Simrishamniin

Torstaiaamu 28.6. oli Kristianopelissa aurinkoinen, mutta lämpötila vain 10 astetta. Olimme jälleen liikkeellä jo klo 6, tosin minä menin merelle päästyämme jatkamaan unia. Nostimme purjeet, mutta laskimme ne saman tien, sillä tuulta ei ollut juuri lainkaan (1 m/s). Koneajoksi menikin sitten koko päivä.

Växlande vind

 Tuuli kyllä voimistui päivän mittaan, mutta oli täysvastainen. Hanön lahden ylityksessä sumu oli välillä hyvinkin lähellä, mutta ei ihan tullut kohdalle. Merivesi oli yllättävän viileää, vain reilu 13 astetta, vaikka nyt oltiin jo Etelä-Itämerellä. Klo 19 saavuimme Simrishamniin, joka ensimmäistä kertaa oli niin täynnä, että jouduimme kiinnittymään kolmanneksi veneeksi laiturin päähän. Ihmettelimme, mistä moinen veneryntäys johtui, mutta selvisihän se: Simrishamniin oli kokoontumassa 37 tanskalaisveneen eskaaderi, joka oli matkalla Pietariin. Päivän matka oli 71 mailia. Ilmoittamani matkat ovat ehkä vähän alakanttiin, sillä emme ole kunnolla kalibroineet lokiamme, mutta vaikuttaa siltä, että se näyttää vajaan 10 % alakanttiin. Täytyy sitten Saimaalla tyynessä ja virtaamattomassa paikassa kalibroida.

Kalmarista Kristianopeliin

Tiistai 26.6.  Aikomuksemme tai ainakin pohdinnassa oli lähteä liikkeelle, mutta aamulla tuntui edellispäivien sateiden jäljiltä jotenkin niin kylmältä (13 astetta) ja edelleen oli melko kovaa puuskaista tuulta (12 m/s + puuskat) ja mahdollisesti sadettakin tiedossa, joten päätimme vieläkin siirtää lähtöämme. Päivän mittaan tuli laiteltua vene lähtökuntoon eli käytyä kaupassa, otettua vedet, siivoiltua tavarat omille paikoilleen (satamassa olleessa tulee leviteltyä tavaroita vähän pitkin venettä) ym. Kävimme myös yhdessä museossa ja vielä illalla kävelylenkillä.

Keskiviikko 27.6. Aamu oli puolipivinen. Kahdeksalta avautui huoltoasema ja lähdimme tankkauksen kautta kohti etelää. Tuuli oli sivuvastaista ja vaihteli 3-10 m/s välillä, siis aikamoisia puuskia, samoin tuulen suunta vaihteli useita kymmeniä asteita. Siitä sitä saatiin kiristellä ja löysätä purjeita useamman kerran. Muuten oli mukavaa purjehdusta. Aikomuksemme oli mennä yhteen kalastajasataman yhteydessä olevaan vierassatamaan (Sandhamn), mutta jotenkin molemmille tuli matkan varrella ajatus mennäkin Kristianopeliin ja sinnehän me suuntasimmekin. Matkaa tuli noin 25 mailia ja perillä olimme n. klo 13.

Poijuun mennessä tuli vähän ongelmia: Kristianopelin poijut eivät ole sellaisia pyöreitä, vaan pitkulaisia kapeita patukoita. Jotenkin tuuli painoi meidät poijun päälle, jolloin poijuliinamme jäi johonkin veneen alle kiinni. Onneksi kone oli vapaalla, joten ei ollut vaaraa saada liinaa potkurin ympärille jumiin. Pääsimme hiljaisella vauhdillamme laituriin. Keulaköyden kiinnitettyämme laituriin päästimme veneen takaisin poijun luokse ja vaihdoimme poijuhakaan toisen köyden. Näin jumiin jäännyt poijuliina vapautui ja sen sai vedettyä takaisin veneeseen. Aiemmin jo Kalmarissa tapaamamme s/y Marianne V:n väki oli avualiaasti mukana pelastusoperaatiossa. Aikaa tähän ei kulunut varmaankaan kymmentä minuuttiakin, mutta olisi saattanut olla isompikin ongelma.

