Maarianhaminasta Ruotsiin Nävekvarniin

Maarianhaminassa vierähtikin useampi päivä. Kun tiistaina 14.6. sinne saavuimme, ajatuksemme oli jatkaa matkaa torstaina, mutta torstaiaamuna Arin herätessä satoi kovasti ja toteamus oli, ettemme ainakaan heti aamulla viitsi lähteä mihinkään. Sääennusteita katsellessamme päätimme pysyä Maarianhaminassa vielä muutaman päivän. Lähipäivinä oli edelleen tulossa sateita ja pohdimme, haluammeko purjehtia sateessa vai olla palvelujen, mm. saunan, äärellä lämpimässä veneessä ja lueskella. Ei ollut vaikea tehdä päätöstä, kun meillä ei ole tämän kesän purjehdukselle mitään varsinaista päämäärää, jonne pitäisi ehtiä jossakin tietyssä ajassa.

Länsisatama ja Pommern illalla ennen sadetta

Sade tulossa - sateenkaari sen kertoo

Maarianhaminassa kävimme lenkeillä, kun oli poutaa, pesimme pyykkiä, kävimme ”ilmaisella” Ruotsin risteilyllä, Ari kävi hammaslääkärissä ym. Keskiviikko oli lämmin päivä – edellisiin päiviin nähden uskomattomat 20 astetta. Torstaina satoi ja oli noin 15 astetta, illaksi poutaantui. Perjantai oli lähes sateeton päivä, mutta oli sumua ja lämpötila 14 asteen tienoilla. Illaksi sää selkeni ja olikin komea ilta, kunnes ennen puolta yötä alkoi kova sade ja sitten satoi lähes taukoamatta toista vuorokautta. Lauantaina sadepäivänä oli hyvä hetki tehdä töitä ( Etälukion opinto-oppaan oikoluku). Tuulet vaihtelivat kovasta kevyeen ja pohjoisesta etelään eli oli kaikenlaista.

Vierassataman saunassa jutustelu tuli aloitettua varovasti joko suomeksi tai englanniksi kysymyksellä ”puhutko suomea?” tai ”mistä päin olet?”. Näin siksi, että vierasveneiden joukko oli melkoisen kansainvälinen: saksalaisia, englantilaisia, pari ruotsalaista, lisäksi ainakin hollantilainen, puolalainen, sveitsiläinen ja joukossa muutama suomalainen.

Sunnuntaiaamuna 19.6. oli sade tauonnut ja lähdimme kohti Ruotsia noin klo 7. Vastatuulta oli aluksi 3-4 m/s, joka heikkeni, ollen alle 1 m/s eli koneajolla etenimme. Ruotsin puolella majakoiden välissä olimme noin klo 10 Ruotsin aikaa (klo 11 Suomen aikaa). Jossakin vaiheessa oli sumu tulla päälle, mutta ei kuitenkaan, samoin tuuli voimistui Ruotsin puolella noin 5-6 m/s. Kapellskärin jälkeen käännyimme ennen Furusundia etelään ja suuntasimme Ingmarsön vierassatamaan, jossa olimme klo 15.40 Ruotsin aikaan. Matkaa tuli 61 mailia.

Vikingin Rosella tulossa sumun keskeltä

Tällainenkin tuli vastaan Ruotsin puolella

Rantaan tultuamme totesimme olevan mukavan lämmintä, noin 20 astetta ja lähdimme lähes kahden tunnin kävelylenkille. Lenkillä näimme niin isoja kotiloita, ettemme ole moisia aiemmin nähneet (kuori noin 3 cm halkaisijaltan). Edellisellä kerralla Ingmarsössa saunoimme rantasaunassa ja silloin muistan siellä olleen hyvät löylyt. Tällä kertaa jätimme saunan väliin – olemmehan tähän asti saunoneet melkein joka ilta. Meidän lisäksemme laiturissa oli vain kolme muuta vierasvenettä. Näistä yksi oli kookas hollantilainen ”puukenkä”vene – mahtaa olla hyvät asuintilat.

