Karhusaaresta Maarianhaminaan

Reilu viikko vierähti vielä töitä tehden ja sitten keskiviikkona 7.6. ennen puoltapäivää ehdimme lähtemään kesälomareissullemme. Matkasuunnitelmat ovat hyvin auki: katsotaan, miltä tuntuu ja millaisia kelejä on. Lukuvuoden päätteeksi olemme molemmat sen verran väsyneitä, ettei heti innosta yön ylitse purjehdukset, varsinkin kun alkukesästä yöt ovat yleensä aika kylmiä.

Karhusaaresta lähtiessämme oli kesäistä säät, peräti 18 astetta, mikä tuntui aika pitkään jatkuneen kylmän jakson jälkeen mukavan lämpimältä. Liikkeelle lähdimmekin sortsit jalassa, jotka kyllä nopeasti vaihtuivat pitkälahkeisiin ja iltaa kohti lisäsimme vielä pariin otteeseen vaatetta. Tuulen suhteen oli mukava yllätys, että pääsimme lähtemään itätuulella eli saimme heti alkuun mukavan purjehduspäivän. Lähtiessä tuulta oli 6 m/s, mutta päivän mittaan tuuli voimistui, ollen Porkkalanselällä 10-13 m/s. Tuulen ollessa täysmyötäistä etenimme suurimman osan päivästä pelkällä isopurjeella. 

Helsingin ohitse reippaassa myötätuulessa

Lähdön auringonpaiste muuttui pilviseksi ja sade lähestyi lännestä, mutta ehdimme Elisaareen puoli yhdeksän tienoilla ennen sateen tuloa. Oli mukava purjehduspäivä ja matkaa taittui 49 mailia.

Sateinen aamu Elisaaressa

Torstaiaamuna 8.6. sade ropisi niin kovasti veneen kanteen, ettei ollut mitään intoa lähteä liikkeelle heti aamusta. Sadetutkaa seurailimme ja tuli siinä samalla vähän vielä töitäkin tehtyä. Klo 11 jälkeen sade alkoi hellittää ja näytti siltä, että sateen takareuna alkaa jo olla lähellä, joten lähdimme kohti Hankoa. Välillä tuli vielä pieniä, heikkoja sadekuuroja. Tiukkojakin sumulauttoja meni välillä edestä, välillä takaa, mutta itse emme joutuneet tällä kertaa tiheään sumuun. Tuulta ei ollut lainkaan eli koneella ajaen saavuimme Hankoon vähän ennen klo 17 ja 33 mailia tuli päivän matkaksi.  Kylmä kevätkö lie syynä, mutta lintupoikueita näkyi todella vähän. Tavallisesti Hangon itäpuolella näkyy paljon mm. haahkapoikueita.

Hangon ulkoluotoja Itämeren Portista nähtynä

Perjantaina Arin käytyä aamulenkillä lähdimme ennen klo 9:ää. Tuuli oli heikohkoa, 2-3 m/s, mutta Hangon läntisen selän ns. oikoväylän livuimme hitaasti, kunnes tuuli heikkeni alle 2 m/s ja pistimme koneen käyntiin. Päivän kohteemme oli Örö, jonne saavuimme noin klo 14 ja matkaksi tuli 25 mailia. 

Örössä ei ollut kovin montaa venettä, mutta satuimme kiinnittymään sellaisen veneen viereen, joka tunnisti veneemme ja kertoi lukeneensa matkakertomustamme tuolloin 2004-2005, kun olimme vuoden reissullamme. Muutamat kuulumiset vaihdettuamme kiiruhdimme Örön 12”Ravintolaan lounaalle. Ruokaa sulateltuani lähdin kävelylenkille ennen saunaa. Kylmän kevään ansiosta pääsin näkemään yhden Lännen Kylmänkukan kukan. Tämä on harvinaisuus, sillä sitä esiintyy Suomessa ainoastaan Örössä, ja kun kahtena edellisenä kesänä olemme Örössä käyneet, kukinta on ollut jo ohitse. 

