Götan kanavalta Saaristomerelle

Memin sulku selvitetty

Perjantaina 6.7. oli aika jättää Götan kanava taakse. Memin sulku alas ja sitten oltiin taas merellä. Ensin sulutettiin Lindö-matkustaja-alus alas ja sitten pääsimme me. Alkumatkasta tuuli oli heikkoa tai vaihteli suunnasta toiseen. 

Oli lämmintä - lehmätkin vilvoittelivat

Aurinkosuojaa koneella ajettaessa

Arkösundin jälkeen nostimme purjeet, kunnes tuuli taas hiipui. Muutaman kerran vaihteli päivän aikana purjein ja koneella eteneminen. Landsortia ennen tuuli voimistui ihan reippaaksi ja pääsimme muutaman mailin purjehtimaan ennen kuin sitten lopuksi tyyntyi kokonaan. Matkalla totesimme meriveden lämpötilan vaihtelevan myös kovin: Memin edustalla oli 20 astetta, mutta Landsortissa vain 16 astetta. Illalla klo 20.50 olimme Nynäshamnissa, jossa nykyään on niin paljon laitureita ja paikkoja, että hyvin pystyi valitsemaan paikan. Päivän matkaksi lokin mukaan tuli 61 mailia, joka virtausten takia ei liene ihan oikea luku.

Lauantain vietimme Nynäshamnissa. Koneella ajossa on tullut 100 tuntia täyteen, joten teimme öljynvaihdon. Samalla tarkistimme siipipyörän, joka oli keväällä jäänyt katsomatta ja vaihdoimme myös sen sekä tarkistimme ja huuhtelimme merivesisuodattimen, jossa ei kuitenkaan ollut paljoa töhnää. Päivä oli pitkästä aikaa pilvinen, joka tosin illaksi selkeni ja päivälämpötila oli noin 20 astetta.

Sunnuntaiaamuna klo 5.50 oli 15 astetta lämmintä, kun lähdimme liikkeelle tankkauksen kautta (siis minäkin olin ylhäällä). Tuulta oli 5-7 m/s luoteesta ja pääsimme siis purjein eteenpäin. Jossakin vaiheessa meni jälleen koneajoksi tuulen heikennyttyä. 

Dalarön lähellä oli paljon haikaroita. Tässä kuvassa niistä muutama. Löydätkö?

Dalarön jälkeen etenimme uudelleen purjein. Tuuli muuttui puuskaiseksi, kunnes kääntyi ihan vastaiseksi, jolloin vaihdoimme jälleen koneajoksi. Aikomuksemme oli mennä Furusundiin, mutta ajaessamme Blidön ohitse huomasimme siellä muutaman vierasveneen ja päätimme mennä sinne. 

Blidön edustalla rannikkotaidetta

Klo 17 olimme perillä. Laituri oli uusi ja sähköt ovat tulollaan laiturille (tällä hetkellä olisi ollut vain pitkät johdot maista vedettynä). Venepaikoista osa oli poijuilla, osa kylkikiinnityksenä ja osassa mooring line (pohja-ankkuri). Otimme mooring linen. Osoittautui kuitenkin, että sen pohja-ankkuri oli kovin lähellä, eikä venettä saanut sillä kiristettyä taaksepäin. Lopulta kahdella mooring linella ja naapurin poijulla saimme veneen tukevasti paikalleen. Tuulta oli kuitenkin ihan reippaasti sivusta. Päivän matka oli 61 mailia. Blidössä suihkut olivat vanhassa rakennuksessa ja vähän unkeelliset, mutta lämmintä vettä tuli. Satama oli rauhallinen ja hyvin uni maittoi.

Blidössä ei ollut tungosta

Blidön laiturit olivat vielä vähän kesken

Maanantaina 9.7. Ari irrotti köydet klo 5.30. Oli siis näköjään palattu taas aikaisiin lähtöihin Götan kanavan klo 9 lähtöjen jälkeen. Aamu oli taas edellistä viileämpi, vain 13 astetta. Minun herätessä klo 8.20 olimme jo majakoitten (Tjärven ja Söderarm) välissä lähdössä ylittämään Ahvenanmerta. 

Tyyni aamu Blidöstä lähtiessä

 Pohjoistuulikin oli jo virinnyt, joten purjeet ylös. Muutaman tunnin jälkeen tuuli jälleen heikkeni ja kone käyntiin. Aurinko paistoi ja välillä oli ilmassa lämmintäkin henkäystä, vaikka Götan kanavan lämpimien säiden jälkeen meistä tuntui viileältä ja merivesikin oli vain 14,4 asteista. Suomessa oli ollut jo pitkään kovia pohjoistuulia, joka lienee sekoittanut ja tuonut kylmää vettä. Toukokuussa oli jo ollut Suomenlahdella saman lämpöistä vettä. 

Klo 15.40 kiinnityimme Degerbyn kaupan laituriin, joka on viime kesän jälkeen uusittu. Nyt on tukeva laituri, poijuja, muutama aisapaikka sekä sähköt ja vesi laiturille. Päivän matka oli 52 mailia. Iltaa kohti sää lämpeni ollen parhaimmillaan 22 astetta ja aurinko paistoi. Pitkästä aikaa pääsimme saunaan; ensin oli naisten saunavuoro ja sitten miesten.

Dergerdyn laiturin alkuosa on vanhaa, mutta jatko-osa,
jossa veneet ovat kiinni, on uusi.

