Kotkasta Saimaan kanavan kautta Ristiinaan

Auringonnousu Haminan edustalla

Sinisen Saimaan kutsu oli jo niin kova, että Ari lähti Kotkasta maanantaina 16.7. liikkeelle klo 4. Lienee turha enää todetakaan, mutta toteanpa kuitenkin, että oli täysin tyyntä. Omatekoisen aurinkokatoksemme viritimme taas paikalleen ja sen alla ajoimme koko päivän. 

Taas oli aurinkokatokselle käyttöä

Santiossa Suomen rajamuodollisuudet veivät puolisen tuntia. Klo 14 ajoimme Uuraisten aallonmurtajasta sisään eli siirryimme varsinaisesti mereltä Viipurin ohitse kulkeville kapeammille vesialueille. Tällöin oli takana 56 mailia. Juustilan (alimman sulun) edustalla on Venäjän tulli ja siinä toiminta oli niin ripeää, että minä ehdin hypätä rannalle ja kiinnittää yhden köyden. Kahta muuta köyttä pidin vielä kädessäni, kun Ari ojensi tarvittavat paperit ja matka sai jatkua suoraan sulkuun. 

Ilistoen sulku - vanhaa kanavaa uuden vieressä

Suluissa meidän tapamme on kiinnittää vene yhdellä köydellä keskipollariin.

Sulut menivät muuten sujuvasti, mutta yhdellä sululla odotimme vajaan puoli tuntia, kun takanamme tuleva Carelia-matkustaja-alus sulutettiin ensin. Yleensä aina Carelia ohittaa meidät jossakin vaiheessa paluumatkallaan Viipurista Lappeenrantaan. Pälli on Venäjän puolen viimeinen sulku ja siellä on Venäjän viranomaisten rajamuodollisuudet: passintarkastus ja nykyisin myös veneen tarkistus. Tällä kertaa passit otettiin tarkastukseen samaan aikaan, kun toinen virkailija tarkasti veneen. Veneen tarkastus oli perusteellinen, mutta kaikki yhteensä hoitui tällä kertaa nopeasti, alle puolessa tunnissa. Nuijamaalla eli takaisin Suomen puolella olimme klo 20.45 ja päivän matkaksi tuli 83 mailia. Päivä oli vielä edellisiä lämpimämpi – jos ei yli, niin ainakin lähes 30 astetta. Kun saimme veneen kiinni, niin pulahdimme veneen perästä Nuijamaajärveen uimaan ensimmäistä kertaa näiden 30 vuoden aikana, minkä olemme kanavaa kulkeneet.

Seuraavana aamuna olimme liikkeellä hieman ennen seitsemää. Jäljellä oli kolme sulkua ja niihin pääsimme ajamaan suoraan sisälle. Viimeinen sulku, Mälkiä, oli sulutettu puoli kymmenen aikaan. Arille tämä sulku oli tänä kesänä 130. sulku – minähän en ollut keväällä viemässä venettä merelle, joten minulle tuli ”vain” 122. sulkua. 

Viimeinen sulku, Mälkiä, sulkuportti kiinni ja sitten vettä sulkuun

Mälkiässä ylhäällä - sulut takana

Sinisellä Saimaalla

Saimaalla oli tuulta sen verran, että pääsimme taas etenemään purjein. Kyläniemen kohdalla tuuli hiipui, ollen noin 2 m/s, ja kun tuuli oli suoraan takaa, niin eipä se meidän kovan tuulen matkapurjeilla enää oikein eteenpäin vienyt. Spinnulla olisimme saaneet vauhtia, mutta samaan aikaan sattui olemaan ruuan laitto meneillään ja spinnulla purjehtiminen olisi kyllä vaatinut meitä molempia ulos. Halu päästä saaritukikohtaamme Korkiaan oli sen verran kova, ettemme malttaneet matkallekaan jäädä, vaan loppu ajettiin koneella. Korkiassa olimme klo 16.30 ja matkaksi tuli 46 mailia.

Olipa mukava tavata Korkiassa tuttuja ja päästä tuttuun saunaan sekä uimaan puhtaaseen, mukavan lämpimään, mutta kuitenkin raikastavaan järviveteen. Veneessä sisällä tuli uusi lämpötilaennätys, 33,1 astetta. Mikkelissä oli päivän lämpötila 31 astetta.

Keskiviikon ja torstain vietimme Korkiassa. Keskiviikkoaaamuna pitkästä aikaa tuuli humisi mukavasti ja päätimmekin lähteä toisten pursiseuralaisten Sakkojen kanssa heidän veneellään päiväpurjehdukselle. Kävimme läheisessä Kallioniemessä syömässä burgerit ja totesimme, että Kallioniemestä on uusien omistajien aikana tullut vilkas paikka. Syödessämme rantaan saapui upean näköinen höyryalus s/s Lokki, jonka aikamoisen tarinan löysin Länsi-Savon sivuilta: https://lansi-savo.fi/uutiset/lahella/bd93f62b-ac28-47ee-aefa-43e404ca7a19 .

s/s Lokki Kallioniemessä

Korkiassa ollessamme siellä oli muutama oman seuran vene ja oli mukava vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa. Lisäksi joka yöksi saapui pari muiden Saimaan pursiseurojen venettä.

Ilta saapuu Korkiaan

Auringonlasku Korkiassa

Perjantaina 20.7. suuntasimme sitten kotisatamaan Ristiinaan. Reilu 6 viikkoa kesti tämä reissumme ja siihen päälle toukokuinen Suvisussun siirtopurjehdus Saimaalta Karhusaareen eli noin 7 viikkoa on tänä kesänä Suvisussu ollut kotinamme. Maileja tuli lokin mukaan laskettuna vajaa 1400. Koneella ajoa tuli paljon ja purjehduksellisesti ei ollut hyvä kesä. Muuten oli mukava ja rentouttava reissu.

Iniö - Pakinainen - Rödjan - Helsinki -Kotka

Sopivassa valaistuksessa linjataulut näkyvät hyvin kauaksikin,
vastavaloon saa tihrata kunnolla.

Torstaina 12.7. Iniöstä lähtiessämme oli pläkä kuten parina edellisenäkin päivänä. Työkaverimme mökille Jettesaareen oli 17 mailin matka ja puolen päivän aikaan kiinnityimme Jettesaaren vieressä olevaan Pakinaisen laituriin, josta isäntä Ari haki meidät. Iltapäivä ja ilta sujuivat perinteisen rattoisasti rupatellessa, grillaillessa ja saunoessa mukavan lämpimässä säässä. Ennen puolta yötä palasimme Suvisussulle.

Hylje kivellä

Yhteysaluslaiturissa on rajoituksia, mutta takana näkyvään kylän laituriin on hyvä kiinnittyä.

Kuohuvat tervetulomaljat ja samalla malja yhteisille onnistuneille hankehakemuksille.

Tuija grillimestarina

Seuraavana aamuna Ari lähti liikkeelle tapansa mukaan minun nukkuessa puoli seitsemän aikoihin. Tuulta ei ollut ja koneella ajaminen jatkui. 

Tällä kertaa kauris uimassa.

Tässä vaiheessa alkoi surkean näköinen merivesi: sinilevää oli aivan mahdottomasti aina Haminaan asti. Emme ole ikinä nähneet Suomen vesillä sellaisia sinilevämääriä, mitä nyt oli. Kerran tai kaksi on Etelä-Itämerellä ollut hetkellisesti vastaavanlaista. Oli kuin olisimme ajaneet paksussa hernekeitossa. Sinilevän runsas määrä ei houkutellut viipymään enää yhtään pidempään merellä, joten päätimme edetä reippaasti Saimaalle.

Sinilevää, yäk

Ihan kuin olisi hernekeitossa ajanut

Hangossa autoja kuljettava laiva

Jälleen yksi kotka liitelemässä

Noin klo 16 ohitimme Hangon ja klo 19 paikkeilla kiinnityimme Rödjaniin, joka on Tammisaaren kansallispuistoaluetta. Rödjanin isäntäväellä oli vähän ankea tunnelma, sillä sauna oli edellisenä yönä palanut. Facebookissa monet veneilijät harmittelivat asiaa ja muistelivat, miten hyvä sauna se oli. Olemme itsekin joskus saunoneet siellä. Savukalaa oli myynnissä ja tarjolla oli jopa kampelaa, mitä nykyisin on vähän huonosti saatavilla. Toivotaan, että saunalle löytyisi jokin väliaikainen ratkaisu ennen uuden rakentamista, jotta veneilijät edelleen viihtyisivät Rödjanissa. (Lisäys 19.7.2018: Rödjaniin on tuotu kelluva tynnyrisauna.) Nyt oli vain viisi venettä. Päivän matkaksi tuli 76 mailia ja kaikki koneajoa.