Kristianopel on mukava pieni kylä vanhoine taloineen ja kujineen. Satama-altaasta näkee suoraan merelle, vain aallonmurtajat ovat välissä. Yllättävän paljon veneitä oli jo tuolloin alkuiltapäivästä ja tuli koko ajan lisää. Iltaan mennessä pieni satama-allas alkoikin täyttyä, mutta satamakapteeni osoitteli paikkoja kaikille paikat, osalle aallonmurtajan ulkopuolelle suojaiselle puolelle. Illalla näimme sataman edustalla kiven päällä hylkeen.

Kristianopelin pääkatu

Synkät pilvet - sade kiersi pohjoisesta ohi

Edelleen Kalmarissa



Rauhaisaa oloa, vaikka merellä tuuli puhaltaa

Juhannuspäivän la 23.6. vietimme edelleen Kalmarissa. Aamupäivä oli lämmin (20 astetta) ja aurinkoinen. Iltapäivästä alkoi sadella.

Su 24.6. ei ollut ajatustakaan lähteä mihinkään, oli pilvistä ja tiedossa oli sadetta ja tuulta. Aamulla vaihdoimme vain paikkaa satama-altaan suojaisimpaan nurkkaan, josta suihkuihin, saunaan ja pyykkikoneille oli matkaa vain 30 metriä. Kaupungilla oli jo vähän eloa ja muutamat kaupatkin olivat auki. Iltaa kohti tuuli voimistui ja illalla/yöllä satoi kovasti.

Ei tehnyt mieli merelle

Ma 25.6. oli sateinen ja tuulinen. Aamulla yhtenäinen sade oli ohitse, mutta päivän mittaan tuli välillä heikompia, välillä kovempia sadekuuroja. Tuulilukemat läheisellä Öölannin sillalla olivat keskituuli 16 m/s, puuskat 20 m/s. Mikäpä meidän on ollessa, kun meillä ei ole kiire mihinkään, lämmintä on ja lukemista ainakin toistaiseksi riittää. Jatkamme etelään päin, kun tulee sopiva sää ja menemme niin pitkälle kuin sujuvasti etenemme ja sitten käännymme takaisin. Saimaalle palaamme, kun mustikat kypsyvät. Tämän suurempia suunnitelmia meillä ei ole.

Hiljentimet - ei aallot liplattele kylkeä vasten

Jotain puuttuu...



Juhannus ja Kalmar

Sandvik aamulla

Juhannusaattoaamuna pe 22.6. minulle tuli herätys ennen kello kuutta, kun Ari oli jälleen valmiina lähtemään liikkeelle ja tuulta oli sen verran, että varmuuden vuoksi ei lähtenyt yksin laiturista muiden veneiden välistä. Sää oli puolipilvinen ja koillistuulta noin 7 m/s. Satama-altaasta ulos päätyämme nostimme pelkän isopurjeen ja minä painuin takaisin nukkumaan. Takatuulessa vene keinui leppoisasti ja aallot liplattelivat kylkeä vasten. Kyllä uni hyvä nukkua. Välillä havahduin sen verran, että totesin Ari ajavan käsin. Vähän ihmettelin, míksei hän aja pilotilla, mutta ajattelin, että ehkä hän muuten vaan nautiskelee ruorin pyörittelystä. Yhdeksän tienoilla heräsin ja totesin, miten väärässä olinkaan, kun kuvittelin tuulen olevan mukavan leppoisaa. Tai olihan se sinänsä, mutta kovempaa kuin luulinkaan. Keskituuli oli 10-12 m/s ja puuskissa 14 m/s, vähän myöhemmin minun ajaessa tuulimittari kävi 15-16 m/s:ssakin. Vene kulki kuitenkin mukavasti ja Kalmariin saavuimme jo klo 10.50. Matkaa tuli 28 mailia.
Olemme viettäneet monta juhannusta Ruotsissa ja tiesimme, että jos aiomme ehtiä näkemään juhannussalon pystytyksen, niin ajoissa täytyy olla. Nytkin lähimmät juhannussalot nousivat jo heti puolen päivän jälkeen. Kävimme siis pikaisesti kaupassa ja kävelimme noin 3 km päähän Stensön juhannusjuhlille. Juhannussalko oli siellä aika pieni, mutta perusteellisesti koristeltu. Salon noustua tanssittiin piiritansseja sen ympärillä ja laulettiin ja leikittin. Illalla pääsimme vielä vierasataman saunaan, joka on ihan kelvollinen ruotsalaiseksi saunaksi ja kiukaallekin saa heittää vettä toisin kuin monessa muussa ruotsalaisessa saunassa. Vierassatamassa oli aika paljon veneitä ja muutama suomalainenkin vene, mutta hiljaista ja rauhallista oli. Kaupunki on juhannuksena aivan kuollut, vain ruokakauppa oli auki alkuiltapäivään asti. Kai kaupunkilaiset ovat suunnanneet maalle, mm. viereiselle Öölannin saarelle, ainakin sillalla oli jatkuva autojono kohti Öölantia.

