sunnuntai, kesäkuuta 08, 2014

Hangosta Utöhön

Perjantaina 6.6. Ari kävi lenkillä, saunassa, otti vettä ja oli valmis irrottamaan köydet, kun alkoikin sataa. Muutimme suunnitelmaa: emme lähde sateeseen, vaan lueskelemme ja olla köllöttelemme. Kun sade hellitti, teimme vielä kauppareissun tuoreen leivän takia ja samalla ostimme kesän ensimmäiset mansikat (ruotsalaiset). Sääennusteita tutkiessamme tulimme tulokseen, että sateita tulee jatkuvasti Viron puolelta, mutta ne näyttävät menevän idän puolelta, joten päätimme kuitenkin lähteä liikkeelle. Matkaan pääsimme klo 12.45.

Vajaan neljän tunnin koneajon jälkeen olimme Rosalassa. Teimme taas saman virheen kuin kerran aiemminkin: karttaan on merkitty kaksi vierassataman merkkiä ja muistelimme, että eteläisempi on se oikea, mutta eipä ollutkaan, vaan se pohjoisempi. Ilta oli lämmin ja toistaiseksi emme ole tarvinneet lainkaan lämmitintä. Ohut pipo oli päivällä päässä lähinnä vastatuulen takia, mutta muuten on ollut yllättävän lämmintä kesäkuun aluksi.

Lauantaina 7.6. toistuivat edellisaamun tapahtumat: Ari kävi lenkillä, minkä jälkeen taas odottelimme sadekuuron ohitse menemistä ennen kuin lähdimme liikkeelle noin klo 10. Aikomuksemme oli mennä Trunsöhön, mutta vesi oli alhaalla ja aikomuksemme kiinnittyä kyljittäin laituriin ei onnistunut, vaan Suvisussun laita olisi pahimmassa tapauksessa painunut laiturin alle. Emme viitsineet ankkuroitua sivutuuleen, joten päätimme jatkaa matkaa Utöhön.

Kolme tuntia leppoisaa purjehdusta ja olimme Utön edustalla. Purjehdus oli nautittavaa, mutta matkalla jouduimme välillä niin sankkaan sumuun, että näkyvyyttä oli noin 50 metriä. Tuolloin olimme tyytyväisiä tutkan ja AISin olemassaolosta.
Sumussa
Utössä hämmästyimme veneiden määrää. Hotellin vierassataman laituri oli täynnä moottoriveneitä ja kylän laituri purje- ja moottoriveneitä. Miten voi olla näin paljon veneitä, kun ei muualla ollut näkynyt montaakaan venettä? Kiinnityimme toisen veneen kylkeen kylän laiturissa ja veneitten runsauskin selvisi. Hotellin laituri oli varattu jonkin moottorivenekerhon eskaaderin käyttöön ja kylän laiturikin oli täyttynyt, kun siellä oli lähes kymmenen venettä yhden pursiseuran yhteisellä retkellä. Päivän matkaksi tuli 42 mailia ja olimme perillä klo 17.30. Yö sujui hyvin toisen veneen kyljellä.
 


Sunnuntaiaamu oli jälleen kaunis, aurinkoinen ja lämmin. Veneitä lähti yksi toisensa jälkeen ja me päätimme nauttia Utön rauhasta. Kävelimme ja katselimme luontoa – tunnistaisimmepa vaan enemmän lintuja. Siirryimme hotellin laituriin lähinnä päästäksemme suihkuun ja saadaksemme sähköä, lähinnä hammasharjan ja tietokoneen lataukseen. Söimme hotellin maittavan lounaan: tavallista kotiruokaa eli salaatteja, lihamureketta ja jälkiruuaksi lettuja, hinta 12 euroa. Ihan vaan tiedoksi, että hotelli ei ole mikään uusi luksusrakennus, vaan se on armeijan hylkäämissä rakennuksissa. Illalla laituriin saapui yksi suomalainen ja yksi hollantilainen purjevene. Yksi juttu täytyy vielä kertoa: mennessämme illalla suihkuun Ari näki suihkuhuoneen lattialla pienen rantakäärmeen, joka livahti lattian ja seinän raosta piiloon. Aiemmin päivällä olimme nähneet isomman käärmeen uimassa. Voisikohan tästä päätellä, että Utössä on paljon käärmeitä? Aiemmin emme ole täällä käärmeitä nähneet.
 

2 kommenttia:

Jussi kirjoitti...

Sinnekkös työ Uuttööhön jymähitte? Kuitenkin hauskaa Juhannusta ja villahousuja jalkaan. Kielukassa otetaan pilkkihaalarit käyttöön!!

Eija kirjoitti...

Jussi, no nyt ollaan päästy jo vähän pidemmälle. Hyvää juhannuksen jatkoa teillekin!