Aamurusko Rödjanistä lähdettyä

Kauris rantakalliolla

 

Merimetsot ja joutsenet sulassa sovussa

Lauantaina 14.7. Rödjanista Helsinkiin Katajanokalle tuli 57 mailia edelleen 1-2 m/s tuulessa koneella ajaen, kunnes Kytön ja Helsingin välillä pääsimme purjehtimaan tuulen hieman voimistuessa. Katajanokalla olimme jo klo 15. Iltapäivän ja illan aikana ehdimme käydä Kauppatorilla, tehdä ruokaostokset, minä piipahdin kotona ja Ari pesi kaksi pyykkiä (ilmaiset pesukoneet ja kuivausrummut). Katajanokan vierassatamamaksu oli halventunut: muistelin sen joskus aiemmin ollen 40 euroa, nyt joka tapauksessa oli 32 euroa. Tässä vaiheessa oli Suomeenkin tullut todelliset hellesäät – vielä illalla klo 23 oli 23 astetta lämmintä!

Helsinkiin oli sunnuntaina tulossa USAn presidentti Trump ja maanantaina Venäjän presidentti Putin. Tämä näkyi mm. niin, että merivartioston ja armeijan alukset olivat merellä Helsingin edustalla, presidentin linnan ympärillä oli poliisiautoja runsaasti ja helikopterit pörräsivät taivaalla.

Sota-alus päivystää Kruunuvuoren selällä (Helsingin edustalla)

Sunnuntaiaamuna oltiin liikkeellä jo klo 5.30 ja tavoitteena Kotka. Loppumatkasta pääsimme vähän aikaa etenemään purjein, mutta pääosin koneella. Helle jatkui. Veneessä sisällä oli 31 astetta ja loki väitti meriveden lämpötilaksi 27 astetta, joskin epäilen, että osaa lämmöstä siirtyi rungon kautta lokianturiin. Kotkassa olimme sopivasti klo 18, jolloin alkoi mm-jalkapallon loppuottelu. Päivämatkaksi tuli 68 mailia.

Götan kanavalta Saaristomerelle

Memin sulku selvitetty

Perjantaina 6.7. oli aika jättää Götan kanava taakse. Memin sulku alas ja sitten oltiin taas merellä. Ensin sulutettiin Lindö-matkustaja-alus alas ja sitten pääsimme me. Alkumatkasta tuuli oli heikkoa tai vaihteli suunnasta toiseen. 

Oli lämmintä - lehmätkin vilvoittelivat

Aurinkosuojaa koneella ajettaessa

Arkösundin jälkeen nostimme purjeet, kunnes tuuli taas hiipui. Muutaman kerran vaihteli päivän aikana purjein ja koneella eteneminen. Landsortia ennen tuuli voimistui ihan reippaaksi ja pääsimme muutaman mailin purjehtimaan ennen kuin sitten lopuksi tyyntyi kokonaan. Matkalla totesimme meriveden lämpötilan vaihtelevan myös kovin: Memin edustalla oli 20 astetta, mutta Landsortissa vain 16 astetta. Illalla klo 20.50 olimme Nynäshamnissa, jossa nykyään on niin paljon laitureita ja paikkoja, että hyvin pystyi valitsemaan paikan. Päivän matkaksi lokin mukaan tuli 61 mailia, joka virtausten takia ei liene ihan oikea luku.

Lauantain vietimme Nynäshamnissa. Koneella ajossa on tullut 100 tuntia täyteen, joten teimme öljynvaihdon. Samalla tarkistimme siipipyörän, joka oli keväällä jäänyt katsomatta ja vaihdoimme myös sen sekä tarkistimme ja huuhtelimme merivesisuodattimen, jossa ei kuitenkaan ollut paljoa töhnää. Päivä oli pitkästä aikaa pilvinen, joka tosin illaksi selkeni ja päivälämpötila oli noin 20 astetta.

Sunnuntaiaamuna klo 5.50 oli 15 astetta lämmintä, kun lähdimme liikkeelle tankkauksen kautta (siis minäkin olin ylhäällä). Tuulta oli 5-7 m/s luoteesta ja pääsimme siis purjein eteenpäin. Jossakin vaiheessa meni jälleen koneajoksi tuulen heikennyttyä. 