Öölantiin



Tyyntä ennen tuulta

Torstai 21.6.valkeni täysin tyynenä ja aurinkoisena, 13 astetta lämmintä klo 6. Satuin heräämään, kun Ari teki lähtöä, enkä malttanut enää nukkua, kun tiesin, miten kaunis saaristo oli edessä. Tämä saaristoreitti on yksi minun ehdottomista suosikkiväylistäni, ehkä Ruotsin kaunein. Lintuja saa aina ihastella ja karuja ulkosaariston luotoja. Puoliltapäivin lämpötila oli jo 21 astetta ja hetken tarkeni jo T-paitasillaan. Västervikin saariston eteläosassa saimme purjeet ylös ja vähän ajan kuluttua suuntasimme avomerelle kohti Öölantia. Aluksi tuuli oli vain 2-3 m/s itä-kaakkoistuulta, mutta sitten se voimistui ollen lopulta 7-9 m/s, vaihdellen pohjoisesta itään. Klo 18.50 olimme hulppean purjehduksen jälkeen Sandvikissä, matkaa tuli 63 mailia.

Matka jatkuu Nynäshamnista

Keskiviikkoaamuna 20.6. laiturilla kävi jo kuhina Arin herätessä ennen puolta viittä. Kun tiistaina väki oli odotellut tuulen heikkenemistä, niin nyt sitten oltiin liikkeellä anivarhain. Naapuriveneen väkikin oli kertonut lähtevänsä aamulla aikaisin, jonka oletin tarkoittavan ehkä kello kuutta, mutta he olivatkin häipyneet jo ennen meitä. Kun aurinko paistoi ja tuuli oli mukava 4-6 m/s lännestä, niin Arihan lähti taas liikkeelle klo 4.45. Minä kuuntelin punkassa sen verran, että lähtötouhut sujuivat mallikkaasti ja Ari sai purjeet ylös. Sen jälkeen jatkoin makoisia unia, kunnes Landsortin niemen jälkeen tuulen suoja hävisi ja muutama isompi aaltojen keikuttelu herätti minut. Kahdeksan jälkeen tuuli heikkeni niin, että laskimme purjeet ja siirryimme koneajoon. Huomattavaa on, että nyt oli ensimmäinen niin lämmin aamu, ettei tarvinnut pitkiä kalsareita, pipoa eikä käsineitä!

Ennen puolta päivää saimme jälleen purjeet ylös, mutta kun Arkösundin kohdalla lähdimme kohti etelää, niin sitten oli vastatuuli ja koneajon vuoro. Saariston läpi ajellen saavuimme Stora Ålöhön klo 17.20. Päivän taival noin 70 mailia. Rannassa oli mukavan lämmintä ja aika pitkään illalla tarkeni istuskella ulkona.


