Keskiviikkoaamuna 17.6. aurinko paistoi Hangossa ja
edellisen päivän kova tuuli oli mennyttä, nyt oli länsituulta vain 5 m/s.
Edellinen yö oli kylmä ja merivesikin Hangossa vain reilut 7 asteista, kun se muualla on
ollut noin 12 asteista. Kylmän meriveden huomasi veneessä sisällä kun piti laittaa villasukat jalkaan..
Klo 8 lähdimme liikkeelle. Vaikka aurinko paistoi, niin ei kovin lämpöiseltä
tuntunut, joskin monikerrospukeutuminen takasi sen, ettei paleltukaan ja nyt
saattoi jo välillä ottaa huppua päästä pois ja raottaa sadetakin kaulustakin
eli hieman oli aiempia päiviä lämpimämpää. Sadetakkikin oli päällä vain
tuulen ja kylmän takia, ei suinkaan sateen vuoksi. Klo 12.40 olimme perillä Hiittisten
länsipuolella Örön saarella ja matkaa tuli lokimme mukaan 26 mailia.
Rantaan saavuttuamme totesimme auringon paisteessa olevan
suorastaan lämmintä. Iltapäivästä teimme parin tunnin kävelylenkin saarella. Lenkiltä
tultuamme naapuriveneen rouva kysäisi Arilta, sattuuko hänen nimensä olemaan
Ari. Kävi ilmi, että tämä rouva tunnisti Arin, koska oli ollut Arin
opiskelukaveri.
Kävelyretken maisemia |
Torstaina heräsimme sateeseen ja sadetta jatkuikin pitkälle
iltapäivään asti. Tarkoituksemme ei ollut lähteä mihinkään, joten eipä tuo sade
nyt haitannut, olipahan aikaa kirjotella näitä blogitekstejä ja lueskella.
Juhannusaattona perjantaina 19.6. heräsimme edelleen sateen ropinaan,
mutta sade taukosi jo aamun aikana. Ari kävi ensin 14 km:n juoksulenkillä ja
sitten kävelimme vielä yhdessä saaren eteläpuolisen noin 5 km lenkin. Yhden
naapuriveneen väki poikkesi päivällä kyselemässä vinkkejä Viron satamista, kun
tiskialtaan äärellä oli tullut puheeksi, että olimme pari vuotta sitten
purjehtineet Virossa. Myöhemmin illalla menimme vielä yhdessä heidän kanssaan ravintolaan
syömään. Iltapäivän aikana oli saapunut laiturit täyteen veneitä, joista noin
puolet oli Turun pursiseuran eskaaderiveneitä, Naisten saunassa olikin
nyt vilskettä, kun edellisinä päivinä olin saunonut yksin. Iltaa kohti sää vain komistui ja aurinko paistoi. Jossakin vaiheessa nostimme
juhlaliputuksen muiden mukana ja veneet olivatkin komeita katsottavia. Illan kutveessa
kutsui yhden veneen väki meidät vielä heille iltakahveelle. Kutsun syy oli
lähinnä, että he ovat Sulkavan pursiseuralaisia, vaikka veneen kotisatama onkin
Helsingissä eli saimaalaisten kohtaaminen oli riittävä syy. Näin juhannusaatto oli
meillä erilaisia tapahtumia täynnä, vaikkei Örössä tänä vuonna ollutkaan mitään
virallista juhannusohjelmaa – kokkoa ei voi olla, kun ei saa sytyttää tulta ja
kun ei saa kerätä kukkia, niin juhannussalkoakaan ei saa koristeltua. Ensi juhannukselle on kuulemma kuitenkin tarkoitus jotakin järjestää.
Siisttä ja kaunista ranta-aluetta. |
Juhannusaaton juhlaliputetut veneet |
Aiemmin Örö on ollut meille tuttu nimi sen vuoksi, että
olemme radion merisään yhteydessä kuunnelleet rannikkoammuntojen tiedotuksia ja
niissä on usein mainittu Örön ammunnat. Nyt keväällä luimme jostakin Örön
avautumisesta ja yksi tämän kesän tavoitteemme olikin tutustua tähän aiemmin
suljettuun saareen. Kannatti tulla. Örössä viihdyimme kolme yötä ja tämä on
paikka, johon varmasti tulemme uudelleenkin!
Kokosin tähän vielä vähän infoa Öröstä
Örön linnakesaari on mielenkiintoinen kohde sekä historiansa
että luontonsa puolesta. Saari on vajaan 4 kilometriä pitkä ja saaressa on
kaksi noin 5 km pituista luontopolkua ja lisäksi on tsaarinaikaisia
mukulakiviteitä.
Teiden nimillä lienee omat tarinansa |
Venäjä linnoitti Örön 1915-1917 Suomen ollessa Venäjän
autonominen osa. Suomen itsenäistyttyä Örö toimi Suomen puolustusvoimien
rannikkolinnakkeena vuoden 2014 loppuun asti. Örö ehti näin toimia sata vuotta
rannikkolinnakkeena, kunnes siitä tuli osa Saaristomeren kansallispuistoa ja on
nyt vast’ikään avautunut matkailulle. Saari tarjoaakin paljon mielenkiintoista
katsottavaa ja infoa rannikkopuolustuksesta tsaarinajoista nykypäivään. Yksi
nähtävyys on 12 tuuman kasarmialue ja järeä tykkipatteri. Tykin ammus painaa
lähes 500 kg ja sen kantama on liki 45 km. Vielä 1980-luvun alussa saareen on
rakennettu uusia ilmatorjunta-asemia.
Saaren pohjoisosan uusia linnoituksia |
Saaren luonto on hieno: on hiekkarantoja, kallioita,
luonnontilaista metsää, rantaniittyjä, kukkaketoja ja nummia.
Ikihonka |
Lehtoa |
Kukkaloistoa ja nummea |
Merikaali, pioneerilaji, joka asuttaa uusia, kasvittomia rantoja. |
Örössä kasvaa mm.
lännenkylmäkukka, jota ei kasva missään muualla Suomessa. Saarella on tavattu
valtava määrä eri perhoslajikkeita, 1656 eri perhoslajia ja 126 uhanalaista
perhoslajia. Ari näki lenkillään peuroja ja kuulimme haikaran huutoa. Lisäksi
lintujen konsertti oli melkoinen vähän joka paikassa.
Tässä kuvan keskellä oleva lännenkylmäkukka on jo kukkinut ja on hahtuvavaiheessa. |
Hyönteistutkimusta varten tällaisia pyyntilaitteita oli lukuisia. |
Saaren kaakkoisosassa sijaitseva vierassatama on suojainen
ja laitureissa kiinnitys on aisoihin ja lisäksi on muutamia kylkikiinnityspaikkoja.
Satamapoukamassa on hyvällä paikalla kelluva septin tyhjennys, mutta eipä
meidän lisäksemme nähty veneitä siinä käyvän, harmi. Rannassa on kahvila ja
uudet WC-tilat sekä tiskipaikka. Suihku ja sauna ovat muutaman sadan metrin
päässä entisellä kasarmialueella, missä on myös ravintola. Saarelle pääsee myös
ilman omaa venettä kesäaikaan yhteysaluksella ja muulloin taksiveneellä, ja
saarella on erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Sataman laiturialueen touhuja voi
seurata reaaliaikaisesti webbikamerasta, joka löytyy saaren nettisivuilta www.örö.fi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti