lauantaina, heinäkuuta 21, 2018

Kotkasta Saimaan kanavan kautta Ristiinaan

Auringonnousu Haminan edustalla

Sinisen Saimaan kutsu oli jo niin kova, että Ari lähti Kotkasta maanantaina 16.7. liikkeelle klo 4. Lienee turha enää todetakaan, mutta toteanpa kuitenkin, että oli täysin tyyntä. Omatekoisen aurinkokatoksemme viritimme taas paikalleen ja sen alla ajoimme koko päivän. 

Taas oli aurinkokatokselle käyttöä
Santiossa Suomen rajamuodollisuudet veivät puolisen tuntia. Klo 14 ajoimme Uuraisten aallonmurtajasta sisään eli siirryimme varsinaisesti mereltä Viipurin ohitse kulkeville kapeammille vesialueille. Tällöin oli takana 56 mailia. Juustilan (alimman sulun) edustalla on Venäjän tulli ja siinä toiminta oli niin ripeää, että minä ehdin hypätä rannalle ja kiinnittää yhden köyden. Kahta muuta köyttä pidin vielä kädessäni, kun Ari ojensi tarvittavat paperit ja matka sai jatkua suoraan sulkuun. 

Ilistoen sulku - vanhaa kanavaa uuden vieressä

Suluissa meidän tapamme on kiinnittää vene yhdellä köydellä keskipollariin.
Sulut menivät muuten sujuvasti, mutta yhdellä sululla odotimme vajaan puoli tuntia, kun takanamme tuleva Carelia-matkustaja-alus sulutettiin ensin. Yleensä aina Carelia ohittaa meidät jossakin vaiheessa paluumatkallaan Viipurista Lappeenrantaan. Pälli on Venäjän puolen viimeinen sulku ja siellä on Venäjän viranomaisten rajamuodollisuudet: passintarkastus ja nykyisin myös veneen tarkistus. Tällä kertaa passit otettiin tarkastukseen samaan aikaan, kun toinen virkailija tarkasti veneen. Veneen tarkastus oli perusteellinen, mutta kaikki yhteensä hoitui tällä kertaa nopeasti, alle puolessa tunnissa. Nuijamaalla eli takaisin Suomen puolella olimme klo 20.45 ja päivän matkaksi tuli 83 mailia. Päivä oli vielä edellisiä lämpimämpi – jos ei yli, niin ainakin lähes 30 astetta. Kun saimme veneen kiinni, niin pulahdimme veneen perästä Nuijamaajärveen uimaan ensimmäistä kertaa näiden 30 vuoden aikana, minkä olemme kanavaa kulkeneet.

Seuraavana aamuna olimme liikkeellä hieman ennen seitsemää. Jäljellä oli kolme sulkua ja niihin pääsimme ajamaan suoraan sisälle. Viimeinen sulku, Mälkiä, oli sulutettu puoli kymmenen aikaan. Arille tämä sulku oli tänä kesänä 130. sulku – minähän en ollut keväällä viemässä venettä merelle, joten minulle tuli ”vain” 122. sulkua. 

Viimeinen sulku, Mälkiä, sulkuportti kiinni ja sitten vettä sulkuun

Mälkiässä ylhäällä - sulut takana
Sinisellä Saimaalla
Saimaalla oli tuulta sen verran, että pääsimme taas etenemään purjein. Kyläniemen kohdalla tuuli hiipui, ollen noin 2 m/s, ja kun tuuli oli suoraan takaa, niin eipä se meidän kovan tuulen matkapurjeilla enää oikein eteenpäin vienyt. Spinnulla olisimme saaneet vauhtia, mutta samaan aikaan sattui olemaan ruuan laitto meneillään ja spinnulla purjehtiminen olisi kyllä vaatinut meitä molempia ulos. Halu päästä saaritukikohtaamme Korkiaan oli sen verran kova, ettemme malttaneet matkallekaan jäädä, vaan loppu ajettiin koneella. Korkiassa olimme klo 16.30 ja matkaksi tuli 46 mailia.

Olipa mukava tavata Korkiassa tuttuja ja päästä tuttuun saunaan sekä uimaan puhtaaseen, mukavan lämpimään, mutta kuitenkin raikastavaan järviveteen. Veneessä sisällä tuli uusi lämpötilaennätys, 33,1 astetta. Mikkelissä oli päivän lämpötila 31 astetta.

Keskiviikon ja torstain vietimme Korkiassa. Keskiviikkoaaamuna pitkästä aikaa tuuli humisi mukavasti ja päätimmekin lähteä toisten pursiseuralaisten Sakkojen kanssa heidän veneellään päiväpurjehdukselle. Kävimme läheisessä Kallioniemessä syömässä burgerit ja totesimme, että Kallioniemestä on uusien omistajien aikana tullut vilkas paikka. Syödessämme rantaan saapui upean näköinen höyryalus s/s Lokki, jonka aikamoisen tarinan löysin Länsi-Savon sivuilta: https://lansi-savo.fi/uutiset/lahella/bd93f62b-ac28-47ee-aefa-43e404ca7a19 .

s/s Lokki Kallioniemessä
Korkiassa ollessamme siellä oli muutama oman seuran vene ja oli mukava vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa. Lisäksi joka yöksi saapui pari muiden Saimaan pursiseurojen venettä.

Ilta saapuu Korkiaan

Auringonlasku Korkiassa

Perjantaina 20.7. suuntasimme sitten kotisatamaan Ristiinaan. Reilu 6 viikkoa kesti tämä reissumme ja siihen päälle toukokuinen Suvisussun siirtopurjehdus Saimaalta Karhusaareen eli noin 7 viikkoa on tänä kesänä Suvisussu ollut kotinamme. Maileja tuli lokin mukaan laskettuna vajaa 1400. Koneella ajoa tuli paljon ja purjehduksellisesti ei ollut hyvä kesä. Muuten oli mukava ja rentouttava reissu.

Ei kommentteja: