissä oli tullut jo kaksi suomalaista moottorivenettä odottamaan kanssamme. Kun sulkuun tuli kolme venettä, niin sulkuvahti kehotti meitä jäämään taakse tai keskelle ja moottorivenettä menemään eteen. Etummaisena on ikävin olla, sillä siellä vesi pyörteilee eniten. Hyvin moottorivene kuitenkin selvisi, sillä nyt sulutus tehtiin tavallista hitaammin. Päästyämme ylös oli sitten vuorossa meidän passintarkastuksemme: annoimme passimme, kaksi kappaletta alusilmoitusta ja yhden kopion venetodistuksesta. Aika nopeasti passintarkastaja toi passit takaisin ja palautti toisen alusilmoituksen. Klo 18.10 oli Pälli selvitetty. Enää oli jäljellä ajo Nuijamaalle ja sitten olisimme taas takaisin Suomessa. Kello oli 19 saapuessamme Nuijamaalle ja päätimme jäädä Nuijamaalle yöpymään, vaikka usein olemme jatkaneet suoraan Saimaalle asti. Matkaa tuli tälle päivälle 57 mailia ja liikkeellä oltiin lähes 13 tuntia.

Nuijamaan laiturissa
Suomen passintarkastus tapahtui nopeasti ja leppoisasti ja tullikaavakekin otettiin tällä kertaa, vaikka joskus ei ole otettu. Passintarkastajan kanssa oli puhetta USA:n lipulla kulkeneesta moottoriveneestä sen verran, että hän kertoi siinä venäjää puhutun. Ehkä tuo lippu ja miehistön puhekieli olivat sellainen yhdistelmä, minkä seurauksena passintarkastus Pällissä oli kestänyt niin kauan. Ajattelimme lähteä vähän kävelylle ja kysäisimme passintarkastajalta, saammeko vapaasti kävellä ja missä on rajavyöhyke. Hän valotti, että ihan ollaan Suomessa, ei siis rajavyöhykkeellä eli vapaasti voimme kävellä ja rajavyöhyke on kyllä selvästi merkitty. Olisimme saaneet heiltä kyydinkin mäen päälle Nuijamaan keskustaan, mutta me nimenomaan halusimme päästä kävelemään. Tässä vaiheessa sateet olivat jo menneet, aurinko paistoi ja tuntui ihan lämpöiseltä. Eipä Nuijamaan keskustassa kovin paljoa mitään ollut, mutta oli toki mukava oikoa jäseniään ja kyllä siellä tosiaan rajavyöhykekylttejä tuli vastaan, kun aioimme oikaista takaisin yhden tien kautta.

Mälkiän sulku lähestyy - vihreät valot
Mälkiän sulussa
Sulku täyttyy - kohta Saimaan tasolla

Keskiviikkona klo 7.15 matka jatkui ja jäljellä oli kolme sulkua. Sulut sujuivat nopeasti ja klo 9.45 oli viimeinenkin sulku, Mälkiä, selvitetty. Pitkästä aikaa oli lämmin ja kaunis aamu. Saimaalle päästyämme tuulta oli vaan 1 m/s ja koneajo jatkui edellisten päivien tapaan. Jossakin vaiheessa tuuli vähän voimistui, mutta oli vastainen. Liittokiven selällä oli niin lämmintä, että olimme hetken aikaa jopa shortseissa. 
Pitkästä aikaa shortsikeli - ainakin hetken
Hulppean näköinen asuntovene Saimaalla

Klo 16 saavuimme pursiseuramme laituriin Korkiassa ja päivämatkaksi tuli 49 mailia. Paikalla oli yksi joensuulainen (entisiä ripsiläisiä) moottorivene ja hieman myöhemmin saapui kuopiolainen purjevene. Saimaan pursiseurojen yhteiskäyttösopimuksen perusteella pursiseurojen tukikohtiin ovat nämä muidenkin pursiseurojen veneet tervetulleita. Ari kävi sen verran metsässä, että sai yhden kanttarellikastikkeen ainekset. Illalla oli mukava saunoa tutussa saunassa ja pulahtaa aika viileään Saimaaseen uimaan.

On meillä Korkiassa vaan tyylikäs sauna!
Monelle tuttu näkymä saunan lauteilta

Torstain vietimme Korkiassa. Edellisyö oli kylmä: Mikkelin lentoaseman havaintona alimmillaan +4 astetta. Päivälämpötila oli 18 astetta ja poutaa. Illalla tietysti taas saunottiin ja sitten istuttiin grillillä ja vaihdettiin kuulumisia.

Kesän eka kanttarellikastike 
Perjantai 17.7 oli tämän kesälomareissun viimeinen päivä. Jäljellä oli 13 mailin matka kotisatamaan, jossa olimme klo 12.30. Poutasäässä pääsimme laituriin, mutta hetken päästä satoi kunnolla. 