Stora Ålö on Svenska Kryssarklubbenin paikka, jossa on laituri poijuineen ja lisäksi muutama poiju lahdella. Paikka on suojainen ja sinne on vain pieni poikkema väylältä. Svenska Kryssarklubbenin jäsenenä saa paitsi ilmaisia (tai edullisia) yöpymisiä lähinnä poijuissa myös meidän mielestä hyvän På Kryss -lehden ja vuosittain jonkin satamaoppaankin tai muun kirjan. En muista, oliko millainen liittymismaksu (ei ainakaan kamalan suuri), mutta vuosimaksu on noin 60 euroa. Mielestäni kannattaa olla SXK:n jäsen, jos veneilee paljon Ruotsissa.

Edelleen Nynäshamnissa

Purjehdukseemme tuli muutaman päivän tauko, kun matkasimme perjantaina junalla Tukholmaan ja sieltä edelleen lentäen Vantaalle. Syynä tähän pyrähdykseen kotimaisemiin oli Jukola-suunnistusviesti kotinurkilla Sotungin maastoissa. Saimme keväällä just ja just kasaan työpaikkamme joukkueen (Sotungin opet) ja oli ilo lähteä katsomaan Jukolan meininkiä.

Olimme Arin kanssa ilmoittautuneet toimitsijoitsikin ja kävimme perjantaina tutustumassa tehtäviimme. Lauantai-iltapäivä vierähti Arilla grillillä makkaran ja pyttipannun paistossa ja minä tauotin kassoja. Oli hellepäivä. Illalla oli sitten klo 22.30 Jukolan viestin lähtö. Joukkueemme koostui neljästä naisesta ja kolmesta miehestä. Itse olin 2. osuudella ja lähdin liikkeelle noin klo 01.10 eli todella pimeällä hetkellä. En ollut koskaan ennen suunnistanut pimeässä, siis maissa, merellähän sitä on kyllä tullut tehtyä. Yllättävän helposti tuo pimeässä suunnistus sujui. Maasto oli kyllä haastavaa, mäkiä ylös ja alas, mudassa rämpimistä, suossa kahlaamista, viime talven myrskyn jäljiltä kaatuneita puita ja loppua kohti alkoi jo juoksu muuttua kävelyksi, ainakin ylämäissä. Osuuteni oli 12,7 km, mutta maastossa siitä tuli kyllä jonkin verran enemmän, ei kuitenkaan kaksinkertaista, kuten joku oli etukäteen veikannut. Päivä valkeni ja noin 04.45 sain lähettää seuraavan osuuden liikkeelle.

Aamulla oli yhteislähdöt niille, jotka eivät vielä olleet päässeet liikkeelle ja Ari lähti 15 km:n ankkuriosuudelle klo 9.00. Muut lähtivät klo 9.15. Yöllä oli ollut mukava noin 14 asteen lämpötila ja aamulla sää lämpeni jo klo 9 mennessä, mutta noin klo 10 alkoi sade ja me jo osuutemme suorittaneet surimme maastossa olevien joukkuelaistemme puolesta. Sade ei ollut mitään pientä tihkua vaan oikein kunnon rankkasadetta. Ari saapui maaliin puolenpäivän aikaan, minusta hyvällä tuloksella (3 tuntia). Muut tulivat todella märkinä ja kylmissään klo 14 mennessä. Yksi keskeytti, kun sateessa silmälasien kanssa näkeminen meni niin onnettomaksi ja kädet olivat aivan kohmeessa. Ihmeen sitkeästi muut kiersivät ratansa ja löysivät kaikki rastit. Tämän uurastuksen päälle joukkueemme oli todella ansainnut samppanjat! Kiitos koko joukkueelle, kyllä oli hieno kokemus!

Maanantaina lensimme takaisin Ruotsiin ja palasimme veneelle. Illalla ja yöllä satoi vettä. Tänään tiistaina on tuullut niin reippaasti ja meille vastaisesti, että emme lähteneet vielä mihinkään. Huomenna lienee aika taas jatkaa matkaa johonkin etelää kohti.

