Jatkammeko vielä länteen vai mitä teemme?

Uskomattoman hyvillä purjehdustuulilla olemme päässeet tänne Karlskronaan asti. Yleensä etelään päin tullessa on lounaistuulia ja siis meille vastaisia, mutta nyt oli monta päivää lännen puoleisia tuulia ja pääsimme mukavasti etenemään purjehtien.  Karlskronaan saapuessamme torstaina 22.6. aikomuksemme oli vielä jatkaa eteenpäin länttä kohti, mutta säätietoja tutkiessamme totesimme sään olevan muuttumassa kylmemmäksi ja sateisemmaksi. Lisäksi oli tulossa kovia tuulia. Nyt oli edessä pohdintaa, mitä teemme: jatkammeko Hanön lahden länsipuolelle ja edelleen Tanskaan tai Saksaan, suuntaammeko Bornholmille tai Puolaan. Missään ei kuitenkaan tuntunut olevan tiedossa lämpimämpää ja tästä eteenpäin tuulet olisivat meille vastaisia. Pohdimme sitäkin, että astuisimme Karlskronassa laivaan ja tekisimme muutaman päivän reissun Puolaan Gdyniaan, mutta lopulta luovuimme ajatuksesta. Niinpä nyt olemme olleet täällä Karlskronassa useamman päivän. Vierassatama on suojainen, kaupunki muutaman sadan metrin päässä ja vierassataman huoltorakennus on hyvin uusi, joten mikäpä täällä on ollessa. Saunakin on ja sen saa laittaa itse päälle silloin, kun haluaa. Pyykkikoneita kuivaajineen on kolme kappaletta ja niiden käyttö on ilmaista, mikä on aika harvinaista - mm. Maarianhaminassa yksi pyykki ja kuivaus maksoi 8 euroa.

Karlskronassa oli markkinat torstaina tänne tullessamme.

Taustalla Ruotsin tärkein laivastotukikohta

Amiralitetskyrkan, rakennettu 1685, Ruotsin suurimpia puukirkkoja

Rosenbom, vaivaisukko.
Eräs mansikanmyyjämies kertoi meille, että suomalaiset ovat sen tehneet.

Juhannuksena Ruotsi on aikalailla ”kiinni”: muut kuin ruokakaupat eivät olleet lainkaan auki juhannusaattona eivätkä juhannuspäivänä ja ruokakauppakin meni aattona jo iltapäivällä kiinni. Ravintoloista vain muutama oli auki, mutta merimuseo on ollut auki joka päivä.

Juhannusaatto meni pyykkiä pestessä, kaupassa käydessä ja yhdessä harvasta auki olleessa ravintolassa lounasta syöden. Illan vietimme veneellä. Juhannussalon pystytys olisi ollut jo puolilta päivin noin kolmen kilometrin päässä Wämöparkenissa, mutta pyykin takia emme sinne ehtineet. Kokkojahan Ruotsissa ei polteta, vaan koristellaan juhannussalko, joka nostetaan pystyyn, ja sitten lauletaan ja tanssitaan sen ympärillä. Yleensä se tapahtuu iltapäivästä, mutta tällä kertaa siis jo puolen päivän aikaan. Kävimme jonakin toisena päivänä lenkillä Wämöparkenissa, jonka esitellään olevan yhdistetty kulttuuri-, luonnon- ja huvipuisto ja jossa on mm. pienimuotoinen eläinpuisto. Siellä on myös kahvitupa ja lapsille mm. opastettu ”eksymispolku”.

Lapsia opastetaan "eksymispolulla",
 miten on hyvä toimia, jos joutuu eksyksiin.

Juhannuspäivänä kävimme merimuseossa, jossa olemme aiemmin käyneet jo kaksi kertaa. Olimme siellä kolme tuntia, mutta kuitenkin osa jäi katsomatta, joten palasimme sinne vielä tänään maanantaina. Museo on ilmainen.

