Hangosta Öröön ja Örön saarella

Keskiviikkoaamuna 17.6. aurinko paistoi Hangossa ja edellisen päivän kova tuuli oli mennyttä, nyt oli länsituulta vain 5 m/s. Edellinen yö oli kylmä ja merivesikin Hangossa vain reilut 7 asteista, kun se muualla on ollut noin 12 asteista. Kylmän meriveden huomasi veneessä sisällä kun piti laittaa villasukat jalkaan.. 

Klo 8 lähdimme liikkeelle. Vaikka aurinko paistoi, niin ei kovin lämpöiseltä tuntunut, joskin monikerrospukeutuminen takasi sen, ettei paleltukaan ja nyt saattoi jo välillä ottaa huppua päästä pois ja raottaa sadetakin kaulustakin eli hieman oli aiempia päiviä lämpimämpää. Sadetakkikin oli päällä vain tuulen ja kylmän takia, ei suinkaan sateen vuoksi. Klo 12.40 olimme perillä Hiittisten länsipuolella Örön saarella ja matkaa tuli lokimme mukaan 26 mailia.

Rantaan saavuttuamme totesimme auringon paisteessa olevan suorastaan lämmintä. Iltapäivästä teimme parin tunnin kävelylenkin saarella. Lenkiltä tultuamme naapuriveneen rouva kysäisi Arilta, sattuuko hänen nimensä olemaan Ari. Kävi ilmi, että tämä rouva tunnisti Arin, koska oli ollut Arin opiskelukaveri.

Kävelyretken maisemia

Torstaina heräsimme sateeseen ja sadetta jatkuikin pitkälle iltapäivään asti. Tarkoituksemme ei ollut lähteä mihinkään, joten eipä tuo sade nyt haitannut, olipahan aikaa kirjotella näitä blogitekstejä ja lueskella.

Juhannusaattona perjantaina 19.6. heräsimme edelleen sateen ropinaan, mutta sade taukosi jo aamun aikana. Ari kävi ensin 14 km:n juoksulenkillä ja sitten kävelimme vielä yhdessä saaren eteläpuolisen noin 5 km lenkin. Yhden naapuriveneen väki poikkesi päivällä kyselemässä vinkkejä Viron satamista, kun tiskialtaan äärellä oli tullut puheeksi, että olimme pari vuotta sitten purjehtineet Virossa. Myöhemmin illalla menimme vielä yhdessä heidän kanssaan ravintolaan syömään. Iltapäivän aikana oli saapunut laiturit täyteen veneitä, joista noin puolet oli Turun pursiseuran eskaaderiveneitä, Naisten saunassa olikin nyt vilskettä, kun edellisinä päivinä olin saunonut yksin. Iltaa kohti sää vain komistui ja aurinko paistoi. Jossakin vaiheessa nostimme juhlaliputuksen muiden mukana ja veneet olivatkin komeita katsottavia. Illan kutveessa kutsui yhden veneen väki meidät vielä heille iltakahveelle. Kutsun syy oli lähinnä, että he ovat Sulkavan pursiseuralaisia, vaikka veneen kotisatama onkin Helsingissä eli saimaalaisten kohtaaminen oli riittävä syy. Näin juhannusaatto oli meillä erilaisia tapahtumia täynnä, vaikkei Örössä tänä vuonna ollutkaan mitään virallista juhannusohjelmaa – kokkoa ei voi olla, kun ei saa sytyttää tulta ja kun ei saa kerätä kukkia, niin juhannussalkoakaan ei saa koristeltua. Ensi juhannukselle on kuulemma kuitenkin tarkoitus jotakin järjestää.

Siisttä ja kaunista ranta-aluetta.

Juhannusaaton juhlaliputetut veneet

Aiemmin Örö on ollut meille tuttu nimi sen vuoksi, että olemme radion merisään yhteydessä kuunnelleet rannikkoammuntojen tiedotuksia ja niissä on usein mainittu Örön ammunnat. Nyt keväällä luimme jostakin Örön avautumisesta ja yksi tämän kesän tavoitteemme olikin tutustua tähän aiemmin suljettuun saareen. Kannatti tulla. Örössä viihdyimme kolme yötä ja tämä on paikka, johon varmasti tulemme uudelleenkin!

Kokosin tähän vielä vähän infoa Öröstä

Örön linnakesaari on mielenkiintoinen kohde sekä historiansa että luontonsa puolesta. Saari on vajaan 4 kilometriä pitkä ja saaressa on kaksi noin 5 km pituista luontopolkua ja lisäksi on tsaarinaikaisia mukulakiviteitä. 

Teiden nimillä lienee omat tarinansa

Venäjä linnoitti Örön 1915-1917 Suomen ollessa Venäjän autonominen osa. Suomen itsenäistyttyä Örö toimi Suomen puolustusvoimien rannikkolinnakkeena vuoden 2014 loppuun asti. Örö ehti näin toimia sata vuotta rannikkolinnakkeena, kunnes siitä tuli osa Saaristomeren kansallispuistoa ja on nyt vast’ikään avautunut matkailulle. Saari tarjoaakin paljon mielenkiintoista katsottavaa ja infoa rannikkopuolustuksesta tsaarinajoista nykypäivään. Yksi nähtävyys on 12 tuuman kasarmialue ja järeä tykkipatteri. Tykin ammus painaa lähes 500 kg ja sen kantama on liki 45 km. Vielä 1980-luvun alussa saareen on rakennettu uusia ilmatorjunta-asemia.

Saaren pohjoisosan uusia linnoituksia

Saaren luonto on hieno: on hiekkarantoja, kallioita, luonnontilaista metsää, rantaniittyjä, kukkaketoja ja nummia. 

Ikihonka

Lehtoa

Kukkaloistoa ja nummea

Merikaali, pioneerilaji, joka asuttaa uusia, kasvittomia rantoja.

Örössä kasvaa mm. lännenkylmäkukka, jota ei kasva missään muualla Suomessa. Saarella on tavattu valtava määrä eri perhoslajikkeita, 1656 eri perhoslajia ja 126 uhanalaista perhoslajia. Ari näki lenkillään peuroja ja kuulimme haikaran huutoa. Lisäksi lintujen konsertti oli melkoinen vähän joka paikassa.

Tässä kuvan keskellä oleva lännenkylmäkukka on jo kukkinut ja on hahtuvavaiheessa.

Hyönteistutkimusta varten tällaisia pyyntilaitteita oli lukuisia.

Saaren kaakkoisosassa sijaitseva vierassatama on suojainen ja laitureissa kiinnitys on aisoihin ja lisäksi on muutamia kylkikiinnityspaikkoja. Satamapoukamassa on hyvällä paikalla kelluva septin tyhjennys, mutta eipä meidän lisäksemme nähty veneitä siinä käyvän, harmi. Rannassa on kahvila ja uudet WC-tilat sekä tiskipaikka. Suihku ja sauna ovat muutaman sadan metrin päässä entisellä kasarmialueella, missä on myös ravintola. Saarelle pääsee myös ilman omaa venettä kesäaikaan yhteysaluksella ja muulloin taksiveneellä, ja saarella on erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Sataman laiturialueen touhuja voi seurata reaaliaikaisesti webbikamerasta, joka löytyy saaren nettisivuilta www.örö.fi.