Dalarön lähellä oli paljon haikaroita. Tässä kuvassa niistä muutama. Löydätkö?

Dalarön jälkeen etenimme uudelleen purjein. Tuuli muuttui puuskaiseksi, kunnes kääntyi ihan vastaiseksi, jolloin vaihdoimme jälleen koneajoksi. Aikomuksemme oli mennä Furusundiin, mutta ajaessamme Blidön ohitse huomasimme siellä muutaman vierasveneen ja päätimme mennä sinne. 

Blidön edustalla rannikkotaidetta

Klo 17 olimme perillä. Laituri oli uusi ja sähköt ovat tulollaan laiturille (tällä hetkellä olisi ollut vain pitkät johdot maista vedettynä). Venepaikoista osa oli poijuilla, osa kylkikiinnityksenä ja osassa mooring line (pohja-ankkuri). Otimme mooring linen. Osoittautui kuitenkin, että sen pohja-ankkuri oli kovin lähellä, eikä venettä saanut sillä kiristettyä taaksepäin. Lopulta kahdella mooring linella ja naapurin poijulla saimme veneen tukevasti paikalleen. Tuulta oli kuitenkin ihan reippaasti sivusta. Päivän matka oli 61 mailia. Blidössä suihkut olivat vanhassa rakennuksessa ja vähän unkeelliset, mutta lämmintä vettä tuli. Satama oli rauhallinen ja hyvin uni maittoi.

Blidössä ei ollut tungosta

Blidön laiturit olivat vielä vähän kesken

Maanantaina 9.7. Ari irrotti köydet klo 5.30. Oli siis näköjään palattu taas aikaisiin lähtöihin Götan kanavan klo 9 lähtöjen jälkeen. Aamu oli taas edellistä viileämpi, vain 13 astetta. Minun herätessä klo 8.20 olimme jo majakoitten (Tjärven ja Söderarm) välissä lähdössä ylittämään Ahvenanmerta. 

Tyyni aamu Blidöstä lähtiessä

 Pohjoistuulikin oli jo virinnyt, joten purjeet ylös. Muutaman tunnin jälkeen tuuli jälleen heikkeni ja kone käyntiin. Aurinko paistoi ja välillä oli ilmassa lämmintäkin henkäystä, vaikka Götan kanavan lämpimien säiden jälkeen meistä tuntui viileältä ja merivesikin oli vain 14,4 asteista. Suomessa oli ollut jo pitkään kovia pohjoistuulia, joka lienee sekoittanut ja tuonut kylmää vettä. Toukokuussa oli jo ollut Suomenlahdella saman lämpöistä vettä. 

Klo 15.40 kiinnityimme Degerbyn kaupan laituriin, joka on viime kesän jälkeen uusittu. Nyt on tukeva laituri, poijuja, muutama aisapaikka sekä sähköt ja vesi laiturille. Päivän matka oli 52 mailia. Iltaa kohti sää lämpeni ollen parhaimmillaan 22 astetta ja aurinko paistoi. Pitkästä aikaa pääsimme saunaan; ensin oli naisten saunavuoro ja sitten miesten.

Dergerdyn laiturin alkuosa on vanhaa, mutta jatko-osa,
jossa veneet ovat kiinni, on uusi.

Degerbyn rantanäkymä

Skarven-yhteysalus liikkui tiheään, mutta ei enää yöllä.

Tiistaille oli suunnitelmamme lähteä Kihdin ylitse Houtskäriin, mikäli on sopiva purjehdustuuli. Jos tuuli ei ole suotuisa, niin sitten kohteena olisi Lappo. Aamulla oli täysin tyyntä, joten Ari lähti kohti Lappoa. Tunnin aikaeroko vaikutti, mutta nyt hän oli liikkeellä ”vasta” klo 6.30. Kahdeksan aikaan Ari herätti minut, kun oli niin kaunis aamu – ja olihan se upean näköistä. Aamun tunteina tuli kaksi kotkahavaintoa, kaksi hyljettä sekä komea sarvipäinen hirvi uimassa väylän poikki kohti Sottungaa.

Tyyntä Degerbyn pohjoispuolella

Yhteysalukset liikennöivät jatkuvasti saarista toisiin.

