Kohti Helsinkiä

Perjantaiaamuna 7.6. lähdimme liikkeelle jo kuuden jälkeen ja jo silloin oli 19 astetta lämmintä. Ensin menimme tankkaamaan ja koimme mukavan yllätyksen, kun Kärkkäisen Riitta ja Pekka (s/y Iiriksestä) ilmestyivät laiturille. Siinä meni hetki kuulumisia vaihtaessa ja sitten lähdimme merelle. Kun saimme purjeet ylös, minä menin vielä jatkamaan unia pariksi tunniksi. Mukavassa aaltojen keinutuksessa oli hyvä nukkua ja samalla matka eteni reippaasti.

Loviisan edustan jälkeen olimme puolen päivän aikaan menossa kapeammille vesille ja aioimme käynnistää koneen, mutta nytpä kone ei käynnistynytkään. Muutaman yrityksen jälkeen täytyi uskoa, ettei se todellakaan käynnisty. Kuulosti ihan siltä, kuin sammutus olisi jäänyt päälle – onkohan sittenkin jotakin vikaa niissä vivustoissa. Hetken mietinnän jälkeen ei auttanut muu kuin kääntyä ympäri ja lähteä luovimaan takaisin väljille vesille. Sunin salmen kapeikosta emme uskoneet pääsevämme purjehtien läpi, vaan täytyi suunnata ulkoväylälle. Teimme varmaankin puolitoista tuntia työtä palataksemme parin mailin matkan takaisin, kun tuuli oli heikentynyt niin, että oli jo välillä vaikea saada riittävästi ohjailuvauhtia halssin vaihtoon. Samalla Ari soitteli Loviisaan ja Helsinkiin Volvo Pentan edustajalle selvittääkseen, kumpaan kannattaa suunnata saadaksemme apua. Loviisassa ei luvannut ehtivänsä ihan lähipäivinä, mutta Helsingissä Top Boatilla luvattiin katsoa konetta heti maanantaina, joten siitä alkoi purjehdus kohti Itä-Helsinkiä.


Mikäpä siinä oli purjehtiessa lämpimässä, aurinkoisessa säässä, kun tuulikin oli taas virinnyt mukavasti. Soittelin Meripelastusseuraan ja kyselin Trossin apua valmiiksi sitten myöhemmin Helsingin päässä laituriin pääsyyn. Puoli neljän tienoilla Pellingin lähistöllä tuuli heikkeni yhdessä vähän kapeassa kohdassa aivan täysin, sekä tuulimittari että lokimme näyttivät nollaa. Sen verran saimme kuitenkin pidettyä keulan suuntaa kohdallaan aina välillä tulleilla pienillä tuulen vireillä, ettemme ajautuneet luodoille. Kun oli toista tuntia ollut näin tuuletonta, soitin jo uudelleen Trossiin tiedottaakseni, että saatamme tarvita apua jo ennen Helsinkiäkin. Hinausmatka olisi kyllä ollut tosi pitkä Sarvastonlahdelle Top Boatin laituriin (ainakin 20 mailia) ja taas jokin muu satama tai laituri ei olisi meitä auttanut korjausavun saamiseksi.



Tyyntä

Onneksi tuuli lopulta virisi ja pääsimme etenemään aluksi 1-2 solmua ja jonkin ajan kuluttua jo ihan mukavaa vauhtia 4-6 solmua. Emäsalon edustalla Meripelastuksen alus kävi luonamme katsomassa tilannetta ja totesimme, ettei nyt ole mitään hätää. Etenemme niin pitkälle purjein, kuin pääsemme ja soitamme sitten heidät apuun.

Illan mittaan sää kylmeni, molemmin puolin jyrisi ukkonen ja mekin saimme muutamia sadekuuroja, mutta onneksi tuuli ei kääntynyt ennustetun mukaiseksi vastatuuleksi. Pari mailia ennen Sarvastonlahtea soitin Meripelastuksen alukselle ja he saapuivat luoksemme. Kuitenkin pääsimme purjein aivan Sarvastonlahden suulle ja sitten he ottivat meidät kylkihinaukseen. Kysyessään Trossi-jäsennumeroamme he totesivat, että olemme olleet pitkään jäseninä. Muistelimme, että olemme liittyneet Trossiin varmaankin ihan sen alkuaikoina, luultavasti 13 vuotta sitten, jolloin edellisen kerran jouduimme turvautumaan Meripelastuksen hinaukseen. Tuolloin oli edellinen moottorimme rikkoutunut Saaristomerellä ja silloinkin olimme purjehtineet Helsinkiin ja Meripelastuksen alus hinasi meidät saman lyhyen matkan Top Boatin laituriin. Laiturissa olimme klo 23 ja matkaa oli taittunut 72 mailia, paria ensimmäistä mailia lukuun ottamatta purjehtien.

Hinaus valmiina