Motalasta Memiin

Motalan vierasvenesatama aamulla

Tyypillinen hollantilainen alus (tjalk) - nostokölit sivulla

Vapaakorkeus riittää hyvin meille

Tiistaina 3.7. oli 20 astetta jo aamusta – oli tulossa lämmin päivä. Motalasta lähtiessä on heti maantiesilta ja sulku, joten liikkeellä olimme hieman ennen 9:ää. Meitä oli sulussa kolme venettä, mutta siihenpä matka sitten vähäksi aikaa tyssäsikin. Sulkuportti ei mennyt kiinni ja paikalla olevien sulku- ja siltavahtien soiteltua aikansa heti tulivat kertomaan, että menee noin tunti ennen kuin korjaaja tulee paikalle ja sen jälkeen ei osaa sanoa, kauanko menee korjaukseen. No, tässä vaiheessa Ari lähti käymään kaupungilla mansikoiden ostoon. Korjaaja tuli luvatusti tunnin kuluttua ja jonkin ajan kuluttua totesi, että jokin venttiili ei toimi ja sellaista hänellä ei ole. Motalan sulussa korkeusero on vain noin 10 cm, joten ratkaisuna oli, että he avasivat sulun toisenkin pään portin ja me pääsimme sulusta ulos. Tässä painoi päälle jo se, että kaksi matkustaja-alusta oli tulossa samaan suuntaan. Klo 11.07 oli vielä rautatiesillan avaus.

Sulussa ollaan ja odotellaan

Sulun reunoilla oli erilaisia taideteoksiakin

Motalan sulun pelastusrengas nimetty ja syykin selitetty...

Odotetaan siltojen avausta Motalan sulun jälkeen

Rautatiesillasta jonossa

Wilhem Tham tuli takanamme, kunnes Borenshultia ennen päästimme ohitse

Tässä vaiheessa olimme siis tehneet matkaa reilut kaksi tuntia ja edenneet 0,12 mailia! Olimme kanavalle lähtiessämme päättäneet, että emme stressaa, jos tulee odotuksia, emmekä ota turhia tavoitteita olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Otimme siis rauhassa tällaiset odottamattomat odotukset. Tulomatkalla olimme jonkun sulkuvahdin kanssa puhuneet siitä, miten hän näkee toisinaan veneitä, joilla kiire painaa päälle ja pinna kiristyy sen vuoksi.

Borenshultin sulkuihin ensin Kung Sverger -matkustaja-alus

Seuraavaksi sulkuihin Wilhelm Tham ja sitten me

Edessä oli piakkoin viiden sulun sulkuporras, Borenshult, johon matkustaja-alukset pääsivät ensin. Mekin pääsimme aika nopeasti ja sen jälkeen edessä oli reilun tunnin matka Boren-järvellä. Klo 14 olimme Borensbergissä, matkaa tuli 8,65 mailia. Perinteisessä Göta-hotellissa söimme lounaaksi makoiset Wallenbergin pihvit. Pyykitkin pesimme. Sää oli helteistä, ainakin 25 astetta ja taas asettelimme aurinkokatosta suojaksemme. Suomessa kuulimme olevan kylmää ja sateista.

Götan kanavan vierassatamissa on ollut ylipäätään siistit suihkutilat, mutta minusta Borensbergissä on kaikista parhaat. Monet pienet asiat tekevät sen: tilat ovat siistit ja puhtaat, suihkussa on sekä yläsuihku että käsisuihku, suihkuveden lämpötilan saa säätää itse (hellesäällä on mukava saada viileä suihku), on käsipyyhepaperia, eikä vain ainakin minun inhoama puhallinkuivaaja, taustamusiikki soi, on meikkipeili, wc- ja suihkutilan välissä on kenkäteline (ns.” kenkäraja”), lisäksi on astioiden tiskauspaikka sekä pyykki- ja kuivauskoneet ovat nopeita.

Keskiviikkoaamuna toistui sama klo 9 lähtö sulkuun. Sulkuja ja siltoja oli runsaasti, mutta matka eteni hyvin. Klo 13 olimme Bergissä Carl Johansin sulkujen yläpuolella. Tässä vaiheessa tuli reilun kahden tunnin odotus, kun edessä oli seitsenportainen sulkurypäs. Alaspäin sulutus oli menossa ja sitten aloitettiin kahden porukan sulutus ylöspäin. Tämä tauko tuli meille sopivasti, ehdimmepä syödä lounaan ja juoda päiväkahvit/-teet.  

Joskus sulku "vuotaa" ylitse - ei passaa olla ihan takana

Takana paljastuu myös kynnys,
minkä vuoksi myöskään ei kannata olla ihan sulkuporteissa kiinni.