Lomareissun yhteenvetona jäi mieleen, että kesän alku oli sateista ja kylmää, joskaan ei mitään ihan huippukylmää. Epävakaisten kelien vuoksi päätimme heti alkumatkasta, ettemme lähde pitkälle. Alkumatkan ehdoton kohokohta oli Örön saari. Lyhyet päivämatkat ja Tukholman saariston eri saarissa kävelyt olivat mukavia. Monia mielenkiintoisia saaria jäi käymättäkin eli joskus voisi taas Tukholman saaristoa kierrellä lisää. Silloin kannattaisi heti alkajaisiksi pumpata jolla, jolloin voisi jollalla kierrellä saarien ympäristöä ja tarvittaessa jäädä kelluvaan ankkurointiin. Tukholman saaristosta jäi mukava kuva varmasti myös sen vuoksi, että siellä ollessa oli ne toistaiseksi kesän ainoat helteet. Loppumatkasta oli taas epävakaista säätä, melkein joka päivä satoi ja tuulet eivät suosineet. Lukemiseen ja kävelyyn/lenkkeilyyn jäi monien lyhyehköjen päivämatkojen ja useamman päivän samassa satamissa oleilun seurauksena tavallista enemmän aikaa ja se oli tietysti mukavaa.

lauantaina, heinäkuuta 11, 2015

Saaristomereltä Helsinkiin

Sateisen keskiviikkoillan jälkeen torstaiaamu 9.7. oli poutainen ja osittain aurinkoinen. Lounaistuulta oli 6 m/s, kun lähdimme liikkeelle klo 6.10. Olimme Kasnäsin vierassataman niin perimmäisessä sopukassa, että nousin itsekin ylös lähtöä varten, mutta hyvin sieltä veneiden välistä pääsimme pois. 

Kasnäsin laiturin kulmapaikkamme

Saatuamme purjeet ylös menin takaisin nukkumaan reiluksi tunniksi. Hangon läntisen selän oikoväylälle tullessamme nousin ylös. Tuuli oli kääntynyt enemmän etelään ja teki tiukkaa parissa kohdassa, nouseeko tuuleen vai ei. Tarkalla ajolla selvisimme ilman halssin vaihtoa. Tuuli oli myös hieman voimistunut ollen 7-9 m/s, joten hyvin Suvisussu kulki.

Hangon läntisen selän luoto
 
Nousee, nousee...
Vasen näyttö suhteellinen tuuli, keskellä tosituuli ja
oikealla veneen nopeus tiukassa nousukulmassa

Kaiken näköisiä laivoja Hangon satamassa

Noin klo 10 sivuutimme Hangon ja samalla tuuli taas vähän heikkeni. Pitkin päivää meni idän puolelta todella synkkiä pilviä ja netistä sadetutkan mukaan tuli jatkuvasti Viron puolelta myös kovia sateita. Onnekkaasti ne ehtivät aina edeltämme pois. Tuuli muuttui taas lounaan puolelle ja heikkeni edelleen. Suunta hieman vaihteli jatkuvasti ja purjeiden säätö oli vähän hankalaa: keulapurje ei vetänyt sivulla, mutta ei myöskään pysynyt virskirjalla. 

Ei taida isäntäväki olla kotona, kun peurat ovat niin rauhallisesti
Tammisaaren eteläpuolella väylän varrella 

Hieman ennen klo 16 laskimme purjeet, kun nopeus alkoi olla jatkuvasti alle 2 solmua. Koneajoa tuli reilu tunti ja Elisaaren suojaistakin suojaisemmassa poukamassa olimme noin klo 17. Matkaa tuli lokimme mukaan 49 mailia, joka hieman ihmetytti, sillä vuosi sitten vastaavaksi matkaksi olin merkinnyt 59 mailia. Koko päivän loki oli näyttänytkin vähemmän kuin GPS, vaikka edellisenä päivänä olivat näyttäneet suurin piirtein samaa. En tiedä, eikö loki pyöri kunnolla, vai voiko ainakin osa erosta johtua myötävirrasta. Rantaan saavuttuamme kohdalle osui yksi sadekuuro, mutta muuten vältyimme koko päivän sateilta.

Elisaaren illan rauhaa


Perjantaina 10.7. Ari lähti liikkeelle tosi varhain, klo 5. Lämpötila oli aamulla vain 12 astetta ja lämmitin sai taas töitä. Sadekuurojakin tuli ja pukeutumisessa palattiin parin viikon takaiseen eli pipo päähän, käsineet käteen, pitkät kalsarit jne. Tuuli oli nyt idän puolelta ja ajoimme koneella Helsinkiin. Katajanokan vierassatamassa olimme klo 12.20 ja matkaa tuli 42 mailia. Kaupungilla lämpötila oli 16-17 astetta ja välillä tuli tosi kova sadekuuro ja sitten taas paistoi aurinko. Auringossa oli lämmin, mutta pilvekkeessä tarvittiin takki päälle.

