torstaina, kesäkuuta 22, 2017

Arkösundista Karlskronaan

Sunnuntaina 18.6. oli lämmin aamu. Ari kävi reilun 20 km:n lenkillä ja sen jälkeen lähdimme liikkeelle noin klo 8.30. saaristoväylää etelään päin. Tuuli oli lännen puolelta ja aika nopeasti lähdön jälkeen nostimme purjeet. Vähitellen tuuli kääntyi lännestä lähemmäs lounasta ja siis meille sivutuulesta vähän vastaisemmaksi. Samoin tuuli muuttui puuskaiseksi: välillä tuuli 3 m/s ja seuraavassa hetkessä 10 m/s. Olimme lähtiessämme pohdiskelleet seuraavaksi rantautumispaikaksi Västervikin seutua, mutta tuo poukkoileva tuuli muutti ajatuksemme ja päätimme suunnata Kryssarklubbenin satamaan Stora Ålöhön. Noin kello 13 rantauduimme ja matkaa tuli tehtyä vain 24 mailia.


Haikarat ilonamme
Päivä oli kesän lämpimin, 28 astetta. Oli mukava istuskella istuinkaukalossa ja seurailla rauhallisella lahdella lintujen puuhia: haikarat lentelivät ja pitivät välillä vahtia kaislikossa, joutsenet uiskentelivat ja pienemmät linnut sirkuttelivat. Vielä ilta ja yökin olivat todella lämpimiä.

Seuraavana aamuna pyysin Aria herättämään minutkin liikkeelle lähtiessä, sillä halusin katsella edessä olevia saaristomaisemia. Nämä Arkösundin ja Västervikin saaristoalueet ovat minusta niin upeita alueita. Liikkeellä olimme jo klo 5.30 (aamupalan söimme kulussa ollessa kuten yleensä aina, jos lähdemme aikaisin liikkeelle). Pian lähdön jälkeen nostimme purjeet. Tuuli oli edelleen lännen puolelta 6-10 m/s, mutta ei enää yhtä puuskaista kuin edellisenä päivänä. Ennen Västervikiä oli aukeampaa selkää ja puuskat taas yltyivät, ollen välillä 13 m/s. Meillä oli täysi iso eli ei reiviä, ja keulapurjeella säätelimme purjepinta-alaa puuskien mukaan. Pohdimme jo reivaamistakin, mutta Västervikin jälkeen menimme taas sen verran saariston suojaan, ettei reiville ollut enää tarvetta.

Merenneito tervehtii väylän varrella

Väylän varren maisemia

Mielenkiintoista kalliota
Noin klo 13 loppui saaristo ja suuntasimme Kråkelundin kohdalta avomerelle. Tunnin kuluttua tuuli heikkeni nopeasti ollen vain 1,5-2,5 m/s ja kone piti laittaa käyntiin. Tässä vaiheessa olimme tulleet jo 46 mailia. Puolitoista tuntia koneella ajettuamme tuuli virisi uudelleen ja pääsimme taas purjehtimaan. Tämän jälkeen olikin reipasta matkan tekoa. Tuulta oli aluksi 4-6 m/s ja iltaa kohden yltyi ollen 6-9 m/s. Meillä oli mukavasti yli puolen solmun myötävirta ja GPS:n mukaan veneen nopeus oli pitkät tovit 6,5-7 solmua, mikä on meille oikein hyvä nopeus. Kalmarsundissa tuli mantereen puolelta todella lämmintä ilmaa, ja tarkenimme sortseissa avomerelläkin. Noin klo 21 saavuimme Kalmariin ja vielä tähän aikaan illastakin oli 23 astetta. Lokin mukaan päivämatkamme oli 85 mailia, mutta myötävirrasta johtuen varmaankin lähes 10 mailia enemmän.

Leppoisaa mutta reipasta menoa Kalmarsundissa
Keskellä avomerta (Kalmarsundia) kohoaa Blå Jungfrun -saari,
86 metriä korkea, vaikkei kuvasta uskoisikaan

Tiistain vietimme Kalmarissa. Koko päivän tuuli kovaa: 10 ms ja puuskat 14 m/s. Enää ei ollut yhtä helteistä kuin pari edellistä päivää, mutta oli kuitenkin yli 20 astetta, mikä on tänä kesänä ihan mukavaa lämpöä.

Yllättävää oli, että naapuriveneen saksalainen mies tunnisti veneemme tyypin ja tiesi, että on tehty myös Jonmeri 40:tä ja Jonmeri 30:tä. Jonithan ovat suomalaisia Mäntsälässä tehtyjä veneitä ja Jon (Jonmeri) 33:ta on tehty alle 50 kpl eli nämä eivät ole niin kovin yleisiä veneitä.