Lännen Kylmänkukka - kukinta lopuillaan

Sumua ja aurinkoa

Sumulauttoja näkyi ympärillä ja saaren lännen puolella näkyvyys oli lähes nolla, mutta venesatamassa paistoi aurinko.

Aamun tyyneyttä

Lauantaiaamuna ei ollut sumua ja oli täyspläkä. Ari irrotti köydet jo puoli kuuden jälkeen, mutta minä nukuin vielä pitkän tovin. Noin kymmenen tienoilla tuuli virisi niin, että nostimme purjeet. Tuulen ollessa täysin takaa (idästä) ja noin 3 m/s päätimme pitkästä aikaa ottaa spinnun esille. Sen verran harvoin käytämme spinnua, että hetken aikaa täytyi tarkastella, että kaikki on oikein muistettu ennen kuin vedimme spinnusukan ylös. Jonkin aikaa etenimme spinnulla, mutta sitten tuuli hiipui ja jälleen pistimme koneen käyntiin. 

Spinnuilua

Vielä jonkin kerran nostimme purjeet, mutta loppumatkan ajoimme koneella. Pohdimme, menemmekö ns. oikoväylää Kihdiltä Degerbyn suuntaan, mutta veden korkeus oli suurin piirtein nollatasossa, joten emme arvanneet lähteä 2 metrin syväyksellämme menemään. Joskus olemme oikoväylää käyttäneet ja on ollut aika vähän enää vettä kölin alla eli nykyisin emme mene sinne, ellei veden korkeus ole selvästi plussalla. Sottungaakin pohdimme, mutta päädyimme jatkamaan Degerbyhyn asti. Matkaa tuli 71 mailia. Emme menneet kaupan laituriin vaan läntisempään vierassatamaan, jossa pääsimme kyllä saunaan, mutta muuten täytyy todeta, että eipä ole enää häävissä kunnossa ja on ylihinnoiteltu, sähkön kanssa 30 € (esimerkiksi Örössä satamamaksu oli 26 € sisältäen saunan ja sähkön).

Me yksin Degerbyn laiturissa

Vaikka ei ollutkaan oikein hyvää purjehduskeliä, niin päivä oli muuten mainio. Ensin kuuntelimme Utön itäpuolella hylkeiden ulvontaa ja sitten näimmekin paljon hylkeitä sekä uimassa että luodoilla köllöttelemässä. Meri oli välillä valkoisenaan uroshaahkoista ja useamman merikotkankin bongasimme. Ilmakin lämpeni niin, että saatoimme olla sortsit jalassa, mikä ei ole alkukesästä ulkomerellä mitenkään yleistä. Kokonaisuutena oli siis upea päivä ulkosaaristossa.

Merikotka

Hylje köllöttelee luodon vasemmassa laidassa

Yksi lukuisista haahkoista

Sunnuntaiaamuna 11.6. kuuntelimme taas sateen ropinaa. Sateen loputtua lähdimme kohti Maarianhaminaa. Alkumatkan ajoimme koneella ja loppumatkan purjehdimme. Matkaa tuli 19 mailia.

Maarianhaminassa oleilimme maanantain ja tiistain. Kävimme lenkillä / pitkällä kävelyllä, teimme ns. ilmaisen risteilyn Viking Linella Kapellskäriin ja minulla meni aika paljon aikaa töitä tehden (etälukion opinto-oppaan oikolukua). Välillä satoi, välillä paistoi, välillä tuntui tosi kylmältä ja välillä oli lämpimämpää. Aluksi tuuli etelästä ja sitten lupasi kovaa tuulta luoteesta, jolloin me ja aika moni muukin käänsi veneen laiturin toiselle puolelle. Pommern-laiva oli hävinnyt omalta paikaltaan. Se oli siirretty vierasvenesataman pohjoispuolelle kansiremonttiin, joka valmistunee ensi kesään mennessä.