Utö ja Nynäshamn



Sumuinen aamu

Keskiviikkoaamu 13.6. oli jälleen sumun vallassa, näkyvyys alle 100 m ja oli täysin tyyntä. Yhdeksän jälkeen sumu hälveni ja lähdimme liikkeelle jälleen koneella ajellen heikkoon vastatuuleen. Tällä kertaa minä onnistuin näkemään hylkeen.


Tällaisia näkymiä matkan varrella - kunto kasvaa, kun käy rannassa

Klo 13.30 saavuimme Utöhön ja matkaa oli taittunut 24 mailia. Edellisestä Utössä käynnistä oli kulunut ainakin 15 vuotta ja mukava oli jälleen tutkiskella Utön luontoa ja miljöötä. Päivä oli lämmin ja ensimmäistä kertaa tänä kesänä tarkenimme istua vielä illalla ulkona,emmekä tarvinneet veneessä lämmitystä. Vierasveneitä oli kymmenkunta, mikä oli harvinaisen paljon näin alkukesästä. Keskikesällä Utössä on varmasti veneitä rutkasti, sillä siellä väitetään olevan 270 vieraspaikkaa.

To 14.6. oli jälleen aamutuimaan täysin tyyntä, mutta nopeasti tuuli yltyi ollen 7-8 m/s ja edelleen se oli meille vastaista eli tyypillistä etelänpuoleista tuulta. Matkaa oli vain 14 mailia Nynäshamniin, jonne saavuimme jo ennen kymmentä ja odottelimme parikymmentä minuuttia polttoaineaseman aukeamista ennen vierassatamaan kiinnittymistämme.

Mainitsemisen arvoista on se, miten monessa satamassa olemme päässeet saunaan. Itse asiassa vain Lähteelässä, Rosalassa ja Tukholmassa on sauna jäänyt väliin. Täällä Nynäshamnissakin on suihkutilojen yhteydessä saunat, joissa monista ruotsalaisista saunoista poiketen kiukaassa on kivet ja kiukaalle saa heittää vettä eikä tarvitse vain istua ja hikoilla lämpimässä. Näkymät saunoista ovat myös hyvät: peili-ikkunat, joista näkee koko vierassatama-alueen.

Tukholmasta eteenpäin

Ti 12.6. Ari pesi heti aamutuimaan pyykit, kun Wasahamnissa on pesukoneet ja kuivaaja ilmaisia. Sitten lähdimme liikkeelle etelään päin. Ensimmäistä kertaa menimme Skurusundetin kautta kapeaa väylää, joka oikaisee Tukholmasta etelään päin lähtiessä aikalailla. Vaikka väylä on ajoittain kapea, niin syvyyttä on koko matkan yli 3 metriä. 

Tyypillistä Tuholman seudun rantarakentamista



 Aikomuksemme oli mennä joko Dalaröhön tai Utöhön ja käydä matkalla kurkkaamassa Saltsjöbadenissa, jossa emme ole vielä koskaan käyneet. Suunnitelmamme ovat kuitenkin yleensä aina avoimia muutoksille, niin nytkin. Saltsjöbaden KSSS vaikutti (ainakin näin kesäkuussa) niin mukavalta paikalta, että jäimmekin yöksi ja näin päivän matkaksi tuli vain 11 mailia. Osa paikan viehätystä oli jo se, että satamakonttorin nuori mies oli ottamassa vastaan ja kiinnittämässä köysiä, ja rantaravintolan nuori henkilökunta oli yhtälailla hyvin ystävällistä ja palvelualtista. Vierasveneitä ei montaa ollut. Sataman vieressä on vanha perinteikäs uimala Saltsjöbadet ja toisella puolella mahtavan kokoinen hulppea Grand Hotel Saltsjöbaden. Isot Swanit pitävät ilmeisesti tätä kotisatamanaan, sillä yhteensä Swaneja oli 7 kpl, joista suurimmat 65 jalkaisia. Rauhallinen ja leppoisa oleilu jatkui ruuan jälkeen ilmapäiväunineen ja illemmalla kävelylenkin merkeissä. Kyllä on lokoista lomailla! 