Kalmarin ruusuja ja kapeita katuja

Keskiviikkona 21.6. emme tehneet aamun aikaista lähtöä, vaan Ari kävi lenkillä ja kävimme vielä kaupassa ostamassa mansikoita. Liikkeelle lähdimme noin klo 10.20 polttoainetankkauksen kautta. Ei tankkiin paljoa polttoainetta mennyt, mutta kun Kalmarissa tankkauspiste on ihan matkan varrella, niin ainahan tankki kannattaa täydeksi ottaa.

Tuulta oli lähtiessä 3-7 m/s ja edelleen lännen puolelta. Myöhemmin tuuli vähän yltyi ja taas tuli puuskia. Yksi tällainen puuska olikin sitten muita pahempi. Ari oli sisällä, minä ulkona ja pilotti ajoi. Tuuli muuttui vastaisemmaksi ja minä kiristin purjeita. Ari meni vessaan, tuuli yltyi ja minusta tuntui, ettei pilotti ehkä pärjää, joten otin käsiajoon. Puuska vain yltyi ja yltyi, puuska tuli eri suunnasta kuin mitä tuuli oli juuri ollut, vene kallistui ja kallistui, minä en yltänyt löysäämään purjeita ja ruorista loppui kääntö. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että vene ns. broutsaa eli kääntyy tuuleen ja purjeiden veto loppuu. Nytkin vene kyllä kääntyi tuuleen, mutta peräsin ei irrottanut otetaan eikä purjeiden veto loppunut. Vähän aikaa menimme suoraan rantaa kohti (tilaa toki oli, sillä emme olleet lähellä rantaa). Lopulta puuska hellitti ja saatoin alkaa katsella, mikä olikaan oikea suunta. Olimme nousseet kulkusuunnasta vähintään 30 astetta. Ari tuli vessasta ja totesi, että sisältä kuulemani kolaus oli ollut se, että tee- ja vesipannu eivät olleet pysyneet keinuvalla liedellä, vaikka yleensä ne kyllä pysyvät. Olimme olleet melkoisen kallellaan, koska alatuulen puolelta kansi oli kastunut, mitä ei myöskään yleensä tapahdu. Teekannussa ollut tee oli mennyt lieden takana olevaan lokeroon, jonka sitten tyhjensin ja kuivailin. Vähän myöhemmin huomasin, että jääkaapissa oli vettä. Se oli merivettä. Oli käynyt niin, että olimme olleet niin paljon kallellaan, että pentrin (keittiön) altaaseen oli noussut poistoputkesta vettä ja se oli tullut vielä sieltä altaan laidan ylitse ja mennyt altaan takana olevaan jääkaappiin. Tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Yleensä jos olemme kallellaan, laitamme altaan poistoputkessa olevan hanan kiinni, jottei altaaseen tule vettä, mutta vaikka joskus olemme unohtaneet hanan sulkemisen, niin eipä ennen ole altaan laidan ylitse vesi mennyt. No, onneksi ei mitään pahempaa tapahtunut.

Klo 15.30 saavuimme Kristianopeliin ja päivämatka oli lokin mukaan 25 mailia (taas oli ollut myötävirtaa). Aurinko paistoi ja maissa oli 24 astetta lämmintä. Meriveden lämpötila on vaihdellut viime päivinä 14-16 asteen tienoilla. Vuosia, vuosia sitten olimme käyneet paikallisessa Värdshusissa olusilla ja nytkin aioimme sinne poiketa, mutta sepä ei ollutkaan auki, joten palasimme veneelle tekemään ruokaa.

Kristianopelin satama-allas merelle päin
Kristianopelin vierassatama rannan puolelta

Kristianopelin kirkko
Kristianopelin satama-allas aamulla lähtiessämme

Torstaina 22.6. olimme liikkeellä klo 6.40 kirkkaassa auringonpaisteessa. Aamun lämpötila oli viime päiviä alempi, vain 13 astetta. Tuuli oli edelleen lännestä, 5-6 m/s, ja etenimme purjein, kunnes käännyimme Utlänganin pohjoispuolen väylälle kohti länttä ja laskimme purjeet. Kohteemme oli Karlskrona, jonne saavuimme puoliltapäivin ja 28 mailin taipaleen jälkeen. Aamun auringonpaiste oli mennyttä, taivas oli pilvistynyt ja juuri, kun olimme kiinnittyneet laituriin, alkoi sataa ripsutella. Säät olivat taas muuttumassa ja juhannus tulossa.

Ei kommentteja: