Kesän 2017 loppumatka jäi kirjoittelematta, kun matkaa taitettiin
ilman suurempia pysähdyksiä ja sitten siirryttiinkin jo mökkielämään. Tässä
vielä näin jälkikäteen yhteenveto loppumatkasta.
Houtskärin jälkeen teimme 10.7. perinteisen vierailumme
Jettesaareen. Iltapäivästä jouduimme kuitenkin siirtymään läheiseen Pakinaisen
laituriin, kun ankkuri ei pitänyt, vaikka liinaa oli vedessä runsaasti. Aiemminkin
ankkuri on vähän luistanut, mutta nyt tuulta oli sen verran, ettei saatu
lainkaan pitämään. Isännän kyydillä pääsimme takaisin Jettesaareen, ja ilta
kului mukavasti saunan ja hyvän ruuan merkeissä. Illan päätteeksi palasimme
Suvisussuun yöksi.
Jettesaaren jälkeen seuraava kohteemme oli Taalintehdas,
josta matkasimme bussilla Kaisan ja Lassen vieraiksi Vretaan. He olivat entisiä
Ristiinan pursiseuralaisia ja oli mukava tavata heitä ja nähdä, missä he
nykyisin asuvat. Illalla saimme heiltä kyydin takaisin veneelle ja ehdimme
vielä vierassataman saunaankin. Emme olleet moneen vuoteen käyneet Taalintehtaalla
ja nyt tästä näin lyhyestäkin visiitistä jäi hyvä kuva Taalintehtaasta.
Taalintehtaan jälkeen suunta oli ohi Hangon kohti
Bärosundia. Heti lähdön jälkeen saimme purjeet ylös ja sitten olikin koko päivä
(50 mailia) hyvää purjehdusta. Hangon jälkeen nousi tiukka sumu, joka hälveni vasta
Bärosundissa. Tällä kertaa emme menneet totuttuun tapaan Elisaaareen, vaan
jäimme Bärosundin kaupan laituriin.
Bärosundin jälkeen matka jatkui yhden yön yöpymisellä
Helsingin Katajanokalla ja pikavisiitillä kotona ja sitten Bockhamnin (Byön
lahukan) kautta Kotkaan. Kotkassa oli meneillään Meripäivät. Jo Kotkan edustalla
saimme esimakua monista eri tapahtumista, joita oli meneillään: juuri oli alkamassa
Ruotsin salmen ajot, siis veneiden nopeuskilpailu. Sapokaan saavuttuamme saimme
ihme kyllä venepaikan, ensin vierassatamasta, mutta sitten saimme vaihdettua
toiseen laituriin, jossa ei ollut samanlaisia äänekkäitä porukoita kuin
vieraslaitureissa.
Iltapäivä ja ilta oli ohjelmaa täynnä: kävimme katsomassa
Tall Ships Race’n isoja purjealuksia, sitten siskoni poika Niko ja Anniina
piipahtivat Suvisussulla ja heidän jälkeensä Ninni ja Panu (Kotkassa asuvia Ristiinan
pursiseuralaisia) ja me vierailimme vielä illalla Hannun (nuoruuden aikainen
ystävämme) ja vaimonsa Ulla-Maijan luona. Musa soi rannassa (tai veneissä) klo
01 asti, mutta sitten nukuimme hyvin.
Sunnuntaina 16.7. olimme liikkeellä jo klo 5.15. Ennen klo
10:tä olimme Santiossa, jossa tällä kertaa rajaviranomaiset kävivät jopa
veneessä sisällä ja kurkisti parin luukun alle. Oli tyyntä ja matka jatkui edelleen
koneajona. Saimaan kanavan alasululla olimme klo 17 jälkeen. Pari pientä
odotusta tuli suluilla ja Venäjän puolen viimeisellä sululla Pällissä vierähti sitten
hieman pidempi aika. Ensin odotimme sulun alapuolella edellisten tarkistuksia
noin 40 minuuttia ja sen jälkeen meidänkin passien tarkistuksen kanssa vierähti
jokin tovi. Vuosiin tai voisi sanoa vuosikymmeniin ei ole venettä tarkastettu
niin tarkasti kuin tällä kertaa. Hyvin ystävällisesti ja asiallisesti tarkastus
eteni, kun käytiin läpi kaikki luukkujen aluset, pari pilssilokeroa ja kaapit.
Ei mitään tavaroita tarvinnut ottaa pois, mutta luukkuja availtiin ja pienellä
(lämpö?)kameralla katselivat (kuvasivat) paikkoja. Tarkastusten tekeminen on
varmaankin seurausta kahdesta kesän aikana kanavalla paljastuneesta rikkeestä:
venäläinen moottorialus salakuljetti ihmisiä Suomeen ja Mikkelin sukeltajien
alus oli menossa Viipuriin niin, että yhdeltä henkilöltä puuttui viisumi
(heidän aluksensa Tornator I olikin takavarikoituna Pällissä). Noin 21.30
pääsimme jatkamaan eteenpäin ja klo 22 olimme Nuijamaalla, jonne jäimme yöksi. Päivä
oli lämmin ja matkaa taittui 80 mailia.
Aamulla etenimme sujuvasti loput kolme sulkua ja sitten
olimme Saimaalla. Suuntasimme saaritukikohtaamme Korkiaan, jossa vietimme pari
päivää ja sitten to 20.7. oli jäljellä viimeiset 12 mailia kotisatamaan.
(Kuvia ei nyt ole tätä kirjoitettaessa saatavilla. Lisään
ehkä myöhemmin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti