Sottungasta Saaristomerelle

Sottungan aamu

Perjantaiaamuna 4.7. oli edellisen päivän sateet ja tuulet poissa. Aurinko paistoi ja länsituulta oli 2-3 m/s, kun Ari lähti jälleen liikkeelle varhain, klo 5.45. Kevyessä tuulessa poijusta lähtiessä minua ei edes tarvittu avuksi. Kuuntelin vaan, että kaikki sujui hyvin lähdössä sekä purjeiden nostossa ja jatkoin uniani. Aluksi vene kulki vain 1-2 solmua, mutta sitten tuuli voimistui sen verran, että edettiin 3 - 4,5 solmua. Kihdin ylitys sujui siis leppoisassa kesätuulessa.

Kihdillä tuli vastaan s/y Cabane. Heidän kanssaan oli elätelty ajatusta treffata jossakin vaiheessa, mutta nyt tuulet olivat sotkeneet sen verran kulkujamme, että ristiin menivät reittimme. Kihdin jälkeen tuuli voimistui vähän lisää, ollen lopuksi 6 m/s.

Houtskärin itäpuolella olimme juuri laskemassa purjeita, kun näin vieressämme rannalla otuksen, jota ensin luulin ketuksi, mutta sitten tarkemmin katsoen olimme sitä mieltä, ettei se ollut kettu. Olemme usein nähneet kettuja ja nyt eläimen väritys ei oikein osunut kohdalleen eikä jolkutteleva kulkutapa. Vahva epäilyksemme on, että joko näimme suden tai sitten se oli villikoira. Seuraavana päivänä Ari soitti alueen suurpetoyhdysmiehelle, kertoi havainnostamme ja kyseli, olisiko mahdollista, että se oli susi. Varmuudella hän ei osannut sanoa puolesta eikä vastaan. Hän kyseli vielä joltakin toiseltakin ja vastaus oli, ettei kyseisestä saaresta ole aiempia susihavaintoja, muttei ole missään tapauksessa mahdotonta, että se olisi ollut susi. Lähisaarista havaintoja on ollut.

Venevaja tehdään näköjään veneen ympärille

Klo 14.30 kiinnityimme Houtskärin Näsbyn laituriin 32 mailin matka takanamme. Aika vähän oli veneitä saapuessamme, toki niitä tuli iltaan mennessä lisää, muttei laituri tullut kuitenkaan täyteen.

Näsbyn laituri

Pitkästä aikaa tuntui, että sää on lämpenemässä ja kesä on alkamassa uudelleen, kun oli ainakin 20 astetta. Saunan jälkeen tarkeni istua ulkona istuinkaukalossa ja oli mielenkiintoista seurata paikallisten leikkimielisiä soutukilpailuja.

Sumua pakoon

Lauantaina aurinko edelleen paistoi, Ari kävi lenkillä ja lähdimme liikkeelle vasta klo 9.20. Tuuli oli heikkoa ja ajoimme koneella. Lännessä näkyi vahva sumupatja. Suuntamme oli jo perinteeksi muodostuneeseen vierailuun työkaverini mökille. Puolen päivän tienoilla ankkuroiduimme heidän rantaansa Jettesaaressa. Tällä kertaa Tuijan perheen lisäksi paikalla oli toinenkin työkaverini puoliskonsa kanssa, Merja ja Ilkka.

Ari, Merja, Ilkka ja Tuija, Samuel Tuijan takana

Päivä kului vikkelästi rupatellessa, saunoessa ja syödessä. Me naiset kävelimme pienen saarikierroksen ja miehet rakensivat Kaen Arin apuna terassille ruokapöydän, jonka pääsimme illallisella testaamaan ja tukevaksi havaitsimme. Ilta vierähti jo sunnuntain puolelle ennen kuin suuntasimme rantaan Suvisussulle nukkumaan.  

Tuijan kanssa rupatellessa tiskikin sujui huomaamatta

Tukeva ja kookas pöytä

Komea ilta