Bergistä Vänernin rannalle Motalaan

Bergissä olimme keskiviikkona 20.6. ja tarkoituksemme oli jatkaa matkaa vasta lauantaina juhannuspäivänä. Torstaina välillä satoi, välillä pilkahti aurinko, lämpötila oli vain 13-15 astetta ja tuulta oli puuskineen. Aamulla kävimme katselemassa alasululla maissa olevan komean puuveneen nostoa siirtoalustalle ja samalla seurailimme veneitä suluissa. Aikaa kului ainakin tunti pelkästään katsellessa ja tässä vaiheessa totesimme, miten mukavaa on, että töitten suhteen kiireisen loppukevään jälkeen nyt saattoi ihan rauhassa olla vaan ja käyttää aikaa ihan vaan tällaiseen katseluun ja oleiluun. 

Bergin alasululla on vene saatu trailerille

Iltapäivästä kävelimme katsomaan lähellä olevaan Vretan luostarin kirkkoa, jonka vanhin osa on valmistunut vuonna 1100. Suomessa ei taida olla yhtään yhtä vanhaa rakennusta enää pystyssä. Tämän jälkeen lähdin kävelylle kanavan rantaa pitkin ja Cloettan tehtaanmyymälään. Ei minulla mitään erityistä ostettavaa ollut, mutta olipahan sopiva kävelykohde. Veneellä ei liikuttu yhtään, mutta kävelyä tuli molemmilla lähes viisitoista kilometriä (Ari teki jo aamulla yhden kävelylenkin, kun juoksu ei toistaiseksi ole suositeltavaa eikä onnistu).

Vretan luostarin kirkko. Edessä olevien muurien kohdalla on ollut muu osa luostarista.

Kanavan rantaa kävellessäni  tässä kohdassa oli akvedukti eli
kanava kulki tien yläpuolella. Kuvaan sattui aiemmin Söderköpingissä
vieressämme ollut saksalais-tanskalaisomistuksessa oleva Suomen lipun alla
purjehtiva vene.

Bergin nostosilta

Juhannusaattoaamu

Perjantaina juhannusaattona pesimme aamupäivän pyykkiä ja sitten iltapäivästä suunnistimme Bergin juhannusjuhlille. Väkeä oli paljon, arpoja myytiin monessa kojussa, makkaraa, hampurilaista, vohveleita, kahvia ym. oli myynnissä. Klo 14.15 oli edessä juhannussalon nosto ja sen jälkeen kansantansseja. Ilma ei ollut kovinkaan lämmin, mutta ihmisillä oli huovat ja piknik-korit mukanaan mm. täytekakut olivat yksi suosittu piknik-tarjoilu.

Juhannusalko nousee ...

... ja sitten salko on pystyssä ja tanssi voi alkaa.

Lauantaina 23.6. olivat pahimmat tuulet ja sateet ohitse ja meidän oli aika jatkaa matkaa. Septin tyhjennyksen kautta lähdimme ja lähestyimme ensimmäistä sulkua hieman ennen yhdeksää, jolloin sulutukset alkavat. Yhdessä yhden toisen suomalaisen veneen kanssa nousimme Bergissä olevat kaksi kaksoissulkua ja sitten vähän matkan päässä oli vielä kaksi kaksoissulkua ja yksi yksöissulku. Pienen matkan sisällä oli siis 9 sulkua ja sen lisäksi aika monta siltaa. 

Rullasilta aukeaa ihan kohta

Borensbergiä lähestyessä huvimaja (?)

Borensbergiä edeltävä sulku on toinen kahdesta Götan kanavan käsikäyttöisestä sulusta.

Me päädyimme jäämään Borensbergiin, vaikka siinä vaiheessa kello oli vasta noin 13. Halusimme taas kävellä ja katsella paikkoja. Päivän matkaksi tuli 11,9 mailia. Aurinko paistoi ja lämpötila oli noin 16 astetta, mutta iltaa kohti lämpötila nousi. Kanavan veden lämpötila oli 19 astetta.

Borensbergin jälkeen edessä oli noin 7 mailin pituinen Boren-järvitaival. Lähdimme liikkeelle vähän puoli kahdeksan jälkeen ja olimme Boreshultin sulkujen alapuolella noin varttia vaille yhdeksän. 

Borenshultia lähestytään

Pienen odottelun jälkeen tulivat sulkuvahdit paikalle ja pääsimme sulkuun. Tässä oli edessä viiden sulun porras ja sen vuoksi sulkuvahtejakin oli kaksi. Sulkuun päästyämme sulkuvahti huomasi sulussa olevan kuolleen kauriin. Jokin aika meni, kun sulkuvahdit saivat uitettua kauriin pitkän puoshaan kanssa sulusta ulos Boren-järven puolelle. Samalla ehti tulla toinen venekin samaan sulutukseen. Tämä olikin jo ennestään tuttu vene: Söderköpingissä vieressämme ollut Suomen lipulla purjehtiva saksalais-tanskalais-omistuksessa oleva purjevene. 

Kauris sulussa

Yhdessä Borenshultin viidestä sulusta

Borenshultin sulkujen yläpuolella oli kanavan penkalla monia onkijoita,
oli varmaankin onkikilpailut meneillään. 

Sulkuja noustessa oli mukava jutustella rouvan kanssa välillä suomeksi, välillä englanniksi. Tulipa mainittua, että olemme Saimaalta, minkä seurauksena he innostuivat kyselemään lisää Saimaasta, jospa he vaikka palaavat jälleen Suomeen ja purjehtivat Saimaalle.

Sulkuja noustessa sääkin lämpeni niin, että takin saattoi heittää veneeseen ja sulkujen jäkeen vaihtaa shortsitkin jalkaan. Nytköhän kesä tulee takaisin! Toukokuu oli ollut niin Suomessa kuin Ruotsissakin helteinen ja kuiva, mutta nyt oli ollut sateisia ja viileitä päiviä.

Ennen Motalaa oli reilun puolen tunnin odotus rautatiesillan avauksessa, mutta puolen päivän aikaan olimme Motalassa. Päivän taipaleeseen oli aikaa mennyt lähes 4,5 tuntia, mutta matkaa oli kertynyt vain 8,9 mailia.

Käsin avattava kääntösilta

Vanha matkan merkkikivi kanavan rannalla ennen Motalaa

Motalassa kävimme vierassatamassa olevassa monenlaisen tekniikan museossa, Motala Motormuseumissa. Siellä oli mm. radioita, puhelimia, polkupyöriä ja paljon autoja. Museo oli iso ja mielenkiintoinen.

Autoa jos jonkinlaista

Greta Garbo Rolls (v. 1927)

ja vähän uudempi Rolls