Helsingistä Saimaalle

Aamu Katajanokalla

Lauantainaamuna 13.7. paistoi aurinko ja oli muutenkin kaunis heikkotuulinen aamu. Aamupäivällä kävimme vielä ostoksilla niin torilla kuin kaupoissakin. Ruokaa varustimme niin, että selviämme sillä 5-6 päivää kotisatamaan asti. Kaupungilla hikoiltuamme kävimme vielä suihkussa ja söimme satamamaksuun kuuluvat croissantit. Sitten olimme valmiit lähtemään klo 11.55. Hevossalmen sillan avaus on puolen tunnin välein, joten meillä oli hyvää aikaa klo 12.30 avaukseen.


Kalastajaveneen kalanostojono - Ari oli ekana



Matkalla Hevosalmen sillalle ihalimme Espanjan lipun alla pujehtivaa isoa Swania





Hevossalmen sillasta oli muitakin menijöitä



Villingit kapeikot ohitettuamme nostimme purjeet. Tuulta ei ollut kuin 3 m/s etelästä, mutta kun ei ollut aallokkoa ja tuullen suunta oli sopiva, niin etenimme 4-5 solmua. Tämä oli sitä todella leppoisaa kesäpurjehdusta. Ennen Sunin salmea tuuli hiipui niin, että klo 16.20 täytyi vaihtaa koneajoksi.

Kohteemme oli tuttu suojaisa Byön lahukka (Bockhamn). Pohdimme jäädä ankkuriin kellumaan, mutta laiturissa olevat alkoivat tehdä tilaa ja niin mekin mahduimme laituriin (ja vielä yksi vene meidän jälkeen). Klo 18.30 olivat köydet kiinni laiturissa. Olimme toinen vene rannasta lukien ja siitä huolimatta vettä oli 2,6 metriä. Torilta ostettu aamulla savustettu lohi ja uudet perunat maistuivat makoisilta ja oli mukava istuskella ulkona näin upeassa paikassa.

Iltauinti Byön lahukassa

Byön lahukan aamu

Sunnuntaiaamu valkeni täysin tyynenä ja aurinko paistoi. Ari lähti liikkeelle klo 5.40. Noin kahdeksan tienoilla tuuli oli virinnyt niin, että saatiin purjeet ylös. Matka eteni aluksi 4-5 solmua ja Kaunissaaren jälkeen jo 6 solmua. Oli niin lämmintä, että piti taas etsiä auringonsuojaksi pitkähihaista ohutta valkoista paitaa. Klo 14 tienoilla tuuli heikkeni ja nopeus tippui alle 2 solmun. Silloin laskimme purjeet ja ajoimme lopun matkaa koneella Santioon (eli Suomen ja Venäjän rajalle). Perillä olimme klo 16.30 ja matkaa tuli 54 mailia.

Taas ihmettelimme, miten Suvisussukin voi kulkea melkein 4 solmua,
vaikka tuulta ei ole juuri lainkaan - vaan eipä ole aallokkoa.

Laiturissa oli jo yksi purjevene, jossa oli tuttu Ristiinan pursiseuran pariskunta, Pertti ja Suvi, mutta vene oli uusi, s/y Humma. He olivat tuomassa venettä Saksasta, mistä tämä heille uusi vene oli ostettu. Illan mittaan vaihdoimme kuulumisia ja kävimme tutustumassa heidän veneeseensä ja kovin vaikuttivat tyytyväisiltä valintaansa. Jossakin välissä kävivät myös Suomen passintarkastajat ja samalla täytettiin tullikaavake. Näin oltiin valmiit seuraavan aamun matkaan kohti kanavaa.

RiPS:n kaksi venettä Santiossa

Yöllä heräsimme kovaan sateeseen, vaikka ei ennusteen mukaan sadetta pitänytkään olla. Ari kävi ottamassa sprayhoodin (=kuomun) alta istuintyynyt pois ja jatkoimme unia. Kun aamulla heräsimme, tuuli oli kääntynyt luoteeseen ja oli 6-8 m/s. Rajalle saa mennä vasta klo 8 Venäjän aikaa eli klo 7 Suomen aika. Me irrottauduimme klo 6.20 Santion laiturista ja olimme vähän etuajassa jo rajallakin. Heti rajalla Venäjän rajavartiosto kutsui VHF:llä meitä ja kysyivät veneen nimen ja kuinka monta henkilöä veneessä on. Tiedot saatuaan he toivottivat hyvää matkaa. Purjeet saimme ylös heti Santiosta lähdettyämme ja etenimme mukavaa 6-7 solmua yhtä matkaa s/y Humman kanssa. Klo 8.40 kulkusuuntamme muuttui ja tuuli heikkeni, kuten oli ennustettukin. Edessä oli pitkä päivä, joten emme jääneet lillumaan purjehtien, vaan starttasimme koneen. Ensin ajoimme koneella isopurje ylhäällä, mutta sitten laskimme senkin. Tässä vaiheessa minä otin ainakin tunnin aamupäiväunet.

Klo 11.20 ajoimme sisään Vysotskin aallonmurtajasta, matkaa oli tullut 32 mailia. Kanavalle mennessä ruoka- ja kahvitauot täytyy miettiä, sillä kanavassa ei ole montaa paikkaa, missä ehtisi sulkujen välissä keitellä mitään. Niinpä nyt, kuten muulloinkin, laitoimme ruuan ja söimme ennen kanavaa. Alasululla Juustilassa olimme klo 14. Venäjän tullitarkastus oli hyvin nopea, mutta meidän piti odottaa ylhäältä tulevaa Kristiina Brahea ja pääsimme sulkuun vasta klo 15.

Kohta Juustilan sulkuun - sulkua tyhjennetään jo.

Tässä välissä oli alasatamaan tullut kolme muutakin venettä ja sulkuun kiinnityimme s/y Humman kanssa vierekkäin (sulussa on vain kolme liikkuvaa pollaria eli kiinnittymispistettä) ja näin jatkoimme Humman kanssa vierekkäin, vaikka yksi moottorivene jäi joukosta pysähdyttyään Juustilan yläpuolen tankkauspisteeelle. Alun odotuksen jälkeen seuraavat sulut menivät sujuvasti.

Näin montaa venettä ei ole ollut yhtä aikaa meidän kanssa sulussa vuosikausiin.

Pällissä on Venäjän passintarkastus ja se kesti jonkin aikaa (arviolta ainakin puoli tuntia). Odotimme passeja sulussa kiinni ollen. Meillä ja s/y Hummassa toinen virkailija halusi tehdä ”alustarkastuksen”, meille hän vain kurkkasi kulkuaukosta sisään ja Hummassa hän kävi sen verran sisällä, että kurkkasi keulakajuuttaan. Liekö hän ollut kiinnostunut näkemään veneen sisältä, vai aikansa kuluksiko kävi. Klo 18.30 pääsimme Pällistä eteenpäin.

Klo 19 olimme Suomen rajalla Nuijamaalla. Passintarkastus tapahtui vikkelästi, kun toinen mies piti veneen kiinnitysköydestä kiinni ja toinen katsoi passit ja otti alusilmoitus-lomakkeen. Santiossa täytetyn tullikaavakkeen saimme pitää muistona, kun tulli ei ollut paikalle. s/y Humma jäi yöksi Nuijamaalle, mutta me päätimme jatkaa Lappeenrantaan.

Seuraavassa sulussa meitä oli jäljellä kolme venettä ja jokaiselle oma kiinnityspisteensä. Ennen Mustolaa tuli noin puolen tunnin odotus, jotta matkustaja-alus Carelian pääsi ensin sulkuun. Carelian ja meidän aikataulut ovat sellaiset, että tämä odotus tulee yleensä aina ennen Saimaata, paitsi viime vuonna ehdimme Carelian alta pois. Viimeiset sulut menivät taas sujuvasti. Lappeenrannassa olimme klo 22.50 ja taivalta oli tullut 75 mailia. Suihkuun emme päässeet, sillä satamakonttori on auki vain klo 9-20.

Lappeenrantaa lähestyessä aurinko ehti jo laskea.