Helsingissä ja nimenomaan Katajanokalla on mukava oleskella näin turistina, kun ei ole kiire mihinkään ja kauppatorilla voi noin vaan piipahtaa. Tänään lauantaina aamulla vierassataman vieressä asuva Arin työkaveri Lotta kävi tyttärensä kanssa aamukahvilla. Muuten olemme tänäänkin jatkaneet tätä turistina oleilua Helsingissä. Kaupungilla käydessäni kannoin sateenvarjoa mukanani, mutta tällä kertaa sadekuurot ja ukkoset menivät vuorostaan lännen kautta ohitse. Huomenna on tarkoitus jatkaa matkaa itää kohti.


keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2015

Ruotsista Maarianhaminaan ja Saaristomerelle

Sunnuntaina 5.7. oli aika jättää Ruotsin maa ja palata Ahvenanmaalle. Yöllä oli pieni sade, mutta aamu oli poutainen, kun Ari lähti liikkeelle klo 5.40. Oli täysin tyyntä, joten koeajoksi meni. Minä nukuin, kunnes avomerelle saavuttuamme oli vielä edellisen päivän tuulen jäljiltä maininkia ja keulassa keinutteli sen verran, että heräsin, jolloin siirryin keskikajuuttaan jatkamaan vielä unia. Tyynessä kelissä meri tasoittui pian ja matka eteni nopeasti. 

Tyyni Ahvenanmeri
Purjealus, joka tekee risteilyjä Maarianhaminan edustalla

Suomen aikaa klo 12 (Ruotsin aikaa klo 11) olimme jo käyneet Maarianhaminan Länsisatamassa tankkaamassa sekä septillä ja kiinnityimme laituriin samalle paikalle, mistä olimme puolitoista viikkoa aiemmin lähteneet. Vieressämme oli myös sama vene kuin silloinkin. Selitys oli se, että he olivat tuoneet juhannuksen aikaan veneen Maarianhaminaan, palanneet pariksi viikoksi töihin ja nyt loman alkaessa olivat saapuneet veneelleen.

Nyt oli vähän erilainen sää kuin oli ollut menomatkallamme Maarianhaminassa, jolloin lämpötila oli noin 16 astetta, ja sumun sataessa alas tuntui tosi kylmältä - nyt oli 20 astetta lämmintä. Ennen saunaa teimme noin 10 kilometrin kävelylenkin ja hiki tuli.

Maanantaina Ari vuokrasi pyörän ja teki reilun 70 km pyörälenkin Käringssundiin, iltapäivällä kävimme kaupassa ja pesimme pyykkejä. Aamupäivällä saapui Länsisatamaan myös ystävämme s/y Cabanen väki. Heidän kanssaan oli mukava jutustella ja kävimme yhdessä ÅSS:lla eli vierassataman ravintolassa syömässä. Tälläkin kertaa täytyy todeta, että tämän ravintolan keittiö on hyvä – jokainen meistä oli tyytyväinen annokseensa. s/y Cabanen väkeen tutustuimme reilu 10 vuotta sitten vuoden reissullamme, jolloin he olivat palaamassa kolmannen pallon kiertonsa jälkeen Suomeen. Sen jälkeen olemme pitäneet yhteyttä ja yhtenä kesänä teimme matkaa yhdessä Höga Kustenilla. Heitä on aina mukava tavata ja viettää yhdessä aikaa.

Eija ja Märtha ÅSS:lla, jälkiruokana Irish Coffeet

Maanantai-iltapäivänä alkanut sade hellitti illalla, mutta yöllä alkoi kova lounaistuuli. Tiistaiaamuna tuulta oli 16 m/s ja puuskissa 18 m/s, joten emme lähteneet liikkeelle heti aamulla. Tällä kertaa ennuste piti paikkansa ja tuuli alkoi laantua puolen päivän jälkeen. Tehtyämme ensin lounaan olimme lähtövalmiit klo 14.20. Tuulta oli 8-10 m/s lounaasta ja myöhemmin se kääntyi länteen. Saimme hyvän purjehdustuulen. Välillä sadekuuroja meni ohitse läheltä, jolloin tuuli yltyi ollen 12 m/s, mutta välissä aurinkokin kurkisteli pilvien raosta. Kun seuraavaksi päiväksi oli luvattu ensin heikkoa tuulta ja sitten kaakkoistuulta, joka olisi meille osittain vastatuulta, niin päätimme jatkaa purjehdusta Kihdin ylitse näillä hyvillä tuulilla. 
Kihdillä matka eteni virskirjalla

Kihdin lopulla tuuli heikkeni ja nopeutemme laski lopulta niin paljon, että ajoimme loppumatkan koneella. Webasto (=lämmitin) sai tässä vaiheessa taas vähän töitä, vaikkei ollutkaan varsinaisesti kylmä ilta tai yö, mutta tuntui mukavalta saada sisälle lämmintä siihen, kun päästään laituriin. Klo 1.20 olimme Korpoströmin laiturissa. Matkaa teimme melko tasan 11 tuntia ja 58 mailia.