Merimuseossa on esillä mm. useita laivojen keulakuvia (kaljuunakuvia)

Sunnuntaina hyppäsimme aamulla Kööpenhaminaan menevään junaan – joskaan emme matkanneet perille asti, vaan jäimme pois Mörrumissa. Mörrum-joki on aina ollut kuuluisa kalastusjoki. Olimme käyneet siellä vuonna 1995 ja silloin joessa oli hyppinyt valtavasti kaloja. Nyt olimme uteliaat näkemään, oliko tuo kalamäärä silloin sattumaa vai onko joki aina tuollainen. Nyt totesimme, ettei kaloja näy. Ainoastaan yhden ison (8-10 kiloisen) kalan näimme uiskentelevan. Mukava oli joen rantaa kävellä ja katsella. Päivän piti olla poutainen, mutta niinpä vaan yksi kova sadekuuro tuli ja osittain kasteli meidät. Junamatka kesti noin tunnin suuntaansa, mutta lähes koko päivän tähän retkeemme saimme kulutettua.

Mörrum-joella

Ari tutkimassa näkyykö kaloja

Riippusilta ei enää ihan parhaimmillaan, mutta hyvin pääsi yli.

Vierassatama ei ole mitenkään täynnä, mutta koko ajan näiden päivien aikana vierasveneiden määrä on lisääntynyt ja on hyvin kansainvälistä joukkoa: ruotsalaisia, saksalaisia, hollantilaisia, tanskalaisia, puolalaisia, ainakin yksi sveitsiläinen, usalainen, belgialainen ja meidän lisäksemme on tällä hetkellä kaksi muutakin suomalaista venettä.

Vierassatamaa

Säät ovat olleet vaihtelevia. Juhannusaattona tarkeni syödä ulkona lyhythihaisessa, mutta sen jälkeen on yleensä tarvinnut pitkähihaista ja välillä takkiakin. Yhtenä iltana ja yönä satoi kovastikin, muuten on välillä paistanut aurinko ja välillä tullut sadekuuroja. Tänään on tuullut kovaa, täällä satamassakin puuskissa 15 m/s ja ulkona merellä aika paljon enemmän.

Olemme nyt nauttineet paikallaan olosta, lueskelleet ja käyneet lenkkeilemässä. Huomenna on tarkoitus taas lähteä liikkeelle ja suunta on Ruotsin rannikkoa pitkin pikkuhiljaa takaisin pohjoista kohti.

Karlskronaa läheiseltä mäeltä nähtynä

Arkösundista Karlskronaan

Sunnuntaina 18.6. oli lämmin aamu. Ari kävi reilun 20 km:n lenkillä ja sen jälkeen lähdimme liikkeelle noin klo 8.30. saaristoväylää etelään päin. Tuuli oli lännen puolelta ja aika nopeasti lähdön jälkeen nostimme purjeet. Vähitellen tuuli kääntyi lännestä lähemmäs lounasta ja siis meille sivutuulesta vähän vastaisemmaksi. Samoin tuuli muuttui puuskaiseksi: välillä tuuli 3 m/s ja seuraavassa hetkessä 10 m/s. Olimme lähtiessämme pohdiskelleet seuraavaksi rantautumispaikaksi Västervikin seutua, mutta tuo poukkoileva tuuli muutti ajatuksemme ja päätimme suunnata Kryssarklubbenin satamaan Stora Ålöhön. Noin kello 13 rantauduimme ja matkaa tuli tehtyä vain 24 mailia.

Haikarat ilonamme

Päivä oli kesän lämpimin, 28 astetta. Oli mukava istuskella istuinkaukalossa ja seurailla rauhallisella lahdella lintujen puuhia: haikarat lentelivät ja pitivät välillä vahtia kaislikossa, joutsenet uiskentelivat ja pienemmät linnut sirkuttelivat. Vielä ilta ja yökin olivat todella lämpimiä.

