Kesän 2017 purjehdukset alkoivat taas tuttuun tyyliin siirtopurjehduksena
Ristiinasta Itä-Helsinkiin. Keskiviikkoiltana 24.5. vein Arin ja tämän
kertaisen miehistön eli Arin veljen pojan Jari-Pekan Ristiinaan, josta he
motoroivat ensimmäiseksi yöksi noin 12 mailin päähän pursiseuran majalle Korkiaan. Sauna oli
sopivasti lämmin ja sen jälkeen he grillailivat iltapalaa.
Ilta saapuu Korkiaan |
Torstaina oli edessä ensin matka Etelä-Saimaan toiselle
puolelle eli Saimaan kanavan suulle ja sitten kanava alasululle. Sulutukset
sujuivat hyvin lukuun ottamatta pientä odotusta yhdellä sululla. Viranomaisten
kanssa ei ollut mitään ihmeellistä, ainoastaan Pällissä piti allekirjoittaa yksi
aiemmasta poikkeava paperi eli että on lukenut säännöt, miten pitää toimia. Korkiasta
Juustilaan aikaa kului 12 tuntia ja matkaa tuli 58 mailia.
Perjantaina matka jatkui viimeiseen sulutukseen jo ennen
puoli seitsemää ja tulliselvityksen jälkeen suunta oli Viipurin editse
Suomenlahdelle. Tuulet eivät suosineet purjehdusta. Hetken aikaa he saivat
purjehtia hyvässä tuulessa, kunnes yht’äkkiä tuuli hiipui ollen enää 2 m/s ja
kone piti pistää käyntiin. Santion pysähdyksen jälkeen matka jatkui Kotkaan,
jossa tapahtui miehistön vaihto: minä olin tullut autolla sinne ja Jari-Pekka
lähti autolla kohti Helsinkiä. Tämän matkapäivän pituudeksi tuli 13 tuntia ja
matkaa kertyi 68 mailia.
Jari-Pekka |
Lauantaiaamuna Ari kävi lenkillä ja lähdimme liikkeelle
puoli yhdeksän tienoilla. Aurinko paistoi ja reilun tunnin koneella ajon
jälkeen tuulikin sen verran, että pääsimme nostamaan purjeet. Tämän jälkeen
koko päivä olikin mukavaa purjehdusta noin 4-5 m/s kaakkoistuulessa.
Helsinkiä lähestyessämme pilvisyys lisääntyi ja sää muuttui samalla
kylmemmäksi, mutta purjehtien pääsimme lähes perille asti. Itä- Helsingissä
Karhusaaressa olimme noin klo 19 ja matkaa oli tullut 59 mailia. Kaikki matkat,
mitä ilmoitan, ovat lokimme näytön mukaan eli joskus todellinen matka voi olla
vähän enemmän tai vähemmän esimerkiksi virtauksista johtuen.
Tämän kertaisella siirtopurjehduksella ei näkynyt juuri
lainkaan muuttavia lintuparvia – ne olivat jo ehtineet mennä. Yleensä
Viipurinlahti ja Suomenlahden itäpää on paikka seurata hyvä arktikaa.