Elisaaresta Maarianhaminaan

Elisaaressa ollessamme Ari huomasi, että VHF:ssä on jotakin vikaa, kun siitä on kuulunut kovin vähän mitään lähetyksiä. Asiaa tutkailtuaan hän tuli siihen tulokseen, että splitteri, joka jakaa maston huipulla olevan antennin signaalin VHF:lle, AIS:lle ja radiolle, on mennyt rikki. Ari kyseli uutta Hangon auto ja venetalo -liikkeestä, mutta siellä sitä ei ollut. He antoivat kuitenkin vinkin soittaa Helsinkiin Nurmiselle, josta uusi splitteri löytyi ja josta he lupasivat lähettää sen kyseiseen Hangon venetarvikeliikkeeseen seuraavaksi päiväksi. Seuraavan päivän tavoitteena oli siis Hanko.

Suomen läpi menneen kesämyrskypäivän jälkeen perjantaiaamuna 9.6. oli Elisaaresta lähtiessämme kevyttä tuulta lännen suunnalta, joka tosin voimistui ollen ennen Hankoa jo 10 m/s. Arin aikaisen lähdön ansiosta olimme jo puolen päivän aikaan Hangossa ja 35 mailia oli taivalta taitettu koneella vastatuuleen ajaen. Syötyämme ja ruokalevon jälkeen lähdimme kävellen parin kilometrin päähän Hangon auto- ja venetalo -liikkeeseen, johon splitteri oli saapunut. Liikkeessä Ari huomasi vielä kysyä sopivaa liitintä, jota heillä ei kuitenkaan ollut, mutta ei hätää: Myyjä (luultavasti omistaja) soitti johonkin toiseen liikkeeseen – liike oli menossa muutaman minuutin päästä kiinni – me emme kävellen olisi ehtineet – mies nappasi splitterin mukaansa, säntäsi autolleen ja kävi hakemassa sopivan liittimen. Kyllä oli hyvää palvelua!

Sää oli muuten aurinkoinen, mutta liikkeestä pois lähdettyämme satoi hetkisen rakeita. Meriveden lämpötila oli myös laskenut: vielä Helsingissä oli yli 14 astetta, nyt Hangossa alle 10 astetta. Seuraavana aamuna ulkolämpötila oli vain 5 astetta.

Lauantaina 10.6. Arin käytyä lenkillä lähdimme liikkeelle ”vasta” klo 9. Tuuli oli pohjoisesta vähän koilliseen ja voimakkuudeltaan 5-6 m/s. Heti satamasta ulos päästyämme nostimme purjeet. Aamupala oli tapamme mukaan tarkoitus syödä vasta liikkeellä ollessa. Tällä kertaa se venähtikin hieman pitkäksi, sillä Hangon läntisen selän väylällä tuuli oli sen verran vastainen, että täytyi koko ajan ajaa (siis purjehtia) tosi tarkasti ja säätää jatkuvasti purjeita. Jouduimmepa tekemään kapealla väylällä pari halssin vaihtoakin, kun ei ihan noussut tuuleen. Tässä kohdassa totesimme, että näitä tilanteitako varten monet tekevät purjehtimaan lähtiessään voileipiä valmiiksi – me emme ehtineet muuta kuin käydä häthätää nappaamassa leipäviipaleen ja sille juustosiivun päälle, kun taas piti olla säätämässä purjeita. Luonnollisesti tällä kertaa emme ajaneet autopilotilla, vaan minä ajoin käsin ja Ari sääti purjeita. Kun Hangon läntisen selän kapeahko väylä oli hoideltu, niin sen jälkeen kulkusuuntammekin muuttui ja kokonaisuutena tuli hyvä purjehduspäivä aina Örön sataman suulle asti. Örössä olimme klo 13.30. Ehdimme nauttia parin tunnin kävelylenkistä ja sen päälle uudesta komeasta saunasta.