Aamun eläinhavaintoja: kotka, ...

joutsenia on aina joka paikassa ...

... ja se komea sarvipää hirvi.

Kuuleman mukaan viime päivinä Teililläkin on ollut kovia pohjoistuulia, mutta ei nyt.

Noin klo 12 saavuimme Lappoon satamaan 32 mailin päivämatkan jälkeen. Takimmaisen laiturin kääntöpuolella on vettä vähän niukasti: muutama kymmenen senttimetriä jäi kölimme alle, paitsi ennen yhtä poijua kopsahti köli poijupainoon. Sama kävi hieman myöhemmin yhdelle toiselle veneelle. Heti puolen päivän jälkeen tuli paljon muitakin veneitä eli lienee totta, että nykyisin veneet rantautuvat jo hyvin aikaisin alkuiltapäivästä. Illalla jäi kyllä vielä vapaitakin paikkoja.

Lappon satama yhdestä suunnasta ...

... ja toisesta suunnasta. Vasemmalla on uusi laituri.

... ja kolmannestakin suunnasta.

Ilmoitustaululta löytyi veneen sähkönkulutukseenkin opastusta.

Kohta ilta saapuu.

Satamaan on rakennettu uusi tukeva laituri ja kuulemma uusi sauna on tulollaan. Nykyiset naisten ja miesten saunat ovatkin pienet näin suurelle venemäärälle. Hyvin satuimme kuitenkin Arin kanssa menemään saunaan, sillä kummallakaan puolella ei ollut kovin montaa saunojaa yhtä aikaa.

Satamassa auringon paisteessa päivä oli lämmin. Rantaravintolassa söimme siikaa ja kaupasta ostimme luultavasti tämän kesän parhaat mansikat!

Tänään keskiviikkona 11.7. lähdimme noin klo 7.30 varovasti paikaltamme; varovasti niiden poijupainojen takia. Onneksi oli ihan tyyntä ja nyt pääsimme hyvin ilman kölin kosketuksia. Tarkkaan katsoen poijupaino näkyikin pohjassa ja siinä näytti olevan levän keskellä mustempi kohta, josta lienemme me tai joku ajanut ylitse. Ensin suuntasimme naapurilaituriin septin tyhjennykseen, joka oli hieman haasteellista, sillä yksi moottorivene oli parkkeerannut juuri septin kohdalle. Tarkasti veneemme asetellen saimme letkun juuri ja juuri yltämään.

Koko laiturin kylki muuten tyhjää,
 mutta septin tyhjennyksen kohdalle on päätetty yöpyä.

Tämän jälkeen ajelimme lähes täysin tyynessä säässä 15 mailin matkan Iniöön. Minulla oli muistikuva, että olisimme käyneet siellä noin vuonna 1990, mutta en löytänyt lokikirjamerkintää, joten ehkä tästä tulikin ensivisiitti Iniöön. Joka tapauksessa, vaikka olisimme joskus siellä käyneet, niin paikat olisivat nyt ihan toisessa kuosissa. Satama-alue on ruopattu, tehty uusi laituri, laitettu kunnon käveltäviä aisoja ja huoltorakennus saunoineen on uudehko. Vastaanotto oli hyvin ystävällinen. Satamapoika huuteli aina laiturin päässä, mistä kullekin tulijalle löytyy paikka. Kokonaisuutena tuntui siis heti hyvältä paikalta. Iltapäivän mittaan satama täyttyikin, mutta kaikille taisi jollakin tavalla järjestyä paikka.

Hyvät kävelyaisat on laitettu.

Kirkkomaisemaa

Kirkko valmistunut 1800.

Opasteisiin on panostettu

Kävelimme vajaan kilometrin päähän mainostettuun Lolas lounasravintolaan, joka oli seurakuntatalolla ja ihan monipuolisen lounaspöydän antimet sai 10 eurolla. Rannasta ostimme vielä iltapalaksi vast’ikään savustetun siian. Iniö tuntuu olevan hyvin elävä saaristokeskus.

Huomenna suuntaamme perinteiselle vierailulle työkaverin mökille Jettesaareen ja sen jälkeen viime päiviä pidemmin päivämatkoin kohti Saimaata. Sääennusteet lupaavat heikkoja tuulia ja vielä meille vastaisia. Hellettä on tulollaan. Aika näyttää, onko paluumatka pelkkää koneajoa.