Saimaalta merelle

Tämä kevät 2014 oli säiden suhteen hyvin vaihteleva: pääsiäisen aikaan oli 20 asteisia päiviä ja kevätkunnostusta oli mukava tehdä, vapun seutuvilla puolestaan päivälämpötilat jäivät alle 10 asteen. Veneitten yhteislasku Ristiinassa oli perinteisesti äitienpäiväviikonlopun lauantaina ja viikonlopun aikana saimme Suvisussun varusteltua valmiiksi matkalle merelle.

Perjantaina 16.5. kyyditsin Arin, Outin ja Mikon Ristiinaan. Itse palasin viikonlopuksi kotiin mm. ompelemaan veneeseen uusia verhoja, mutta Suvisussu aloitti matkan kohti Saimaan kanavaa ja Suomenlahtea. Perjantaina vanhan tavan mukaan matka suuntautui pursiseuran majalle Korkiaan, jossa sauna ja grillaukset maistuivat sekä kuuleman mukaan ilta sujui mukavasti Didixin kajuutassa aamuyön tunneille asti.

Lauantaina miehistö irrotti köydet Korkian laiturista vähän ennen klo 9:ää aamun lämpötila ollessa +7 astetta. Saimaalla ei tuullut, joten matka taittui koneillen. Päivä oli kaunis eikä lainkaan niin kylmä kuin etukäteen olimme matkalaisia varotellut, aurinko paistoi ja oli 17 astetta. Kanavan suulla oltiin klo 15 ja ilman suurempi viivästyksiä alasululla Juustilassa klo 20.40, siis vajaassa 6 tunnissa. Viranomaisten kanssa ei ollut mitään ihmeempää.

Sulutus sujuu jo rutiinilla

Sunnuntaiaamu valkeni kauniina, mutta kylmänä, vain 4 astetta. Juustila oli sulutettu ja Venäjän tulli ottanut paperit lähes lennossa klo 8.20 (Suomen aikaa), jolloin matka kohti Santiota saattoi alkaa.  Merelläkään ei tuullut. Kerran he yrittivät purjehtia, mutta kun purjeet vain läiskivät, niin luovuttivat. Koneella matka taittui nopeasti: Santiossa klo 15 ja Kotkassa klo 19.30.

Merellä heikossa tuulessa

 

Matka Ristiinasta Kotkaan oli sujunut mukavasti, vaikkei purjehtimaan juuri päässytkään. Miehistö oli ohjeittemme mukaan varustautunut naparetkelle, mutta harvinaista kyllä merelläkin saattoi heittää sukat pois ja kääriä lahkeita ylös. Aina näin toukokuussa on yllätys, kun ei ulkona palele eikä tarvitse päivän aikana edes lämmitintä.

Tällä kertaa Suvisussu jäi Kotkaan odottamaan seuraavaa viikonloppua ja minä autoilin hakemaan Arin, Outin ja Mikon kotiin. Kärkkäisille kiitos venepaikan järjestämisestä!