Seuraavana aamuna pyysin Aria herättämään minutkin liikkeelle lähtiessä, sillä halusin katsella edessä olevia saaristomaisemia. Nämä Arkösundin ja Västervikin saaristoalueet ovat minusta niin upeita alueita. Liikkeellä olimme jo klo 5.30 (aamupalan söimme kulussa ollessa kuten yleensä aina, jos lähdemme aikaisin liikkeelle). Pian lähdön jälkeen nostimme purjeet. Tuuli oli edelleen lännen puolelta 6-10 m/s, mutta ei enää yhtä puuskaista kuin edellisenä päivänä. Ennen Västervikiä oli aukeampaa selkää ja puuskat taas yltyivät, ollen välillä 13 m/s. Meillä oli täysi iso eli ei reiviä, ja keulapurjeella säätelimme purjepinta-alaa puuskien mukaan. Pohdimme jo reivaamistakin, mutta Västervikin jälkeen menimme taas sen verran saariston suojaan, ettei reiville ollut enää tarvetta.

Merenneito tervehtii väylän varrella

Väylän varren maisemia

Mielenkiintoista kalliota

Noin klo 13 loppui saaristo ja suuntasimme Kråkelundin kohdalta avomerelle. Tunnin kuluttua tuuli heikkeni nopeasti ollen vain 1,5-2,5 m/s ja kone piti laittaa käyntiin. Tässä vaiheessa olimme tulleet jo 46 mailia. Puolitoista tuntia koneella ajettuamme tuuli virisi uudelleen ja pääsimme taas purjehtimaan. Tämän jälkeen olikin reipasta matkan tekoa. Tuulta oli aluksi 4-6 m/s ja iltaa kohden yltyi ollen 6-9 m/s. Meillä oli mukavasti yli puolen solmun myötävirta ja GPS:n mukaan veneen nopeus oli pitkät tovit 6,5-7 solmua, mikä on meille oikein hyvä nopeus. Kalmarsundissa tuli mantereen puolelta todella lämmintä ilmaa, ja tarkenimme sortseissa avomerelläkin. Noin klo 21 saavuimme Kalmariin ja vielä tähän aikaan illastakin oli 23 astetta. Lokin mukaan päivämatkamme oli 85 mailia, mutta myötävirrasta johtuen varmaankin lähes 10 mailia enemmän.

Leppoisaa mutta reipasta menoa Kalmarsundissa

Keskellä avomerta (Kalmarsundia) kohoaa Blå Jungfrun -saari,
86 metriä korkea, vaikkei kuvasta uskoisikaan

Tiistain vietimme Kalmarissa. Koko päivän tuuli kovaa: 10 ms ja puuskat 14 m/s. Enää ei ollut yhtä helteistä kuin pari edellistä päivää, mutta oli kuitenkin yli 20 astetta, mikä on tänä kesänä ihan mukavaa lämpöä.

Yllättävää oli, että naapuriveneen saksalainen mies tunnisti veneemme tyypin ja tiesi, että on tehty myös Jonmeri 40:tä ja Jonmeri 30:tä. Jonithan ovat suomalaisia Mäntsälässä tehtyjä veneitä ja Jon (Jonmeri) 33:ta on tehty alle 50 kpl eli nämä eivät ole niin kovin yleisiä veneitä.

Kalmarin ruusuja ja kapeita katuja

Keskiviikkona 21.6. emme tehneet aamun aikaista lähtöä, vaan Ari kävi lenkillä ja kävimme vielä kaupassa ostamassa mansikoita. Liikkeelle lähdimme noin klo 10.20 polttoainetankkauksen kautta. Ei tankkiin paljoa polttoainetta mennyt, mutta kun Kalmarissa tankkauspiste on ihan matkan varrella, niin ainahan tankki kannattaa täydeksi ottaa.

