Saaristomereltä Helsinkiin

Jettesaaressa pitkäksi vierähtäneen lauantai-illan jälkeen sunnuntain 6.7. lähtö, siis Arin herääminen, tapahtui ”vasta” kahdeksan tienoilla. Itätuulta oli 3-4 m/s ja kolmisen tuntia meni mukavasti purjeilla. Sitten käännyimme itään ja vastatuuleen jatkoimme koneella.

Astrid-purjelaiva

Pyörähdimme Gullkronan kautta aikomuksenamme käydä katsomassa, mitä sinne kuuluu ja mahdollisesti ostaa kalaa. Gullkrona on aina ollut yksi lempisatamamme. Kesän 2008 lopulla Gullkronan vierassatamassa loppui yöpymismahdollisuus, mutta siellä oli senkin jälkeen vielä mahdollisuus poiketa päiväaikaan ja oli myös kalan myyntiä. Emme olleet kuitenkaan käyneet siellä tuon kesän 2008 jälkeen.  Nyt laitureilla oli privat-kyltit ja lappuja, että on suljettu. Tuli haikea olo ajatuksesta, että nytkö Gullkronan tarina on sitten kokonaan ohitse.

Jatkoimme koneella ajaen kohti Kasnäsiä. Tuuli oli yltynyt ollen jo 7-9 m/s ja siis vastaista, mutta aurinko paistoi edelleen. Klo 16 tienoilla oli päivän 48 mailin taival takana. Rantakojujen tarjontaa en ehtinyt tällä kertaa katselemaan, sillä ne menivät kiinni jo klo 16 tai 17, myöskään jäätelökioski ei ollut enää auki, harmi. Vaikka Kasnäsissä on paljon venepaikkoja, niin illan mittaan paikat alkoivat olla täynnä.

Maanantai 7.7. oli edellisen päivän toisinto sään suhteen: aurinko paistoi, lämpötila aamuvarhain 17 astetta ja tuuli idästä 3-5 m/s.  Ari lähti liikkeelle klo 6 tienoilla, minä heräsin vähän ennen Hankoa. Laiskoina luovijoina meillä oli edessä koneajopäivä. Mielenkiintoinen havainto tuulesta: ennen Tulliniemen kärkeä tuuli ensin heikkeni aika olemattomaksi ja sitten voimistui puhaltaen 7-9 m/s. Ennenkin olemme havainneet, miten Tulliniemen kärjen toisella ja toisella puolella saattaa tuulla ihan eri voimakkuudella. Hangossa pysähdyimme tankkaamaan ja minä juoksin ostamassa sämpylöitä ja mansikoita.

Pari mielenkiintoista havaintoa teimme vastaantulevia katsellessamme. Ensinnäkin purjeveneissä ei juuri kukaan käyttänyt preventteriä, vaikka tulivat täysmyötäisellä. Meillä preventteri on aina myötäisellä ahkerassa käytössä, sillä tiedämme esimerkiksi yhden veneen, jolta on puomi katkennut vahinkojiipissä. Vielä pahempi olisi, jos vahinkojiipin seurauksena puomi osuisi päähän. Toinen havainto oli se, että Ruotsissa veneilijät ja nimenomaan moottoriveneilijätkin käyttävät lähes aina pelastusliivejä. Suomessa näkyi edelleen paljon veneitä (lähinnä moottoriveneitä), joissa aikuisilla ei ollut pelastusliivejä päällä.

Elisaaren väylällä voi usko loppua, ellei tiedä,
että kyllä sinne pääsee.

Klo 16 saavuimme Elisaareen, jossa tavallisesti on aivan tyyntä, vaikka sitä ennen Bärösundissa olisikin puhaltanut. Tällä kertaa itätuuli tuntui Elisaarenkin suojaisassa sopukassa. Laituriin tullessamme tuuli painoi vähän ikävästi sivusta, mutta eipä se haitannut, kun laiturilla oli ystävällisiä naapuriveneilijöitä vastaanottamassa ja kiinnittämässä köysiä. Päivän matkaksi tuli 59 mailia. Ilta-aurinko paistoi istuinkaukaloon ja oli mukava istuskella ulkona istuinkaukalossa, mikä on ollut tänä kesänä aika harvinaista.

Elisaaren rauhaisa ja tyyni aamu

Väylä Elisaaresta ulos

 

Tiistaina 8.7. klo 6 oli 17 astetta lämmintä, aurinko paistoi ja tuulta oli 2 m/s itäkoillisesta, kun Ari lähti liikkeelle. Päivän mittaan tuuli voimistui, ollen 5-8 m/s ja siis vastaista. Koneajo jatkui edellisen päivän tapaan. Helsingin edustalla oli vilinää ja kansainvälistä meininkiä, kun oli alkamassa purjehduksen olympialuokkien 49er ja 49erFX avoimet EM-kilpailut, jossa oli mukana maailman parhaimmisto. Klo 13.45 olimme kiinni Katajanokan laiturissa.

Linden-purjelaiva Helsingin edustalla