Näkymä Suvisussulta - Saltsjöbadenin hotelli ja muutama Swan



Tukholmassa

Ma 11.6. oleilimme Tukholmassa. Lämpötila oli reilut 20 astetta, välillä pilveili, välillä paistoi aurinko. Illalla kävelimme noin 12 km lenkin Djurgårdenin ympäri. On mielenkiintoista seutua: arvokkaan näköisiä ja hyvin vartioituja vanhoja taloja, lehmät laitumella, haikarat joukossa ja saaren rantaa kiertää ulkoilupolku. Gröna Lundissa emme käyneet, vaikka ihan naapurissa olimmekin. Veneitä oli Wasahamnissa edelleen hämmästyttävän vähän.

Tukholmaan

Su 10.6. meni vastatuuleen koneajona Furusundista Tukholmaan. Aamu oli lämmin (15 astetta klo 7 jälkeen) ja aurinko paistoi, matkalla pilvistyi ja välillä sateli muutaman pisaran vettä, mutta lämpötila kohosi yli 20 asteen. Tukholman Wasahamnissa olimme klo 14.15 ja päivämatka oli 36 mailia. Näin alkukesästä satamassa oli runsaasti tilaa toisin kuin heinäkuussa. Suomalaisia veneitä oli useita.

Sotuvenekin purjehtii





Ruotsiin

La 9.6. valkeni sateisena. Tuulen suunta oli aamulla kuitenkin meille otollinen, joten Ari päätti lähteä klo 7.30 liikkeelle sateesta huolimatta. Aamun lämpötila oli 12 astetta, joka tällä kertaa päivän mittaan avomerellä putosi 10 asteeseen. Maarianhaminaan emme poikenneet, vaan etenimme suoraan kohti Ruotsia. Lähtiessämme oli takatuuli koillisesta. Sääennusteen mukaisesti se kiertyi päivän mittaan pohjoisen kautta länteen. Ahvenanmerellä jännäsimme vaan ehdimmekö me ensin ylitse vai ehtiikö tuuli kiertyä länteen, mikä tietäisi meille vastatuulta. Aika tarkalle veti, mutta ei ehtinyt muuttua täysin vastaiseksi ennen kuin olimme jo Ruotsin saaristossa. Vaikka tuulen suunta oli sääennusteen mukainen, niin sen voimakkuus oli aika paljon enemmän. Ennusteen mukaan piti olla 5-6 m/s ja todellisuudessa oli jopa yli 12 m/s (nyt meillä on toimiva tuulimittari). Tuulen kiertyessä ja voimistuessa Ahvenameren aallokosta tuli harvinaisen sekavaa ja veneen kulusta aika poukkoilevaa. Oli myös varmasti yksi kylmimmistä Ahvenanmeren purjehduksista, mutta yksi positiivinenkin poikkeus matkalle osui: Ari näki hylkeen ihan veneen lähellä. Ylityksen jälkeen tuuli heikkeni ja ollessamme perillä Furusundissa oli jo lähes pläkä, aurinko paistoi ja lämpötila kohosi reilusti. Päivän matka oli noin 50 mailia. Iltakävelyn päälle satamarakennuksen sauna tuntui ihan mukavalta.

Saaristomereltä Ahvenanmaalle

Pe 8.6. aamulla klo 6 Ari lähti liikkeelle. Oli täysin tyyntä ja aurinko paistoi, 8 astetta lämmintä. Tunnin koneajon jälkeen tuuli virisi ja purjehdustuulta riittikin melkein koko päiväksi. Minut Ari herätteli ennen klo 8:aa tiukan sumun tullessa. Pari tuntia etenimme sumun keskellä ja totesimme monien teknisten vempaimien hyödyn (plotteri, tutka, AIS). Utön kohdalla otimme suunnan luoteeseen. Sivuutimme Kökarin ja purjehdimme Sottungan ohitse. Ennen Sottungaa näimme jälleen kotkia. Klo 17 tienoilla olimme Degerbyssä ja totesimme saapuneemme kylmältä mereltä kesäisen lämpimälle saarelle, aurinko paistoi ja lämpötila oli 18 astetta. Illan pitkällä kävelyreissulla tuli hiki pintaan. Päivän taival oli 52 mailia.