Ingmarsön laituri

Ingmarsön kotilo

 

Ingmarsön wc-taidetta

Vaikka aikaero Suomen ja Ruotsin välillä on vain yksi tunti, niin kyllä sekin vähän vaikuttaa. Ari kävi aamulenkillä ja minä heräilin kaikessa rauhassa, ja kuitenkin lähdimme liikkeelle jo klo 8. Ensimmäisenä ajoimme vierassatamassa olevalle kelluvalle septin imutyhjennyspaikalle. Tyhjennys ei kuitenkaan onnistunut. Jo kiinnittymisvaiheessa totesimme, ettei ole taidettu paljoa septin tyhjennystä käyttää, kun linnuilla (lokeilla?) oli pesä pumppukoneiston päällä. Eikä septin tyhjennys toiminutkaan, sillä letkun suukappale oli sellainen, jota ei saanut niin tiiviisti paikalleen, että olisi saanut riittävän imun aikaan. Ilahduttavaa kuitenkin se, että Ruotsissakin imutyhjennyspaikkoja on jatkuvasti tullut lisää. Vielä kun ne toimisivatkin vähän useammin.

Septin imutyhjennyksellä

Aamun tuuli oli heikkoa, 1-3 m/s ja koneajo jatkui. Tarkoituksemme oli mennä Skärgårdsstiftelssenin luonnonsatamaan Nämdöhön, jossa olisi sauna, jossa olisi hyviä kävelyreittejä ja johon matkaa olisi vain muutaman tunnin verran. Nämdön Långvik ei kuitenkaan näyttänytkään huokuttelevalta – lahden pohjukka oli kaislikkoinen ja siellä oli vain yksi moottorivene ankkurissa. Tätä ennen olimme sivuuttaneet muutamaa mailia aiemmin Runmärön Norrvikenissä olevan Kryssarklubbenin sataman, jossa näytti olevan tukeva laituri, ja paikka vaikutti suojaiselta ja hyvältä. Totesimme, että olisi pitänyt kuitenkin mennä sinne, kun emme ole sielläkään ennen käyneet. Emme viitsineet kuitenkaan kääntyä takaisin ja tulipahan nyt todettua, ettei Nämdön Långvik ole meidän paikkamme. Seuraavaksi päätimme mennä katsomaan yksien suomalaisten purjeveneilijöiden kertomaa paikkaa Smådalarö Gårdia, joka on Nämdöstä vajaan 10 mailin päässä. 

Smådalarö: rakennus ja laituri - kokoa on ja etäisyys rantaan nolla

Tässä vaiheessa tuuli oli yltynyt ollen noin 9 m/s, ja vastatuuleen ajaessa vesi lensi kannelle ja välillä istuinkaukaloonkin asti. Smådalaröhön sisäänajo näytti aika hurjalta: kapea kaislikkoinen väli, jossa ei ollut mitään merkintää syvästä ruopatusta väylästä. Tuulikin oli sen verran kovaa sivusta, että emme hirvenneet lähteä kokeilemaan lahteen menemistä. Siis vielä oli edessä uuden paikan keksiminen. Lopputuloksena menimme Dalarön tuttuun Askfatshamneniin. Satamassa oli neljä satamatyttöä tai -poikaa, jotka olivat kaikki auliisti ottamassa köysiä vastaan laituriin tullessa. Tämän päivän piti olla alun perin lyhyt päivä, mutta kaikkine mutkineen tuli matkaa 36 mailia ja kello oli jo 14.30 ennen kuin olimme laiturissa kiinni.

Dalarö mereltä päin

Leijalautailijat Dalarön sataman edustalla

Syötyämme kiipeisimme kylälle ja teimme kaupassa pari pientä ostosta. Veneelle palattuamme hyödynsimme ilmaista pyykkikonetta, vaikkei pyykkiä paljoa ollutkaan. Minä tein kävelylenkin ja illan päätteeksi jälleen saunoimme. Saunat saa päälle joko pyytämällä sataman väeltä tai ne voi laittaa itse naisten saunatilan eteisen seinältä.

