Maarianhaminasta välietapein Tukholmaan

Mukavasti kului vajaa neljä päivää Maarianhaminassa, mutta sitten tuntui jo siltä, että oli aika vaihtaa paikkaa. Perjantaiaamuna 26.6. Ari irrotti köydet vähän kuuden jälkeen ja minäkin nousin ylös jo vajaan tunnin kuluttua. Tuuli oli lännestä, mutta piti pian kääntyä luoteeseen ja niin se tekikin. Noin klo 8 saatoimme sammuttaa koneen ja 3-4 m/s tuulessa purjehdimme leppoisasti kohti Ruotsia. Siinä sivussa laitoimme ja söimme aamupalaa. Alkumatka oli kaunista auringonpaistetta, mutta mitä lähemmäs Kapellskärin sisäänmenokohtaa tulimme, sitä pilvisemmäksi sää muuttui ja samalla tuuli voimistui. Ahvenanmeren ylityksen lopuksi vettä satoi kaatamalla ja tuulta oli reilu 9 m/s. Meillä oli täydet purjeet ja totesimme matkan joutuvan mukavasti. Sadetta tuli niin kovasti, että oli vaikea katsoa eteenpäin eikä oikein nähnytkään mitään. Edellä meni yksi matkustaja-alus sen verran hitaasti, että siitä oli jonkin aikaa helppo ottaa suuntaa (onhan meillä toki plotteri eli ei se suunnistus tuon matkustaja-aluksen varassa ollut). Puolen päivään aikaan olimme Kapellskärin edustalla, kun tuuli hiipui aivan hetkessä alle 1 m/s ja sitten se kääntyi vastaiseksi. Tunnin verran koneajoa ja olimme Furusundissa. Matkaa tuli 39 mailia. Illan mittaan sadekuuroja tuli jatkuvasti ja välillä paistoi aurinko komeasti. Furusundissa on oma mielenkiintonsa katsella ohitse meneviä laivoja. Ne eivät mene kovinkaan kaukaa ja niitä menee monta. Yölläkin meni joku, mutta niihin me emme heränneet.

Furusundissa pilviä ja aurinkoa vuorotellen

Isot laivat menevät ihan vierestä

Lauantaina Ari kävi aamulla lenkillä ja söimme tällä kertaa aamupalan laiturissa ollessamme ja sitten vasta lähdimme liikkeelle Ruotsin aikaa vähän klo 9 jälkeen. Aamullakin ehti jo ainakin yksi sadekuuro tulla, mutta sitten sää selkeni. Tuulta ei ollut juuri lainkaan, vain 0-2 m/s ja sekin vastaista, joten koneajolla etenimme seuraavaan määränpäähämme Finnhamniin. Matkaa oli vain 15 mailia ja olimme perillä jo ennen puoltapäivää. 

Rantarakentamista tai paremminkin vetten päälle

Kaikenlaisia aluksia sitä näkee - liekö taksivene vai yhteysalus

Yksi etelään päin menevä väylä kulkee Finnhamnin saarien välistä. Joskus aiemmin olemme yöpyneet väylän idän puoleisella saarella, nyt päätimme katsoa lännen puolella olevaa Stora Jolpan -saaren keskellä olevaa Djupfladet-nimistä suojaista lahukkaa. Perillä totesimme paikan olevan todella suojaisen. Rannassa oli laituri ja ankkuri otti hyvin kiinni pohjaan.  Tähän aikaan päivästä laiturissa oli vasta pari venettä ja edellisen yön jäljiltä lahdella ankkurissa muutama vene. Illan mittaan laituri täyttyi (mahtui ehkä noin 15 venettä) ja lahdelle ankkuroitui lukuisia veneitä. Päivä oli toistaiseksi lämpimin, mutta nytkin iltapäivän aikana tuli muutama tiukka sadekuuro. Ilta-aurinko paistoi mukavasti istuinkaukaloon, jossa tarkeni istua pitkään.

Opaskylttejä

Laiturissa olevia veneitä

Samalla lahdella ankkurissa olevia veneitä

Tämä paikka oli meille uusi hyvä löytö. Totesimme, että jos joskus on tarvis vain nukkua yö ja jatkaa aamulla matkaa, niin tänne voi hyvin ohi kulkiessa poiketa, laskea vaan ankkurin pohjaan ja nukkua yö käymättä lainkaan maissa. Paikan löysimme ilmaisjakelussa olevasta Skärgårdsnatur-julkaisusta, jota Skärgårdsstiftelsen julkaisee (www.skargardsstiftelsen.se). Puuceet olivat vähän sitä sun tätä ja suihkuista emme oikein päässeet selville, missä ne olisivat olleet, mutta lounas oli makoisa Krogissa ja irtojätskiäkin oli myynnissä, jopa vähälaktoosista. Kokonaisuutena voin suositella – on kaunis ja suojaisa paikka.