Tänään keskiviikkona 8.7. Ari heräsi klo 7.30 ja kävi katsomassa satamakonttorilla, olisiko joku paikalla satamamaksua varten. Satamakonttori aukesi kuitenkin vasta klo 9, joten emme jääneet sitä odottelemaan, vaan lähdimme liikkeelle. Aluksi tuuli oli heikkoa, sitten se hieman voimistui, nostimme purjeet todetaksemme, että tuuli heikkeni alle 2 m/s ja kääntyi vastaiseksi. Koneajona meni tämä päivä. Alun perin ajattelimme mennä Högsåraan, mutta kun oli luvattu koko illaksi sadetta, niin päätimme suunnata Kasnäsiin, jossa on suihku lähempänä ja on sauna sekä lisäksi sähköä saatavilla (Högsörassa olemme olleet niin kauan sitten, etten tiedä, mikä siellä on tilanne sähkön osalta). Täällä Kasnäsissä oli aika paljon veneitä jo klo 13.30 saapuessamme, mutta pääsimme laiturin sisäpuolelle ihan sisimpään kulmaan. Ainakin olemme suojaisessa paikassa keula kohti lounasta, jos tulee huomiseksi luvattua kovempaa tuulta. Päivän matkaksi tuli 33 mailia. Aika hyvä oli satamaan saapumisessamme ajoitus, sillä juuri kun saimme veneen kiinni, alkoi sade, joka on pieniä taukoja lukuun ottamatta jatkui useamman tunnin ajan. Saunan lämmössä oli mukava katsella harmaata ulkoilmaa.

lauantaina, heinäkuuta 04, 2015

Tukholman saaristossa paluumatkalla

Kesäkuun viimeisen illan kuutamo Tulkholmassa

Illan kuutamossa Wasahamn, tautalla Nordiska Museet'n torni
Heinäkuun helteet piti paikkansa kuukauden vaihtuessa. Keskiviikkoaamu 1.7. oli aurinkoinen ja aamupalan tarkeni syödä istuinkaukalossa. Klo 9.40 lähdimme Tukholman Wasahamnista ja merelläkin tarkeni shortsit jalassa. Lämpimyyteen vaikutti varmasti myös se, että oli tyyntä. Purjehtimisen kannalta ei siis hyvää keliä, mutta kylmän kesäkuun jälkeen nautimme lämpimästä säästä, vaikka olikin koneajoa.

Aamupalamaisema

Wasamuseo vasemmalla, Nordiska Museet oikealla
Gröna Lund mereltä päin

Matkaa ei ollut paljoa, sillä kun kaksi tuntia oli Tukholmasta lähdöstämme kulunut ja 11 mailia matkaa tehty, niin olimme perillä Waxholmissa. Kiinnityssysteeminä oli taas mooring lines eli ne pohja-ankkurit ja satamapoika oli ystävällisesti ottamassa vastaan.

Waxholmin edustalla
Waxholm vilisi saaristoristelijöitä ja yhteysaluksia 
Hellettä pakoon merelle vai maisemia katselemaan?

Olemme kauan sitten käyneet Waxholmissa kauppapysähdyksellä ja silloin on tullut kirjoitettua lokikirjaan, että on viehättävä paikka. Sen jälkeen olemme Tukholmassa käydessämme seilanneet ohitse. Nyt tulomatkalla tuli mieleen, että jospa tänä kesänä kävisimme katsomassa, miltä Waxholm näyttää. Ihan oli viehättävä kesäkaupunki. Etuna myös se, että kauppa oli huomattavasti lähempänä kuin olisi ollut Tukholmassa. Satama-altaaseen tuli jonkin verran ohikulkevien alusten aaltoja, mutta laiturin rannan puolella ja lähellä rantaa ei näyttänyt kovin paljoa keinuttavan. Meitä ei onneksi yleensä keinutus haittaa ja yöllä ohikulkeva liikennekin vaimenee. Aamulla jossakin vaiheessa kuulin kyllä lautan rantautumisääniä.