Tiistaina 21.6. lähdimme liikkeelle jo klo 5.15, koska oletettavissa oli meille vastaisen etelätuulen voimistumista päivän mittaan. Liikkeelle lähdettyämme minä menin takaisin nukkumaan ja sainkin mukavat unet. Muutama maili ennen Nynäshamnia heräsin. Satamassa menimme ensin tankkaamaan ja sitten vierassatamaan, jossa olimme laiturissa kiinni jo klo 9.45 ja 23 mailia oli päivän matka. Ari kävi ostamassa tuoreet sämpylät ja söimme aamupalan – minä siis söin määränpäässä aamupalan ja Ari söi jo toisen aamupalan (kulussa ollessa hän oli syönyt jo ensimmäisen).

Seuraavaksi päiväksi oli luvassa edelleen kovaa etelätuulta, 8-10 m/s. Päätimme jo Nynäshamniin tullessamme, että olemme ainakin seuravan päivän siellä. Keskiviikkona oli mukavan lämmin kesäaamu ja päivä samoin. Jälleen Ari teki aamulenkin ja minä saunalenkin. Tänä kesänä ollut se mukavaa, että ollessamme aika paljon paikallamme, olemme ehtineet liikkua montaa muuta kesää enemmän.

Nynäshamnin satamassa, upposi joko yöllä tai aamulla

 Jatkoa suunnitellessamme pohdimme lähteä Gotlantia kohti, mutta vähän arvelutti, onko Visbyssä millainen meno ja meininki juhannuksena, joten toistaiseksi emme suunnanneet sinne. Päätimme sen sijaan lähteä etenemään pikkuhiljaa rannikkoa pitkin etelään päin. Tällä kertaa emme lähteneet Nynäshamnista oikaisemaan kohti Arkösundia tai Västervikiä kuten monesti olemme tehneet, vaan lähdimme Öjan pohjoispuolelta länttä kohti. 

Öja - rantakylä

Rantaan saa näköjään rakentaa

Etenimme välillä aika kapeita suojaisia väyliä – välillä pääsi etelästä tuleva maininki keikuttamaan venettä aikalailla. Nynäshamnista lähdimme noin klo 6 ja Norrköpingin lahden pohjoisrannalla olevassa Nävekvarnissa olimme klo 14.30 ja päivän taipaleeksi tuli 48 mailia. Jo rantaa lähestyessämme oli ilma lämmennyt niin, että vähensimme vaatetta ja ensimmäistä kertaa tänä kesänä rantauduimme shortsit jalassa. Maissa olikin sitten jo helteisen lämmintä, noin 25 astetta. Hautova ilma tiesikin yöksi sadetta, joka tällä kertaa oli mukavasti aamuun mennessä ohitse.

Tänään juhannusaattona olemme olleet edelleen täällä Nävekvarnissa. Yön sateen jäljiltä ilma oli aamupäivällä kasvihuonemaisen kostea, lämmin ja sumupilvinen. Päivän mittaan sumu hälveni, aurinko paistoi ja oli helteistä. Merivesi on satamassa noin 20 astetta ja sen huomaa ainakin yöllä veneen sisälämpötilassa. Sataman vieressä Folkets Parkissa oli iltapäivästä paikalliset juhannusjuhlat: juhannussalon pystytys ja piiritanssia sen ympärillä, kojuissa ongintaa, ampumista, arpajaiset ja makkaran myyntiä. Huomenna juhannuspäivänä jatkanemme matkaa jälleen jonkin taipaleen eteenpäin.

Juhannussalko kannetaan paikalleen - täällä on siis aika pieni salko

Salko pystyssä ja sitten tanssitaan piirissä