Tuulta oli lähtiessä 3-7 m/s ja edelleen lännen puolelta. Myöhemmin tuuli vähän yltyi ja taas tuli puuskia. Yksi tällainen puuska olikin sitten muita pahempi. Ari oli sisällä, minä ulkona ja pilotti ajoi. Tuuli muuttui vastaisemmaksi ja minä kiristin purjeita. Ari meni vessaan, tuuli yltyi ja minusta tuntui, ettei pilotti ehkä pärjää, joten otin käsiajoon. Puuska vain yltyi ja yltyi, puuska tuli eri suunnasta kuin mitä tuuli oli juuri ollut, vene kallistui ja kallistui, minä en yltänyt löysäämään purjeita ja ruorista loppui kääntö. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että vene ns. broutsaa eli kääntyy tuuleen ja purjeiden veto loppuu. Nytkin vene kyllä kääntyi tuuleen, mutta peräsin ei irrottanut otetaan eikä purjeiden veto loppunut. Vähän aikaa menimme suoraan rantaa kohti (tilaa toki oli, sillä emme olleet lähellä rantaa). Lopulta puuska hellitti ja saatoin alkaa katsella, mikä olikaan oikea suunta. Olimme nousseet kulkusuunnasta vähintään 30 astetta. Ari tuli vessasta ja totesi, että sisältä kuulemani kolaus oli ollut se, että tee- ja vesipannu eivät olleet pysyneet keinuvalla liedellä, vaikka yleensä ne kyllä pysyvät. Olimme olleet melkoisen kallellaan, koska alatuulen puolelta kansi oli kastunut, mitä ei myöskään yleensä tapahdu. Teekannussa ollut tee oli mennyt lieden takana olevaan lokeroon, jonka sitten tyhjensin ja kuivailin. Vähän myöhemmin huomasin, että jääkaapissa oli vettä. Se oli merivettä. Oli käynyt niin, että olimme olleet niin paljon kallellaan, että pentrin (keittiön) altaaseen oli noussut poistoputkesta vettä ja se oli tullut vielä sieltä altaan laidan ylitse ja mennyt altaan takana olevaan jääkaappiin. Tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Yleensä jos olemme kallellaan, laitamme altaan poistoputkessa olevan hanan kiinni, jottei altaaseen tule vettä, mutta vaikka joskus olemme unohtaneet hanan sulkemisen, niin eipä ennen ole altaan laidan ylitse vesi mennyt. No, onneksi ei mitään pahempaa tapahtunut.

Klo 15.30 saavuimme Kristianopeliin ja päivämatka oli lokin mukaan 25 mailia (taas oli ollut myötävirtaa). Aurinko paistoi ja maissa oli 24 astetta lämmintä. Meriveden lämpötila on vaihdellut viime päivinä 14-16 asteen tienoilla. Vuosia, vuosia sitten olimme käyneet paikallisessa Värdshusissa olusilla ja nytkin aioimme sinne poiketa, mutta sepä ei ollutkaan auki, joten palasimme veneelle tekemään ruokaa.

Kristianopelin satama-allas merelle päin

Kristianopelin vierassatama rannan puolelta

Kristianopelin kirkko

Kristianopelin satama-allas aamulla lähtiessämme

Torstaina 22.6. olimme liikkeellä klo 6.40 kirkkaassa auringonpaisteessa. Aamun lämpötila oli viime päiviä alempi, vain 13 astetta. Tuuli oli edelleen lännestä, 5-6 m/s, ja etenimme purjein, kunnes käännyimme Utlänganin pohjoispuolen väylälle kohti länttä ja laskimme purjeet. Kohteemme oli Karlskrona, jonne saavuimme puoliltapäivin ja 28 mailin taipaleen jälkeen. Aamun auringonpaiste oli mennyttä, taivas oli pilvistynyt ja juuri, kun olimme kiinnittyneet laituriin, alkoi sataa ripsutella. Säät olivat taas muuttumassa ja juhannus tulossa.