Waxholmin illan kuutamo

Torstaina 2.7. oli aamulla jo yhdeksän aikoihin lähtiessämme 20 astetta lämmintä ja taas pläkä. Menimme ensin satama-altaassa olevalle septille, mutta imuletkun suukappale oli vähän halki eikä se imenyt, harmi. Ruotsissa on selvästi satsattu nyt lopultakin septien tyhjennyspaikkoihin. Aiemmin niitä on ollut kovin vähän. Vähitellen tuuli virisi. Ensimmäinen purjehdusyritys jäi lyhyeksi, kun tuuli taas hiipui, mutta jonkin ajan kuluttua tuuli virisi uudelleen ja sitten saimmekin hyvää purjehdusta noin puolitoistatuntia.
Merimetsojen valtaama saari

Möja on ollut meille aina yksi kohde, jonka ohitse vain olemme menneet. Nyt ajattelimme käydä katsomassa saaren pohjoisosassa sijaitsevan Långvikin. Ennen klo 14 olimme perillä. Sisemmällä lahdessa oli vain pari moottorivenettä ja ulommalla laiturissa yksi purjevene. Kokeilimme mennä sisempään laituriin, mutta kun jo hyvissä ajoin ennen laituria syvyys alkoi lähestyä kahta metriä, niin jätimme yrityksen sikseen. Ulompana olevaan laituriin kiinnityimme ja kävimme kaupassa ostamassa jäätelöt ja mansikat. Yöksi jääminen alkoi kuitenkin arveluttaa, sillä sivutuulessa ankkuri ei tuntunut täysin pitävän. Aikomuksemme olisi ollut kävellen tai pyöräillen katsella saarta, mutta kun ankkurille ei tullut kunnon pitoa, niin jätimme yöpymisajatuksen ja päätimme suunnata muutaman mailin päässä olevaan tulomatkalta tuttuun suojaiseen Finnhamnin lahteen, Stora Jolpaniin. Tulomatkalla siellä ollessamme veneitä oli paljon ja varauduimme jäämään lahdelle ankkuriin. Hämmästyksemme laiturissakin oli vielä tilaa, vaikka kello lähestyi jo neljää. Klo 15.45 olimme kiinnittyneet ja lähdimme kävelemään noin puolentoista kilometrin päässä olevaan Värtshusiin syömään. Veneessäkin olisi kyllä ollut ruokaa, mutta kun oli melkoinen helle, niin ajattelimme päästä helpommalla eikä tarvinnut veneen kuumuudessa käristellä ruokaa. Vielä jouduimme nälkämme kanssa odottamaan, sillä Värtshusin keittiöllä oli lounaan jälkeen tauko ja ruokaa saimme vasta klo 17. Kalaa söimme kuten edelliselläkin kerralla ja molemmat kerroilla annokset olivat maukkaita ja sopivan kokoisia eli eivät ihan pieniä. Helle päivän päätteeksi odotimme illalla pientä viilenemistä ennen kuin kävelimme lähes kilometrin matkan Vandranhemiin suihkuun. Tähän mennessä emme olleet tänä kesänä tavanneet hyttysiä, mutta nyt kun aioimme jättää veneen luukut yöksi auki, niin jopa illalla yksi hyttynen inisi veneessä, joten luukut kiinni, vaikka aika kuumaa olikin.

Perjantaina 3.7. oli jälleen jo aamulla 20 astetta lämmintä. Tuuli oli lännen ja lounaan väliltä ja sitä oli 5-9 m/s, mikä tiesi meille hyvää purjehduspäivää, kun olimme menossa ensin pohjoiseen ja sitten koilliseen. Päivän matka oli 24 mailia ja klo 13 kiinnityimme Gräddöön vierassatamaan, jossa olimme käyneet joskus ehkä 20 vuotta sitten. Aika samalta paikka näytti, mutta sauna ja suihkutilat oli uusittu ihan vast’ikään.

s/y Naminami, Jon 33
Laiturissa oli toinenkin suomalainen vene ja kuinka ollakaan se oli Jon 33, s/y Naminami. Pian saavuttuamme kävelivät veneen omistajat laiturilla, jolloin vilkutin heille ja päästiin jutustelemaan. Joneja on sen verran vähän, että aina mielellämme vaihdamme muutaman sanan, jos samaan satamaan sattuu toinen Jon 33. Tällä kertaa kävi ilmi, että olimme olleet sähköposti- ja puhelinyhteydessä, kun he omaa Joniansa ostaessaan kolme vuotta sitten olivat ottaneet meihin yhteyttä. Olipa mukava yhteensattuma.

