Lähtö Kotkasta |
Maanantaina 14.7. oli edelleen itätuulta, mutta nyt se oli
jo heikentynyt edellisestä päivästä, nyt oli 4-5 m/s. Tavoitteenamme oli mennä
Santion kautta suoraan kanavalle, joten edessä oli pitkä päivä. Yleensä yövymme
Santiossa ja lähdemme aamulla sieltä klo 7 Suomen aikaa, jolloin Venäjän rajan
saa ylittää. Nyt meillä oli edessä ylimääräiset n. 27 mailia. Ari lähtikin
liikkeelle jo klo 4 ja koneajo jatkui. Yöllä oli ollut sadekuuro, mutta aamulla
oli aurinkoista. Minut Ari herätti kahdeksan jälkeen, kun Santio alkoi jo
lähestyä. Passintarkastus meni nopeasti ja jo yhdeksän aikaan jatkoimme matkaa.
Rajan ylityksessä emme jääneet odottamaan Venäjän
rajavartioston VHF-kutsua, vaan kutsuin itse Venäjän rajavartiostoa ja kerroin,
että olemme ylittämässä rajaa. Tällä kertaa he kysyivät vain, mistä tulemme ja
mihin menemme, eikä mitään muuta. Joskus he ovat kyselleet rekisterinumeroa ja
veneen nimi on pitänyt tavata ja kertoa, kuinka monta henkilöä veneessä on.
Joskus he ovat myös käyneet veneellänsä tunnistamassa, mutta eivät tällä
kertaa.
Puolenpäivän aikaan tuuli kääntyi sen verran, että pääsimme
purjehtimaan. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, sillä tuuli heikkeni ja alle 3
solmun nopeudella olisi mennyt aivan liian kauan aikaa kanavalle, joten
koneajolla jatkoimme. Merellä oli lämmintä, 24 astetta ja Viipurin lahdella
vielä enemmän. Ukkospilviä oli joka puolella ja olimme varmoja, että joudumme
sateeseen, mutta pilvet kiersivät meidät.
Hellettä Viipurinlahdella |
Viipurin siluettia |
Uutta ja vanhaa rinnakkain Viipurissa |
Juustilassa eli alasululla olimme klo 16.15 ja matkaa oli
takana 72 mailia. Venäjän tulli otti venetodistuksen (rekisteritodistuksen)
kopion ja miehistöluettelon ja se ei vienyt aikaa juuri mitään. Sulkua
jouduimme odottelemaan noin 20 minuuttia. Juustilan sulun noustuamme sulkuvahti
tuli kertomaan, että seuraavalle sululle meille tulee vähän pidempi odotus, kun
ensin tulee rahtialus alas, sitten menee matkustaja-alus Carelia ylös ja sen
jälkeen tulee toinen rahtialus alas ja vasta sen jälkeen pääsemme me. Odotusta
tuli ainakin tunti.
Rahtialus sulusta ulos, Carelia sisään |
Ilistoen sulku tyhjenee, kohta päästään sisään |
Klo 18.20 olimme päässeet vasta toisesta sulusta ylös.
Viides sulku Pälli on viimeinen sulku Venäjän puolella ja siellä on Venäjän
passintarkastus. Sen jälkeen on enää puolen tunnin ajo Nuijamaalle, jolloin
olemme takaisin Suomen puolella. Nuijamaalla on Suomen passintarkastus. Klo 21
oli päivän urakka takana, 84 mailia. Jäimme siis yöksi Nuijamaalle, koska tällä
kertaa Saimaalle asti meno olisi mennyt ainakin puoleen yöhön. Ilta oli
edelleen lämmin – Nuijamaalle saapuessamme 25 astetta.
Aamulla oli kanavassa tyyntä |
Tiistaiaamuna 15.7. Arin herätessä oli sumua niin, ettei
kanavan vastarantaa näkynyt. Sumu hälveni kuitenkin nopeasti. Ari lähti
liikkeelle klo 7 ja minä nukuin vielä tunnin verran. Soskuan sululle nousin
ylös. Nyt sulutukset menivät sujuvasti ja olimme ylhäällä Mälkiästä
(viimeisestä sulusta) klo 9.45.
