Helsingistä Saimaan kanavalle ja kotisatamaan

Tuo takimmainen 85-jalkainen on jo aika iso

Sunnuntaina 12.7. Ari kävi aamulla lenkillä ja sen jälkeen haimme satamamaksuun kuuluvat croissantit satamatoimistosta. Klo 8.15 irrotimme köydet ja suuntasimme ensin lahden toiselle puolelle Helsingin moottorivenekerholle tankkaamaan ja sitten jo kiireesti kohti Hevossalmen siltaa, joka aukeaa puolen tunnin välein klo 7.30-23. Yhdeksän avaukseen ehdimme juuri ja juuri. Tuuli oli täysin vastaista eli koillisesta vaihdellen 3-7 m/s. 

Sipoonselän uhkeat pilvet

Välillä satoi runsaasti ja välillä oli poutaa. Lämpötila oli noin 15 astetta. Kun ei ollut oikein hyvää kulkukeliä, niin Suninsalmen jälkeen päätimme mennä tuttuun Byön Bockhamniin. Matkaa tuli 36 mailia ja rantauduimme jo klo 14.20. Olimme varautuneet, että jäämme kelluvaan ankkuriin, mutta hämmästykseksemme idän puoleisessa laiturissa ei ollut yhtään venettä ja lännen puoleisessakin vain kaksi venettä. Illan mittaan tuli pari venettä lisää, mutta uskomattoman tyhjää oli. Suojaisessa lahdessa sään poutaannuttua ja auringon paistaessa tuntui ihan mukavan lämpöiseltä. Merellä veden lämpötila oli ollut 14 astetta, mutta nyt tässä lahukassa 18 astetta.

Rauhallista oli Bockhamnissa

Tiiroille tarjosimme hyvän tähystyspaikan

Maanantaina Ari lähti tapansa mukaan liikkeelle jo klo 6 poutasäässä. Tuuli oli lännen ja luoteen väliltä eli meille myötäistä. Nyt sitä ei vaan ollut juuri mitään, 1-4 m/s. Aamupäivällä yritimme aina hieman tuulen virittyä purjehtia, mutta sitten taas tuuli heikkeni, eikä kulkenut, joten aika lyhyiksi ne purjehdusyritykset jäivät. Kotkaa lähestyessämme saimme taas niskaamme kunnon sadekuuron - kyllä tänä kesänä on ollut sadekamppeille käyttöä. Kotkassa kävimme septillä ja täytimme taas vesi- ja polttoainetankit, minkä jälkeen suuntasimme lyhyelle pysähdykselle Sapokan vierasvenesatamaan. Ostimme rantakahvilasta kahvileipää ja kävimme suihkussa, sillä seuraava pesumahdollisuus on tiedossa vasta pursiseuramme majalla Korkiassa, ellemme mene Lappeenrantaan tai pulahda Saimaaseen uimaan. Noin 40 minuutin pysähdyksen jälkeen olimme klo 13.30 valmiit jatkamaan matkaa kohti Santiota.  Edelleen saimme pari sadekuuroa niskaamme. Santiossa olimme klo 18 ja päivän matkaksi tuli 61 mailia.

Matkalla Santioon kivikkoisten rantojen keskellä

Tällä kertaa pääsimme tuota sadepilveä karkuun

Santiossa yöpyi myös yksi moottorivene, joka oli menossa ensimmäistä kertaa kanavalle ja he kyselivät vähän neuvoja. Yhdessä ihmettelimme mm. sitä, että tämän vuotisissa Saimaan kanavan veneliikenneohjeissa mainitaan Venäjän tullitarkastuksen yhteydessä ajoneuvon ja matkustajien tulli-ilmoitukset, mutta ei niitä ainakaan toukokuussa tarvinnut täyttää. Tämän vuotisissa ohjeissa on muutakin, mitä ei ainakaan toukokuussa tarvittu: aluksen haltijan passikopiota ei kysytty (ei niitä useampaa meillä olisi ollutkaan, kun ei niitä ole koskaan tarvittu ja ohjeet tuli luettua vasta Santiota lähestyessä). Luotimme kuitenkin siihen, että eiköhän asia hoidu, koska ei toukokuussa merelle tullessakaan mitään erikoista ollut. Illan aikana Santioon saapui yksi kanavalta tulossa oleva purjevene, joka kertoi Venäjän passintarkastuksen Pällissä kestäneen kovin kauan. Normaaliin tapaan Santiossa kävi Suomen passintarkastaja veneellä ja nyt täytettiin taas tullikaavakekin, vaikka toukokuussa merelle tullessa sitä ei Nuijamaalla täytettykään. Passintarkastaja kertoi, ettei ole niin väliä mihin aikaan aamulla lähdemme Venäjän puolelle - pääasia, että kuuntelemme VHF:ää ja vastaamme kutsuun. En tiedä, onko käytäntö nyt muuttunut, sillä aiemmin ei ole saanut lähteä Venäjän puolelle ennen kuin klo 8 Moskovan aikaa (tai on siitä aina vähän lipsuttu). Kanavaliikenneohjeissa on puhuttu aiemmin Venäjän Federaatiosta ja että siellä saa liikkua vain klo 8-20 Moskovan aikaa, mutta nyt ohjeissa mainitaan aikarajoitus vain Viipurin lahdelle.

Tiistaina 14.7. lähdimme liikkeelle klo 6.15 (tai siis minä taas jatkoin uniani ja Ari lähti liikkeelle). Aamun lämpötila oli 11 astetta ja oli pilvipoutaista. Tuuli oli edelleen heikkoa, 2-3 m/s pohjoisesta, joten koneajo jatkui. Sadekuuroja tuli ja meni, me vaihdoimme vaatetta sadekamppeisiin ja pois, kun välillä oli sen verran lämmintä, että teki mieli luopua sadekamppeista. Viipurin lahdella kiinnitimme huomiota ohiajavaan isoon moottoriveneeseen, sillä siinä oli USA:n lippu perässä. 

Kalastajia Viipurin lahdella

Alasululle Juustilaan (Brusnitsnojeen) saavuttuamme tullitarkastaja lampsi heti kohti venettä ja Ari käveli vastaan mukanaan alusilmoituksen ja venetodistuksen kopion. Tullimies katsoi hetken niitä ja totesi, että asia selvä. Nämä siis riittivät, eikä kaivattu mitään veneliikenneohjeissa mainittuja tulli-ilmoituksia. Sulkuun pääsimme heti, kun se oli saatu tyhjennettyä ja klo 14.10 olimme Juustilassa ylhäällä.

Tässä vaiheessa tuli esille hieman hämmennystä aiheuttava seikka. Ari totesi, että ruori ei käännyt toiseen suuntaan kuin vain kolmasosan normaalista. Sulussa ollessa pohdimme, onko peräsimessä jotakin vai ruorikoneistossa vikaa. Sulun jälkeen parin asian tarkistus paljasti syyn. Istuinkaukalon lattian alla on tila, jossa on pelastuslautta ja köysiä ja sen takaosassa on ruoria liikuttavat akselit. Juustilaan saapuessamme olimme ottaneet sieltä köysiä, jolloin yksi köysi oli siirtynyt niin, että se esti ruorin täydellisen liikkumisen. Kaikkea voi näköjään sattua, eka kertaa tapahtui tällaista, mutta onneksi ei ollut sen suurempaa ongelmaa.

Tämän jälkeen sulut sujuivat sukkelaan aina viimeiselle Venäjän puolen sululle eli Pälliin asti. Pällin sulussa tehdään Venäjän passintarkastus ja sulkua lähestyessämme näimme edellisten veneiden olevan vielä sulussa, mm. aiemmin ohitsemme ajaneen USA:n lipun alla olevan moottoriveneen. Odottelimme aikamme ja ihmettelimme, miten kauan passintarkastus kestääkään. Kysäisimme sulkuvahdilta, jolloin hän totesi, että nyt on aina välillä passintarkastukset kestäneet tavallista kauemmin. Tuli mieleemme, onko tällä jopa jotakin tekemistä maailman politiikan kanssa. Loppujen lopuksi meni tunti ennen kuin kyseinen USA:n lipulla kulkeva vene pääsi sulusta pois. Vielä meni puolisen tuntia, kun ylhäältä päin tuleva vene tuli sulkuun, selvitti passintarkastuksen ja laskettiin alas. Tässä välissä oli tullut jo kaksi suomalaista moottorivenettä odottamaan kanssamme. Kun sulkuun tuli kolme venettä, niin sulkuvahti kehotti meitä jäämään taakse tai keskelle ja moottorivenettä menemään eteen. Etummaisena on ikävin olla, sillä siellä vesi pyörteilee eniten. Hyvin moottorivene kuitenkin selvisi, sillä nyt sulutus tehtiin tavallista hitaammin. Päästyämme ylös oli sitten vuorossa meidän passintarkastuksemme: annoimme passimme, kaksi kappaletta alusilmoitusta ja yhden kopion venetodistuksesta. Aika nopeasti passintarkastaja toi passit takaisin ja palautti toisen alusilmoituksen. Klo 18.10 oli Pälli selvitetty. Enää oli jäljellä ajo Nuijamaalle ja sitten olisimme taas takaisin Suomessa. Kello oli 19 saapuessamme Nuijamaalle ja päätimme jäädä Nuijamaalle yöpymään, vaikka usein olemme jatkaneet suoraan Saimaalle asti. Matkaa tuli tälle päivälle 57 mailia ja liikkeellä oltiin lähes 13 tuntia.