Monenkokoisilla veneillä nautitaan saaristossa purjehtimisesta

Ari aloitti lauantaipäivän taas lenkillä, emmekä pitäneet mitään kiirettä lähdön kanssa. Aikomuksemme oli mennä vain muutaman mailin päässä olevalle Lidön saarelle, jossa emme ole ennen käyneet. Siellä olisi kuitenkin hyvät tiet/polut kävellä. Vaihdettuamme vielä kuulumisia s/y Naminamin väen kanssa lähdimme liikkeelle klo 10. Tuuli oli kääntynyt pohjoisen puolelle ja välillä oli tiukempiakin puuskia, muuten 5-9 m/s. Ensin menimme katsomaan Lidön itäpuolen luonnonsatamaa. Se on kyllä suojainen muuten, mutta kun tuulen oli luvattu kääntyvän koilliseen, niin juuri siihen suuntaan lahti oli avoin, joten hylkäsimme tämän vaihtoehdon. Sitten päätimme kiertää takaisin länsipuolelle, jossa on laituri. Syvyydeksi luvataan 2-3 m ja oletimme laiturin päässä olevan sen syvimmän osan. Nyt oli vaan niin, että yksi moottorivene oli kylkikiinnityksessä laiturin ulko-osassa, johon ajattelimme mennä. Lopputuloksena oli, että hylkäsimme tämänkin vaihtoehdon. Palaamme Lidöön joku toinen kerta. Nyt suuntasimme muutaman mailin pohjoiseen Arholmaan, jossa olemme muutama vuosi sitten viettäneet juhannusta. Näiden mutkien jälkeen olimme Arholmassa klo 12.25 ja matkaa teimme kaiken kaikkiaan 11 mailia. Useita veneitä oli ankkurissa, mutta kun emme viitsineet pumpata yhtä yötä varten jollaa, niin menimme laituriin.

Arholman laituri
Rantauduttuamme kävelimme ensin yhteysaluslaiturin läheisyydessä korkealla kalliolla olevaan Krogiin syömään edulliset silakkapihvit, johon kuului iso annos salaattiakin ja sitten saaren pohjoispäähän. Koko kävelyreissusta tuli 8 km ja saaren eteläosa jäi vielä käymättä.

Näkymä Arholman lounaspaikastamme, yhteysaluslaituri ja kauppa
Yksilöllisyyttä
Ei voi eksyä
Arholman pohjoispäässä on käytöstä poistettu rannikkotykistölinnake ”Batteri Arholma” (www.batteriarholma.se), joka on perustettu 1968 ja avattu yleisölle 2007. Emme tällä kertaa osallistuneet kiertokäynnille, sillä olimme jo edellisellä kerralla tutustuneet linnakkeeseen. Kyseinen tutumiskäynti oli mieleenpainuva, sillä linnakkeeseen on jätetty paljon laitteita ja sieltä sai hyvän käsityksen, miten systeemit ovat toimineet, mm. miten ammukset siirrettiin kerroksesta toiseen ja miten laaja koko kallion sisällä oleva systeemi oli.

Illaksi olimme varanneet saunan, joka toimii itsepalveluperiaatteella eli jokainen huolehtii, että seuraaville on tulta pesässä ja tekee polttopuita sen verran, minkä käyttääkin. Edellisen kerran saunakäynnistä muistin, ettei saunalle tule lämmintä vettä ja sama tilanne oli nytkin. Kylmä vesi haettiin kahdella ämpärillä noin 50 metrin päästä ja kuuman veden puutteen ratkaisimme niin, että lämmitimme veneessä vettä ja kannoimme kanisterilla sen saunalle. Kyllä sauna taas maistui mukavalle ja tulipahan käytyä meressä uimassa. Täällä ei ollut sinilevää, jota Tukholman lähistöllä oli aika runsaasti.

Ankkuroidut veneet illan tyvenessä

tiistaina, kesäkuuta 30, 2015

Maarianhaminasta välietapein Tukholmaan

Mukavasti kului vajaa neljä päivää Maarianhaminassa, mutta sitten tuntui jo siltä, että oli aika vaihtaa paikkaa. Perjantaiaamuna 26.6. Ari irrotti köydet vähän kuuden jälkeen ja minäkin nousin ylös jo vajaan tunnin kuluttua. Tuuli oli lännestä, mutta piti pian kääntyä luoteeseen ja niin se tekikin. Noin klo 8 saatoimme sammuttaa koneen ja 3-4 m/s tuulessa purjehdimme leppoisasti kohti Ruotsia. Siinä sivussa laitoimme ja söimme aamupalaa. Alkumatka oli kaunista auringonpaistetta, mutta mitä lähemmäs Kapellskärin sisäänmenokohtaa tulimme, sitä pilvisemmäksi sää muuttui ja samalla tuuli voimistui. Ahvenanmeren ylityksen lopuksi vettä satoi kaatamalla ja tuulta oli reilu 9 m/s. Meillä oli täydet purjeet ja totesimme matkan joutuvan mukavasti. Sadetta tuli niin kovasti, että oli vaikea katsoa eteenpäin eikä oikein nähnytkään mitään. Edellä meni yksi matkustaja-alus sen verran hitaasti, että siitä oli jonkin aikaa helppo ottaa suuntaa (onhan meillä toki plotteri eli ei se suunnistus tuon matkustaja-aluksen varassa ollut). Puolen päivään aikaan olimme Kapellskärin edustalla, kun tuuli hiipui aivan hetkessä alle 1 m/s ja sitten se kääntyi vastaiseksi. Tunnin verran koneajoa ja olimme Furusundissa. Matkaa tuli 39 mailia. Illan mittaan sadekuuroja tuli jatkuvasti ja välillä paistoi aurinko komeasti. Furusundissa on oma mielenkiintonsa katsella ohitse meneviä laivoja. Ne eivät mene kovinkaan kaukaa ja niitä menee monta. Yölläkin meni joku, mutta niihin me emme heränneet.