Örön ketomaisemaa

Örön luonnontilaista metsää

Örön länsirannalla rantakaali

Pitkä ikävä -niminen kivinen tie Örössä

Öröstä nämäkin

Örön totesimme jo vuosi sitten sen verran mukavaksi paikaksi, että nytkin päätimme viettää siellä vielä seuraavankin päivän. Viime vuonna Örö vasta avautui veneilijöille, mutta heti ensimmäisenä vuonna siellä kävi noin 4000 venekuntaa. Sunnuntaina oli aurinkoista. Vaikka aamun lämpötila oli vain 7 astetta, niin päivän mittaan aurinko lämmitti ja suojan puolella oli jo ihan mukavan lämmintä.

Keväällä ja kesän alussa meiltä aina kysytään, mihin aiomme mennä. Viime vuosina suunnitelmamme on ollut hyvin epämääräinen: katsotaan kesän alussa, millaista keliä, tuulia, sateita vai poutaa, lämpötilaa on ja mennään sen mukaan, mikä mukavalta tuntuu. Useamman päivän ajan on lähtömme jälkeen ollut ja luvassa on edelleen reipasta pohjoisen puoleista tuulta. Olisi siis ollut kulkutuulia kohti etelää, mutta on ollut sen verran kylmää, ettei ole ollut mitään intoa lähteä avomerelle tekemään pitkää taivalta. Tässä vaiheessa meille oli siis jo selvinnyt, ettemme ole aikeissa lähteä vauhdilla ja kauas, vaan pikkuhiljaa etenemme johonkin.

Nautittuamme Örön sunnuntaipäivästä olimme maanantaiaamuna valmiit jatkamaan matkaa länttä kohti. Alkajaisiksi tuuli oli pohjoisen puolelta 6-8 m/s ja etenimme mukavasti purjein kunnes muutaman tunnin kuluttua tuuli heikkeni ja kääntyi länteen, jolloin laskimme purjeet. Pari tunnin koneajon jälkeen kulkusuuntamme vaihtui Utön pohjoispuolella luoteeseen ja nostimme jälleen purjeet. Tuulikin oli kääntynyt etelän puolelle. Pari tuntia etenimme leppoisassa tuulessa, kunnes tuuli kääntyi jälleen vastaisemmaksi (oma kulkusuuntamme oli edelleen luoteeseen) ja voimistui ollen nyt 8-9 m/s. Noin 11 tuntia ja 65 mailia oli takana, kun saavuimme Sottungaan klo 16.45. Meidän lisäksemme siellä oli vain yksi toinen purjevene eli ei ole vielä ruuhkaa näillä vesillä. Nyt maihin saavuttuamme huomasimme ilman jälleen lämmenneen, olisikohan ollut peräti 18 astetta.

Tänään tiistaina 14.6. osa matkaa meni purjein, osa koneella vastatuuleen ajaen. Matkalla näimme ainakin kolme kotkaa. Tuuli oli lounaasta ja voimakkuudeltaan mukavaa 5-7 m/s. 

Matkalla Maarianhaminaan - rantamaisemaa Degerbyn kohdalla 

Silokallioita Maarianhaminan edustalla

Vähän puolen päivän jälkeen saavuimme tänne Maarianhaminan Länsisatamaan. Kävimme ÅSS:n rantaravintolassa syömässä minulle jo perinteeksi muodostuneen maittavan metsästäjänleivän, joka on ihan kunnon kokoinen lounasannos. Kaupassa käynnin jälkeen kirjoittelin tätä blogia ja sen jälkeen ehdimme tehdä puolentoistatunnin kävelylenkin, jonka päälle oli mukava päästä jälleen saunaan. 

Ilta Länsisatamassa - Pommern kera peilikuvansa

Olemme täällä ainakin huomisen päivän ja sen jälkeen suuntaamme Ruotsiin. Nyt näyttää pikku hiljaa sääkin lämpenevän. Tuulet ovat kyllä edelleen vaihtelevia eli ei ole mitään vakiokeliä tulollaan, mutta etenemme sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. Kokonaisuutena meillä on ollut tänä kesänä harvinaisen paljon hyviä purjehdustuulia tällä Helsingin ja Maarianhaminan välillä.