Noin klo 15.30 pääsimme kahden muun veneen kanssa sulkuun. Klo 17 olimme alhaalla Roxen-järven rannalla ja kiinni aallonmurtajan kylkikiinnityspaikassa. Poijujakin olisi ollut, mutta tulomatkalla huomasimme, että Roxen-järven pinta on niin alhaalla, että poijujen luona on vähän niukasti vettä. Tässä vaiheessa ylöspäin ei enää sulutettu, joten ne, jotka eivät olleet ehtineet noin klo 13.30 ylöspäin lähteneeseen sulutukseen, saivat jäädä odottamaan seuraavaa aamua klo 10:tä (sulutus aloitettiin klo 9 ylhäältä päin). Tälle päivälle tuli 16 sulkua ja 11,4 mailia matkaa.

Torstaiaamuna 5.7. lähdettiin liikkeelle klo 6.40. edessä oli ensin Roxen-järvi, joka vei aikaa hieman vajaan 2,5 tuntia. Tuuli oli 1-2 m/s ja vastaista, joten koneajoa. Roxenin jälkeen on heti edessä Norsholmin rautatiesilta, jonka avausta saattaa joutua odottamaan iltapäivästä pitkänkin ajan. Tulomatkasta tiesimme, että heti klo 9 jälkeen sillan avaus pitäisi onnistua. Näin kävikin. Pari venettä oli sulussa ja silta avautui juuri, kun sen läheisyyteen tulimme. Päivän aikana sulkuja ja siltoja oli lukuisia. Pari ensimmäistä sulkua menimme kahden moottoriveneen kanssa, mutta sitten pienellä järviosuudella ne jättivät meidät. Loppuihin sulkuihin ennen Söderköpingiä pääsimme yksin, jolloin ei tarvinnut miettiä, mihin kohdalle sulkua mikin vene asettuu, vaan sai pysähtyä juuri siihen kohtaan sulkua, kun sopivasti osui. Päivä oli jälleen helteinen, 26 astetta.

Kanavan varren maisemia

Kanavan varrella (mm. sillan lähellä) oli tällaisia pelastamisvälineitä.

Söderköpingissä tuli reilun puolen tunnin odotus, kun sululla tehtiin vedenkorkeuden tasausta. Siinä oli sopiva hetki katsella, miten erilainen meininki oli kuin tullessamme: veneitä ja väkeä oli paljon enemmän, kuuluisaan jäätelöbaariin oli 20-30 hengen jono. Jotenkin kanavalla olimme olleet niin rauhallisissa paikoissa, että nyt tuntui melkein ahdistavalta tuo väkimäärä ja meno ja meininki – ei tehnyt yhtään mieli jäädä sinne. Jatkoimme vielä kahden sulun ja noin 5 mailin matkan Memin yläsatamaan. Siellä oli vain muutamia veneitä ja edelleen verkkaisen rauhallinen tunnelma. Tämän viimeisen kanavapäivän matkaksi tuli 29,5 mailia ja matkalla oli 14 sulkua. Seuraavalle aamulle jäi enää Memin sulusta alas meno ja sitten olisimme jälleen merellä.

Tuo keltainen on septikoppi, jonka eteen ei saa majoittua
(tuo englantilainen vene tosin Memissä yöpyi siinä).

Tämä Götan kanavan valinta tämän kesän kohteeksi oli hyvä valinta. Olimme kanavalla melkein kolme viikkoa (17.6. kanavaan ja 6.7. aamulla kanavasta ulos) ja saimme edetä hitaasti ilman kiirettä. Saimme tehtyä kävelylenkkejä, emme tehneet pitkiä matkapäiviä ja Arin issiasvaivakin on mennyt koko ajan parempaan suuntaan. Sää oli juhannuksen aikaisia sateita lukuun ottamatta lähes pelkkää auringonpaistetta ja lämmintäkin saimme ihan riittämiin.

Kanavaa kutsutaan ”avioerokanavaksi”, mutta rauhallisella ja huolellisella toiminnalla ja kun kippari hallitsee veneen käsittelyn, niin kaikki sujuu ihan mukavasti. Jos on kovin puuskaista tuulta (yli 10 m/s), niin sulkuihin ajo voi olla hankalaa ilman keulapotkuria. Silloin voi olla parasta jäädä satamaan ja katsella, mitä mielenkiintoista ympäriltä maitse löytyy. Sulutuksissa lepuuttajia täytyy olla hyvin alhaalla, ihan vedessä asti. Alaspäin sulutettaessa täytyy ottaa huomioon, että kanavan kivireunus voi olla hyvin matala, jolloin sulkuun ajaessa ei saa ajaa liian lähelle reunaa, mutta kuitenkin sen verran lähelle, että toinen pystyy hyppäämään maihin. Ylöspäin sulutettaessa taas täytyy toisen hypätä ennen sulkua veneestä pienelle laiturille ja sen jälkeen joutuu sulkuun ajaessa tekemään mutkan ja sitten ylhäällä on katsottava, että lepuuttajat ovat matalassakin kivireunuksessa hyvin. Nämä tilanteet saattavat olla kovalla tai puuskaisella tuulella hieman hankalia tai ainakin huolellisesti otettavia.

Kanavan ohjeet kannattaa lukea ja toimia niiden mukaan. Kannattaa myös varata riittävästi aikaa mahdollisten viivästysten varalle.