Lappeenrannasta Korkeaan

Lappeenrannassa emme viitsineet jäädä odottamaan klo 9 asti, kun satamakonttori aukeaisi, joten yöpymismaksu jäi maksamatta. Septin kävimme tyhjentämässä aamulla vähän ennen seitsemää lähtiessämme. Sen jälkeen minä painuin taas nukkumaan. Hetken päästä hypähdin pystyyn, kun kuului kaksi tömähdystä. Vene oli osunut Kaukaan tehtaan edustalla keskellä väylää olevaan uppotukkiin. Ilmeisesti ei kuitenkaan aiheutunut vaurioita, se nähdään sitten syksyllä, kun vene on maissa. Meninpä siis takaisin sänkyyn. Jossakin välissä Ari nosti purjeet ja eteni purjein puolitoista tuntia, kunnes käännyimme ja tuuli olisi ollut vastainen. Laiskuus iski, emme luovineet, vaan jatkoimme konevoimin.

Roiskuu se vesi välillä Saimaallakin

Vastainen tuuli yltyi ja Saimaan oloissa harvinaisesti vettä roiskui pitkin kantta ja välillä istuinkaukaloonkin asti. Tuulta oli 7-11 m/s ja välillä puuskissa oli 13 m/s. Vaikka vettä roiskui, miin aallokko oli sen verran pientä, ettei veneen kulussa ollut mitään ongelmaa eikä vauhti tippunut samalla tavalla kuin esimerkiksi Virossa Väinämerellä 5 m/s vastatuulessa. Pursiseuramme laiturissa Korkiassa olimme klo 14 ja matkaa tuli 42 mailia lokiin. Todellisuudessa lienee vähän vähemmän, koska paikoin oli selvästi vastavirtaa, mikä lisäsi lokin mittaamaa matkaa.

Illan aikana tuuli puhalsi edelleen yli 10 m/s ja oli vaahtopäitä. Laiturikin keikkui jonkin verran. Illalla tietenkin saunoimme ja testasimme uutta paljua. Illan päätteeksi istuimme grillikatoksella yhdessä parin muun venekunnan kanssa ja grillasimme kesän ensimmäiset makkarat. Yöllä tuuli jatkui ja satoikin ravakasti, mutta uni maittoi hyvin.

Keskiviikon 17.7. vietimme Korkiassa. Ari kävi poimimassa vähän kanttarelleja, minä kirjoittelin tätä blogia ja illalla tietysti taas saunomme ja grillaamme. Iltaan mennessä tuuli laantui. Lämpötilaltaan hellekesä tuntui muuttuneen syksyksi, ei tarennut enää shortseissa eikä aurinko paistanut. Lomareissukin on nyt lopuillaan, enää on edessä lyhyt matka kotilaituriin Ristiinaan.