Kalmarista pieni loikka pohjoiseen

Vietettyämme Kalmarin sateissa ja tuulissa kolme päivää pääsimme sunnuntaina 2.7. jatkamaan matkaa pohjoiseen päin. Tuttuun tapaan Ari lähti liikkeelle jo klo 5.40, jolloin aamun lämpötila oli vain 10 astetta eli ei mitään kovin kesäistä lämpötilaa noinkin etelässä. 

Kalmar ja Öölannin silta taakse jäi

Tuuli oli hyvin heikkoa, joten koneella ajellen meni muutama ensimmäinen tunti. Sitten yhdeksän tienoilla myötäinen eli lounaistuuli voimistui sen verran, että nostimme purjeet. Meno oli leppoisaa ja nautimme Itämerelle poikkeavan pitkästä ja loivasta mainingista ja upeasta aurinkoisesta säästä. 

Dämmanin majakka Kalmarsundissa

Puolen päivän tienoilla tuuli heikkeni niin, että ajoimme hetken (ehkä 20 minuuttia) koneella, kunnes tuuli voimistui uudelleen ja tuli nyt lännen puolelta. Siitä tuuli sitten voimistuikin ennustettua kovemmaksi ja oli hyvin puuskaista. Lounas oli ehditty syödä, mutta päiväkahvit siirrettiin tuonnemmaksi. Klintemålan sisäänajoa lähestyessämme aioimme laittaa koneen käyntiin ja laskea purjeet, mutta koneeseenpa ei tullutkaan virtaa. Minä ruorissa ja Ari tutkimaan vikaa. Vikaa ei varsinaisesti löytynyt, mutta johtoja heiluttelemalla ja liitoksia painelemalla virta löytyi. Tämä oli jo toinen kerta tänä kesänä, eikä ole käsitystä, missä vika olisi. Klintemålaan saavuimme vähän ennen klo 17:ta ja päivän matkaksi tuli 59 mailia. Päiväkahvit joimme vasta laiturissa ja sen jälkeen teimme kävelylenkin. Meidän lisäksemme laiturissa oli useita saksalaisia, yksi englantilainen ja pari ruotsalaista.

Klintemålan satamakuvia

Seuraavana aamuna tuuli oli edelleen hyvin puuskaista. Tuuli saattoi olla ensin 2 m/s ja sitten yks kaks puuskassa olikin 12 m/s. Ari kävi aamulenkillä ja sen jälkeen oli tarkoituksemme lähteä, mutta tuuli oli hieman sivusta ja olisimme voineet painua naapuriveneen poijuliinan päälle, joka oli ihan veden pinnassa. Meillä ei ollut tarkoitus tehdä mitään pitkää päivämatkaa, joten päätimme vähän aikaa odotella, jospa naapurivene lähtisi ensin. Pikkuhiljaa se tekikin lähtöä ja me lähdimme sitten heti perään puoli yhdentoista jälkeen.

Pienen koneella ajon jälkeen purjehdimme pelkällä keulapurjeella ja tuulta oli niin paljon, että siitä riitti avata vain vähän kulmaa. Suuntamme oli pääasiassa pohjoiseen ja tuuli tuli lännen puolelta. Puuskaisuus oli melkoista tuulen vaihdellessa 6 m/s – 15 m/s. Välillä aallot löivät veneen laitaan niin, että saimme vesiryöppyjä päällemmekin. Ei ollut siis mitään kivaa purjehdusta.  Näissä keleissä Västervik oli ihan hyvä kohde ja vähän klo 14 j

älkeen olimmekin kaupungin vierassatamassa. Päivän matkaksi tuli 21 mailia.

Västervikiä lähestytään

Aurinko paistoi ja maissa oli reilu 20 astetta lämmintä eli ihan mukavaa kesäsäätä. Rantaan saavuttuamme menimme rantaravintolaan syömään. Valitsimme ahvenfileet ja ne olivat todella hyviä. Varmaankin oli tämän kesän paras ruoka!

Täällä kaupungin keskustan lähellä olevassa vierassatamassa olemme aiemmin olleet vain kaksi kertaa ja edellisestä kerrasta jo reilusti toistakymmentä vuotta. Useamman kerran olemme illalla myöhään tullessamme jääneet Västervikin sisäänajon suulla olevaan pursiseuran satamaan ja lähteneet siitä taas aamulla eteenpäin. Nyt oli jännä palautella mieleen, mitä Västervikistä muistimme, kun kävelimme lounaan jälkeen kaupungilla. Osa oli tuttua, mutta osaa kaupungista ei kyllä muistettu yhtään.

Västervikin satamassa poijuja, kylkikiinnitystä ja aisoja. Vielä oli tilaa.

Tiistaina oli edelleen puuskaista tuulta ja aamulla satoikin, joten oli helppo päätös pysyä edelleen Västervikissä. Kun aamun sade hellitti, lähdimme kävelemään venetarvikeliikkeeseen, jonne matkaa oli noin 5 kilometriä yhteen suuntaan. Muutama pisara satoi alkumatkasta, mutta muutama sata metriä ennen perille pääsyä alkoi kovempi sade. Hetken pidimme sadetta yhden katoksen alla ja sateen hieman heikentyessä juoksimme viimeiset sadat metrit liikkeeseen. Pääasiallisin syy oli etsiä vesimittaria, mutta kun sade vaan voimistui, niin vietimme aikaa kierrellen ja katsellen, olisiko jotakin muutakin ostettavaa. Tämä venetarvikeliike oli erittäin monipuolisesti varusteltu. Nynäshamnin, Kalmarin ja Karlskronan Watski-liikkeet ovat olleet aika heikkoja esityksiä: näissä kaupoissa hyllyssä oleva valikoima on mennyt surkeaksi - tavaraa kyllä saa, mutta se pitää tilata. Tässä liikkeessä oli hyvin kaikenlaista veneilyyn liittyvää tarviketta. Löytyi se vesimittari ja lisäksi ostimme kaksi satamaopasta, joissa on sekä luonnonsatamia että kaupallisia satamia Tukholman pohjoispuolelta aina Etelä-Ruotsiin ja Tanskan Bornholmille saakka. Jokin kesä voisi taas pyöriä vaikka Tukholman saaristossa ja koluta oppaasta löytyviä uusia kohteita, lähinnä luonnonsatamia.