Furusundissa pilviä ja aurinkoa vuorotellen
Isot laivat menevät ihan vierestä


Lauantaina Ari kävi aamulla lenkillä ja söimme tällä kertaa aamupalan laiturissa ollessamme ja sitten vasta lähdimme liikkeelle Ruotsin aikaa vähän klo 9 jälkeen. Aamullakin ehti jo ainakin yksi sadekuuro tulla, mutta sitten sää selkeni. Tuulta ei ollut juuri lainkaan, vain 0-2 m/s ja sekin vastaista, joten koneajolla etenimme seuraavaan määränpäähämme Finnhamniin. Matkaa oli vain 15 mailia ja olimme perillä jo ennen puoltapäivää. 

Rantarakentamista tai paremminkin vetten päälle

Kaikenlaisia aluksia sitä näkee - liekö taksivene vai yhteysalus

Yksi etelään päin menevä väylä kulkee Finnhamnin saarien välistä. Joskus aiemmin olemme yöpyneet väylän idän puoleisella saarella, nyt päätimme katsoa lännen puolella olevaa Stora Jolpan -saaren keskellä olevaa Djupfladet-nimistä suojaista lahukkaa. Perillä totesimme paikan olevan todella suojaisen. Rannassa oli laituri ja ankkuri otti hyvin kiinni pohjaan.  Tähän aikaan päivästä laiturissa oli vasta pari venettä ja edellisen yön jäljiltä lahdella ankkurissa muutama vene. Illan mittaan laituri täyttyi (mahtui ehkä noin 15 venettä) ja lahdelle ankkuroitui lukuisia veneitä. Päivä oli toistaiseksi lämpimin, mutta nytkin iltapäivän aikana tuli muutama tiukka sadekuuro. Ilta-aurinko paistoi mukavasti istuinkaukaloon, jossa tarkeni istua pitkään.

Opaskylttejä
Laiturissa olevia veneitä

Samalla lahdella ankkurissa olevia veneitä

Tämä paikka oli meille uusi hyvä löytö. Totesimme, että jos joskus on tarvis vain nukkua yö ja jatkaa aamulla matkaa, niin tänne voi hyvin ohi kulkiessa poiketa, laskea vaan ankkurin pohjaan ja nukkua yö käymättä lainkaan maissa. Paikan löysimme ilmaisjakelussa olevasta Skärgårdsnatur-julkaisusta, jota Skärgårdsstiftelsen julkaisee (www.skargardsstiftelsen.se). Puuceet olivat vähän sitä sun tätä ja suihkuista emme oikein päässeet selville, missä ne olisivat olleet, mutta lounas oli makoisa Krogissa ja irtojätskiäkin oli myynnissä, jopa vähälaktoosista. Kokonaisuutena voin suositella – on kaunis ja suojaisa paikka.

Seuraavaksi suuntasimme sunnuntaina 28.6. pienen matkan kohti Tukholmaa Grindan saarelle. Aamulla aurinko paistoi ja oli tyyntä. Matkaa ei nyt ollut kuin reilu 11 mailia. Vähän yhdeksän jälkeen lähdettyämme olimme perillä jo heti yhdentoista jälkeen. Grindaan oli tehty uudet laiturit, joissa oli sekä poijuja että mooring line –kiinnityksiä. Mooring line –kiinnityksestä me olemme käyttäneet myös nimitystä pohja-ankkuri, sillä pohjaan on ankkuroitu köysi, jonka toinen pää on laiturilla. Laituriin tullessa otetaan laiturilla kiinni oleva köysi ja vedetään se tiukalle veneen perään. Laituriin tullessamme oli satamatyttö vastaanottamassa ja jo hyvissä ajoin huuteli kiinnityssysteemistä, ettemme vain erehdy laskemaan ankkuria. Päivän mittaan tosin näimme ainakin yhden veneen laskevan oman ankkurinsa, joka kyllä oli kiellettyä. Erehdys on täysin ymmärrettävä, sillä Itämeren piirissä näitä moorings line -systeemejä ei ole kovin paljoa ja kun näkee muiden veneiden perästä lähtevän köyden veteen, niin helposti voi olettaa veneen olevan ankuurissa. Aikoinaan vuoden reissullamme nämä olivat hyvin yleisiä, muistan näitä olleen ainakin Välimerellä ja Portugalissa.

