Tulholmasta Maarianhaminaan

Sunnuntaina 29.6. starttasimme Tukholman Wasahamnista klo 8 ja lämpötila oli aamulla jo 16 astetta, mutta sää oli pilvistä. Purjehduksen kannalta sää ei ollut mitenkään antoisa, sillä oli täyspläkä. Aikomuksemme oli ensin lähteä vähän Tukholman keskustasta ulos ja jäädä sitten katselemaan Gotland Runtin veneiden tuloa, mutta noin tuulettomassa kelissä niiden tulo olisi kestänyt niin kauan, että emme jääneet odottelemaan.

Runtin veneitä näkyy olevan aika paljon vielä laiturissa (AIS-kuva)

AIS-kuva: ruotsalaisilla on lähettäviä AISia vähän enemmän kuin suomalaisilla

Koneella ajamiseen kyllästyimme aika pian ja rantauduimme Furusundiin klo 14.15, kun matkaa oli takana 38 mailia. Tässä vaiheessa sää oli paitsi pilvinen niin myös hieman sumuinen.

Merimetsojen valtakunta on levinnyt jo neljään saareen
(väylän varrella ennen Furusundia)

Syötyämme teimme kävelylenkin ja sen päälle menimme suihkuun, jolloin suihkutilojen välissä olevassa saunassa istuimme Arin kanssa kahdestaan. Illalla tuli sankka sumu: ensin vastaranta hävisi näkyvistä, sitten ei enää näkynyt aivan vierestä meneviä laivojakaan ja lopuksi sumu meni menojaan.

Mariellasta näkyi vielä ainakin alaosa

 

Seuraavia aluksista kuului vain ääni

Furusundin vierassataman vähän aavemainen näkymä

 

Maanantaiaamuna 30.6. ei ollut sumua ja tuulta oli mukavasti, pohjoisesta 6-7 m/s, joten Ari lähti liikkeelle jo vähän yli klo 5. Ennen Ahvenanmeren ylityksen alkua minä heräsin sen verran, että teimme varmuuden vuoksi reivin, kun alkoi olla kovempia puuskia. Heräsin jossakin puolessa välissä Ahvenanmerta, kun jälleen olimme sankassa sumussa. Laivat huudattivat sumutorvia, mutta muiden huvialusten havaitseminen oli vaikeampaa. Tutkalla, AISilla ja omalla tähystyksellämme etenimme kunnes sumu jälleen hävisi. Tuossa vaiheessa näkyikin jo Ahvenanmaa aika lähellä ja aurinko pilkahteli. Maarianhaminan länsisatamassa olimme klo 12.30 Ruotsin aikaa eli klo 13.30 Suomen aikaa ja päivän matkaksi tuli 43 mailia.

Länsisatamassa

ÅSS-pursiseuralla on vilkasta junioritoimintaa,
jollat olivat käytössä joka ilta

Yhtä lukuun ottamatta muut olivat ottaneet huomioon tuulen suunnan

 

Olemme koettaneet ehtiä tekemään lenkkejä aina, kun vaan olemme sellaisessa paikassa, missä siihen on mahdollisuutta. Niinpä nytkin teimme noin 10 kilometrin kävelylenkin, minkä päälle saunan löylyt maistuivat. Saunassa ihmettelimme muiden veneilijöiden kanssa, miten vähän veneitä on vielä liikkeellä. Itse emme juurikaan ole olleet Maarianhaminassa kesä-heinäkuun vaihteessa, vaan yleensä jo ennen juhannusta tai sitten paluumatkalla myöhemmin heinäkuussa, jolloin on ollut paljon enemmän veneitä. Joku kertoili, etteivät hänen tuttunsa ole viitsineet lähteä veneilemään, kun on ollut niin kylmät säät.

Heinäkuun 1. päivänä alkoi satamamaksun suhteen sesonkiaika. Edellinen yö oli meidän kokoiselle veneelle 26 euroa, mutta heinäkuussa maksu nousi 30 euroon. Tiistaina käytimme hyväksemme ilmaisen bussi-laivamatkan eli matkasimme Eckeröön ja sieltä kävimme risteilyllä Grisslehamnissa Ruotsin puolella. Hintaa tietysti tuli sitten laivalla syömisestä ja ostoksista, mutta bussi- ja laivamatka eivät maksaneet mitään.

Laivan buffet-aterioimisestamme täytyy kertoa sen verran, että olimme varanneet pöydän etukäteen ja saimmekin ikkunapöydän. Ollessamme hakemassa kylmiä kalaruokia huomasimme, että pöytäämme (oli neljän hengen pöytä) asettuu kaksi henkilöä, jotka riisuivat moottoripyöräkamppeitaan. Ajattelimme, että olivatko he menneet vahingossa väärään pöytään tai oliko hovimestari ohjannut heidät väärään pöytään. Kävin kysäisemässä asiaa hovimestarilta, mutta hän kertoi, että ihan on oikein, mutta kaikki vaan haluavat ikkunapöytään. Olimme mielessämme vähän nyreissämme, kun emme saakaan syödä rauhassa ja pohdin ennakkoluuloisesti, mitä prätkäjengiä he mahtavat olla. Pöytään palattuamme huomasin heidän olevan nuorehko pariskunta ja kysäisin, ovatko he suomalaisia ja olivathan he. Koska he siis ymmärtävät, mitä puhuisimme, niin päätin kääntää asian positiiviseksi ja aloin kysellä heidän matkastaan. He kertoilivat omasta moottoripyörämatkastaan ja me purjehduksesta. Oli mielenkiintoista kysellä ja kuulla meille täysin tuntemattomasta tavasta reissata ja ruokailusta tulikin heidän kanssaan oikein mukava.

Keskiviikon vietimme edelleen Maarianhaminassa. Pitkästä aikaa oli lämmintä: tarkenimme jopa istua ja ruokailla ulkona veneen avotilassa t-paitasillamme. Aurinko paistoi, mitä myöskään ei ollut ihan lähipäivinä näkynyt. Jälleen Ari kävi aamulenkillä ja minä iltalenkillä, jolloin itäsatamassa poiketessani tapasin entisen kollegani ja oli mukava vaihtaa kuulumisia. Keskiviikkona valmistauduimme myös seuraavan aamun lähtöön mm. käymällä kaupassa ja täyttämällä vesitankin.