Öjasta Tukholmaan

Tiistaiaamuna 24.6. muut suomalaisveneet lähtivät kohti Visbytä. Heidän pois lähtönsä vaati vähän suunnittelua ja meidänkin apua, sillä sen verran sivutuuli vielä painoi heitä meitä kohti. Me vuokrasimme polkupyörät ja pyöräilimme 3-4 km päässä olevaan Öjan kylään. Öjan kylässä ei ole vierassatamaa, mutta Österhamnissa oli yksi suomalainen purjevene - sopivalla tuulen suunnalla varmaankin ihan kelvollinen yöpymispaikka parille veneelle.

Öjan maisemia

Kaunis Öjan kylänäkymä

 

Öjan västerhamnissa ei ole vieraspaikkoja

Öjan österhamnin laiturilta näkymä maihin päin

Landsortin majakka on Ruotsin vanhin

 

Pyöräiltyämme takaisin olimmekin valmiit jatkamaan matkaa. Sivutuulta oli edelleen 6-7 m/s, mutta lähtömme springin kanssa onnistui hyvin. Nyt olimme saavuttaneet tämän vuoden matkamme kääntöpisteen, sillä päätimme lähteä Tukholmaan. Pohjoisen puolen tuulet tuntuivat vaan edelleen jatkuvan ja helpoimmalla totesimme pääsevämme Tukholmaan oikaisemalla Mälaren kautta.

Ajoimme vajaan 4 tuntia (20 mailia) vastatuuleen ja saavuimme Skansholmenin vierassatamaan. Matkalla oli välillä kovia puuskia, pari lyhyttä sadekuuroa ja lämpötila 15 astetta. Sataman kunto ei ollut kovin kummoinen: sähköt olisi pitänyt vetää pitkillä jatkojohdoilla maista ja aisojen välit olivat niin kapeat, että etsimällä piti etsiä riittävän leveää väliä, ei vierasveneitäkään ollut montaa. Vierassatama oli kuitenkin todella suojaisessa lahden pohjukassa ja suihkusta tuli lämmintä vettä 5 kruunun kolikolla, joten yöpymiseen hyvä paikka.

Keskiviikoksi 25.6. meillä oli Mälarelle mennessämme edessä sulku ja sen jälkeen sillan avaus Södertäljessä. Tuo silta avataan vain kahden tunnin välein ja siksi Ari lähti aamulla liikkeelle kuuden tienoilla. Lämpötila oli vain 10 astetta ja fleecekerrasto oli tarpeen. Minä heräsin vähän ennen kahdeksaa, kun olimme jo lähes Södertäljessa. Pienen hetken odoteltuamme pääsimme sulkuun. Sulutus oli Saimaan kanavaan verrattuna helppo, sillä korkeuseroa oli vain puolisen metriä ja sulun reunalla oli köydet, joista ottaa kiinni.

Södertäljen sulussa

Sulusta mentyämme huomasimme rannalla maksulaitteen, johon maksetaan sulutus. En tiedä luimmeko huonosti ohjeet vai eikö siinä sanottu sitä, mikä selvisi meille vasta myöhemmin eli että sulutus maksetaan vain merelle mennessä ja nimenomaan siinä sulussa, mistä merelle mennään. No, me siis maksoimme sulutuksen. Olemme olleet 20 vuotta sitten Mälarella ja muistelin, että silloin maksussa oli jotakin sellaista, että maksetaan vain toiseen suuntaan, mutta ajattelin, että nytpä on joka tapauksessa maksu hoidettu. Myöhemmin selvisi Tukholman sulussa, että jokainen sulku on omansa ja maksaa piti vasta Tukholman sulussa, eikä sinne siis kelvannut Södertäljen sulun maksu - olimme maksaneet 160 kruunua (reilut 17 euroa) täysin turhaan.

Södertäljen sulun jälkeen odottelimme vielä vähän aikaa sillan avausta ja sitten jatkoimme matkaa Mälarella. Yhtä ruskeaa oli Mälaren vesi kuin muistimme sen olleen 20 vuotta sittenkin - ei ole sinisen Saimaan veroinen. Tuuli oli heikkoa ja koneella ajaen etenimme kohti Tukholmaa.

Tätä ihmettelimme.
Mikä tämä keskellä selkää oleva hökötys on? Muuntaja?

 

Mälarelta Tukholmaan tultaessa totesimme, että aika lähelle päästään ilman, että kaupungista on aavistustakaan.

Monenlaista rantarakentamista näkyi Mälarenkin rannoilla

 

 

Tämänkin kokoisia vastaantulijoita

 

Ennen Tukholman sulkua on vielä silta, joka avautuu aina puolelta, paitsi ei ruuhka-aikaan. Tälle sillalle ehdimme juuri sopivasti – emme odottaneet yhtään, mutta ehdimme juuri ja juuri. Sitten oli edessä Tukholman Hammarbyn sulku, jolle olikin menossa aika monta huvialusta ja jouduimme vähän aikaa odottelemaan jonkin pienen työaluksen sulutusta yksinään ennen meitä. Meidät sulutettiin kuitenkin yhdessä yhden pienen rahtialuksen, sightseeing-aluksen ja useamman muun huvialuksen kanssa. Sulussa oli jälleen laidalla köydet, joista pidimme kiinni ja täällä siis selvisi sulutusten maksusysteemi.

Tuolla jossakin on sulku

Odoteltiin tätä yhtä sightseeing-alusta

Sulku takana

Läpi Hammarbyn. Tukholmassakin on aika paljon kanavia.

 

Vielä Danviksbro ja sitten ollaan keskellä Tukholmaa

Sulun jälkeen oli vielä yksi silta, joka myös avataan aina puolelta (paitsi ei ruuhka-aikaan) ja siihenkin saavuimme sopivasti, emmekä joutuneet lainkaan odottamaan. Klo 14 olimme Wasahamnissa ja päivän taival oli 34 mailia, josta Mälarella reilu 20 mailia.

Tällainenkin vastaantulija juuri ennen Wasahamnia



Gamla Stanin siluetti