Päästyämme kapeista paikoista pois nostimme purjeet
Päihäniemen selän alussa ja saimmekin hyvän purjehduspäivän helteisessä säässä.
Alussa kulki vain 2-3 solmua, mutta sitten vähän kauempana olevat ukkospilvet
toivat tuulta niin, että etenimme välillä jopa 6-7 solmua. Tuuli oli etelässä
vaihdellen yht’äkkiä 3 solmusta 9 solmuun.
Tässä tuulta 8,1 m/s ja meillä nopeutta 7,0 solmua. |
Liittokiven selällä kulki mukavasti (kuvassa Liittokivi) |
Liiansaaren kohdalla tuuli kääntyi
ihan vastaiseksi ja oli hyvä hetki laskea purjeet. Tunnin koneajon jälkeen
olimme pursiseuramme tukikohdassa Korkiassa. Matkaa tuli 50 mailia ja takana oli
nautinnollinen purjehduspäivä.
Korkiassa oli yksi ristiinalainen vene ja toinen tuli vähän
jälkeemme. Matkalla olimme jo syöneet, joten nyt ei muuta kuin pikku hiljaa
saunaan, ensin naiset ja sitten miehet. Kyllä tuntui hyvältä nauttia ekaa
kertaa tänä kesänä Korkian saunasta ja uida 21 asteisessa Saimaassa. Illalla tavan
mukaan istuimme porukalla grillikodalla ja me grillasimme kesän ensimmäiset
makkarat. Poutaisena pysyi koko ilta huolimatta ympäröivistä ukkospilvistä.
Illan ukkospilvet eivät tulleet päälle |
Keskiviikon vietimme Korkiassa. Ari souti naapurisaareen ja
kävi lenkillä. Aamupäivällä kävimme moottoriveneellä huviajelulla
Kallioniemessä, joka on jälleen auki ja jossa on uusi yrittäjä. Tankkasimme ja
söimme jäätelöt. Toinen pursiseuralaisista veneistä lähti kotisatamaan
Ristiinaan, mutta toinen jäi. Ari kävi metsässä katsomassa mustikka- ja sienitilannetta
– mustikoita ei ole niin paljoa kuin vaikka viime kesänä, eivätkä ne olleet vielä
ihan kypsiä, eivätkä kanttarellit olleet vielä nousseet. Saaressa alkoivat hakkuut,
joten sieniä voi olla tänä kesänä vaikea löytää. Iltapäivästä saapui kolme vierasvenettä, illan suussa yksi
oman seuran vene ja myöhemmin illalla vielä yksi – laiturihan alkoi jo näyttää
kansoitetulta. Vieraat kiittelivät ja kehuivat kovasti tukikohtaamme. Enää
sateet eivät kiertäneet meitä, vaan välillä tuli rapeitakin kuuroja, enimmät
ukkoset kiersivät kuitenkin molemmin puolin ohitsemme. Ilta kului perinteisesti
saunoen ja grillaten.
Torstaina 17.7. aamu oli pilvinen, mutta puolilta päivin jo aurinko
paistoi. Ari tyhjensi mökki-isäntä Pertin kanssa kompostikäymälät ja puolen
päivän aikaan irrotimme köydet Korkian rannasta ja otimme suunnan kohti
Ristiinaa ja kotisatamaa. Näin oli tämän kesän reissu ohitse.
Matkassa olimme
Helsingistä lukien kuusi viikkoa ja kaksi päivää. Mukavaa oli, vaikka
juhannuksen tienoilla olikin kylmä jakso ja tuulet olivat vähän kummallisia.
Vene-elämä on kuitenkin aina rentouttavaa ja mukavaa, kun ei ole mitään pakkoa
mennä johonkin, eikä ole mitään aikatauluja. Tämän jälkeen loppukesän ja syksyn
aikana vene-elämästä nauttiminen jatkuu parin päivän pätkissä.