Tyyntä oli ja sumu näkyy jo taivaanrannassa

 

Sumu haihtumassa - sateenkaari syntyy sumuunkin



Trunsö

To 7.6. oli edessä lyhyt koneajopäivä (vastatuulta 3 m/s, emme viitsineet luovia). Matkaa oli vain 22 mailia Trunsöhön ja matkan kohokohta oli merikotkan bongaus. Perillä olimme jo klo 10.45. Olimme sataman ainut vene. Trunsö on pieni saari ulkosaaristossa. Siellä on muutama talo, mutta emme nähneet koko Trunsössä oleskeluaikana yhtään ihmistä vaikka teimmekin kävelykierroksen. Pääskysiä oli sitäkin enemmän. Puuhastelimme erilaisia veneen "keväthuoltohommia" eli hommia, jotka olivat jääneet vähän kevätkunnostuksessa kesken. Laiturin lähellä oli Pidä saaristo siistinä ry:n itsepalvelusauna ja ilman muuta saunoimme illalla. Oli rauhallinen ja leppoisa päivä, aurinkokin päistoi.

Trunsön kukkaloistoa

Kallioita, kukkuloita ja siellä jossakin yksi purjevene




Lähteelä-Rosala

Ke 6.6. Ari tavoilleen uskollisena lähti liikkeelle jo klo 6 paikkeilla. Porkkalanselkä eteni mukavasti purjein ja sen loppupäässä minäkin jo heräsin klo 9 tienoilla. Samalla tuuli hiipui ollen enää noin 1 m/s, mikä tiesi koneajoa. Hanko sivuutettiin ja Hankoniemen jälkeen saimme taas purjeet ylös pariksi tunniksi. Päivällä lämpötila oli 17 astetta, mutta illan suussa saapui sumu ja samalla lämpötila laski hetkessä 12 asteeseen. Klo 19.30 saavuimme Rosalan Nötholmiin ja päivän matkaksi tuli 72 mailia.

Matka alkaa

Tiistaina 5.6. klo 13.50 pääsimme Karhusaaresta liikkeelle 13 asteen lämpötilassa ja etelätuulella. Osan matkaa purjehdimme ja osan matkaa motoroimme. Illan suussa kiinnityimme tuttuun laituriin Lähteelässä noin 35 mailin päivätaipaleen jälkeen.

Kesä 2012 alullaan

Kesän 2011 Suvisussun kuulumiset jäivät kirjoittelematta. Kesämme oli poikkeuksellinen: kesäkuussa autoilimme Amerikan mantereella Chicagosta länsirannikolle Seattleen ja matkalla ihmettelimme uskomattomia luonnonihmeitä. Heinäkuun helteet vietimme Suvisussulla Saimaalla. Se olikin ensimmäinen kesä sitten kesän 1988 jälkeen, kun emme purjehtineet merellä. Saimaalla on paljon viehättäviä paikkoja mm. Linnansaaren kansallispuiston alueella, mutta kaipuu merelle voitti taas tätä kesää pohtiessamme. Kaksi viikkoa sitten Suvisussu saapui jälleen Saimaan kanavan kautta merelle. Oli outoa, ettei kanavaa varten enää tarvitse tehdä ennakkoilmoitusta ja kanavamaksukin on poistunut. Kanavamatka meni hyvin ja nyt on ollut kaksi viikkoa aikaa varustella venettä ja jatkaa kevätkunnostusta. Hankimme keväällä uusia mittareita (loki, kaiku, tuuli, ais) ja niiden asennus on jatkunut aina näihin hetkiin asti. Nyt alkaa kuitenkin kaikki olla suurinpiirtein kohdallaan ja ehkäpä jo huomenna voimme irrottaa köydet ja suunnata kohti länttä. Tästä linkistä ilmestyy sijaintimme kartalle aina, kun muistamme painaa Spot-laitettamme. Nyt se loma taas alkaa!