Vätternin ja Vänernin väli

Aamu Karlsborgissa

Tiistaina 26.6. aurinko paistoi, oli varmaankin reissumme lämpimin aamu, tuuli oli hyvin heikkoa ja päivästä tulikin helteinen. Lähdimme liikkeelle vähän yli yhdeksän. Reilun puolen tunnin kuluttua saavuimme Forsvikin sululle, joka on Götan kanavan vanhin sulku ja samalla viimeinen sulku, jolla nousimme vielä ylöspäin. 

Forsvikin sululle tuloränni

Kohta Forsvikin sulusta ulos.
Pystyssä on Götan kanavan vanhin silta, joka ei ole enää käytössä  ja sen takana uusi aukeaa.

Ylöspäin mennessä keulasta menee tuo musta köysi plokin kautta taakse, jota Ari
veneen noustessa vinssin kanssa kiristää. Takaköysi on kiinteästi kiinnitetty.

Tämän jälkeen edessä oli yksi kanavan viehättävimmistä osista: ylänköjärvialuetta, jossa oli kapeita avokanavia ja rakennettuja penkereitä, joita pitkin aikoinaan aluksia on voitu vetää ja vinssata eteenpäin. Tämän Viken-järven olemme molemmilla aiemmilla kerroilla kokeneet sateessa ja kylmässä säässä. Nyt saatoimme todeta, ettei Viken aina ole sellainen. 

Aina ei suinkaan mennä leveimmästä väylästä
vaan siitä, mikä turvalliseksi osoitetaan.

Vikenin kapeiden osuuksien näkymiä

Näissä kohdissa ei vastaan tulevaa matkustaja-alusta ohitettaisi.

Edelleen Vikenin ylänkömaisemia

Ei passaa mennä ihan kivimuurin lähelle.

Kivimuuria oli pitkät matkat järviosuudellla.

Vanha kivipollari vinssausta ja kiinnittäytynistä varten

Eiköhän tuossa ole kyllin selvästi merkitty, mistä välistä kannattaa mennä ja mistä ei.

Vastaantulijoita

Vikenin jälkeen Tåtorpissa oli Götan kanavan toinen käsikäyttöinen sulku, jonka korkeusero on vain noin 10 cm. 

Minäkin pääsin hommiin Tåtorpin sululla

Kanavan rannalla "Visionär vid vatten"

Siellä täällä kapeammilla kanaviaosuuksilla on kohtauspaikoiksi merkittyjä levennyksiä. 

Klo 13 jälkeen saavuimme Vassbackeniin, ja päivän taival oli 19 mailia. Illan suussa kävelimme muutaman kilometrin päähän tullessamme ohittamaamme Lanthöjden luokse, jossa on kaivetun kanavan korkein kohta. Matkalla meitä kiusasivat kärpäset ja perillä hyttyset niin, etteipä siellä pysähdytty sen enempää. Lanthöjden näytti olevan vain mäki, jonka juurella on ilmeisesti ollut joko sauna tai grillikatos, mutta joka oli palanut.

Illalla oli mukava istua ulkona ja kuunnella puista tulevaa mahtavaa lintujen sirkutusta ja läheisen kosken solinaa. Vielä puoli yhdentoista aikaan ulkona oli 21 astetta lämmintä.

Vassbacken aamulla

Keskiviikko 27.6. oli edellisiä päiviä kuumempi. Lähdimme liikkeelle yhdeksän aikaan ja sitä ennen Ari oli ehtinyt jo pestä yhden pienen konepyykin ja saada ne kuiviksikin kuivaajassa. Edellisenä päivänä oli vain kaksi sulkua, mutta tälle päivälle tuli 11 sulkua ja 13 siltaa. Alaspäin meno on hyvin helppoa ja leppoisaa.

Kanavamaisemia

Ruotsin pienin lossi - Götan kanavan ylitykseen ennen Törebodaa

Törebodia ennen on ensin rautatiesilta ja sitten maantiesilta, joka avataan vain täysin ja puolin tunnein. Rautatiesillan avausta odottelimme jonkin aikaa. Koetin etsiä jo puhelinnumeroa, josta voisi kysyä avauksessa. Kello oli nimittäin 10 ja infotaulu väitti, että seuraavan kerran silta avataan vasta klo 14.30. Silta avautui kuitenkin niin, että pääsimme lähellä olevasta maantiesillasta klo 10.30 aukaisulla. Yhdellä sululla odottelimme mukaan kahta muuta venettä, muuten matka eteni joutuisasti. 

Hajstorpissa kolmoissulku

Sulun seinämä vuotaa, onneksi osui vain kannelle.

Klo 14.30 saavuimme Lyrestadiin, ja matkaa tuli 11,9 mailia. Siis kaikki tuntui menneen sujuvasti lukuisissa suluissa ja siltojen aukaisuissa, mutta viidessä ja puolessa tunnissa emme matkana edenneet tuon enempää.

Päivä oli edellisiä kuumempi, 29 astetta. Nyt etsimme esille jo muutama vuosi sitten tekemäämme aurinkosuojakangasta, mutta jolla ei viime vuosina ole ollut käyttöä. Sisällä veneessä lämpötila oli 33 astetta, eikä ulkonakaan olisi pystynyt olemaan auringonpaisteessa kuumuudessa ja ihoa polttamatta.

Lyrestad

Kotitekoinen aurinkosuojamme

Viljavat pellot ja tuulimyllyt

Torstaina vähän ennen klo 9 :ää liikkeelle lähtiessämme oli jo 20 astetta ja koko ajan lämpötila vain nousi. Kello 10 oli jo 24 astetta. Edessä oli 7 sulkua, joista 5 ensimmäistä etenimme yhdessä kahden muun veneen kanssa. Näistä toinen oli samainen saksalais-tanskalais omistuksessa oleva Suomen lipun alla purjehtiva vene (s/y Sapkir), joka on tavattu jo useita kertoja matkan aikana. Sjötorpissa aioimme ensin jäädä yläsatamaan, mutta septillä käytyämme päätimme mennä vielä yhden kaksoissulun alas keskisatama-altaaseen. Siellä näytti viihtyisämmältä ja sinne kävi mukavasti tuuli, joka vilvoitti oloa. Tuulta oli illan mittaan sen verran, että Vänernillä näkyi vaahtopäitä. Näihin 7 sulkuun, yhdellä sululla noin puolen tunnin odotukseen ja septillä käyntiin meni reilu 3 tuntia ja matkaa tuli 3,8 mailia.

s/y Sapkir lähti tänään perjantaina aamulla. Me jäimme päiväksi Sjötorpiin.

Tämän päivän (perjantai 28.6.) vietämme vielä täällä Sjötorpissa. Alun perin aikomuksemme oli pyörähtää Vänernillä muutamassa paikassa, mutta kanavan eteneminen verkkaiseen tahtiin vei voiton tästä ajatuksesta. Joten nyt olemme kääntöpisteessämme ja huomenna on tarkoitus lähteä paluumatkalle Götan kanavaa toiseen suuntaan. Götan kanavassa on 58 sulkua, joista viimeisen jätämme tällä kertaa väliin.

Sjötorpin sulku numero 2 ja sen takana keskiallas, jossa olemme.

Sjötorpin keskiallas toisesta suunnasta