Kylmää, sadetta ja kovia tuulia – tällaiselta tuntuu tämän
kesän alku. Onhan toki aurinkoakin ollut, mutta kohta on juhannus ja koko
Suomessa ei ole vielä ollut yhtään hellepäivää, harvoin edes 20 astetta. Näillä
keleillä on ollut oma osansa meidänkin purjehdussuunnitelmiin. Veneessä on toki
sisällä lämmintä ja reilu vuosi sitten ostetut uudet sadeasut antavat hyvän
suojan niin sateelta kuin tuulenkin purevuudelta, mutta eipä ole ollut kovaa hinkua
tehdä pitkiä päivämatkoja kylmällä merellä.
Irlannin reissun jälkeen pakkasimme veneen lähtökuntoon ja kävimme
vielä mökillä. Sitten sunnuntaina 14.6. oli jo niin kova hinku päästä
liikkeelle, että sadesääkään ei lähtöämme hillinnyt. Vähän ennen puoltapäivää
irrotimme köydet ja näin lomapurjehduksemme alkoi. Karhusaaressa maissa oli
15-16 astetta lämmintä, mutta merellä vain 11 astetta, veden lämpötila 11,8
astetta. Tuuli oli kaakosta 4-6 m/s. Vuosaaren sataman ohitettuamme nostimme
purjeet ja leppoisaa purjehdusta olikin koko päivä, välillä etenimme 6 solmua,
välillä taas 3,5 solmua. Porkkalan niemen kupeessa Lähteelän kohdalla alkoi jo rantautuminen houkutella,
kun tuuli heikkeni ja näin oli loman ensimmäinen purjehduspäivä takana klo
18.20.
Maanantaille 15.6. tuuli oli kääntynyt lounaaseen eli
vastatuulta oli luvassa. Aamulla Arin herätessä oli myös sumua, joka
kuitenkin haihtui nopeasti. Ari lähti liikkeelle klo 6.10 minun vielä
nukkuessa. Päivän mittaan välillä oli synkkiä pilviä ja tuli pari
sadekuuroakin, sitten taas oli mitä komein auringonpaiste. Tuulta oli aamulla
vain 3-5 m/s, mutta iltaa kohti tuuli voimistui, ollen noin 11 m/s.
 |
| Aurinkoa ja synkkiä pilviä |
Päivän
tavoitteenamme oli meille aiemmin käymätön paikka Tammisaaren eteläpuolella
oleva Sommaöstranden, joka on valittu vuoden 2012 vierassatamaksi ja joka on
palkittu 2014 vuoden yrittäjänä. Klo 13.30 olimme perillä, matkaa takana noin
37 mailia. Polttoainelaiturissa kävimme tyhjentämässä septin. Syvyys on
näköjään juuri 2 m, sillä siitä lähtiessä köli hipaisi pohjaa, ilmeisesti
hiekkapohja. Syksyllä sitten näkee, onko millaisia jälkiä, ainakaan ei
kuulostanut pahalta hipaisulta, vaikka eihän se kivaltakaan kuulosta. Vedenkorkeus oli lähellä nollatasoa.
Vieraslaiturissa oli kyllä yli 3 metriä vettä, ainakin laiturin puolivälissä.
 |
| Hollantilainen "puukenkä"alus Sommarössä |
 |
| Aluksessa oli komea peräsin |
Rantauduttuamme Ari lähti lenkille ja minä jäin ruuan laittoon.
Vastaavasti minä tein reilun pituisen lenkin illansuussa. Maisemat olivat
tyypillistä sisäsaaristomaisemaa. Vierassataman huoltorakennus on vain muutaman
vuoden vanha ja paikat olivatkin tosi siistejä. Kahvilan ihmiset olivat ystävällisiä
ja sieltä ostimme juuri paistetun, vielä lämpimän saaristolaislimpun.
Tiistaille oli jälleen luvassa päivän mittaan kovenevaa tuulta
ja sen vuoksi Ari irrotti köydet jo klo 5.10. Vastatuulta ja siis koneajoa, kun
alku on aika kapeaa väylää ja loppumatkaksi ei enää viitsinyt nostaa purjeita.
Hangon lähestyessä Ari herätti minut ja laiturissa olimme kiinni jo klo 8.30. Päivän
matkaksi tuli 17 mailia. Meillä oli tällä kertaa aamupala vasta määränpäässä. Edessä
oli päivä aikaa lueskella, käydä kaupassa ja kävelyllä. Ennustetun mukaisesti
tuuli yltyi, jossakin vaiheessa oli 10-12 m/s, olikohan välillä enemmänkin, kun
sai laiturilla kävellessään oikein puskea tuulta vastaan.
 |
| Ei liene vaikea arvata, mistä suunnasta Hangossa tuuli |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti