Haapsalusta Lohusalun kautta Suomeen

Keskiviikkoaamu 10.7. oli pilvinen ja etelätuulta 6-7 m/s. Oli hyvä keli lähteä Haapsalusta eteenpäin. Liikkeellä olimme jälleen aamuvarhain eli klo 5.45. Päästyämme Haapsalusta ulos kulkusuuntamme kääntyi pohjoiseen ja nostimme purjeet. Suuntamme jatkui pohjoisen jälkeen koilliseen ja ison osan matkaa ajoimme ”virsikirjalla” eli isopurje ja keulapurje puomin kanssa eri puolille jalustettuna. Vauhtimme vaihteli 3s ja 6 s välillä. Aurinkokin tuli näkyville ja kaiken kaikkiaan oli hyvä purjehduspäivä. Kannatti odottaa sopivaa lähtöhetkeä!

Matalat hiekkarannat vaihtuivat matkalla korkeaan rantatörmään

Lohusaloon rantauduimme klo 15.20 ja matkaa oli takana 45 mailia. Poijupaikat olivat kaikki täynnä ja me olimme ensimmäinen vene, joka kiinnittyi kylkikiinnitykseen. Ystävällinen satamakapteeni viittoili sopivaan paikkaan ja oli ottamassa vastaan. Suihkutilat olivat erittäin siistit ja saunakin kuului satamamaksuun. Kävimme syömässä rantaravintolassa ja ruoka oli hyvää.

Iltapäivän ja illan mittaan tuli lisää veneitä ja yksi saksalaisvene tuli viereemme. Olimme olleet kyseisen veneen kanssa yhtä aikaa jo Ventspilsissä ja Haapsalussa. Olemme melko varmasti nähneet samaisen veneen myös aiempina kesinä. Venetyyppi ja veneen nimi ovat sellaiset, että ne ovat jääneet mieleen. Päivän päätteeksi kaikkiaan kymmenkunta venettä oli kyljittäin toisten veneiden kanssa. Suomessa harvoin veneet kiinnittyvät toisten veneiden viereen, mikä kävi ilmi parin veneen saapuessa. Niissä vähän ihmeteltiin, miten se oikein tapahtuu, mutta sopuisasti kaikki sujui.

Kylki kyljessä

Kyllä sitä pääsee pienelläkin - Belaruksen lipun alla purjehtiva

Meidän ja takanamme sisimpänä olevan veneen aikomus oli lähteä aamulla aikaisin, noin klo 7. Tästä kerroimme illalla vieressä oleville, jotta he osasivat varautua aamun herätykseen. Luvassa oli jälleen pohjoisen puoleista tuulta eli meille vastatuulta, mutta nyt sopivamman kelin odotus ei tuntunut auttavan, sillä samanlaista keliä oli luvassa seuraavillekin päiville. Tuulen voimakkuudeksi ennustettiin 5-6 m/s, joten ajattelimme luovia Suomeen.

Torstaiaamuna tuuli oli kyllä pohjois-koillisesta, mutta voimakkuus suurempi kuin ennustettu (8 m/s) ja aallokkoa oli Lohusalun edustalla sen verran, ettei se oikein houkutellut lähtemään. Ennusteen mukaan tuulen piti heiketä päivän aikana ja niin me, kuten se toinenkin vene, jäimme odottelemaan parempaa keliä.

Vuokrasimme polkupyörät ja kävimme katsomassa noin 3-4 kilometrin päässä olevaa kylää, Laulasmaata. Siellä ei kyllä ollut juuri mitään muuta kuin taloja, koulu ja kauppa sekä kylpylähotelli. Veneelle palattuamme tuuli oli jo vähän heikentynyt, mutta päätimme vielä odotella aallokon laskemista. Kävimme jälleen syömässä rantaravintolassa ja nytkin olimme tyytyväisiä ruoka-annoksiimme. Syömästä tultuamme vieressämme ollut saksalaisvene lähti kohti Tallinnaa ja mekin aloimme tehdä lähtöä kohti Suomea.

Klo 13.45 irrotimme köydet ja suuntasimme keulan kohti Porkkalanniemeä. Aallokko oli jo pienentynyt ja ihan alkua lukuun ottamatta ei pärskynyt vettä eikä vene tökkinyt vasta-aaltoihin. Koneajolla etenimme koko matkan. Niin ne suunnitelmat muuttuvat, ei enää viitsittykään alkaa luovia, kuten edellisenä päivänä olimme ajatelleet. Merellä laivareittiä ylittäessämme piti vahtia paria laivaa, mutta muuten ei tapahtunut mitään. Lueskelimme ja nautimme kauniista auringonpaisteesta. Klo 20.10 saavuimme Lähteelään ja matkaa tuli 39 mailia.

Istuinkaukalossa iltapalaa syödessämme katselimme ympäröivää maisemaa ja totesimme, miten kaunis Suomen saaristo on. Virossa ja Latviassa oli mukava käydä ja nähdä uusia paikkoja, mutta kyllä maisemallisesti Suomen (ja osaa Ruotsin) saaristoa ei ihan heti mikään voita.

Tätä me ihailimme iltapalaa syödessämme