Maarianhaminasta Arkösundiin

Keskiviikkona 14.6. oli kaunis aamu, kun klo 5.30 lähdimme Maarianhaminasta kohti Ruotsia. Tuuli oli pohjoisesta 4-6 m/s. Ihan aluksi purjeet meinasivat vähän läiskähdellä, kun tuulen suhteen olimme vielä saaren suojassa, mutta edellisen päivän jäljiltä pieni maininki keikutteli venettä. Kun pääsimme kunnolla avomerelle, kulku oli hyvää, leppoisaa purjehdusta. Aamupalan jälkeen otinkin vielä unet ja Ahvenanmeri oli pikaisesti ylitetty.

Kapellskärin kohdalta suuntasimme etelään kohti Möjaa. Vähitellen tuuli hiipui ollen alle 2 m/s, joka ei enää oikein meidän tukevilla purjeilla vie eteenpäin, joten koneajoksihan loppumatka meni. Olimme viime vuonna Runmarön ohi kulkiessamme huomanneet Kryssarklubbenin paikan Norrvikenissä ja sinne nyt suuntasimmekin. Norrvikenissä oli hyvä laituri poijuineen ja lisäksi lahdella oli 5 poijua. Muutama muukin vene oli jo paikalla, kun Ruotsin aikaa puoli viiden maissa kiinnityimme laiturin poijuun. Päivän matkaksi tuli 60 mailia.

Heti rantaan saapuessamme totesimme nyt olevan reissumme lämpimimmän illan. Ulkona istuessa aurinko tuntui suorastaan polttavalta. Olimme jo kertaalleen päivällä syöneet, mutta nyt keitimme vielä uudet perunat ja niiden kanssa oli Maarianhaminasta ostettua savukalaa jäljellä. Makoisalta maistui kesäisessä illassa. Illalla kävimme vielä saaressa pienellä kävelyllä. Rannasta ei lähtenyt mitään tietä, mutta seurailimme erivahvuisia polkuja ja välillä harpoimme poluttomiakin pätkiä. Laiturille palattuamme tutkailimme vielä laiturin vieressä kelluvaa tynnyrisaunaa, mutta emme käyneet sitä kuitenkaan lämmittämään, vaikka se olisi ollut vapaasti käytettävissä (siis Kryssarklubbenin jäsenille kuten koko laiturikin ja poijut).

Jokin kämmekkä Norrvikenissä

Norrvikenin sauna

Norrviken aamulla pois lähtiessä

Torstaiaamuna Ari herättyään kävi vielä rannassa ottamassa paikasta jonkin kuvan ja vasta sen jälkeen tajusi, että hänen oma kellonsa oli vielä Suomen ajassa. Ei hän kuitenkaan enää viitsinyt tulla takaisin nukkumaan, vaan lähti liikkeelle, vaikka kello oli vasta 4.45! Oli täysin tyyni aamu ja koneajoksi meni koko päivän siirtymä. 

Aamun tyyneyttä

Dalarö matkan varrella

Nynäshamnissa kävimme tankkaamassa ja tankkauksen jälkeen olimme kiinnittyneet jo klo 11.15. Kun Ari lähtee aikaisin liikkeelle, niin olemme perillä, kun jotkut muut vasta tekevät lähtöä. Nytkin matkaa tuli taitettua 36 mailia.

Nynäshamnissa monet alppiruusut kukkivat komeasti

Perille päästyämme totesimme, että onpa lämmin päivä ja päätimme lähteä lenkille. Tässä vaiheessa Ari löysi itsestään punkin, joka ilmeisesti oli tullut joko edellisen illan tai tämän aamun metsäkävelyllä. Olimme kyllä tapamme mukaan metsästä tultuamme tehneet punkkitarkastuksen, mutta illalla emme olleet huomanneet mitään. Lenkin jälkeen punkkeja löytyi vielä lisää ja minustakin löytyi yksi. Myöhemmin illalla löysin käsivarrestani vielä toisen, joka oli niin pienen pieni ruskea piste, että vain kännykällä kuvan ottamalla ja sitä suurentamalla saatoimme todeta sen olevan selvästi punkin. Yleensä joka kesä meistä jokin punkki löytyy, mutta nyt tällä kertaa niitä oli uskomattoman monta. Nyt toivomme, että vieläkin olisimme onnekkaita, etteivät nuo punkit olisi olleet taudinkantajia ja tartuttaneet meitä. Olemme monesti pohtineet, että pitäisi ottaa punkkirokotukset, mutta emme vaan ole saaneet sitä aikaiseksi.