Grindan Wärdshus taustalla
Yhteysaluslaiturin lähellä tervetulotoivotukset

Grindassa kävelimme pienen matkan rannan tuntumassa olevalle korkealle kalliolle. Tarkoituksemme oli katsella ohitse purjehtivia Gotlant Runt -kisaan osallistuvia veneitä, mutta tämä hieman epäonnistui, sillä veneet eivät menneetkään ihan Grindan vierestä. Näimme niitä kyllä, mutta emme ihan lähietäisyydeltä. Kävelyllä tsekkailimme jatkuvasti sääriämme ja eikö vaan kaksi kertaa löytynyt punkki mennä viilettämästä Arin sääriä pitkin. Seuraavana päivänä minä löysin itsestäni vielä yhden pienen pienen eliön, jonka arvelin olevan punkin. Grinda näyttää siis olevan kovin punkkinen saari, ainakin tämän yhden kävelylenkin perusteella.

Tukholman saaristossa on vilkas yhteysalusliikenne. Sekä Finnhamniin että Grindaan tuli monta alusta päivän mittaan ja paljon ihmisiä ihan vaan päiväkäynnille. Lisäksi molemmilla saarilla oli myös mökki- ja muuta majoitusta. Nyt oli päivä, jolloin ei satanut lainkaan, lämpötila oli lähes hellelukemissa ja aurinkovoiteetkin piti kaivaa esille. Kauniina sunnuntaina lukuisia ruotsalaisia tuli Grindaan myös moottoriveneillään joko vain oleilemaan tai syömään rantaravintolaan tai korkealla kalliolla sijaitsevaan Wärdshusiin.

Grindan laituri illalla, kun päiväkävijöiden veneet olivat jo lähteneet


Grindan satama on länteen auki, joten kovalla länsituulella en suosittele sitä. Ohi kulkevat yhteysalukset tekevät myös melkoisia aaltoja, jotka keikuttelivat veneitä välillä aika lailla, mutta onneksi ne eivät yöllä häiritse. Muuten paikka oli ihan käymisen arvoinen.




Näissä kuvissa rantarakentamista välillä Grinda ja Tukholma
Maanantaina 29.6. siirryimme Tukholmaan Wasahamniin. Matkaa tuli 20 mailia. Puolen päivän aikaan olimme puomien välissä kiinni. Kaupungilla käyskennellessämme tuli muutama pisara vettä, mutta muuten oli lämmin päivä, ehkä noin 22 astetta. Liekö kesäkuun kylmät säät ja sateet vai mikä on syynä, mutta hämmästyimme, ettei Wasahamn tullut illalla edes täyteen veneitä. Sijaintinsa suhteen vierassatama on melko hyvällä paikalla. Djurgårdenin nähtävyydet ihan veressä, toisella puolella Vasamuseo (Vasalaiva) ja toisella Gröna Lund -huvipuisto. Skansen on muutaman sadan metrin päässä ja mainiot lenkkipolut pitkin Djurgårdenin rantoja. Raitiovaunu menee ihan vierestä keskustaan, eikä kävelymatkakaan ole kovin pitkä.


Tälle päivälle eli tiistaille oli luvattu iltapäiväksi vesisadetta, mutta sadepilvet sivuuttivat ainakin sen osan Tukholmaa, missä me liikuimme, vasta nyt illalla tuli muutama pisara. Iltapäivästä meni pari tuntia pyykkiä pesten. Wasahamnin etuja on se, että pesukoneiden (3 kpl) käyttö on ilmaista ja kuivausrumpu on tosi tehokas. Silloin täytyy tietysti pestä kaikki mahdollinen. Huomenna on tarkoituksemme lähteä taas liikkeelle johonkin päin Tukholman saaristoa. Nyt on luvattu loppuviikoksi oikein kunnon hellepäiviä ja niitä voisi olla mukava viettää jossakin sopivassa saaressa. Ikävä vaan, että täällä on paljon sinilevää ja jossakin muussakin paikassa täällä Ruotsin puolella sitä on näkynyt. Hieman yllättävää, kun kuitenkin ollut niin kylmä alkukesä eikä vesi ole vielä kovinkaan lämmintä. Jossakin suojaisessa paikassa on ollut 18 asteista, mutta yleensä vesi on ollut vain noin 15 asteista.