Kesän 2018 siirtopurjehdus Ristiinasta Helsinkiin

Veneiden vesillelasku oli tuttuun tapaan äitienpäiväviikonlopun lauantaina. Tänä vuonna oli uskomattoman lämmintä, suorastaan helteistä. Tästä alkoikin sitten koko toukokuun kestävä poikkeuksellisen lämmin ja kuiva jakso. Vesillelaskua seuraavana keskiviikkoiltana Ari oli lähdössä Ristiinasta kohti Saimaan kanavaa ja merta. Tiistai-iltana oli vähän sydämen tykytyksiä aiheuttava hetki, kun sovitulta siirtomiehistöltä tulkin viesti, etteivät he pääsekään lähtemään. Hetken mietintää ja kyselyä yksiltä jos toisiltakin ystäviltä, pääsisivätkö he lähtemään. Illalla nukkumaan käydessä ei ollut vielä miehistöstä tietoa. Somen verkostojen (kiitos Jukalle ja Ninnille) avulla aamulla tuli kuitenkin viesti, että eräs mikkeliläinen partionuori Helmi on innostunut ja pääsee lähtemään. Keskiviikkona työpäivän jälkeen otettiin auton nokan suunta ensin Mikkeliin, josta noudettiin Helmi kyytiin ja sieltä sitten Ristiinaan. Tavan mukaan ensimmäinen taival oli Korkiaan saunomaan ja grillaamaan.

Helmi mastossa laittamassa perinteisesti
unohtunutta kohteliaisuuslipun narua.

Saimaan kanavassa oli isompi remontti menneen talven aikana ja kanava aukesi liikenteelle vasta perjantaina 18.5. klo 6, joten torstain aikana piti ainoastaan siirtyä kanavan suulle. 

Lintuparvien muuttoa Yövedellä

Ei tarvinnut tehdä aamun aikaista lähtöä ja oli aikaa poiketa Imatran edustalla Satamosaaressa, jossa olemme edellisen kerran käyneet vuosia, vuosia sitten. Satamosaari on hieno, suojainen laguuni, jossa on mm. itse lämmitettävä sauna. 

Satamosaaressa

Päivä oli aurinkoinen ja vielä illan suussa oli 22 astetta lämmintä, kun Suvisussu siirtyi Satamosaaresta saunomisen ja makkaran paistamisen jälkeen Mälkiän sulun yläpuolella olevaan laituriin. Päivän matka 49 mailia.

Mälkiän sulun yläpuolisessa laiturissa

Kanava aukesi klo 6, mutta ensin pääsi rahtialus sulkuun ja sitten sen jälkeen vasta Suvisussu. Soskuan sululla oli pieni odotus, mutta klo 10 olivat jo Nuijamaalla. Venäjän rajatarkastus Pällissä sitten kestikin pitkään. Normaalisti odotellaan sulussa, mutta nyt kun passit oli ehditty antaa, niin sulkuvahti tyhjensikin sulun ja virkailijat jäivät yllättyneinä katselemaan perään. Suvisussu ajoi sitten ulos sulusta, kiinnittyi sulun alapuolelle ja jäi odottamaan. Sen jälkeen passeja piti odotella pitkään. Ehtivät syödä luonaan ja edelleen odotella. Lopulta Ari lähti kysymään ja sitten passit tulivatkin viiden minuutin sisällä. Veneen tarkastus sujui kuten edellisenä kesänä paluussakin: asiallisesti, tarkasti, mutta ihan reippaasti. Klo 14.45 he pääsivät jatkamaan matkaa. Klo 17 oli viimeinenkin sulku takana ja Viipurin satama-alueen jälkeen merelle päästyään he saivat nostaa purjeet. 

Helmi ruorissa

Oli mukava purjehduskeli: pohjoistuulta 7 m/s ja välillä puuskissa 13 m/s. Ensimmäinen puuska taisi hieman Helmiä hätkähdyttää, mutta hyvin hän sitten ajoi. Puolen yön aikaan oli aika laskea purjeet ja valmistautua kiinnittymään Santioon, jossa he olivat klo 00.30. Päivän taival oli 60 malia. Muuten oli mukavan kesäinen ilma, mutta yöllä lämpötila putosi 10 asteen tienoille.

Lauantaiaamuna 19.5. Suomen rajatarkastuksen jälkeen Suvisussun suunta oli kohti Kotkaa, jossa olin heitä vastaanottamassa. Kävimme syömässä, Ari kävi suihkussa ja Helmi lähti kohti Mikkeliä. Me, siis Ari ja minä, jatkoimme matkaa klo 16 ja etenimme vuoroin koneella ja purjein. Tuuli vaihtui pohjoisen puoleisesta lounaistuuleksi. Vähän oli veneitä liikkeellä, vaikka oli viikonloppu. Klo 21.50 kiinnityimme Bockhamnissa lahdella olevaan poijuun ja tälle päivälle kertyi matkaa yhteensä 55 mailia.

Sunnuntaille oli jäljellä 26 mailin matka tuttuun Itä-Helsingin Karhusaaren venesatamaan kauniissa auringon paisteisessa säässä. Reilu kaksi viikkoa oli vielä töitä jäljellä ja sitten matka jatkuu.

Lintuparvia riitti vielä merelläkin Helsinkiin tullessa