sunnuntaina, toukokuuta 25, 2014

Kotkasta Karhusaareen (ent. Sipoon, nyk. Helsingin)


Perjantaina 23.5. matkasimme (Ari ja minä) hellesäässä bussilla Kotkaan. Käytyämme kaupassa siirryimme Sapokasta merikeskus Vellamon laituriin, jonne olivat viikonlopuksi kokoontuneet suurten vesien seilorit. Mukana oli 10 venettä ja lisäksi muutamia muita ilman venettään. Joukosta löytyi useampia maapallon kiertäjiä ja osa useammankin kerran, lisäksi erilaisia muita pitkiä matkoja tehneitä ja eräs, joka oli juuri lähdössä yksin palloa kiertämään 28 jalkaisella veneellä. Tämä tapahtuma on järjestetty aiemmin kaksi kertaa ja osa on ennenkin mukana olleita tuttuja, osa taas uusia tuttavuuksia.
Osa seiloreiden veneistä
 
s/y Cabane ja monta pallonkiertäjää
Lauantaina Vellamossa oli yleisölle avoin luentotilaisuus, jossa kuulimme kolme erilaista matkatarinaa. Harvinaisin varmasti Veli Kärkkäisen (s/y Lena) matkat sekä luoteis- että koillisväylällä – ainut suomalainen huvivene, joka on mennyt molemmat. Tällaisen joukon koolla ollessa ei jutun aiheet lopu ja oli taas mukava olla mukana.

Sunnuntaiaamuna starttasimme jo vähän jälkeen klo 6 kohti pääkaupunkiseutua. Tuuli oli kovin heikkoa ja kääntyi vastaiseksi, joten suurin osa päivästä meni koneajona. Emäsalon seutuvilla ihailimme suuria lintuparvia. Klo 17 olimme Karhusaaressa, josta olemme jo lukuisina vuosina saaneet tilapäisen venepaikan ennen varsinaiselle lomareissulle lähtöä.
Yksi monista lintuparvista
 
Hupaisaa, mutta loppumatkalle meillä ei ollut paperikarttoja, vaan matkasimme plotterin varassa (lisäksi olimme ottaneet kameralla Kotkassa varmuuden vuoksi kuvan kartoista, sillä koskaan emme luota pelkästään elektroniikkaan). Näin hassusti pääsi käymään, kun olimme lainanneet vähän liian innokkaasti karttojamme eräälle Saksasta venettä hakevalle ja huomasimme vasta jälkeenpäin, että Pellinki-Inkoo -välinkin olimme antaneet. Ei tullut kuitenkaan mitään ongelmia plotterin kanssa.

sunnuntaina, toukokuuta 18, 2014

Saimaalta merelle

Tämä kevät 2014 oli säiden suhteen hyvin vaihteleva: pääsiäisen aikaan oli 20 asteisia päiviä ja kevätkunnostusta oli mukava tehdä, vapun seutuvilla puolestaan päivälämpötilat jäivät alle 10 asteen. Veneitten yhteislasku Ristiinassa oli perinteisesti äitienpäiväviikonlopun lauantaina ja viikonlopun aikana saimme Suvisussun varusteltua valmiiksi matkalle merelle.

Perjantaina 16.5. kyyditsin Arin, Outin ja Mikon Ristiinaan. Itse palasin viikonlopuksi kotiin mm. ompelemaan veneeseen uusia verhoja, mutta Suvisussu aloitti matkan kohti Saimaan kanavaa ja Suomenlahtea. Perjantaina vanhan tavan mukaan matka suuntautui pursiseuran majalle Korkiaan, jossa sauna ja grillaukset maistuivat sekä kuuleman mukaan ilta sujui mukavasti Didixin kajuutassa aamuyön tunneille asti.

Lauantaina miehistö irrotti köydet Korkian laiturista vähän ennen klo 9:ää aamun lämpötila ollessa +7 astetta. Saimaalla ei tuullut, joten matka taittui koneillen. Päivä oli kaunis eikä lainkaan niin kylmä kuin etukäteen olimme matkalaisia varotellut, aurinko paistoi ja oli 17 astetta. Kanavan suulla oltiin klo 15 ja ilman suurempi viivästyksiä alasululla Juustilassa klo 20.40, siis vajaassa 6 tunnissa. Viranomaisten kanssa ei ollut mitään ihmeempää.
Sulutus sujuu jo rutiinilla
Sunnuntaiaamu valkeni kauniina, mutta kylmänä, vain 4 astetta. Juustila oli sulutettu ja Venäjän tulli ottanut paperit lähes lennossa klo 8.20 (Suomen aikaa), jolloin matka kohti Santiota saattoi alkaa.  Merelläkään ei tuullut. Kerran he yrittivät purjehtia, mutta kun purjeet vain läiskivät, niin luovuttivat. Koneella matka taittui nopeasti: Santiossa klo 15 ja Kotkassa klo 19.30.
Merellä heikossa tuulessa
 
Matka Ristiinasta Kotkaan oli sujunut mukavasti, vaikkei purjehtimaan juuri päässytkään. Miehistö oli ohjeittemme mukaan varustautunut naparetkelle, mutta harvinaista kyllä merelläkin saattoi heittää sukat pois ja kääriä lahkeita ylös. Aina näin toukokuussa on yllätys, kun ei ulkona palele eikä tarvitse päivän aikana edes lämmitintä.

Tällä kertaa Suvisussu jäi Kotkaan odottamaan seuraavaa viikonloppua ja minä autoilin hakemaan Arin, Outin ja Mikon kotiin. Kärkkäisille kiitos venepaikan järjestämisestä!