Degerbyn rantanäkymä

Skarven-yhteysalus liikkui tiheään, mutta ei enää yöllä.

Tiistaille oli suunnitelmamme lähteä Kihdin ylitse Houtskäriin, mikäli on sopiva purjehdustuuli. Jos tuuli ei ole suotuisa, niin sitten kohteena olisi Lappo. Aamulla oli täysin tyyntä, joten Ari lähti kohti Lappoa. Tunnin aikaeroko vaikutti, mutta nyt hän oli liikkeellä ”vasta” klo 6.30. Kahdeksan aikaan Ari herätti minut, kun oli niin kaunis aamu – ja olihan se upean näköistä. Aamun tunteina tuli kaksi kotkahavaintoa, kaksi hyljettä sekä komea sarvipäinen hirvi uimassa väylän poikki kohti Sottungaa.

Tyyntä Degerbyn pohjoispuolella

Yhteysalukset liikennöivät jatkuvasti saarista toisiin.

Aamun eläinhavaintoja: kotka, ...

joutsenia on aina joka paikassa ...

... ja se komea sarvipää hirvi.

Kuuleman mukaan viime päivinä Teililläkin on ollut kovia pohjoistuulia, mutta ei nyt.

Noin klo 12 saavuimme Lappoon satamaan 32 mailin päivämatkan jälkeen. Takimmaisen laiturin kääntöpuolella on vettä vähän niukasti: muutama kymmenen senttimetriä jäi kölimme alle, paitsi ennen yhtä poijua kopsahti köli poijupainoon. Sama kävi hieman myöhemmin yhdelle toiselle veneelle. Heti puolen päivän jälkeen tuli paljon muitakin veneitä eli lienee totta, että nykyisin veneet rantautuvat jo hyvin aikaisin alkuiltapäivästä. Illalla jäi kyllä vielä vapaitakin paikkoja.

Lappon satama yhdestä suunnasta ...

... ja toisesta suunnasta. Vasemmalla on uusi laituri.

... ja kolmannestakin suunnasta.

Ilmoitustaululta löytyi veneen sähkönkulutukseenkin opastusta.

Kohta ilta saapuu.

Satamaan on rakennettu uusi tukeva laituri ja kuulemma uusi sauna on tulollaan. Nykyiset naisten ja miesten saunat ovatkin pienet näin suurelle venemäärälle. Hyvin satuimme kuitenkin Arin kanssa menemään saunaan, sillä kummallakaan puolella ei ollut kovin montaa saunojaa yhtä aikaa.

Satamassa auringon paisteessa päivä oli lämmin. Rantaravintolassa söimme siikaa ja kaupasta ostimme luultavasti tämän kesän parhaat mansikat!

Tänään keskiviikkona 11.7. lähdimme noin klo 7.30 varovasti paikaltamme; varovasti niiden poijupainojen takia. Onneksi oli ihan tyyntä ja nyt pääsimme hyvin ilman kölin kosketuksia. Tarkkaan katsoen poijupaino näkyikin pohjassa ja siinä näytti olevan levän keskellä mustempi kohta, josta lienemme me tai joku ajanut ylitse. Ensin suuntasimme naapurilaituriin septin tyhjennykseen, joka oli hieman haasteellista, sillä yksi moottorivene oli parkkeerannut juuri septin kohdalle. Tarkasti veneemme asetellen saimme letkun juuri ja juuri yltämään.

Koko laiturin kylki muuten tyhjää,
 mutta septin tyhjennyksen kohdalle on päätetty yöpyä.

Tämän jälkeen ajelimme lähes täysin tyynessä säässä 15 mailin matkan Iniöön. Minulla oli muistikuva, että olisimme käyneet siellä noin vuonna 1990, mutta en löytänyt lokikirjamerkintää, joten ehkä tästä tulikin ensivisiitti Iniöön. Joka tapauksessa, vaikka olisimme joskus siellä käyneet, niin paikat olisivat nyt ihan toisessa kuosissa. Satama-alue on ruopattu, tehty uusi laituri, laitettu kunnon käveltäviä aisoja ja huoltorakennus saunoineen on uudehko. Vastaanotto oli hyvin ystävällinen. Satamapoika huuteli aina laiturin päässä, mistä kullekin tulijalle löytyy paikka. Kokonaisuutena tuntui siis heti hyvältä paikalta. Iltapäivän mittaan satama täyttyikin, mutta kaikille taisi jollakin tavalla järjestyä paikka.

Hyvät kävelyaisat on laitettu.

Kirkkomaisemaa

Kirkko valmistunut 1800.

Opasteisiin on panostettu

Kävelimme vajaan kilometrin päähän mainostettuun Lolas lounasravintolaan, joka oli seurakuntatalolla ja ihan monipuolisen lounaspöydän antimet sai 10 eurolla. Rannasta ostimme vielä iltapalaksi vast’ikään savustetun siian. Iniö tuntuu olevan hyvin elävä saaristokeskus.

Huomenna suuntaamme perinteiselle vierailulle työkaverin mökille Jettesaareen ja sen jälkeen viime päiviä pidemmin päivämatkoin kohti Saimaata. Sääennusteet lupaavat heikkoja tuulia ja vielä meille vastaisia. Hellettä on tulollaan. Aika näyttää, onko paluumatka pelkkää koneajoa.