Nuijamaan laiturissa

Suomen passintarkastus tapahtui nopeasti ja leppoisasti ja tullikaavakekin otettiin tällä kertaa, vaikka joskus ei ole otettu. Passintarkastajan kanssa oli puhetta USA:n lipulla kulkeneesta moottoriveneestä sen verran, että hän kertoi siinä venäjää puhutun. Ehkä tuo lippu ja miehistön puhekieli olivat sellainen yhdistelmä, minkä seurauksena passintarkastus Pällissä oli kestänyt niin kauan. Ajattelimme lähteä vähän kävelylle ja kysäisimme passintarkastajalta, saammeko vapaasti kävellä ja missä on rajavyöhyke. Hän valotti, että ihan ollaan Suomessa, ei siis rajavyöhykkeellä eli vapaasti voimme kävellä ja rajavyöhyke on kyllä selvästi merkitty. Olisimme saaneet heiltä kyydinkin mäen päälle Nuijamaan keskustaan, mutta me nimenomaan halusimme päästä kävelemään. Tässä vaiheessa sateet olivat jo menneet, aurinko paistoi ja tuntui ihan lämpöiseltä. Eipä Nuijamaan keskustassa kovin paljoa mitään ollut, mutta oli toki mukava oikoa jäseniään ja kyllä siellä tosiaan rajavyöhykekylttejä tuli vastaan, kun aioimme oikaista takaisin yhden tien kautta.

Mälkiän sulku lähestyy - vihreät valot

Mälkiän sulussa

Sulku täyttyy - kohta Saimaan tasolla

Keskiviikkona klo 7.15 matka jatkui ja jäljellä oli kolme sulkua. Sulut sujuivat nopeasti ja klo 9.45 oli viimeinenkin sulku, Mälkiä, selvitetty. Pitkästä aikaa oli lämmin ja kaunis aamu. Saimaalle päästyämme tuulta oli vaan 1 m/s ja koneajo jatkui edellisten päivien tapaan. Jossakin vaiheessa tuuli vähän voimistui, mutta oli vastainen. Liittokiven selällä oli niin lämmintä, että olimme hetken aikaa jopa shortseissa. 

Pitkästä aikaa shortsikeli - ainakin hetken

Hulppean näköinen asuntovene Saimaalla

Klo 16 saavuimme pursiseuramme laituriin Korkiassa ja päivämatkaksi tuli 49 mailia. Paikalla oli yksi joensuulainen (entisiä ripsiläisiä) moottorivene ja hieman myöhemmin saapui kuopiolainen purjevene. Saimaan pursiseurojen yhteiskäyttösopimuksen perusteella pursiseurojen tukikohtiin ovat nämä muidenkin pursiseurojen veneet tervetulleita. Ari kävi sen verran metsässä, että sai yhden kanttarellikastikkeen ainekset. Illalla oli mukava saunoa tutussa saunassa ja pulahtaa aika viileään Saimaaseen uimaan.

On meillä Korkiassa vaan tyylikäs sauna!

Monelle tuttu näkymä saunan lauteilta

Torstain vietimme Korkiassa. Edellisyö oli kylmä: Mikkelin lentoaseman havaintona alimmillaan +4 astetta. Päivälämpötila oli 18 astetta ja poutaa. Illalla tietysti taas saunottiin ja sitten istuttiin grillillä ja vaihdettiin kuulumisia.

Kesän eka kanttarellikastike 

Perjantai 17.7 oli tämän kesälomareissun viimeinen päivä. Jäljellä oli 13 mailin matka kotisatamaan, jossa olimme klo 12.30. Poutasäässä pääsimme laituriin, mutta hetken päästä satoi kunnolla. 

Lomareissun yhteenvetona jäi mieleen, että kesän alku oli sateista ja kylmää, joskaan ei mitään ihan huippukylmää. Epävakaisten kelien vuoksi päätimme heti alkumatkasta, ettemme lähde pitkälle. Alkumatkan ehdoton kohokohta oli Örön saari. Lyhyet päivämatkat ja Tukholman saariston eri saarissa kävelyt olivat mukavia. Monia mielenkiintoisia saaria jäi käymättäkin eli joskus voisi taas Tukholman saaristoa kierrellä lisää. Silloin kannattaisi heti alkajaisiksi pumpata jolla, jolloin voisi jollalla kierrellä saarien ympäristöä ja tarvittaessa jäädä kelluvaan ankkurointiin. Tukholman saaristosta jäi mukava kuva varmasti myös sen vuoksi, että siellä ollessa oli ne toistaiseksi kesän ainoat helteet. Loppumatkasta oli taas epävakaista säätä, melkein joka päivä satoi ja tuulet eivät suosineet. Lukemiseen ja kävelyyn/lenkkeilyyn jäi monien lyhyehköjen päivämatkojen ja useamman päivän samassa satamissa oleilun seurauksena tavallista enemmän aikaa ja se oli tietysti mukavaa.