Seuraavaksi suuntasimme sunnuntaina 28.6. pienen matkan kohti Tukholmaa Grindan saarelle. Aamulla aurinko paistoi ja oli tyyntä. Matkaa ei nyt ollut kuin reilu 11 mailia. Vähän yhdeksän jälkeen lähdettyämme olimme perillä jo heti yhdentoista jälkeen. Grindaan oli tehty uudet laiturit, joissa oli sekä poijuja että mooring line –kiinnityksiä. Mooring line –kiinnityksestä me olemme käyttäneet myös nimitystä pohja-ankkuri, sillä pohjaan on ankkuroitu köysi, jonka toinen pää on laiturilla. Laituriin tullessa otetaan laiturilla kiinni oleva köysi ja vedetään se tiukalle veneen perään. Laituriin tullessamme oli satamatyttö vastaanottamassa ja jo hyvissä ajoin huuteli kiinnityssysteemistä, ettemme vain erehdy laskemaan ankkuria. Päivän mittaan tosin näimme ainakin yhden veneen laskevan oman ankkurinsa, joka kyllä oli kiellettyä. Erehdys on täysin ymmärrettävä, sillä Itämeren piirissä näitä moorings line -systeemejä ei ole kovin paljoa ja kun näkee muiden veneiden perästä lähtevän köyden veteen, niin helposti voi olettaa veneen olevan ankuurissa. Aikoinaan vuoden reissullamme nämä olivat hyvin yleisiä, muistan näitä olleen ainakin Välimerellä ja Portugalissa.

Grindan Wärdshus taustalla

Yhteysaluslaiturin lähellä tervetulotoivotukset

Grindassa kävelimme pienen matkan rannan tuntumassa olevalle korkealle kalliolle. Tarkoituksemme oli katsella ohitse purjehtivia Gotlant Runt -kisaan osallistuvia veneitä, mutta tämä hieman epäonnistui, sillä veneet eivät menneetkään ihan Grindan vierestä. Näimme niitä kyllä, mutta emme ihan lähietäisyydeltä. Kävelyllä tsekkailimme jatkuvasti sääriämme ja eikö vaan kaksi kertaa löytynyt punkki mennä viilettämästä Arin sääriä pitkin. Seuraavana päivänä minä löysin itsestäni vielä yhden pienen pienen eliön, jonka arvelin olevan punkin. Grinda näyttää siis olevan kovin punkkinen saari, ainakin tämän yhden kävelylenkin perusteella.

Tukholman saaristossa on vilkas yhteysalusliikenne. Sekä Finnhamniin että Grindaan tuli monta alusta päivän mittaan ja paljon ihmisiä ihan vaan päiväkäynnille. Lisäksi molemmilla saarilla oli myös mökki- ja muuta majoitusta. Nyt oli päivä, jolloin ei satanut lainkaan, lämpötila oli lähes hellelukemissa ja aurinkovoiteetkin piti kaivaa esille. Kauniina sunnuntaina lukuisia ruotsalaisia tuli Grindaan myös moottoriveneillään joko vain oleilemaan tai syömään rantaravintolaan tai korkealla kalliolla sijaitsevaan Wärdshusiin.

Grindan laituri illalla, kun päiväkävijöiden veneet olivat jo lähteneet

Grindan satama on länteen auki, joten kovalla länsituulella en suosittele sitä. Ohi kulkevat yhteysalukset tekevät myös melkoisia aaltoja, jotka keikuttelivat veneitä välillä aika lailla, mutta onneksi ne eivät yöllä häiritse. Muuten paikka oli ihan käymisen arvoinen.

Näissä kuvissa rantarakentamista välillä Grinda ja Tukholma

Maanantaina 29.6. siirryimme Tukholmaan Wasahamniin. Matkaa tuli 20 mailia. Puolen päivän aikaan olimme puomien välissä kiinni. Kaupungilla käyskennellessämme tuli muutama pisara vettä, mutta muuten oli lämmin päivä, ehkä noin 22 astetta. Liekö kesäkuun kylmät säät ja sateet vai mikä on syynä, mutta hämmästyimme, ettei Wasahamn tullut illalla edes täyteen veneitä. Sijaintinsa suhteen vierassatama on melko hyvällä paikalla. Djurgårdenin nähtävyydet ihan veressä, toisella puolella Vasamuseo (Vasalaiva) ja toisella Gröna Lund -huvipuisto. Skansen on muutaman sadan metrin päässä ja mainiot lenkkipolut pitkin Djurgårdenin rantoja. Raitiovaunu menee ihan vierestä keskustaan, eikä kävelymatkakaan ole kovin pitkä.

Tälle päivälle eli tiistaille oli luvattu iltapäiväksi vesisadetta, mutta sadepilvet sivuuttivat ainakin sen osan Tukholmaa, missä me liikuimme, vasta nyt illalla tuli muutama pisara. Iltapäivästä meni pari tuntia pyykkiä pesten. Wasahamnin etuja on se, että pesukoneiden (3 kpl) käyttö on ilmaista ja kuivausrumpu on tosi tehokas. Silloin täytyy tietysti pestä kaikki mahdollinen. Huomenna on tarkoituksemme lähteä taas liikkeelle johonkin päin Tukholman saaristoa. Nyt on luvattu loppuviikoksi oikein kunnon hellepäiviä ja niitä voisi olla mukava viettää jossakin sopivassa saaressa. Ikävä vaan, että täällä on paljon sinilevää ja jossakin muussakin paikassa täällä Ruotsin puolella sitä on näkynyt. Hieman yllättävää, kun kuitenkin ollut niin kylmä alkukesä eikä vesi ole vielä kovinkaan lämmintä. Jossakin suojaisessa paikassa on ollut 18 asteista, mutta yleensä vesi on ollut vain noin 15 asteista.