Käsivarteni punkki on tuo ylempi tumma piste ja
kun kuvaa suurensi, niin sillä näkyi selvästi jalat.

 

Perjantaiaamuna Ari kävi lenkillä, minkä jälkeen aikomus oli ollut lähteä eteenpäin. Jotenkin vaan ei ollut innostusta; sää oli pilvinen eikä kovin lämminkään, joskaan ei kovin kylmäkään, eikä satanutkaan, tuuli heikkoa ja sekin vähän vastaista. Tässä tuli nyt se tilanne, että edetään sen mukaan, miltä tuntuu eli päädyimme olemaan paikallaan tämän päivän. Päivä meni ihan leppoisasti lukien, vähän vielä työhommia tehden ja veneen pikkuaskareiden parissa. Vuokrasimme yhden polkupyörän, jolla Ari kävi ensin asioilla ja minä tein sitten iltalenkin ennen saunaa.

Harmaa päivä Nynäshamnissa ja tilaa on

Nynäshamnissa septin tyhjennyspaikka on merkitty hyvin

Itävaltalainen vene - kaikenlaisia varusteita ympäriinsä
 ja kaiteetkin putkea, ei vaijeria

Nynäshamnin meripelastuksen uusi tukikohta

Illalla nousi sankka sumu – laiturin päähän asti ei nähnyt. Oli puhetta, että jos aamullakin on kova sumu, niin emme lähde liikkeelle. Kuitenkin, kun minä tänä aamuna heräsin ennen puoli kahdeksaa, niin matkalla oltiin oltu jo kaksi tuntia ja sumussapa mentiin. Ilmeisesti Arin mielestä ei lähtiessä ollut niin kovin sankkaa sumua. Landsortin jälkeen oltiin avomerellä eli suunnistamisesta ei tarvinnut suuremmin huolehtia. Tutka ja AIS näyttivät muut alukset, paitsi ettei muita ollut liikkeellä. Purjehtien pääsimme pienen matkan, mutta sitten taas tuuli hiipui (alle 1 m/s) ja koneajoksi meni. Sumukin välillä häipyi ja sitten taas ilmaantui uudelleen. Loppumatkasta tuuli virisi uudelleen kaakon suunnalta ja taas purjehdimme reipasta 3 solmun nopeutta. Arkösundissa olimme perillä klo 14 tienoilla ja matkaa tuli 45 mailia. Maissa on jälleen lämmin päivä ja loppumatkasta merelläkin.

Arkösundin vierassatamaa

Arkösundissa on uusi vierassatama ja paikkoja on runsaasti. Veneitä ei ole kovinkaan montaa ja mikä hämmästyttävää, satamakonttori ei ole vielä auki (avautuu 19.6.). Suihkutilojen koodin piti saada lähettämällä tekstiviesti satamamestarin numeroon, mutta meille ei koskaan tullut vastausta. Naapuriveneen väeltä saimme kuitenkin koodin. Satamamaksu hoituu maksamalla se rannassa ilmoitetulla tavalla tilille. Nyt illalla huomasimme, että pesutuvassa on neljä pesukonetta, kaksi kuivuria ja kuivauskaappi, eikä siellä ollut mitään ohjetta maksusta, eikä varauskirjaa, joten oletimme, että pesukoneiden käyttö on ilmaista. Niinpä nyt tällä hetkellä on kolmessa koneessa pyykit ja toivotaan niiden tulevan ennen yötä kuiviksikin. 

Täällä Arkösundissa on iso veneen pohjan pesuri,
samoin kuin oli Nynäshamnissakin,