Saimaalta Itä-Helsinkiin

Kesän 2017 purjehdukset alkoivat taas tuttuun tyyliin siirtopurjehduksena Ristiinasta Itä-Helsinkiin. Keskiviikkoiltana 24.5. vein Arin ja tämän kertaisen miehistön eli Arin veljen pojan Jari-Pekan Ristiinaan, josta he motoroivat ensimmäiseksi yöksi noin 12 mailin päähän pursiseuran majalle Korkiaan. Sauna oli sopivasti lämmin ja sen jälkeen he grillailivat iltapalaa.

Ilta saapuu Korkiaan

Torstaina oli edessä ensin matka Etelä-Saimaan toiselle puolelle eli Saimaan kanavan suulle ja sitten kanava alasululle. Sulutukset sujuivat hyvin lukuun ottamatta pientä odotusta yhdellä sululla. Viranomaisten kanssa ei ollut mitään ihmeellistä, ainoastaan Pällissä piti allekirjoittaa yksi aiemmasta poikkeava paperi eli että on lukenut säännöt, miten pitää toimia. Korkiasta Juustilaan aikaa kului 12 tuntia ja matkaa tuli 58 mailia.

Perjantaina matka jatkui viimeiseen sulutukseen jo ennen puoli seitsemää ja tulliselvityksen jälkeen suunta oli Viipurin editse Suomenlahdelle. Tuulet eivät suosineet purjehdusta. Hetken aikaa he saivat purjehtia hyvässä tuulessa, kunnes yht’äkkiä tuuli hiipui ollen enää 2 m/s ja kone piti pistää käyntiin. Santion pysähdyksen jälkeen matka jatkui Kotkaan, jossa tapahtui miehistön vaihto: minä olin tullut autolla sinne ja Jari-Pekka lähti autolla kohti Helsinkiä. Tämän matkapäivän pituudeksi tuli 13 tuntia ja matkaa kertyi 68 mailia.

Jari-Pekka

Lauantaiaamuna Ari kävi lenkillä ja lähdimme liikkeelle puoli yhdeksän tienoilla. Aurinko paistoi ja reilun tunnin koneella ajon jälkeen tuulikin sen verran, että pääsimme nostamaan purjeet. Tämän jälkeen koko päivä olikin mukavaa purjehdusta noin 4-5 m/s kaakkoistuulessa. Helsinkiä lähestyessämme pilvisyys lisääntyi ja sää muuttui samalla kylmemmäksi, mutta purjehtien pääsimme lähes perille asti. Itä- Helsingissä Karhusaaressa olimme noin klo 19 ja matkaa oli tullut 59 mailia. Kaikki matkat, mitä ilmoitan, ovat lokimme näytön mukaan eli joskus todellinen matka voi olla vähän enemmän tai vähemmän esimerkiksi virtauksista johtuen.

Tämän kertaisella siirtopurjehduksella ei näkynyt juuri lainkaan muuttavia lintuparvia – ne olivat jo ehtineet mennä. Yleensä Viipurinlahti ja Suomenlahden itäpää on paikka seurata hyvä arktikaa.